Täynnä

Viime sisustuspostaukseeni Virpi kommentoi huoneeni värikkyyttä ja sitä, kuinka ilmeisesti useitakin värejä yhdistelemällä voi aikaansaada harmonisen tilan. Tässä ollaankin mun sisustusfilosofian ytimessä, mikä nyt oikein kulminoitui täydeksi ajatukseksi. Itse en usko ollenkaan niihin kokovalkoisiin tai muihinkaan tosi värimätsättyihin huoneisiin ja tiloihin, sillä elämään kuuluu aina kaikenvärisiä tavaroita ja asioita, eikä ne huoneissa hengaavat ihmisetkään kovin yksivärisiä yleensä ole. Kun keskellä valkoista huonetta on, sanotaan vaikka nyt lojumaan unohtunut kirjapino tai sininen yöpaita, ne pomppaavat siitä väripohjasta helpommin ulos ja aiheuttavat nopeammin sotkuisuuden tunteen. Jos ajattelee näitä moderneja kokovalkoisia koteja, niin mun mielestä esimerkiksi kirjahyllyt, joita suurimmassa osassa asuntoja pidän yksinä parhaimmista tunnelmanluojista, näyttävät lähinnä ahdistavan sekasotkuisilta. Värimätsäämätön tila sietää siis paremmin sotkua ja ihan vaan elämän näkymistä.

Värimätsättyyn tilaan on myös todella vaikea hankkia mitään: ilmeisesti yksi tuttavani halusi kokonaan punaisen keittiön. Ajatus siitä ihanasta lopputuloksesta on varmasti ihana ja ihmiset saavat iloa monenlaisista asioista, mutta itselleni tuollainen tuottaisi kohtuutonta päänvaivaa. Mitä, kun joku käyttöesine kuluu loppuun ja uusi pitää hankkia? On vaikeaa löytää juuri tietynpunaista esinettä. Värimätsätyssä tilassa pahinta onkin, että myös saman värin eri sävyt saattavat pompata ympäristöstä häiritsevästi, mikä ainakin omalla kohdallani joskus on tapahtunut näiden kokovalkokotien kuvia katsellessa. Mutta tämä onkin varmasti syy siihen, miksi tuon kaltainen sisustus on ihan viimeisenä itselleni jos sisustustyylejä pitää jonoon pistää.

Oma mielipiteeni siis on, että sekavärinen sisustus on moninverroin helpompi niin huoneessa elämisen kuin mahdollisten uusien hankintojenkin kannalta. Kun olen muuttanut usein, olen ollut myös kiitollinen, että huoneiden kauhean väriset kaapistot, likatahrat ja muut erikoiset jutut ovat joko hukkuneet väreihin tai mätsänneet niihin, eikä minua ole koskaan ahdistanut mikään juttu huoneissani - ei ole ollut tarvetta lähteä remontoimaan. Kun huoneessa on kaikkia värejä, jokainen väri mätsää vahingossakin johonkin toiseen väriin huoneessa. Yksi mahtavimpia vahinkomätsejä oli, kun Kallion asunnossani sinisten ja punaisten nuottivihkojen kansoittama kirjahyllyni oli kuin pienoiskopio sängystäni punaisine päiväpeitteineen ja sinipunaisine viltteineen. Itse rakastan tällaista randomiutta. <3

Muutama viikko takaperin sain huoneeseeni vihdoin sänkyni ja lampun, jotka ovat kummatkin aivan ylimitoitetun kokoisia huoneeseeni nähden, mikä aluksi vähän järkytti mutta sittemmin on tuntunut vaan entistä kotoisammalta pesältä. Halu ripustaa seinälle kuitenkin kaikkosi, huone kun on taas ihan riittävän täynnä täyttääkseen visuaalisten ärsykkeiden kiintiöni.

Tässä on melkeinpä ainesta pukeutumisnurkkaukseksi, tässä seinässä! Ihana rekkini, puolikäyttöiset vaatteet tuolilla ja korut ja peili minilipaston päällä, joka kätkee sisäänsä meikkini. Olen joskus kokenut vähän huonoa omaatuntoa siitä, että olen valinnut ko. juttuja jopa pianon yli huoneeseeni, mutta täytyy sanoa, että tämä on ihan mahtavaa arjen luksusta minulle. Tällaiseen pukeutumistilaan haluan panostaa mahdollisuuksien mukaan kaikissa tulevissa huoneissani. Kuvanottohetkellä paitapinot ovat kyllä vähän sotkuiset, tykkään nimittäin pitää aika orjallista jörjestystä tässä hölmössä turhamaisuuden tyyssijassani.

Ja tässä vastaus Virpin ihmettelemään tavaroiden vähyyteen. Kuten ollaankin puhuttu mun vaatteiden määrästä, mun huoneen ulkonäkö on taitavasti luotu illuusio vähyydestä. :D Mulla on kaksi tällaista Claes Ohlsonin n. 50X40X40 kannellista muovilaatikkoa, joissa toisessa pidän iltapukuja ja toisen kauden vaatteita, toisessa bilevaatteita ja niitä vaatteita, joiden paikkaa vaihtelen rekillä roikkuvien kanssa. Nämä laatikot toimivat mulle loistavasti, koska pystyn näin rajaamaan esillä olevien vaatteiden määrää, ja näin vähentämään liikoja vaihtoehtoja ja keskittymään vaatekaappiini. Nämä suojaavat vaatteitani ötököiltä ja näin pystyn omistamaan enemmän vaatteita, kuin mitä yhdellä kertaa käytän. Tämä on hyvä asia paitsi Suomen vuodenaikojen takia, myös sen takia, että olen nyt tullut siihen tulokseen, että kyllä mä haluan omistaa "liikaa" vaatteita, siis enemmän kuin oikeasti tarvitsisin. Mutta toisaalta olen minimalistinen niin monessa muussa asiassa, kuten nyt vaikka tässä sisustuksessa, että ehkä mulla on siihen oikeus. :)


Edellinen postaus, jossa linkki myös muihin saman aiheen setteihin.

Bodypainting osa kaksi

Tehtiinpäs bodypaintingia taas yhtenä marraskuun iltana. Hanna tässä nyt kirjoittelee meidän illanvietosta. Tällä kertaa meitä oli seitsemän hengen porukka, ja oli aika erilaista kuin viimeksi. Oli vähän kiire saada kaikki valmiiksi eikä käytetty niin paljon aikaa viininjuomiseen ja yhdessäoloon kuin kesällä. Tää johti siihen, että ei ollut ehkä niin kehollisvapauttavaa kaikille kuin ensimmäisellä kerralla. Mulle iski myös hirvee himo alkaa tehdä tätä tosissaan ja kunnolla, kun selvästi tajusi tätä tekniikkaa paremmin ja alkoi saada kunnon kuvaa aikaiseksikin. Mietin, että voisinko ikinä otaa rennosti minkään asian kohdalla? Tultiin Virpin kanssa tulokseen, että meidän on pidettävä sellasia vakavamielisiä nyt-maalataan-helvetin-hienoja-juttuja-verenmaku-suussa maalausiltoja keskenämme tai pienellä porukalla, ja sitten erikseen on nää feministikerhon kehollisuuskokoontumiset, joissa ei lopputuloksella ole sitten niin suurta väliä. Aikaa meni taas ihan tuhottomasti, eli kyllä me varmaan 6 tuntia taas maalailtiin, ja siinä ajassa moni tyyppi jäi kyllä aika kesken ja piti lopussa vetää mutkia suoraksi. Eli siis tähän illanviettotyyliseen bodypaintingiin pitää ensi kerralla oikeasti valita vähän helpommat teemat.

Tässä on kaksi kuvaa meistä kolmesta ystävyksestä!

Vasemmalla Janna ja helmikuinen puu, jossa kurkkii myös pikkuinen orava. Etupuolella jäisen turkoosia taivasta vasten on kaksi pulleavatsaista pikkulintua (tisseissä). Virpin selän pahiskalmari ulottaa lonkeronsa ympäri Virpin kroppaa. Tämä oli minusta aivan helvetin siisti idea, ja lonkerot pyörteilivät ympäriinsä Virpin kropan muotojen mukaan. Itselläni on etupuolella angstaavan karpin naama, niin että sen silmät ovat tissit. Varsinkin etupuolella mulla onnistui ihan mahtavasti toi monivärinen samea vesi, mutta näistä nyt ette tietenkään saa (harmi vaan) kuvaa.

Mutta on tää kyllä kiva laji. Ei voi muuta kuin suositella. :)

Tässä
bodypainting vol 1.

Väreistä

Innostuin yksi päivä Pinterestistä, kun päädyin yhden lempiblogeistani Pinterestiin selailemaan väriyhdistelyinspiraatioboardia. Toi blogi on tosi hyvä mitä tulee kaikkeen kehollisuus- ja feminismisettiin, mutta tyylillisesti ja värillisesti se on välillä mulle vähän liikaa. Siitä Pinterest-boardista innostuin kuitenkin niin paljon, että päädyin tekemään oman jotta saisin sieltä parhaimmat pinnattua itselleni muistiin. Ja alkoipa sitä sitten muutakin löytyä pinnattavaksi! Aloin ajatella, että väri on pukeutumisessa ehdottomasti tärkein elementti mulle. Itse en ehkä pukeudu värikkäästi, vaan pelaan ehkä enemmän neutraaleimmilla sävyillä, vaikkakin värien yhdistely on musta hauskaa. Silloin mulla on kaikkein tyylikkäin olo, kun on joku erikoinen tai uusi tai muuten vaan hyvä yhdistelmä päällä. Tässä nyt sit pohdintaa väreistä viime viikon asujen muodossal

Oli jännää huomata, miten väriyhdistelmämieltymykseni ovat muuttuneet. Tämä keltaisen ja konjakin yhdistelmä kuuluu vuosien mittaan käytetyimpiin yhdistelmiini, mutta se on alkanut näyttämään liian turvalliselta ja itsestäänselvältä. En edes pinnaillut näitä väriyhdistelmiä, vaikka ne hyvältä näyttikin. Tässä asussakin oli sellainen olo, että pitäis olla vielä jotain lisää.

Tämä tumma mintunvihreä hame on viimekeväinen löytö Imatran kirppikseltä, ja se tarjoaa monia aika herkullisia väriyhdistelmämahdollisuuksia! Kesällä se oli paljon käytössä niin vaalean mintunvihreän, viininpunaisen kuin ihan mustan ja valkoisenkin kanssa, ja konjakki näyttäisi sen kanssa myös tosi hyvältä. Tämä keltaiseen yhdistäminen oli nyt tällainen kokeilu, josta en ole ihan päättänyt tykkäänkö vai en, lähinnä vain innostuin kaikesta kokeilusta tän viikon aikana. Pinnailun tuloksena on pakko päästä kokeilemaan nudejen ja kupareiden yhdistelemistä tähän hameeseen!

Pinnailun myötä innostuin varsinkin tästä tummansinisestä vintagepaidasta, jonka hankin viime Kiinan reissulta. Se yhdistyy mielestäni nätisti niin viininpunaiseen kuin keltaiseenkin.

Tällä väri-innostumisella oli monenlaisia seurauksia. En ole oikeastaan aiemmin ajatellut aktiivisesti sitä, kuinka tärkeä asia värit oikeasti on mulle jopa muodon ja tekstuurin kustannuksella pukeutumisessa. Ja miksei tietysti muutenkin elämässä, oonhan visuaalinen tyyppi. Tää sana vilisi jo tässä tekstissä miljoona kertaa, mutta mä oikeesti koin pitkästä aikaa sellasia isoja innostumisen kokemuksia muun pukeutumisen kuin teemavaate- tai juhlapukeutumisen saralla. Toisaalta noi ihanat kuvat Pinterestissä sai mut himoamaan jos jonkinlaista kampetta ja UFFista tulikin tehtyä vähän hankintoja. Päätin itseasiassa että en ole tällä hetkellä vähennys- tai laskemiskuurilla, sillä luova vaatteiden plärääminen ja ostaminenkin käytettynä tuntuu tällä hetkellä siltä, että haluan sitä tehdä.

Näistä asukuvista heräsi monenlaisia mietteitä. Onhan ne aika vaatimattomia ja kulahtaneita. Itse painiskelen nyt sellaisten teemojen välillä, että ollako feministi ja meikkaamaton vai hullu pukunainen. Toisaalta tää meikkaamattomuus ja muunlainenkin laittamattomuus tuntuu musta hyvältä ja vaikuttaa itsetuntoon positiivisesti, mutta asujen pohja jää jotenkin vajaaksi, tai sellainen tunne mulla on. Tiedän kyllä osaavani laittautua ihan kreisin näköiseksi tarvittaessa ja rakastan sitä joka kerta, niin miksei sitä sitten tekisi useammin? Toisaalta haluaisin olla sellainen ihana ja hullu vaateharrastaja joka kulkisi päivät pitkät kreisinä, toisaalta en oikeastaan halua käyttää enempää aikaa ulkonäkööni kuin sen 10 min aamuisin kun puen. :P Jotenkin kuitenkin mieli halajaisi huolitellumpaa ja ennen kaikkea kreisimpää arkista olemusta, sellaista, että ihmiset saisivat jonkun käsityksen mun harrastuksista heti kun näkevät mut. Oon tässä ajatelllut kreisimpien lasien ostamista, huulipunan käyttämistä joka päivä (on musta kiva mielenilmaus muuten meikittömässä naamassa) ja erilaisia 0 minuutin kampauksiakin on tullut pohdittua. Pohdinpas nyt sitten lisää vielä. :)

Kirja: Hyvän mielen vaatekaappi

Mä olen ihan hulluna kaikkiin vaatekaapeista, tavaranvähennyksestä ja pukeutumisesta kertoviin kirjoihin. Hyväksi onneksi äiti kantaa niitä mun eteen selkä vääränä testilukuun. Nyt tuli pitkästä aikaa todellakin jotain lukemisen arvoista vastaan, eikä niitä kirjoja, joita mä luen koska rakastan vaan lukea uudelleen ja uudelleen, että kannattaa viikata nätisti. :D

Tämä Hyvän mielen vaatekaappi on sen Rinna Saramäen kirjoittama, joka on myös tekijänä Joka tyypin kaavakirjassa ja ilmeisesti joissain muissakin käsityökirjoissa. Se, mikä tästä kirjasta tekee erityisen, on se, että se käsittelee syväluotaavasti niin vaateteollisuuden ongelmia, vaatteiden materiaaleja ja muita laatuun vaikuttavia seikkoja sekä vaatekaapin kaaoksen hallintaa. Kirja jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen, Pahan mielen vaatekaappi, avaa seikkaperäisesti vaateteollisuuden ongelmia. Huomionarvoista on, että monet kirjassa esitetyt ongelmat ja ratkaisukeinot perustuvat laskelmiin ja arvioihin, sillä yritykset pyrkivät piilottamaan niin tehokkaasti epäeettistä toimintaansa. Saramäki alleviivaa, että jos monimutkainen suunnitteluprosessi on mahdollista vetää useiden maiden ja välikäsien läpi, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa siirtää eettisiin työoloihin liittyvää informaatiota!

Itselleni kaikkein herättävimpiä olivat laskelmat siitä, että eettisestikään tuotettu vaate ei olisi pahan hintainen, jos niitä tuotettaisiin samalla volyymillä kuin perus ketjuvaatteita. Oli yllättävää ja herättävää lukea siitä, kuinka tiukasti shoppailumania ja eettisyys oikeastaan kytkeytyvätkin yhteen: koska raha määrää yritysten toimintaa, ja kuluttajat ihan oikeasti etsivät sitä kaikkein halvinta toppia, asiaan ei tule muutosta. Rahavirrat tulisi suunnata ekologiseen tuotantoon. Itselleni iski jälleen kerran se päätös, että en enää osta halpakaupoista. Jotenkin ne vaatteet ja niiden synty aina ajan myötä kuitenkin abstrahoituu eikä siihen enää haluaisi uskoa, että katsotaan kuinka kauan tällä kertaa päätöksessä pysytään.

Olen aina ajatellut, että sekä eettiseltä että ekologiselta kannalta kirppisostos on kaikkein paras, mutta itseasiassa eettisyyden kannalta ei oikeastaan näin olekaan. Jotta eettisiä vaatteita alettaisiin tuottamaan järkeviä määriä, ihmisten pitäisi oikeasti alkaa ostaa niitä. Tällä hetkellä se ei ole mun budjetilla mahdollista, mutta jos joskus on niin aion kyllä toteuttaa tätä neuvoa. Epätoivo tietty meinaa iskeä, kun ajattelee, että tämäkin päätös pitäisi saada läpi niille jotka eniten shoppailee jotta muutos tapahtuisi. Mitenkähän eettisyyden voisi saada kuulostamaan niin mediaseksikkäältä, että esim. perusbloggarit eivät enää muita vaatteita kuluttaisikaan?

Toinen osio Hyvän mielen vaatekaappi keskittyy kaaoksen hallintaan ja vähentämiseen, tyylin löytämiseen ja shoppailuun. Siinä suositellaan mm. Project 333:sta, joka onkin ihan hyvä vähennysmetodi. Tästä päällimmäisenä jäi mieleen se, että jos on pakko ostaa, niin se tyhjyyden tunne ei ole vaatekaapissa vaan jossain muualla. Näiden ajatusten kanssa painiskelen itse juuri tällä hetkellä, muuten tämä toinen puolisko oli kaltaiselleni vaate- ja järjestelyfriikille juurikin sellaista nautintoluettavaa, josta ei juuri mitään opi.

Kirja on siis todella kattava paketti. Täytyy kyllä sanoa, että ajoittain sen jutusteleva tyyli on hiukan liiankin jutusteleva mun makuun, ja joitain taitollisia ongelmia siinä on. Välillä kun tulee jotain tekstin sekaan lomittuvaa pienempää tekstiä tai tilastoa, ei oikein meinaa tajuta, missä juttu jatkuu. Suosittelen kuitenkin lämpimästi!