keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Kaikki mun lempijutut



Kuten viime postauksesta ehkä saattoi päätellä, lähiajat eivät ole olleet mitenkään hedelmällisiä pukeutumisen kannalta. Suurin osa lempivaatteistani ei esimerkiksi ole enää oikean kokoisia, joskin olen nyt viime päivinä alkanut jo eroa umpeen.

Koska tällä hetkellä mielialat itsestäni eivät ole mitenkään ylettömän korkealla, haluaisin pukeutua johonkin, missä kukaan ei kiinnitä minuun mitään huomiota. Toisaalta jos alkaisin kulkea farkuissa ja t-paidassa, tiedän, ettei fiilikset itsestäni ainakaan paranisi. Huomiota herättäminen taas tuntuu tällä hetkellä vaikealta.

Yritin siis tänään löytää takaisin omaksi itsekseni, ja niinpä pukeuduin lempimekkooni, lempiruusuuni, lempineuletakkiini ja lempikorkkareihini. Ne jopa sitten sopivatkin yhteen, enkä ole tätä mekkoa näin aiemmin yhdistellytkään.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Vihan olemus

Kirjoitan teille nyt hyvin henkilökohtaisesta asiasta. Kyseinen asia leimaa tällä hetkellä juuri minun elämääni raadollisemmin kuin moneen vuoteen, mutta oikeastaan on kyse ilmiöstä joka koskettaa enemmän tai vähemmän jokaista.

Itse kiinnostuin pukeutumisesta harrastuksena lukion toisella luokalla. Olin silloin rämpinyt aika klassisessa syömishäiriöisessä olotilassa useamman vuoden. Elämässäni alkoi olla toki valoa muullakin tavoin, mutta pukeutuminen hyvältä tuntuvalla tavalla antoi voimaa kestää senttien lisääntyminen ja vieras, vähän pyöreämpi ulkomuoto. Löytäessäni tavan pukeutua itselleni sopivasti tuntui, että vartaloni ei sittenkään ollut täysin epäonnistunut. Löysin asioita, joissa näytin hyvältä ja jotka jopa vartaloni itsessään sai näyttämään vielä paremmalta.

Level kakkoselle päästiin, kun pystyin irtautumaan pelkästään niiden vaatteiden käyttämisestä, joissa näytin mahdollisimman hyvältä (laihalta). Kerrottakoon niille, ketkä eivät ole tällaista kokeilleet, että se prosessi on aika vaikea toteuttaa ulkoa päin tulevan kritiikin takia. Vaikka kyse on ihan normaaleista istuvuuden ja imartelevuuden heittelyistä, arvostelua tulee. Ja sitä tulee paljon.

Samaan aikaan muotilehdet alkoivat tuntua riittämättömiltä. Kyllästyin siihen, että on vain yksi vartalonmalli, joka on absoluuttisen oikea, virheetön ja ylhäältä käsin määritelty, jota sitten pitäisi palvoa ja tavoitella kuin mitäkin epäjumalaa. Aloin herätä siihen ajattelutapaan, että tämä ei ole se naisen malli, jota minä haluan ainoana oikeana ylläpitää, eikä tämä se epätodellisuus, jossa haluan elää.

Kuin vastauksena kysymyksiini syntyivät muotiblogit ja mielestäni siinä oli kyse todellisesta muodin demokratisoitumisesta. Enää villityksiä ei määritellyt pelkästään kaupallinen jossain kaukana vaikuttava taho, vaan tavallisilla, tiedostavilla ihmisillä oli mahdollisuus ilmaista itseään ja jopa vaikuttaa esteettisiin virtauksiin. Edes halpaketjujen väitetty muodin demokratisoiminen ei mielestäni ole mitään tämän rinnalla.

Hetken aikaa kaikki olikin hyvin. Klikkailin itseni mitä erilaisimpiin blogeihin, joita pitivät normaalit, tiedostavat, kauniit ja tyylikkäät ihmiset. Vartaloiden kirjo helpotti oloa, vaikka kokoskaala painottuikin alkupään numeroihin. Mutta ilmeisesti kaikki tässä maailmassa myrkyttyy jossain vaiheessa. Yksi bloggari kuihtuu kuihtumistaan, toinen rienaa itseään "huumorimielessä", kolmas kommentoi kommenttiboksiin että pitää ensimmäistä thinspirationina, postaukset täyttyvät itsevihantäyteisestä nurinasta...

Ja kun tästä huomauttaa, on itse hullu, syömishäiriöinen nipottaja. Käytöstä perustellaan erikoisella huumorintajulla, sillä, että jokaisella on epävarmuuksien aiheita tai henkilökohtaisella suosikillani: "Mua ei tarvi aina ottaa ihan vakavasti. :)"

Sillä, että henkilö kirjoittaa tällaisia asioita omaan blogiinsa tai kommentoi tätä kulttuuria ruokkivalla tavalla toisten blogeihin on varmastikin joku syy. Kaikilla on toki epävarmuustekijöitä ulkonäössään ainakin joskus. Sen voi kuitenkin valita, mitä itsestään kertoo julkisella foorumilla, varsinkin kun lukijakunta on aika varmasti sellaista, joka on sattunut paikalle nimenomaa imemään vaikutteita. Välillä blogien kommenttiboksit alkavat epäilyttävästi kuulostaa ala-asteen pukukopilta. "Ei kun ihan oikeasti, sä olet meistä kaikista ihanin ja laihin." Tämänkö bloggarit haluavat kuulla? Ovatko he niin oman itseinhonsa vallassa, etteivät enää pysty normaaliin kommunikaatioon? Ala-asteen pukukopin lisäksi keskustelu muistuttaa itseäni myös toisesta asiasta, ja se asia on pro-ana-sivustot. Käykääpä huviksenne vilkuilemassa.* Sisältö on sama, vain paketti vaihtuu.

Kysymys kuuluu: kun otetaan tiedostava ihminen, ja suht rajattomat mahdollisuudet vaikuttaa, miksi suurin osa valitsee tien, joka tukee sairasta ja yleisesti vallitsevaa ajattelutapaa? Onko se heikkoutta uskaltaa olla erilainen, uskaltaa olla jotain muuta kuin valmiiksi määriteltyä? Haluammeko me katsoa kuvia bloggareista, joiden hartiat jännittyvät kivuliaan näköisesti vatsan sisään vetämisen takia, jotka venkoilevat kuin sairauskohtauksen vallassa löytääkseen sen kaikista pienentävimmän asennon? Seisomassa vyö kiristettynä kolme pykälää kireämmälle kuin mitä sitä oikeasti pidetään, kasvot vääntyneenä keskittyneeseen ilmeeseen, joka janoaa hyväksyntää. Istumassa sängyllä "ilman meikkiä" "just heränneenä" tarkasti harkitulla kiemuralla. Jostain ehkä näkyy vyötärölle kiristetyn korsetin reunaa, mutta siitä ei tietenkään ole mainintaa. Ei myöskään blurrista meikittömissä kuvissa, sillä pensselin jälki näkyy onneksi vain harvoilla tietokoneilla.

Demokratia ei siis taaskaan toiminut vaikka kuinka sitä toivoisi. Ja tällä hetkellä minä istun kotona ja haluan heittää kaikki vaatteeni roskikseen, lakata syömästä ja kadota maan päältä. Olen huonommassa kunnossa mieleltäni kuin pitkään aikaan.** Tähän te voitte tietysti heittää sen kortin, että minä olen sairas ja siksi reagoin asiaan voimakkaammin kuin syytä olisi. Mutta minä tiedän, että käytös, josta kirjoitin juontaa samasta asiasta kuin oma tilanteeni. Nimittäin siitä, että te vihaatte itseänne. Vaikka teillä ei olisi sairautta, viha määrittää teidän tekemisiänne ja puhuu teidän suullanne. Ja voin kertoa teille, että vihan tie on kivinen tie, eikä se tee kenestäkään kauniimpaa, hyväksytympää tai parempaa. Viha voi ainoastaan rumentaa, latistaa ja yksinkertaistaa ihmistä, rikkoa elämänkokoisia asioita, eikä edes miljoona "Sä olet niin laiha!" kommenttia korjaa sitä tuhoa mitä viha saa aikaiseksi. Todellinen kauneus ei kasva maailmassa, jossa ei ole tilaa koon 36 takamukselle.



Haluaisin, että te, jotka tunnistatte tekstistä itsenne, kertoisitte missä on syy käytökseenne. Missä kohtaa kaikki meni pieleen?

Ainiin, ja mut saa ottaa sitten ihan vakavasti. <3<3<3 :------)))





* No joo, en mä oikeasti suosittele kenellekään.
**Toim. Huom.
Kirjoittajan tilaan on toki vaikuttanut moni muukin asia kuin muotiblogit.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Shoppaus-fail

Mikä siinä on, että sen kerran kun saisi oikein luvalla polttaa rahaa, niin shoppaaminen ei onnistu sitten laisinkaan?

Lauantaina yritin epätoivoisesti kuluttaa loppuun stockalle ja akateemiselle lahjaksi saamiani lahjakortteja, joiden eräpäivä alkaa uhkaavasti lähestyä. Ei luulisi olevan niin vaikeaa kuluttaa reilu satanen kun on kuitenkin koko stockmann kierrettävänä, mutta aliarvioin täysin ajatustapojeni muutosten merkityksen, eli sen etten enää nauti ostamisesta samalla tavalla kuin ennen. En tosiaankaan muista edellistä kertaa, kun shoppailu olisi tuntunut yhtä kiduttavalta pakkopullalta.

Ensinnäkin kun valinnanvara on niin iso ei oikein tiedä mistä aloittaa. Kuljin stockaa ja akateemista ristiinrastiin tunteja, mutten saanut oikein mistään otetta. Joku vaate voisi olla kiva, mutta vaate-osasto on niin valtava, että minkään erityisen etsiminen tuntui mahdottomalta. Kosmetiikkaa en juuri tällä hetkellä oikeastaan tarvitse ja meikkejä voin ostaa muualta halvemmalla tietäen tavaran laadun. Elokuviakin saa anttilasta halvemmalla, ja tarvitsenko edes niitä? Tarvitsenko mitään?

Jopa akateeminen petti minut, mikä on TODELLA harvinaista. Rakastan kirjakaupoissa kuljeskelua ja kirjoja, mutta nyt akateemisessa kiertely aiheutti vain huonoa omaatuntoa kaikista niistä omassa kirjahyllyssäni lojuvista kirjoista, jotka olen innoissani ostanut, mutta joita en ole vielä edes avannut. Minuun yleensä vetoavat tietokirjat vaikuttivat kaikki joko mahdottoman raskailta tai turhauttavan tyhjänpäiväisiltä.

Siellä kierrellessäni minua alkoi suorastaan oksettaa ajatus, että joutuisin kiikuttamaan jo valmiiksi täyteen kämppääni jotain turhaa ja tyhjänpäiväistä tavaraa. En haluaisi ostaa mitään, mitä en todella rakasta. Hyvin olen siis pärjännyt materialistisuuden ja shoppailun vähennys-projektissani. Harmi vaan, että se ei nyt kauheasti lohduta kun meinaa kivat lahja-rahat lentää kohta kankkulan kaivoon, jos en saa itseäni ostos-tuulelle. Huomenna minulla on tunti aikaa kuluttaa stockan lahjakortille jäljelle jäänyt 25 e ja akateemisen lahjakortin 50 (+/- 20, en muista todellista määrää :P)e.

Mitään vinkkejä siitä miten saisin itseni tsempattua shoppailemaan? Tai mikä olisi jokin hyvä tuhlaus-kohde, joka ei saa omatuntoa pistelemään? Jotain mielenkiintoisia kirja/elokuva/musiikki -ehdotuksia? Tai edes rohkaisun sanoja?

Nämä kuitenkin tarttivat lauantaina mukaan:



Mustat puuvillasukkahousut ja valkoiset sukkahousut. Koska sukkahousuja nyt tarvitsee aina. Paksut mustat tulevat satavarmasti käyttöön ja valkoiset sukkikset ovat kutkutelleet jo pidemmän aikaa.




Maybellinen kivi-puuteri ja tarjouksessa (2 tuotetta 15 e) sen mukaan napattu pidentävä ripsari. Toivottavasti on oikea sävy, myyjä nimittäin näytti sävyä minulle vain kämmenselälläni ja kiireessäni ja ahdistuksessani en osannut pyytää saada testata paremmin. Otin sitten vaaleimman mahdollisen, koska vaalea kerran olen. Kertoilen sitten päästyäni testailemaan, että osuiko veikkaus oikeen. Kuvassa myös youngbloodin mineraalipohja sävyä pearl. Baremineralsin pohjani vetelee viimeisiään ja halusin kokeilla nyt jotain muuta. Tämä youngblood olisi kuulemma vähän matatisempi ja myös vähän peittävämpi, joten saatatisi sopia minulle paremmin. Tästäkin kirjoittelen saatuani paremmin testattua.

No niin, toivottavasti keksisin huomenna vielä jotain mitä tarvitsisin (en kyllä tarvitse mitään...) tai edes haluaisin. Hassua, miten jokin aiemmin nii helppo asia tuntuu nyt niin vaikealta ja toki muutos on ollut positiivinen, mutta silti nyt turhauttaa pahemman kerran.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Oodi valkoisen löllö-paidan kukistukselle!

Yksi minun ja Hannan tämän projektin tehtävistähän olisi siis yrittää saada käyttöön kaikki vaatekaapin vaatteet. Ettei menisi niin, että huone on vaatteiden valtaama, mutta päätyy pukeutumaan aina samaan farkkupariin ja t-paitaan.

Minulla on aika paljon estoja pukeutumiseni suhteen, jotka vaikeuttavat tämän tehtävän toteuttamista. Yksi niistä on se, että minulla on melko tiukka jako hienoihin vaatteisiin ja löllö-vaatteisiin. Hienot vaatteet pistän päälleni, kun jaksan panostaa. Hienoa vaatetta ei voi olla päällä, jos kaikki muukin ei ole hienoa. Pitää siis meikata, laittaa tukkaa, valita korut, valita kengät jne.jne. Löllövaatetta taas käytetään kun on nukuttu pommiin ja on kiire koululle ja edessä on päivä hikistelyä ja mudassa-pyörimistä. Se yhdistetään aina samoihin turva-farkkuihin ja mukaviin kenkiin, ja löllö-päivänä ei voi meikata, vaikka bussissa ehtisikin, koska laitettu naama ei istuisi muuhun kokonaisuuteen. Tämä minun pakkomielteinen vaatteiden erotteluni on aika tyhmää. Useista laiskan-päivän-vaatteistani saisi ihan edustuskelpoisia, jos ne vaan yhdistäisi vähän hienommin. En vain kykene, edes ajattelemaan moisia yhdistelmiä, sillä jako päässäni on niin ehdoton. Mikä pahinta suurin osa vaatteistani, käytössä luontaisesti kuluessaan, päätyvät lopulta löllö-vaatteiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että laittautumis-vaatteita on yhä vähemmän ja joka päivä päädyn vaan löllöämään. Nyt olen päättänyt, että tälle on tultava loppu. Siis minulla on pienimuotoinen proggis menossa, missä pyrin yhdistelemään hienoja vaatteita löllö-vaatteisiin, näyttävän asun meikittömyyteen, hienon meikin löllö-asuun jne. Ei siis mitään jokapäiväsistä kuukuaden mittaista pakkoa. Mutta yritän aktiivisesti purkaa joitakin ajatuksenkulkujani :)

Projektin aloittaa tämä ihana valkoinen paita:



Ostettu Benettonilta muutama vuosi sitten, se on super-turvapaitani, eli aina kun tulee kiireitä ja rankkaa kuljen tässä ja farkuissa 24/7. Löllö-paidaksi se todennäköisesti päätyi löysähkön koon ja pitkien hihojen ja helmojen vuoksi.

Pari päivää sitten yhdistinkin sen h&m:n korkeavyötäröiseen hameeseen ja hame ja paita olivatkin yllättävän yhteensopivat. Korkea vyötärö kätkee virttyneen helman ja hihat skarppaantuvat käärimällä.



paita: benetton
hame: h&m
kengät: duffy
hattu: krippari
vyö: kirppari (alkuperä levis)





Aleksi 13 -kengät ovat melkein täydellsiet nilkkurit. Vikoihin kuuluu tekonahka ja lievä epämukavuus kävellessä. Ostin nämä nimittäin siksi, että kaupassa sovitettuna nämä tuntuivat suorastaan taivaallisen mukavalta. Ekana käyttökertana sitten selvisi, etteivät ehkä ihan niin mukavat olleetkaan. Nyt olen taas uskaltautunut käyttämään näitä parina päivän, ja ovat nämä kyllä ihan ok-mukavat. Ja korko on kuitenkin kauniin muotoinen ja kengät istuvat nilkastakin hienosti, joten ei tässä niitä kaivoon olla heittämässä :P Täydellisten etsintä kuitenkin jatkuu.



Hattu on kirpparilta, en aluksi tykännyt siitä yhtään, mutta Hanna ja toine ystävätär pakottivat ostamaan sen. En käyttänyt sitä pitkänä aikaan, mutta nyt se on yksi vakkari-hatuistani. Taas yksi esimerkki siitä, miksi säästelen vaatteita sitä varten, josko JOSKUS niistä tykkäisin :P



Lookiin toi vielä dramatiikkaa tummanpunainen huulipuna, joka on siis ydhistelmä punaista ja mustaa huulipunaa.

Ja rakastan tätä kokomustaa ulko-lookia!



huivi: viru-keskuksesta jostain
takki: h&m

Tänään löytyi taas tuo paita päälleni. Kutsuisin tätä lookia punkkari-isoisäksi. Sen verta ihania pappa-viboja housista lähtee varsinkin yhdistettynä paidan löysään pyjamaisuuteen. Metallikorut tuovat vähän terää asuun. Toisaalta korujen myötä asu muistuttaa minua myös tyylikkäästä kaivostyöläisestä. Onko lukijoilla mielipiteitä asiaan? Jompi kumpi, vai kumpikaan? Siis:

pappa?


vai


kaivostyöläinen?

paita: benetton
housut: Hannan äidin vanhat
kengät: gabor
vyö: levis



Rrrakastan tuota vyötä! Ainoa ärsyttävä juttu on levis-teksti, sillä vihaan logoja. Mutta tuo ihanan muotoinen ja -kokoinen hopeinen solki, ja ihana metallivuorattu-vyönpää! <3





Tässä olikin mainio projektin-aloitus. Paita taitaakin onnistua tuomaan juuri oikean määrän rentoutta muuten siistimpiin asuihini. Yksi löllö-vaate kukistettu, enää kymmenisen jäljellä!

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kevätsiivousta ilmassa

Viime aikoina olen taas päästänyt sekasorron valloilleen huoneessani ja varsinkin vaatekaapissani. Pukeutuminen käy hassun hankalaksi, kun ei muista mitä vaatteita edes omistaa, mitkä ovat pesussa ja mitkä rikki. Ja tietenkin että missä nämä kyseiset vaatteet edes ovat. Suoritin siis pienimuotoisen kevätsiivouksen (vai pitäisikö sitä nyt jo kutsua kesäsiivoukseksi?)vaatekaapilleni.


Revin kaikki ylä- ja alaosat sitten ulos kaapista ja viikkasin ne sängylle.



Ja miten pieneltä tuo määrä näyttääkään! Tunnustettakoon, että tuossa ovat vain ne vaatteet jotka menivät takaisin kaappiin, esim. aika monet housut päätyivät joko pyykkikassiin tai korjaus-kasseihin, enkä henkari-osiota ehtinyt käydä läpi ollenkaan. Mutta silti!



Vasemmalla edessä: housut
Vasemmalla takana: farkut
Oikealla edessä: kapeat hameet ja shortsit
Oikealla takana: "muut" hameet



Vasemmalla edessä: peruspaidat
Vasemmalla takana: pitkähihaiset
Oikealla edessä: mustat hienommat paidat
Oikealla takana: värilliset hienommat paidat



Edessä: käytetyimmät villatakit
Takana: harvemmin käytetyt villatakit



Ah, miten ihanan siistiä tuolla kaapissa nyt on! Siis ainakin noilla viidellä hyllyllä, joilla on viikatut vaatteet, kaapissa on vielä 5 hyllyä lisää, mutta ne eivät henkari-osion lisäksi myöskään ehtineet mukaan siivoukseen :P Järjestin vaatteet nyt myös vähän eri hyllille. En ole ihan varma miten kannattaisi esim. paidat lajitella, lajityypin vai käyttötrakoituksen vai värin perusteella? Tällä hetkellä minulla on käytössä joku outo sekoitus noita kaikkia, mutta sen vuoksi välillä unohdan missä minkäkin kuuluu olla. Lajitteluvinkkejä otetaan vastaan!

En siis valitettavasti ehtinyt käydä kaikkia vaatteita yms. läpi. Henkari-osio on vielä setvittävä ja sukat ja alusvaateet olisi käytävä läpi. Ja korut sun muut asusteet. Ja kengät olisi huollettava.Ja ne korjauskassin vaatteetkin sopisi joskus korjata... Ei taida tekeminen hetkeen loppua :P

maanantai 3. toukokuuta 2010

Jotain juttuja auringosta ja paatuneesta risukasasta

Ah, vappu, tuo sosiaalisuuden ja ilon päivä! Paitsi jos istuu itse kotona itkemässä
ja katsomassa Family Guytä vatsa kipeänä. Otin lauantaina takaisin näissä asuissa, ensimmäisessä piknikillä, sitten käväisin kotona saunassa ja lähdin vielä jälkimmäisessä bailaamaan. :>




Tämä entinen lempihameeni on ollut jäähyllä nyt useamman vuoden. Minulla ei vaan ole enää hyvännäköinen olo se päällä, vaikka väri ja malli ovat molemmat täyttä rakkautta. Syy on varmaan matalassa lantiossa, tunnen itseni tässä hirveäksi pökkelöksi.



Tämän asun voisi joskus toteuttaa myös niin, että ehtii kuivaamaan hiuksensa ennen kuvan ottamista.

Viikonloppu todisti, että lauantaina voi olla ihan kivaa, vaikka perjantaina haluaisi kuolla. :D