Muusikko PÄDÄM JA TÖTTÖRÖÖ!!

Hehheh. Ei elämä. Valmistuin joulukuussa muusikoksi, ja täten pidin isot juhlat. Tämä syystä, että ylppärit ei ikinä oikein tuntunut omalta juhlalta monesta syystä. Näytin myös sinä päivänä aika mitäänsanomattomalta. Tää valmistuminen ja sen juhla oli sata kertaa parempi, mutta yhdessä asiassa feilasin yhtä pahasti kuin silloin: asuni taltioimisessa. Minusta on kyllä nättejä kuvia illalta, mutta niissä olen onnellisesti ihmisten ympäröimänä ja tyyliin istun, että ei niistä mitään selvää saa.

Olen nyt päättänyt, että aina kun tulee joku hienompi juhla, sen sijaan että ostaisin uuden vaatteen, ompelutan jonkun vanhoista täydelliseksi. Tämäkin raakasilkkinen mekko on lojunut kaapissa ties kuinka kauan väärän kokonsa takia, vaikka on yksi parhaista vaatteista. Nyt sain siitä ihanan juhlamekon, jota tulen varmasti käyttämään monesti, eikä kaappini täyttyneet uudesta rojusta. Pukuompelijakavereiden ansioista tämä tulee myös halvaksi. Niinkuin saakin tulla, sillä mun kroppa on jotenkin muuttunut suuntaan ja toiseen niin paljon viime vuosina, että en oikein enää uskalla panostaa rahaa vaatteisiin. Periaatteessa mittani ja painoni on pysyneet suht samoina jo pitkään, mutta jotenkin musta on tullut hintelämpi kuin ennen ja vaatteet näyttää oudoilta. Onneksi oon jo kauan sitten tajunnut, että mun vyötärö ei juurikaan muuta kokoa ja silloin kun muuttaa se on aika helppo fiksata vaatteista. Vaatekaappini on menneisyyden jojopainoilun takia nykyään sellainen, että voin käyttää kaikkia vaatteita - tai + 5 kiloa. Jotenkin siitä tulee rauhoittava olo, ettei ainakaan tarvitse vaatteiden takia stressata painosta. Ja ehkä tällä kaikella horinalla yritin selventää sitä, että istuvuus, malli ja leikkaukset on vaatteessa paljon tärkeämpää kuin koko.

Porvoossa ja uutena vuonna

Jee, meitsillä on uus kamera! Vihdoin! Ensin Porvoon asua. Oon nyt näiden viime vuosien aikana jumiutunut aikalailla samaan lookkiin joka päivä. En meikkaa, ja tukka on jotenkin päin helvettiä kun en sitäkään laita. Vaatteita mietin kun se on kivaa. Olis kyllä jotenkin kiva keksiä joku epäaikaa vievä luonnollinen keino näyttää kuitenkin vähän skarpimmalta. Tässä asussa tulin siis takaisin Porvoosta lemmenlomalta, kaikki on kirppuiluja paitsi kengät ja tuliaisiksi saatu laukku. :) Pukuompelijakaverini ompeli tuon ihanan värisen paidan pienemmäksi tänä syksynä.

Sitten uusi vuosi. Leikkasin ja värjäsin tukkani itse ja Virpin avustuksella. Haluaisin kyllä enemmän punaista, mutta en aio luopua hennaamisesta. Kunpa joskus olisi varaa mennä ekokampaamoon. Mekko on Virpin vanha, jota oon vähän ommellut itselleni. Se on myös niin kulunut, että repeää joka kerta kun sitä käytän. Viime aikoina oon vaan ollut niin innoissani siitä, että paikkaan sen joka kerta kun oon lähdössä bailaamaan. Kyllä se silti varmaan parin vuoden sisällä kuolee. :( Lähikuva väristä, se kun on ihan hillityn kivasti kultainen mekko. Meikkinä pinkkiä huulipunaa, vihreä glitter-eyeliner (loppui ja jouduin heittämään pois, hitsit, korosti niin kivasti punatukkaa) perus mustan eyelinerin päällä. Kyllä vaan tykkään meikillisestä itsestäni kovasti enemmän, mutta en halua totuttaa itseäni meikkaamiseen koska sitten tuntuisi niin kiusalliselta olla ilman enkä jaksa sitä säätöä.