sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Terveiset pukuompelijalta!

Vaatteidenostovimmanvähennysprojektini (yhdyssanaennätys) vei minut myös pukuompelijan pakeille. Vein sinne tämän joskus 2007 Roomasta ostetun mekon muokattavaksi, ja yhden hameen ja yhdet housut pienennettäväksi laihtumisen takia.

Tämä kuva on jostain helmi-maaliskuulta, tukkakin sopii kasarimekkoon kun se on ihan kuin Matti Nykäsellä. En pystynyt luopumaan tästä mekosta ihanan kankaan vuoksi. Olin päättänyt, että vaatteet, joita en käytä menevät kierrätykseen tai sitten muokkautan niistä käyttökelpoisia.









Tällainen siitä sitten tuli. :) Ja sanottakoon, että sain koko satsin naurettavan halvalla.

Mutta ikävimpiin asioihin. Ne miltei yhtä kokoa pienennetyt housut on taas liian suuret, siksi en niistä nyt edes laita kuvaa. Ja kahdessa viimeisessä kuvassa olen omasta mielestäni aika huonokuntoisen näköinen. Nyt on pakko ottaa massaa. Pakko ottaa vaikka kuinka pelottaisi. Joku muutama kilo. Tietysti se on varmaan nykyajan standardeilla hienoa, että vyötärö on samanlevyinen kuin pää, mutta musta tää ei ole mitenkään kovin ok. Varsinkin, kun peiliin katsoessa näkymä tuntuu joltain ihan muulta. :(

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Vähän lisää harmaata hametta



Ja yhtäkkiä tuli pimeää ja kuvista kökköjä.



Kaikki vaatteet on kirppikseltä ja rakastan niitä. Nyt olen saanut itseäni niskasta kiinni ja käyttänyt väkisin tätä ratsastuksenopettajajakkua. :D Kengät on Clarksin ja laukku se Tukholman Indiskasta ostettu.

Tällä hetkellä päähänottoasioita: meikkien puute. Mutta jos ei ole varaa niin ei ole. Mutta ensi kuussa varmaan pakko saada ne BareMineralsit.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Punaharmaa sunnuntai

Lauantaina oli tarkoitus mennä kukkamekkotansseihin, mutta koska aavistelin menon peruuntuvan ajattelin lohdutukseksi laittautua sunnuntaina. Tämän harmaan hameen löysin juuri kirppikseltä, ja se on aivan tajuton istuessaan kerrankin täydellisesti sekä vyötäröltä että lantiolta. Olen tyytyväinen naiselliseen peilikuvaani. :)

Matkalaukku on kuvausrekvisiittaa näissä kuvissa, mutta kannoin siinä laittautumiskamppeeni edellisenä päivänä. Äiti osti tuon minulle kirppikseltä, kun oli kuullut, että etsin vanhanaikaista matkalaukkua. Paita on kirppuiluja, vyö rikkinäinen ikivanha korvaajaansa odottava, kengät Clarksin ja sukkahousut jostain.

Meikistä sen verran, että se Diorin meikkivoiteeni otti ja loppui parisen kuukautta sitten. Se oli ihan kiva, mutta ei niin kiva, että huvittaisi maksaa 52 euroa uudestaan. Siispä olen nyt ollut tämän ajan melkein kokonaan meikittä. Vähän helpompi olla naamansa kanssa heti. Ongelma vaan on se, että aina kun käytän enemmän meikkiä, ihoni voi paljon paremmin, mikä olisi ihan kivaa. En kuitenkaan haluaisi luopua tästä uudesta armollisuudesta ihon virheitä kohtaan, joka kyllä ajanmyötä meikkiä päivittäin käytettäessä oikeasti katoaa. Siispä minun piti ostaa BareMineralsit, koska ne olisivat hyvin luonnolliset, mutta nyt ei kyllä ole sittenkään niihinkään varaa.
No, ihan hyvin onnistui kuitenkin silmänrajausten ja huulipunan käyttö paljaallakin iholla, joten aika pitkälle ollaan tultu sietokyvyssä mitä naamaan tulee.









Ja tässä esimerkki siitä, miltä kaikista parhaat asukokonaisuuteni aina näyttää takaa. Hakaneuloja ja epäistuvia vaatteita toistensa alle survottuina. Mutta ainakin oli kivaa hähähähähä!!

Ps. Haluaisin mustan sulkakoristeen/pienen hatun päähäni. Mutta en ole löytänyt mistään, paitsi Accesorizesta 40 euron hintaan. No en ylläri ostanut. Paskasta (joskin nätistä) himmelistä sellainen hinta?!?!

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Lantion-korostus-kammo ja kerrostuksen salaisuus

Tämä kevät-kesä on ollut minulle varsin hedelmällistä pukeutumis-aikaa. Pitkän pukeutumattoman jakson jälkeen tunnun tulvivan ideoita ja inspiraatiota ja rohkeuttakin. Tämä asu edustaa sekä hitaasti mutta varmasti edistyvää projektia koko vaatekaapin käyttöönsaamiseksi että pyrkimystäni tulla vähemmän tietoiseksi kehostani mitä pukeutumiseen tulee. Siis yritystä unohtaa iänikuiset pukeutumis-säännöt ja yritys näyttää aina hyvältä (laihalta) sen sijaan, että asu näyttäisi hyvältä (mielenkiintoiselta).


paita: h&m, toppi:?, farkut: nudie, kengät: duffy, vyö: kirppis

Kyseinen paita on hankittu n. viitisen vuotta sitten, ja olen aina pitänyt kovasti siitä miten kietaisukaula-aukko laskeutuu. Harmi vaan, että paidalla on vakavia ongelmia päälläpysymisen kanssa. Yritin olla vilauttelematta kiinnittelemällä kaula-aukkoa hakaneulalla paikalleen, mutta se pilasi paidan kauniin laskostumisen täysin. Paita on siis jäänyt käyttämättä, mutta en ole raaskinut heittää sitä poiskaan, koska se on mielestäni kuitenkin kaunis.


^ hakaneuojen rumentama paita

No tuossa päiväni erääni koinkin suuren valaistumisen! Minähän voisin pistää paidan alle jonkun topin niin, että vaikka kaula-aukko valuisikin minne tahansa, en päätyisi vilauttelemaan. Ajattelin alkaa kutsua tätä mullistavaa keksintöä "kerrostamiseksi". Ja kyllä, keksin tämän vasta tuon paidan viiden vuoden säälittävän käyttöräpellyksen jälkeen...


^ihana laskeutuvuus ilman hakaneuloja

Kerrostaminen onkin ehdottomasti jotain, minkä treenaamiseen minun on panostettava enemmän. Tykkään kyllä hurjasti miltä kerrostetut lookit näyttävät, mutta jotenkin en itse osaa kerrostaa lainkaan. Näen vaatteen aina jotenkin pelkkänä itsenään. Jos se näyttää rumalta itsestään, niin sitä ei hanki, jos se näyttää hyvältä itsestään, niin sen hankkii. Hankkimisen jälkeenkin ajattelen usein vaatetta vain itsenään. Niinkin pitkälle, että jos pidän jotain vaatetta erityisen kauniina, en haluaisi pukea sen seuraksi mitään. Eli kulkisin siis mielelläni (jos se olisi lainkaan sosiaalisesti hyväksyttävää) hienoissa housuissa yläosattomissa. Tai hienossa paidassa ilman housuja. On itse asiassa usein vaikea pukea hienoja vaatteita, koska niiden seuraksi ei helpolla löydy vaatetta, joka istuisi hienonvaatteen hienouteen ja samalla olisi vetämättä lainkaan huomiota itseensä. Tavallaan tässä vaatteita-palvovassa näkemyksessä ei ole mitään pahaa, mutta haluaisin kuitenkin pyrkiä enemmän kantamaan ne vaatteet omalla tavallani. Etten päätyisin vain henkariksi. Tätä yritän siis tsemppailla tulevaisuudessa. Jos kellään on mitään hyviä kerrostus-vinkkejä, mitä voisi kokeilla, tai ajatusmalli-vinkkejä, niin niitä otetaan mielellään vastaan.



Leveä-lanteisia varoitellaan aina korostamasta lanteitaan (ja lantiottomien käsketään korostaa niitä. Ja pitkien näyttää lyhyiltä ja lyhyiden pitkiltä jne.jne.). Pitäisi aina vaan korostaa vyötäröään ja tehdä kaikkensa, ettei kukaan pääsiisi huomaamaan, että omistat edes lanteet. Vaikka tiedostaa tällaisten yleistävien pukeutumisohjeiden hölmöyden, tungetaan niitä joka tuutista niin jatkuvaa syöttöä, että ne ovat auttamattomasti iskostuneet päähän. Vaikka siis pitääkin omasta lantiostaan, uskoo vakaasti sen kuuluvan tulla piilotetuksi. Olenkin tänä vuonna työskennellyt paljon päästäkseni eroon lantion-korostus-kammostani. Homma alkoi ihan viattomalla paitisten housuun tunkemisella maskuliinisissa lookeissa, ja huipentui nyt siihen, että uskalsin käyttää vyötä lanteillani, mikä on siis ultimate lantion-korostus.



Ja rohkeilin viimeiseksi vielä pikkuisen pistämällä tätä mustaa huulipunaa. Rakastan miten pieni määrä sitä luo huulille sellaisen ihanan harmauden. Kun katsoo peiliin, tuntuu, että olisi mustavalkoisessa elokuvassa. Olen nyt käyttänyt tuota harvakseltaan, mutta välillä vielä vähän ujostuttaa, musta huulipunaa tuntuu niin leimaavalta. Mutta rohkeutta, rohkeutta!