torstai 31. toukokuuta 2012

Poltettu Oranssi

Kuten aiemmin kirjoitin, viimeisen kevään aikana huomasin ympäristöni vaikuttavan todella paljon värimieltymyksiini. Sen lisäksi, että Coloradon luonto hehkui minulle aivan vieraissa väreissä, oli todella kummallista asua Campukselle, jolla ihmiset eivät pukeutuneet mustaan. Siis oikeasti. Ja ihmiset huomasivat ja kommentoivat, kun minä pukeuduin mustaan. Pian huomasinkin haluavani käyttää useampia ja aiemmin vieraalta tuntuneita värejä.Varsinkin poltetusta oranssista tuli yksi viime kevään suurimmista rakkauksistani. Onnekseni pidin myös jonkin rodin sekoamiseni suhteen ja tyydyin yhteen paitaan ja pariin hiuskukkaseen. Kyseisestä paidasta tulikin yksi kevään luottovaatteistani.
Paita on malliltaan iso, neliömäinen ja valuva ja trikoo on ohutta ja pehmeää. Ensin käytin sitä aina vain heittäen sen päälleni, mutta vaikka löyhyys olikin mukavaa, pelkäsin jatkuvasti vilauttelevani kaikkiin suuntiin, sillä kaulu-aukko valui ja tuuli heilutteli helmaa sinne tänne.
Ja kuten kakkoskuva todistaa, paidan isot käsiaukot saattoivat nekin pajastella ties mitä.
Loppuvuodesta käytinkin paitaa lähinnä vyön kanssa, jolloin kangas ihanasti rypistyi ja laskostui.
Ja nämä postauksen ensimmäisistä asukuvista tutut hiukset demonstroivat uutta luottopelastusta huonoille hiuspäivilleni. Liru otsatukka vaan vedetään taakse ja pää täyteen jotain mikä kimaltaa hiustalia enemmän. All problems solved ever.