Kirppis-huumaa!

Olen nyt viimeisen parin vuoden aikana yrittänyt vähentää shoppailua. Varsinkin shoppailua ketjuliikkeissä jne. Olen aika huonosti onnistunut aktivoitumaan eko-liikkeiden spottailussa, mutta kirppistelyn makuun olen kyllä päässyt.

Täällä Imatralla on ihana joku "pelastakaa lapset" -kirppari, jossa on yllättävän hyvä, erittäin edullinen ja melko vaihteleva valikoima vaatteita ja asusteita. Jannan ja Hannan viimeksi kyläillessä lähdin sieltä kuuden hatun ja yhden rusetin kanssa. Tällä kertaa mukaan tarttui kaksi hattua, viisi vyötä, pikkulaukun ja mekon.


Kaupan valaistuksessa luulin hatun olevan musta, mutta todellisuudessa se onkin tummanruskea vihertävällä nauhalla. Nojoo, kiva se on silti ja jostain syystä en osaa kauheasti kokea huonoa omatuntoa hatuista.



Tämä on super-ihana! Ostettuani tämän tajusin kylläkin, että tuo reunas onkin muovia eikä nahkaa, mikä vähän harmittaa, mutta ei kyllä liikaa. Tuo siis istuu päähän vähän vinosti ja baskerimaisesti ja harmaan sametin alta pilkistelee rusetti-koriste.


Viisi vyötä. Pitäisi järjestää kunnon inventaario asuste-laatikkoon. Olen viime aikoina ostanut aika monia vöitä, mutta jostain syystä päädyn aina käyttämään paria samaa.


Pikkulaukkujen virralle vaatekaappiini on kyllä tehtävä joku loppu, sillä käytän pieniä laukkuja todella harvoin. Tästä tykkään joka tapauksessa kauheasti.


Olen melko varma, että tämä mekko on hulluutta eikä neroutta. Se on minulle aivan liian iso ja liian pitkä ja muodoton ja... Mutta tykkään siitä hurjasti! Jotenkin tuo läpimäkyvä kangas oli minusta vaan täysin vastustamaton ja näen tuossa kyllä paljon potentiaalia.

Nyt pitää vähän kyllä hidastaa kirpparointi-tahtia. Sentään suurin osa ostoksistani on melko vähän tilaa vieviä asusteita, mutta en nyt halua antaa kaappieni taas täyttyvän kaikesta huolimattoman ostoshuuman vallassa tehdystä krääsästä.

Tervetuloa huoneeseeni!

Oven saan juuri ja juuri auki, mutta koko keskilattian kulkemistila on täynnä kasseja puolillaan tavaroita, jotka ovat hautautuneet niistä puoliksipuretun tavaran alle.



Pöydälle on siivottu pieni tila läppärille, mutta sen luokse päästäkseen on loikittava aika valtavoen tavara-kasojen yli. Sängylle on sitten kiva illalla kömpiä tavarapaljouden päältä.


Aamut ovat painajaista, kun unenpöpperössä kompastelen kenkiin ja laukkuihin ja liukastelen vaatteisiin ja lehtiin.



Vaatekaapit on tungettu täyteen kaikenlaista (paitsi vaatteita): tyhjiä laatikoita, poisheitettävää tavaraa, korjattavaa tavaraa, laukkuja, muovipusseja ja kenkiä.

Tämä oli siis tilanne muutettuani takaisin Imatralle vietettyäni kesää Helsingissä. Siitä on nyt n. kuukausi, ja yleensä huone olisi tässä ajassa mennyt vielä sotkuisemmaksi. Mutta ei tänä vuonna. Kahden vuoden aktiivinen decluttering- ja eko-blogien lukeminen on vihdoin saanut aikaan naksahduksen päässä.

Roskiin on lentänyt jo 4 kassillista järjetöntä romua ja krääsää ja yksi (pieni) matkalaukku on jo täyttynyt uff:in laatikkoon tyhjennettävästä kasasta. Juuri äsken kävi luokkakaveri tosin tyhjentämässä n. puolet kyseisestä kassista omaan kaappiinsa! Pitää kutsua vielä pari kaveria käymään, niin ehken joudu sittenkään tekemään sitä rasittavaa reissua uff-laatikon luo ;) Mikä siinä onkin, että se on mukamas niin paljon helpompaa elää joku kassi jatkuvasti tiellä jaloissa pyörimässä, kuin kuluttaa max tunti jonkun laatikon luo kulkemiseen?

Viime viikonloppuna varsinkin ahkeroin oikein olan takaa, vein talvitakit varastoon, mikä olisi varmaan ollut hyvä tehdä jo keväällä, kävin läpi sukkahousut ja sukat ja tunteettomasti heitin rikkinäiset ja parittomat pois. Muutaman sukkaparin säilöin vuoden päähän päivättyyn laatikkoon. Jos en tarvitse noita sukkia, niin hankkiudun niistä eroon (koska ne ovat rumia, mutta sielu huutaa hätää: mitä jos jonain päivänä kaikki muut sukat ovat kadonneet tai likaiset tai rikki, joudunko kulkemaan sukatta??!).

Inspiraatiota siivoukseen ja tavarn poisheittämiseen olen hakenut decluttering blogeista, kuten zen habits, the happiness project ja flylady. Valitettavasti monet tällaiset blogit ovat vähän äklöjä; pursuilevat kaikenlaisia vaivaannuttavia "haista ruusuja"-elämänoppeja jne., mutta nuo decluttering-vinkit ovat ainakin minua oikeasti auttaneet. Kannattaa käydä myös tsekkaamassa Uuudessa Mustassa tämä teksti tavaran karsimisesta. Juttu sisältää ihan hyviä perusvinkkejä tavaran vähentämiseen ja valikoimiseen.

Silloin kun alan menettää otetta tämän siivous-projektin päämäärästä seilailen Keltainen talo rannalla -sisustusblogia, joka on täynnä mitä ihanampia sisustuskuvia useissa eri tyyleissä. Jos tuntuu, että mikään ei auta, niin pistän youtubeen random-yhdistelmiä hakusanoista "declutter", "closet", "wardrobe", "clean" ja "organize", niin yleensä jostain löytyy joku video, joka saa taas innostumaan.

Ja masentuessani kaikkien muiden kotien ja elämien täydellisyyteen haen vertaistukea lukemalla Sotkuholistin päiväkirjaa ja Niskalenkkiä arjesta.

Näillä eväillä olen päässyt tosiaan jo melko pitkälle. Pääsen jo kulkemaan huoneessa vapaasti ja suurin osa tavarasta on jo paikoillaan. Toivottavasti pääsisin pian esittelemään täällä kuvia putipuhtaasta ja järjestetystä huoneesta!

Miksi ihminen ostaa paskaa?

Ulkolinja: Myrkkyä halvalla

Tätä katsoessa pysähdyin miettimään, kuinka suuri osa vaatteistani onkaan halpaketjuista. Ehdottomasti suurin osa. Halpaketjuissa on tullut shoppailtua aika lailla elämän aikana ja monet kirppis-ostoksenikin ovat alkujaan hankittu halpiksista.

Tämän loputtua mietin, vaikuttaako tämä minuun. Alanko oikeasti ostaa vain tuotteita, joiden alkuperästä ja turvallisuudesta voin olla aivan varma? En tiedä. On hullua, miten monta dokumenttia vaateteollisuuden epäeettisyydestä olen katsonut, miten monia artikkeleja lukenut, ja silti jatkan kuin ennenkin. Vaikka tiedän kaiken minkä tiedän ja välitän aiheesta niin paljon, miksi en kykene konkreettisesti muuttamaan omaa käytöstäni? Miksi silti kiertelen henkkamaukkaa ja hiplailen noita myrkytettyjä, ihmisten kärsimyksestä koottuja, merkityksettömiä paska-vaatteita?

Ei voi tajuta. :/

Potentiaalisia vastauksia otetaan vastaan!