Vaihteeksi Hannan vaatematikkaa

Laitanpa siis nyt tähän vuorostani oman kaappini strategiset mitat, vaikka vähän nööpeliltä tuntuukin Virpin supersaavutuksen jälkeen...

Mekot 31
Hameet 24
Paidat 27
Kengät 20
Takit 7
Housut 6
Jakut 3
Haalarit 1
Neuleet 7

Yhteensä 126 vaatetta. Itseasiassa jopa vähän huojennuin tästä tuloksesta, sillä olen huomenna menossa kirppikselle myymään, ja taas kävi niin, että pari jo myytäviin siirrettyä vaatetta palasi takaisin.

Oikeastaan viimeisen vuoden aikana vaatekaappini on koko ajan jojoillut 120 ja 130 välillä, mikä kertoo siitä, että liikenne sisään on tällä hetkellä liian suurta.

Tämä vaatteiden vähentäminen ja siitä jatkuva kohkaaminen saattaa vaikuttaa vähän naurettavalta, mutta hymy hyytyy nyt kun oon Helsinki-kesän jälkeen muuttamassa Tampereelle takaisin ylihuomenna - junassa. Väliaikaistakin väliaikaisemman vanhempien luona vietetyn kesän jälkeen muutan takaisin kummivanhemmille, kunnes saan Toasilta kämpän, jolloin loput tavarat seuraavat perässäni. Tosin eipä sekään kovin pysyvää ole, kun toive on lähteä vuoden päästä vaihtoon.

Kiertolaisen elämä ja omistaminen eivät oikein sovi yhteen, mutta nyt kun olen kesän täällä vanhempien luona melkein koko omaisuuteni kanssa viettänyt, niin täytyy sanoa, että mä kyllä muistan kaiken mitä omistan. Ei sillä, etteikö turhiakin asioita olisi, mutta jos lähden karsimaan niin sitten pitäisi luopua tavaroista luokkaa: ensimmäiseltä Kiinan-reissulta ostettu shottejen juomiseen tarkkoitettu teeastiasto, Yo-mekko, ja kaikennäköinen omasuunnittelema tai muuten tunnearvollinen kama kuten päiväkirjat. Eikä näistä luopuminen oikein tunnu oikealta. Mulla on ihana omaisuus, ja ongelma on vaan se, että mä en ole asettumassa vielä vuosiin minnekään. Hirvittää tavaroiden raahaaminen ympäri maailmaa, ja tavallaan haluaisin asettua. Toisaalta, haluanko asettua tavaran vuoksi? Se nyt ei ainakaan ole mikään syy.

Vaatteiden suhteen ongelma on tämä dilemma: haluanko olla järkevä ja tyylikäs vähällä toimeen tuleva cool henkilö, vai vaatehullu sekopää, jonka vaatekaapista löytyy kaikki teemabilevermeet? Mun silmissä kummatkin vaihtoehdot on yhtä helvetin siistejä. Esimerkkinä pohdinnasta tämä seuraava hassu paita, jonka ostin Jyväskylästä. Tällainen 70-luvun slipoveri se on, ja näyttää aivan törkeen 70-lukulaiselta ja hullulta ilman rintsikoita. En kyllä ole käyttänyt enkä tule käyttämään tätä luultavasti missään, mutta mun oli pakko ostaa se ja oon joka kerta silleen hihhihhii kun nään sen. Cool henkilö päässäni sanoo "Tuu järkiisi!" ja sekopää sanoo "Sehän on niin pienikin, ei vie paljon tilaa!".

Yritän nyt ehkä olla vähän kelaamatta tätä karsintaa hetkeen. Se, mikä kuitenkin vaikuttaa vaatteiden sisäänvirtaukseen todella paljon, on "puuttuvat vaatteet". Kierrän kaupoissa pelkästään hakemassa jotain tiettyä, ja se tietty on ollut jo vuosia keltainen hame. Sitä ei ole toistaiseksi löytynyt, mutta tätä vuonna sen sijaan näiltä retkiltä on mukaan tarttunut paitoja ja mekkoja. Mahtavaa on se, ettei listalla ole kuitenkaan mitään muuta, sillä löysin Imatran kirppikseltä mahtavat pitkät välikausitakit (kyllä, valitettavasti monikossa...).

Tällasta taunnanvirtahorinaa tänään! :)

Kirppistelyä kotona ja muualla

Tässä kevään aikana on tosiaan tullut karsittua aika paljon tavaraa, joten on pitänyt keksiä, missäs siitä tavarsat eroon pääsisi. Ennen yleensä vain kutsuin ystävät kylään ja lahjoitin kaiken pois ilmaiseksi, mutta vuosien saatossa on pois lähtevä tavara alkanut karsiutua sen verran hyvälaatuisiin vaatteisiin, etten enää raaski niistä ilmaiseksi luopua.

Koska täkäläisten kirppispöytien hinnat tuntuvat varsin tyyriiltä sijoitukselta (30e/viikko), päätin järjestää pienen kotikirpparin. Facebookiin eventti pystyyn, vähän purtavaa ja juotavaa vieraille tarjoiltavaksi ja tavarat esille.

Pöytä, yöpöytä ja naulakko on tyhjennetty omista tavaroista ja täytetty myytävillä.

Kurkistus yöpöydän tarjontaan.

Lisäksi takkinaulakossa on omat takit korvattu myytävillä.

Menekki oli ihan tyydyttävää: kävijoitä kävi vähemmän kuin olin odottanut, eivätkä monet heistä löytäneet ostettavaa, mutta tästä huolimatta yhteispotti kertyi ihan tyydyttäväksi (ja mikä tärkeintä, kattoi tarjoilukulut!).Hinnat olen pitänyt matalina: perusvaattesta olen pyytänyt yleensä 1-2 euroa ja hienommista yksilöistä viittä. Tärkeintä on kuitenkin päästä vaatteista eroon, vaikka pieni korvaus kukkaroa lämmittääkin.

Kirppispäivään sopien kaivoin esiin basaarihenkiset haaremihousut ja päähän sidoin sinisen huivini.

Tuon sinivalkoisen huivin kanssa haluan aina käyttää punaista huulipunaa, ja sitten koen oloni oikein Ranskan vallankumoukselliseksi.

Olen nyt hullaantunut näihin huiveihin: keväästä kesään suorastaan elin turbaani (tai muu huivi-yritelmä) päässäni. Superhelppoja ja nopeita laittaa, peittävät likaiset hiukset ja saavat kenet tahansa näyttämään laittautuneelta.

Kirppispäivän jälkeen poistuin vielä ulos istuskelemaan kavereiden kanssa. Rakastan tuota pronssista huivia noiden konjakinruskeiden sandaalejen kanssa! <3

Heinäkuun 9. menimme myös Hannan ja muutaman muun ystävän kera myymään Kallion puistokirppiskelle, mutta siellä kävi myynti todella hitaasti. Ollaan teoretisoitu keskenämme, että tällaiset pop-up kirppis -tapahtumat tuntuvat houkuttelevan enemmän myyjiä kuin ostajia. Itse sain myytyä vain vajaalla parillakympillä ja iso kassillinen vaatteita oli roudattava takaisin kotiin. Ensi kerralla pitää lähteä liikkeelle varautuen hitaaseen myyntiin ja ajatellen päivää pikemminkin sellaisena "puisto-hengaus-picnic"-päivänä.

Tällä hetkellä minulla on vielä iso kassillinen vaatteita, enkä oikeen tiedä missä niitä lähtisin myymään. Siivouspäiväkin osuu aika ikävästi juuri muuttoni kohdille, joten en välttämättä ehdi sinnekään. Ja siivouspäivästä olen kuullut samaa kuin tuosta pop-up kirppiksestä, eli myyjiä piisaa, mutta ostajia ei niinkään. Ehkä pitäisi vaan jo luovuttaa ja viedä jäljellä olevat vaatteet UFF:in laatikkoon...

Viime aikojen edustusta!

Tällä viikolla pääsin laittautumaan kunnolla kahdesti! Ensin mulla oli soolokonsertti Arkadia International Bookshopissa torstaina. Halusin pukeutua 20-luvun kapinallisesti, sillä soitin Debussyä sekä ranskalaista barokkia, jota ei yleensä soiteta pianolla - vallankumouksellinen ohjelma siis. Laitoin tämän Lontoosta viime talvena ostetun 80-luvun mekon, joka ei kyllä oikein pääse kuvissa oikeuksiinsa. Liikkeessä tulee paremmin ilmi sen väljyys ja helma, joka laskeutuu epäsymmetrisesti. Paikalla oli varmaan 40 hengen yleisö, mikä oli tosi jees! Harmittaa vähän, että olen ollut niin laiska bloggari ettei esiintymisasuista okein ole dokumentaatiota näiltä vuosilta. Olisi kiinnostavaa katsoa, onko tyyli muuttunut ajan kuluessa.

Sitten juhlittiinkin ystävän häitä, jonne menin bestful-Anin kanssa. Päätin kerrankin näyttää feministiltä ja pukeuduin tavoistani poiketen housuihin. Äiti osti nämä mulle itsekseen yhden käsityölehden sample-myynnistä, ja tykkään tästä 40-luvun hengestä ihan sikana! Yritin saada meikkiin sellasta filmitähti-tunnelmaa housujen vastapainoksi, mutta siitä ei tullut napsaistua kuvaa. Kaikki muut jutut päällä onkin sit vanhoja.

Jee, olipa kiva viikko!

Rocky Horror Picture Show -teemabileet

Kaverit kutsuivat meidät Rocky Horror Picture Show -teemabileisiin. Ko. leffa on yksi Virpin suosikeista, mutta Hanna ei ollut koskaan nähnyt sitä aiemmin. Siispä Hanna soitteli Virpille samana päivänä vähän osviittaa saadakseen, ja ohjeiden transu+gootti kanssa päätyi seuraavaan lopputulemaan:

Meikkinä on taas näitä uusia Maybellinen voidemaisia luomivärejä, tällä kertaa tämä ihana mattamusta! En ole ennen oikeastaan osannut laittaa tai käyttää tällaista silmämeikkiä, ja tämä syntyi melkein kuin itsestään. Hehkutus siis jatkuu, ja nyt näitä ilmeisesti on myös hopeisena, ja mehän kaikki tiedetään, mihin tää on johtamassa...

Virpi taas lähti pokeilemaan kaikella sydämensä palolla. Shorstien, korsetin, hatun ja rusetin yhdistelmästä syntyi aika Columbia-henkinen asu. Kuvista ei välttämättä niin hyvin välity meikkien koko törkeys, mutta parin tunnin junamatkalla Imatralta Helsinkiin bileilemään tuli naamaan läntättyä n. pari kiloa glitteriä, valkoista puuteria, mustaa huulipunaa ja erinäisiä silmämeikkejä ,niin silmiin kuin poskillekin.

Kuvan verkkosukkahousut ovat siis neon-violetit: jäänteitä villeistä teinivuosista. Alusvaatekorsetti oli juuri myyty kaverille, mutta se saatiin onneksi vielä lainaksi tätä huipputärkeää tarkoitusta varten. Hiukan oli itsetietoinen olo liian pienessä ja melkoisen avonaisessa korsetissa, varsinkin kun se yhdistyi noihin jatkuvasti ylemmäs ja ylemmäs kipuaviin minishortseihin, mutta tapahtuman hengen ja kesäpäivän kuumuuden huomioon ottaen asu oli mitä sopivin.

Päälläni on tämä aika väljäksi jäänyt puku, mutta koska seurueesta puuttui Janet ja päivä oli aika kuuma, vaihdoin aika nopeasti valkoisiin alusvaatteisiin. Siitä ei nyt kuitenkaan tule kuvaa.

Lopuksi vähän yleistunnelmaa - juhlissa oli sekä tarjoilut että oheitarvikkeet todella hyvin kohdallaan! Virpin rakkaus leffaan syveni ja Hanna hullaantui siitä. Nyt suunnitteilla on alusvaatebileet tällä samalla teemalla, ja mun (Hannan) on pakko saada olla Frank!