Paljettivallankumous

Talvisia asuja

2012-01-31T19:55:00.002+02:00

Olen viime vuoden aikana innostunut tästä äidin vanhasta konjakinvärisestä kapeasta vyöstä. Kesällä käytin sitä tosi monessa asussa ja nytkin olen tykännyt käyttää sitä monen hameen parina.

Tässä näkyi myös ne kahdet talvikengät joita vuoropäivin käytän. Ylemmissä kuvissa nilkkurini ja alemmissa talvisaappaani. Näiden lisäksi on vaan yhdet pulkanlasku ym. henkiset talvikengät. Jälkimmäinen hame on täysvillainen ja ostettu Nastasta. Jotenkin nyt tän vuoden aikana kaapista on alkanut löytymään kaikkiin vuodenaikoihin sopivia asuja, kun ennen odotin vaan syksyä ja kevättä ja kesällä ja talvella näytin hirveältä ja itkin. Liittyneekö vaatemäärän pienentymiseen sekin. Tukan kanssa oon nyt kanssa skarpannut ja alkanut laittaa sitä yhtäpaljon kuin Oriveden aikaan. Vielä kun saisin dokumentoitua näitä juttuja vähän useammin.

Ihanat kuvat

2012-01-21T01:04:00.003+02:00

Blogihistorian parhaat kuvat tulevat tässä. Ovat eräistä pikkujouluista, ja neron kaverini ottamia. Päälläni on tuo Roomasta ostettu ja sittemin korjautettu mekkonen, ja meikit jotka tuli aika vahingossa kun vähän mokailin ja päätin korjata mokat levittämällä päälle jotain tujumpaa sen sijaan, että olisin pessyt naamani ja aloittanut alusta.

Musta ei ole ehkä otettu näin kauniita kuvia koskaan. Kiitos siitä Valtteri Mäkelälle. Ja juhlissa oli myös hauskaa. :)

Vähän asuja

2012-01-19T22:01:00.003+02:00

Vaikka kuinka yritän sitä kieltää, tosiasia on se, että minulla on liikaa mekkoja. Vaikka kaikki niistä olisivatkin kivoja, se monen kirjava massa joka tunkee kaapista ulos kun avaan mekko-osioni, ei todellakaan houkuttele pukeutumaan niihin. Hameiden osalla pienempiin kokonaisuuksiin jakaminen auttoi (siis että ne on ripustettu tarkasti vuodenajan, mallin ja käyttötavan perusteella. näin olen paitsi maksimoinut käytön, myös pystynyt eliminoimaan sen perusteella useita hameita). Yritin nyt samaa mekkojen kanssa ja siirsin muutamia kauden mekkoja rekille. Ja kas kummaa - olen pukeutunut niihin!

Neuletakista kiitos äidille, jolta sen lahjana sain.

Plussana nämö Virpin vanhat housut, jotka eksyivät testimielessä päälleni seuraavasta syystä. Olen tällä hetkellä sen verran onnellisessa asemassa, että melkein jokainen kaapissani lymyilevä vaate on kokonsa puolesta sopiva käytettäväksi, vaikkei se ihan oikeaa kokoa olisikaan. Ainoat poikkeukset tähän tietääkseni tekevät kiinamekko, eräs iltapuku, yhdet viininpunaiset housut, ja nämä seeprahousut - kaikkien ollessa piirun verran liian isoja (sen piirun, että minäkään en käytä enää niin vääränkokoista vaatetta). Sovitin näitä siis luopumismietteet mielessäni. Paitsi, että katsokaa! Perseeni on palannut!!! Koska vyötäröni on näemmä ennallaan, sovin siis tällä hetkellä ennätyksellisen suureen määrään vaatteistani. Kippis sille ja seeprahousut mulle. :)

Vaatekaapin esittely

2012-01-06T15:04:00.003+02:00

Tässä vielä vähän tilastotietoa vaatekaapistani:
HOUSUT: 9
HAALARIT: 2
NEULEET: 11
PAIDAT: 28
LIIVIT JA JAKUT: 5
MEKOT: 33
HAMEET: 22
KENGÄT: 28
NAHKATAKIT: 4
KESÄTAKIT: 1
TALVITAKIT: 6

YHTEENSÄ: 149

Ihan hyvin siis, voisi sanoa. Tällä hetkellä sataan vaatteeseen pääseminen ei edes tunnu täysin utopistiselta kuvitelmalta. Tiedän sitä paitsi, että kaapissani on vieläkin käyttämättömiä ja turhia vaatteita, joiden puuttumista en edes huomaisi, ja osaan myös nimetä niistä muutaman. Nämä ovat kuitenkin taas tällaisia vaikeita hienouden, vaatekokojen ja käytettävyyden välillä tapahtuvia tasapainoiluja. Ehkä joskus pistän näitä kysymysmerkkejä tänne, kun Virpi ei kuitenkaan pääse nyt pitkään aikaan vaatekaappiani setvimään.

Tiedän myös, mitä haluaisin vaatekaapissani vielä olevan. Nämä ovat niin pitkään mielessäni pyörineitä juttuja, että kai niissä on jopa joku järkikin:

-Sinapinkeltainen hame
En voi väittää, että tarvitsisin sellaista kuolemani uhalla, mutta keksisin sen ympärille ainakin miljoona asukokonaisuutta. Sen lisäksi suurin osa omistamistani yläosista räjähtäisi sen kanssa.
-Pitkä välikausitakki
Käytän liian kylmiä nahkatakkeja aivan liian pitkälle syksyyn, ja sitten vaihdan liian kuumaan villakangastakkiin. Molemmat ovat tietysti lyhyitä, joiden helman alta mekkoni ja hameeni tursuavat epäesteettisesti. Siispä tämän oikeasti tarvitsen ja jos sopivan löydän, lupaan luopua muutamasta takistani. Tämän takin olisin hankkinut jo aikapäiviä sitten, ellei sen mitoitus sekä hinta olisi molemmat kovin epäsopivia minulle.
-Muutama tummempi, värikkäämpi pusero
Kaikki puseroni ovat joko kesäisen vaaleita tai pilkullisia. Kun siis saapuu syksy, verhoudun taas trikooseen... Mahdollisia värejä olisivat viininpunainen, violetti, poltettu oranssi ja eräs tietty pinkkiä lähellä oleva sävy.

Häävaatteet kesältä

2011-12-04T20:30:00.002+02:00

Kaverini meni naimisiin, ja nyt kun kiitoskorttikin on saapunut niin uskallan julkaista nämä höntihköt asukuvat, jotka on leikelty erinäisistä isommista kuvista...

Tässä vähän kokonaisuutta, vammasta asentoa ja itse morsiamen hameenhelmasta kulma.

Tässä näkyy vähän paremmin tuo kultainen Kiinassa teetetty hame ja muutkin yksityiskohdat.

Tukkani taipui sinä päivänä kuin itsestään ihan täydelliseen kampaukseen.

Eikä fiiliksissäkään ollut valittamista. :)

nyt se tapahtui

2011-11-27T19:52:00.006+02:00

*editointia jälkikäteen: olin niin innoissani lopputuloksesta, että unohdin pureutua huonoihin puoliin. No niitä oli yksi: pakkaus ohjeisti käyttämään Santen Lava Power -shampoota ennen värjäystä. No, sitä ei pakkauksesta löytynyt vaikka olisi voinut merkintöjen perusteella niin luulla. Myöskään sisustan yksityiskohtaisessa ohjeessa ei ollut mitään mainintaa, millä ko. tuotteen voisi korvata. Päädyttiin sitten hasardin nettisurffailun jälkeen pesemään tukka ihan normi shampoolla (tosin silikonittomalla, kun kalvon muodostavia tuotteita kehotettiin välttämään) ja toimi hyvin. Sanottakoon nyt sitten myös, että värin kanssa on sujunut oikein hyvin. :)

Virpi ja yhteinen ystävättäremme antoivat minulle kreisin synttärilahjan etukäteen: osan hiustenlaittosetistä, jonka tekisi kaverini. Hänpä onnistui taas kympillä, kuten aina. :)

Värinä käytimme Santen kasviväriä sävyä Flame red. Väristä kommentteja sen verran, että jonkin sortin ekologisuus oli minulle tosi tärkeä juttu. Itse prosessi oli aika sotkuinen: varsinkin kun mun tukkaan väriä tarvittiin kaksi pakettia, sitä tököttiä oli varmaan reilun litran verran. Massa oli tosi paksua, että itse en tätä päähäni olisi saanut. Aika vaikeasti käsiteltävää muutenkin, kylppärin pinnat saivat vähän osumaa, mutta onneksi kloritella se lähti. Käsittely tuntui kuitenkin miellyttävältä, kun lämmintä massaa hierottiin huolella päänahkaan. Annoimme sävyn vaikuttaa pari tuntia, ja lämmitimme sitä välillä föönillä intensiivisen värin saamiseksi.
Tykkään siitä, että tämä jätti näkyviin sen luonnollisen raidoituksen, mitä tukassani on, ja sen takia näyttää jokseenkin luonnolliselta. Kyseinen sävy on sarjan ilmeisesti oranssein, mutta oman värini takia ihan oranssia lopputulosta omaan tukkaani on mahdotonta kasvivärillä saada. Olen kuitenkin sitä mieltä, että omiin sävyihini sopiva tulos oli aika helpolla tällä saavutettu.
Väri maksoi 12,95 paketti. En osaa arvioida onko se kallis vai ei, kun en ikinä ennen ole värjännyt. Päällimmäiseksi jäi mieleen positiivisia kokemuksia, mutta oli tää sen verran työlästä, että koko tukanlaitto sessioon meni varmaan 4 tuntia. Eli hyvä kaveri ja vapaapäivä kehiin! :)

Rakastan tätä uutta tukkaa, mutta vähän jännittää miten arki lähtee sen kanssa pyörimään, koska tuntuu, että tämä kaipaisi vähän meikkiä rinnalleen. Kuvissa olen toki meikitön niinkuin melkein aina, mutta nyt täytyy katsoa lähdenkö muuttamaan rutiinejani. Muutenkin nyt kun tukka on niin laitettu ja ihana, tuntuu, että vaatteet ja naama pitäisi saada mätsäämään siihen. Eli kun annat pikkusormen... ja silleen.

Sitten toinen asia. Haluaisin uuden kameran. Saatana menee hermo. Plaa.

Ameriikan ihmemaa

2011-10-18T19:16:00.005+03:00

Olin syyskuun alussa Ameriikoissa viikon reissulla. Matka kuljetti Newportin kautta NYC:iin. Oli ihan mahtavaa, vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään lepoloma (ainakaan minulle), koska siellä on niin paljon kaikkea nähtävää ja koettavaa ja yritä sitä sitten viikossa ehtiä kaikkea. Vaikka hemmottelua saikin kokea syödessään hyvissä ravintoloissa ja levähtäessään kivoissa hotelleissa (molemmissa asuttamissamme hotelleissa oli kylpyamme!!), niin suurin osa lomasta kului kuitenkin taidetta itseensä imien ja kävellen taas kerran jalkansa rikki. Vannon että New Yorkissa on jotenkin kovemmat kadut ja lattiat, sillä eipä ala jalat valittaa ikinä Suomessa vaeltaessa, mutta tuolla jo tunnin parin kävely iski jalat ihan hermoherkiksi.

Tässä piirtämäni pakkaussuunnitelma. Aloin piirrellä vaatteita ylös, jotta hahmottaisin asujen kokoanaisuuden paremmin. Piirtäminen on minusta muutenkin kivempi tapa suunnitella asuja kuin listaaminen silloin, kun olen liian laiska sovittaakseni vaatteita :p Pakkasin kaikesta yrityksestä huolimatta jälleen liikaa ja laukku painoi muutaman kilon ylipainoa palatessa, enkä päätynyt matkan aikana käyttämään kuin puolia vaatteista... Oppisikohan sitä ikinä pakkaamaan?

Shoppailulle omistin muutaman päivän ja pakko sanoa, että siellä oli kyllä kivaa shoppailla! Olin kirjoitellut ylös etukäteen muutamien kiinnostavien kauppojen osoitteita, mutta lopulta löysin mahtavan shoppailu-alueen Nolita:sta ja päädyin vain pistäytymään n. jokaisessa pikkukaupassa siellä. Jos jotain jäi erityisesti mieleen, niin se, että New York on hienojen mekkojen luvattu maa! Joka kaupassa oli hyvä mekkovalikoima ja monissa kaupoissa ei mitään muuta ollutkaan. Tarjonta oli kaikessa ihan superhienoa, ja sekoaminen kävi lähellä, mutta yllättäen hillitsinkin itseni ja ostin järkevästi vain ne parhaista parhaimmat jutut O_o Ehkä tästä harkinnasta on pikku hiljaa muodostumassa kunnon tapa, joka aktivoituu ihan itsekseen.

Tässä se mitä lopulta ostin:

mekko: ihanasta mekkokaupan myyjätär etsi ja esitteli sen minulle ja aika tarkkasilmäinen myyjätär oli, koska mekko on juuri sitä mitä olin kaipaillut.

laukku: maailman kaunein laukku vintagekaupasta, joka oli täynnä maailman kauneimpia laukkuja (ja kenkiä ja koruja ja vaatteita ja ihan hemmetin hieno valikoima kaikkea).

kaulakoru: tämän kanssa kun menin kassalle, myyjätär sanoi "it's really... different" :DD Ei oo ees eka kerta kun myyjä kyseenalaistaa mun valinnat, kiinassa hattu-myyjä repes päin naamaa, kun olin valitsemassa hattujani...

korvikset: tiibetiläis-kaupasta, just sellasia hienoja, astetta pienempiä hopea-korviksia, mitä oon ettinykin.
kengät: yllättäen uudet herrainkengät... mut ruskeitahan mulla ei viel ollu!!!111 Joten ihan on järkeenkäypä ostos. :p

Siinäpä varmaan blogin kannalta olennaisin siitä reissusta!

Kauhukammio

2011-09-26T21:05:00.000+03:00

Huoneeni...

Imatran tavara-asema

2011-08-17T21:52:00.001+03:00

Monimutkainen tarina, miten sinne päädyin. Hame on oikeasti pientä mustavalkoista pepitaruutua. :(

Kissanpentuja ja kinkkeilyä

2011-08-13T18:42:00.003+03:00

Pukeutumispaniikin jälkeen kävin eilen tässä asussa katsomassa maailman söpöimpiä kissanpentuja sekä kuuntelemassa kiinalaista perinnemusiikkia. :) Tosin vähemmänstäkin panikoi kun toisaalta pitää miettiä pikkukynsien ja -hampaiden tekosia ja toisaalta edustamista.

Paniikkia vähän helpotti tuo äidin vanha kaulakoru, joka löytyi juuri siivotusta korulaatikostani:

Laatikko on Kiinasta ostettu, ja nuo kaksi neliötä menevät päällekkäin, joten suljettuna laatikko on noin 30X30X10cm kokoinen ja silkillä päällystetty pehmustettuine kansineen. (Olisin tietysti voinut ottaa kuvan siitä kiinnkin... muttamutta..) Tässä on nyt kaikki koruni lukuunottamatta muutamia säilytettäviä, mutta ei enää pidettäviä kuten rippiristini, protukoruni, lapsuuden friends forever -ketju ym. Aika paljon siis siivouksen aikana heitin kamaa pois, joten voisi nyt uudistuneen laatikon kanssa pitää jotain koruteemaviikkoa. Tässä ois nyt hyvä kahden asun alkukin. :)

Puettu violetti

2011-08-08T19:23:00.002+03:00

Arvatkaa, kuka ei osannut laittaa automaattitarkennusta takaisin päälle? Joten virpi...kamerani ei olekaan hajalla :D
Tätä mekkoa on tullut käytettyä aika paljon, mutta ekaa kertaa puin sen jotenkin muutenkin kun vaan heittämällä.

Mekkoinventaario by Virpi

2011-08-05T19:19:00.012+03:00

Hannan innoittamana päätin itsekin käydä läpi mekkoni. Talvi oli mulle vähän huonoa aikaa luopumis-kannalta. Jotenkin koin sen minimalismin, jota monet tavaroiden-vähennys blogit edustaa, tosi vieraannuttavalta. Mähän tykkään mun tavaroista! Enkä halua elää sellasessa valkoset seinät ja lattiat ja ei mitään tavaraa missään paikassa. Tykkään mun kirjoista ja tarpeettomista koriste-esineistä.

Nyt kesällä oon kuitenkin reissannut taas vähäsen ja pakatessa ja purkaessa ja pakatessa ja purkaessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että vaikka tykkäänkin tavaroista, ei se tarkoita, että mun pitäisi omistaa niitä niin paljon. Äskettäin vietin pienen kahen viikon loman, jolloin reissailin paikasta toiseen. Pakkasin laukun ihan täyteen, koska olin autolla liikenteessä ja kelasin, että voin ottaa vaikka mitä mukaan, koska en joudu ronttaamaan sitä tuhatkiloista laukkua kaupungilla mukanani. Noh. Kaksi viikkoa kului, enkä käyttänyt kun varmaan puolia mukanani olleista vaatteista, jos sitäkään. Silloin mielessä vilkkui se täysi vaatekaappi kotopuolessa ja tajusin vaan, etten halua omistaa näin paljon. Mulla on niin paljon kivoja vaatteita, että mä en ihan oikeasti tarvitse niitä ei-niin-kivoja yhtään mihinkään.

Joten. Tässä seuraa kaikki mekkoni, kokonaiset 26 kappaletta. Näistä ainakin muutamasta oon luopumassa heti.

1. Musta perusmekko.

2. Ihana läpinäkyvä mekko, joka on sen verta iso minulle, että voin sitoa sitä päälleni vaikka miten.

3. Tästä aion luopua. Malli on kiva, mutta materiaali on super-kutittava ja epämukava. Ensin elättelin ajatuksia mekon purkamisesta ja käyttämisestä kaavana, mutta ehken nyt oikeesti kuitenkaan...

4. Musta neulemekko, yhdistän tämän usein pooloon ja tykkään hurjana <3

5. Oranssi kirppari-löytöni, jota käytin tosi paljon alkukeväästä.

6. Tästä ajattelin ensin luopuvani, koska helma on niin lyhyt ja kaula-aukko niin antava, mutta sehän juuri tekee täydellisen kesämekon, joten ehkä annankin tälle vielä armonaikaa

7. Kietaisumekko. Käytin tätä hulluna Orivedellä ja Imatran alkuvaiheissa. Nyt en ole käyttänyt hetkeen, mutta uskon vielä käyttäväni paljon.

8. Tästä luovun. En vain osaa enää käyttää tuota ruskeaa sävyä. Viimeksi kun pistin sen serkkuni häihin ja asustin kirkkaalla punaisella, tunsin näyttäväni kauhealta :( Joten lähtekööt.

9. Hannalta peritty. Ihana, vaikkei olekaan ihan perus-värejäni.

10. Hannan vanha kultamekko, jonka aika on tullut lähteä :( En ole käyttänyt tätä kertaakaan ja sovittaessani en tuntenut oloani kauhean hyväksi. Plus en usko välttämättä tarvitsevani kultamekkoa :p

11. Äitini hankki tämän alunperin kitch-teemaisiin juhliin ja omin tämän sen jälkeen itselleni. Rakastan.

12. Tästä kelasin jo luopuvani, koska ensimmäisen käyttökerran jälkeen, tämä kutistui pesussa. Helma on kyllä lyhyt, muttei ehkä kuitenkaan liian lyhyt. Ihanat 60-luku vibat on ainakin taattu!

13. löyto uff:ilta kaverin häitä varten. Mutten ole käyttänyt tätä paljoa? Jos en ala käyttää, niin heivaan, koska kauniista väristään ja paljettiykskityiskohdastaan huolimatta malli ei ole kauhean imarteleva

14. sama kukkamekko kuin Hannalla. Nyt harmittaa, että otin tästä tämän pienemmän koon. Ei tämä tunnu epämukavalta, mutta rinnus on vähän ahtaahko sekä avoin.

15. Maria. The Mekko. 'nuff said.

16. Oma ihana pikkumustani

17. Pikkumusta 2, jota säilytin kaiken varalta (?). Saa luvan lähteä, sillä olen käyttänyt vain kerran ja materiaali on vähän äklöä.

18. Musta silkkinen empire-mekkoni :´( On aika luopua siitä, sillä rinnus on vaan aivan totaalisen liian pieni. Kuvasta ei vältsiä käy ilmi, mutta yli puolet tisseistäni tunkee tuolta rinnuksen alapuolelta epätoivoisesti kohti vapautta. Näyttää ihan hyvältä, mutta tuntuu kauhealta, enkä voisi päästää ketään kosketusetäisyydelle, joten käyttöä tälle tuskin löytyy. Sääli, koska tämä on todella kaunis :(

19. Tästäkin joudun ikävissäni luopumaan :( Muistan kuinka kauniiksi itseni tunsin joskus lukiossa tämä päälläni, mutta se on nykyään vaan auttamattomasti liian pieni, niin liian pieni, etten voi hengittää, nauraa :(

20. Teetätin tämän ylppäreitä varten. Loppujen lopuksi aika basic, mutta tykkään silti. Ja varsinkin siitä, miten se tekee musta melko lanteikkaan :)

21. Kiinamekko, eli cheongsam. Muttaa... Vaikka tämä teetätettiin omiin mittoihini oli mekko alunperinkin aika tiukka lantiolta, ja tällä hetkellä liian tiukka. Silleen, että räjähtää :( Säilytän tätä vielä, jos joskus teetätän uuden, niin pistän tämän eteenpäin.

22. Ihana silkki-leninkini! Jota en ikinä uskalla käyttää, koska, noh... Se on valkoista silkkiä...

23. Teetätytin myös tämän vanhaintanssipukuni. Olkaimettomuus yhdistettynä avoimeen selkään tekee tästä tosin jokseenkin vaikeakäyttöisen, kun satun kuitenkin omistamaan isot rinnat ja mitään kunnon rintsikoita ei tämän kanssa voi käyttää. Suunnittelen semisti teetättäväni tähän jonkunlaiset olkaimet, koska kangasta minulta vielä löytyy.

24. Sitten vähän erilainen kuva mustasta leningistäni, sillä se on unohtunut eräällä kaverille lainaan, enkä siis voinut kuvata sitä.

25. Kasarimorsiuspukuni, jolle läikytin punkkua kännissä... No en minä tätä vakavissani muutenkaan käyttäisi, joten ehkeivät "pienet" tahrat haittaa?

26. Huono ja supervanha kuva morsiuspuvustani, joka kuitenkin antaa vähän osviittaa siihen miten upea kermakakkuräjähdys se on.

Hanna osui kyllä nappiin sillä, että tämän kauhean sovittamis-säädön jälkeen tosiaankin tuntuu siltä, että mekkoja on liikaa! Joka tapauksessa, olisi kiva kuulla muidenkin kommentteja? Mistä en saa luopua, tai jos joku haluaisi adoptoida jonkun niistä, mistä olen luopumassa? Mutta ainakin viidelle mekolle sanon jo adios!

ps. Äh, jälkikäteen muistin omistavani vielä ainakin yhden mekon: ruskeanvihreän kukkakuvioisen mummo-tyylisen. Se loluu korjaus-kassin uumenissa lyhennystä odottamassa (missä se onkin lojunut... varmaan 3 vuotta?). Taidanpa luopua siitäkin.

Pyhtää

2011-08-01T18:32:00.001+03:00

Viimeisenä aukiolopäivänä ehdin vielä Stockforsiin katsomaan Virpin ja kumppaneiden maalauksia ym. :)

Kadonneista, löytyneistä ja sotkusta

2011-07-08T21:07:00.004+03:00

Tänään heräsin siihen kun valtavan kokoinen nokkosperhonen liihotteli ympäri huonettani. Ei hajuakaan miten se on onnistunut pääsemään sisälle. Yritin ensin ystävällismielisesti viittoilla sen ulos, mutta ei se oikein ottanut onkeensa. Lopulta päätin turvautua ikivanhaan kikkaan, tulitikku-askilla pyydystämiseen. Mihinkään tavallisen kokoiseen tulitikkuaskiin tämä perhonen ei mahtuisi, joten kaivoin esille random-laatikon pohjalta ison tulitikku-askini. Tyhjensin askin tulitikuista ja tulitikkujen seasta löysin n. 4 vuotta kateissa olleen lemppari-korvakoruni O_o Minulla ei ole pienintäkään hajua siitä, miten hemmetissä se korvakoru on päätynyt tuohon tulitikkuaskiin... Joka tapauksessa tämä antaa toivoa siitä, että voisin jonain päivänä vielä löytää kaikki ne muutkin kadonneet korvakoruni ja huivini! Tosin tavaroiden katoamisessa tuntuu aina piilevän jokin tasapaino. Yleensä jos hankkii uuden huivin, niin vanha katoaa. Tai jos löytää kadonneen korun, jokin muu hukkuu. Jännityksellä odotan mikä tulee olemaan tuon korvakorun hinta :SS

Ja aasinsilta vie siivoamiseen. Tänä keväänä painopiste on ollut kaikkialla muualla kuin siisteydessä. Ei huvita siivota, koska kirppistely on täyttänyt vaatekaappiani, eivätkä tavarat tahdo enää mahtua kunnolla minnekään. Mutta tässä sotkussa on jo vaikeaa löytää vaatteita ja totta puhuen en ole täysin vakuuttunut olevani enää edes perillä siitä kaikesta mitä omistan :( Herää vakava kysymys siitä, onko mitään järkeä omistaa yli 200 vaatetta, kun opiskelee kuvataidetta, minkä vuoksi liikkuu 24/7 rumimmissa farkuissaan ja yläosissaan. Toivoisin, että minuun iskisi jälleen se inspiraatio, millä pukeuduin Orivedellä ja onnistuin jopa olemaan sotkematta mitään vaatetta pahasti. Saattaa olla, että minultakin voi odottaa jonkinlaista tavara-listausta tulevaisuudessa, koska joku roti tähän olisi löydyttävä.

Ai niin, tietenkin heti kun olin saanut tulitikkuaskin valmiiksi perhos-jahtia varten, oli jättiperhonen mystisesti kadonnut o_O

Mekkoinventaario osa 2

2011-07-01T20:47:00.008+03:00

No niin! Nyt siis arkimekot!!

17. Pilkullinen mekko kirpparilta. Käytän tätä usein konjakinväristen asusteiden tai sitten punaisten valkoisilla sukkahousuilla. Siitäkin huolimatta, että tässä mekossa tuntuu usein jotenkin kömpelöltä.

18. Kummitätini ylppärimekko 70-luvulta. Vilpoisa ja kesäinen.

19. Ainoa toiselta mummoltani tullut vaatekappale. Takuuvarma syyspäivien piristäjä. :D En oo hirveesti uskaltanut käyttää, mut pitäis kyllä.

20. Vintagea, perus. :)

21. <3<3<3 kirppikseltä.

22. Virpi vanha, alunperin Zara <3

23. Zara, syksy- ja talvimekkonen. Alla käytän usein pooloa, joskus käytän neuletakkienkin kanssa.

24. Roomasta jostain mekkokaupasta moooooonta vuotta sitten. Välillä mietin tästä luopumista, koska mekko on jo tosi kulahtanut ja näyttää jo melkein läpi. Plussaa kuitenkin siitä, että tää ei rypistu koskaan, ja menee niin pieneen tilaan, että on helppo ottaa matkoille mukaan. Eikä kyllä vie kaapistakaan kun pikkuruisen tilan, ja lisäksi mulla on aina nätti olo tää päällä ( vaikka ehkä miettii kuvan perusteella, että miksi...)

25. Mummon vanha, kuvassa hyvin ryppyinen, mut tätä käytän paljon. En vaan viittiny pistää kuvaan sitä vyötä minkä kanssa tää näyttää hyvältä, koska jos oisin modaillut kaikkia mekkoja nii tässä ois menny ikuisuus.

26. Uffista. Aika harvoin käytän, kun on niin lyhyt, mut kuitenkin niin söpö. Ja mun ainoo punanen mekko..!

27. Tästä Vilan mekosta luopumista välillä mietin, kun tämäkin on liian lyhyt. Näyttää kuitenkin hyvältä eriväristen poolojen ja sukkahousujen kanssa. Niinkuin keltaisten, oranssien ja viininpunaisten.

28. Kirppu

29. Itse tehty kirppikseltä ostetusta kankaasta.

30. Tämä on nyt luopumislistalla ykkösenä. Ostin tämän H&M:ltä aikoja sitten tuon ihanan punotun yksityiskohdan takia. Se on oikeasti ihan mielettömän kaunis ja hyvin suunniteltu. Loppu mekko taas.... No joo. Toi mallihan ei pue ketään ja kangaskin on öklöä, vaikkakin "orgaanista". Mekko on myös iiiihan liian lyhyt, ja oon sitä kerran käyttänyt orivedellä, kerran ennen sitä ja kerran festareilla. Festarimekoksi oon sitä aikonutkin, mutta toisaalta mulla on jo yks siihen tarkoitukseen, joka löytyy yöpöydänlaatikosta. Peli ois kai aika selvä, mut Vera tykkää tästä. :D

31. Vintage. Tän ympärille saa tehtyä ihania väriyhdistelmiä, ja oon tätä käyttänytkin viime aikoina aika paljon. Tosin vähän vyötetympänä.

32. Yksi tän hetken lempparimekoista väriensä takia. Menee niin hienosti mustan, valkoisen, ruskean, keltaisen, melkein minkä tahansa kanssa! Uffista.

33. Tämä ompelijalla vähän korjailtu mekko on myös Uffista, ja villaa, eli ainoita talvimekkojani.

34. Lempikesämekkoni <3 H&M

35. Vintage

36. Nanso, löllöilymekkoni

Jee!

Mekkkoinventaario osa 1

2011-07-01T20:33:00.007+03:00

Aluksi kerrottakoon, että olen taas muuttanut, ja entistä pienempiin tiloihin jälleen. Asun nyt väliaikaisesti vanhempieni kellarissa, jossa on tällainen 8 neliön huone. Sinne ei mahdu muuta vaatekaappia, kun lasten pieni vaatekaappi, joka on nyt saanut mut miettimään vielä entistäkin enemmän omistamieni vaatteiden määrää. Vähennysprojektini on edennyt hitaasti, mutta tuottanut tulosta. Mekkoja kuvatessani nimittäin laskeskelin taas kaikki vaatteeni ja kenkäni alus-, yö-, ja urheiluvaatteita sekä laukkuja, hattuja ja huiveja lukuunottamatta. Lopputulos oli 154, mikä oli positiivinen yllätys, kun ollaan lähdetty kuitenkin reippaasti yli 200 vaatteesta (ja projekti oli jatkunut jo pitkään ennen kuin ensimmäisen kerran vaatteeni laskin). Projekti tulee jatkumaan edelleen, sillä asumistilani tästä tuskin hirveästi kasvaa, ja vaikka olen luopunut suuristakin määristä vaatteita, en kyllä ole jäänyt kaipaamaan mitään.
Mietin myös sitä, että mikä oikeastaan vie tilaa kaapissani. Huomasin, että viikatut vaatteen menevät moninkertaisesti pienempään tilaan kuin roikotetut. Mikäli ikinä haluaisin roikottaa kaikkia vaatteitani, niitä pitäiti olla _vähän_. Sen lisäksi, laskin vaatteet ryhmittäin, ja huomasin, että kaikkia muita vaatteita on suht järkevä määrä, paitsi roikotettavia mekkoja (37). Ja ottaen siis huomioon, että käytän hameita paljon useammin. Tässä siis nyt kaikista mekoistani osa 1! Nyt siis saa sanoa, että jos joku ei jonkin mielestä ole säilyttämisen arvoista. Osa kaksi tulee myöhemmin, kun Tiina toivoi postauksia useammassa osassa. :D

Lajittelin mekot neljään ryhmään, tässä 3 ekaa! Pahoittelut siitä, että mekot on ihan ryttyisiä. Johtuu siitä minivaatekaapista, mihin kaikki on ängettynä. :(

BILEMEKOT

1. Hapsumekko mustana. Tämä on ainoita vaatekappaleita, joiden ostamista kahdessa värissä en kadu. Kun laittaa hapsumekon päälleen, on jo heti kreisi biltsumania päällä!! Nämä ovat Vilasta joskus kauan sitten.

2. Hapsumekko valkoisena. Yritin näyttää hapsujen liikettä, mutta sain aikaan vain suttua.

3. Virpin vanha kultamekko. Jossain vaiheessa olin luopumassa tästä, mutta onneksi en sitä tehnyt, sillä sittemmin olen käyttänyt tätä paljon kaikissa glamteemayhteyksissä, ja tän saa helposti puettua tosi kreisiksi. :)

4. Roomasta ostettu ja sittemmin pukuompelijalla muokattu ruusumekko, jonka kuviointia vaan rakastan!!

5. Tämä Uffista ostettu mekko ei oikein kuulunut mihinkään ryhmään, koska olen käyttänyt tätä niin arkena, juhlissa kuin bileissäkin. <3<3 ei mulla muuta.

6. H&M:n ruusumekko. Musta tosi nätti, vaikka toivoisin ihan vähän lisää helmaa.

7. Tämä maailman monikäyttöisin mekko on löytö Mangosta, ja kuinka mä tästä tykkäänkään.

JUHLAMEKOT

8. Itse tekemäni paljettimekko, jossa 13000 käsin yksitellen kiinnitettyä paljettia. On sanomattakin selvää, että tästä huolehdin kuin lapsesta. Sopii tietyn hillityn mallinsa vuoksi keikoille ja sukujuhlille, mutta ei aiheuta tylsyyskuolemaa kimalluksen vuoksi. :)

9. Ylppärimekkoni. Tämä Ril'sin mekko on maailman tylsin, mutta tosi potentiaalinen esiintymisasu joskus tulevaisuudessa, ja periaatteessa väriltään ja malliltaan mua tosi imarteleva. Tähän pitäisi keksiä jotain asustusideoita, kun itsekseen se on niin yksinkertainen.

10. 50-luvun vintage-mekko on yksi suosikeistani. Tätä periaatteessa voisin käyttää arkenakin, mutta nyt se on jäänyt sukujuhlakäyttöön. Bilemekon ja juhlamekon erottaa useassa tapauksessa pestävyys. :D

11. Tämä Vivien of Holloway -mekko tarvitsisi myös lisää käyttökertoja ihanuutensa takia. <3

12. Tämä puuterinvärinen mekko teetettiin Kiinassa. Valitettavasti tämä ei kyllä yhtään näytä kuvassa nyt siltä kuin oikeesti. Tämä on ihana, joskin vaatii nyt vähän pukuompelijan käsittelyä.

ILTAPUVUT

13. Tämä mummoni vanha mekko ei nyt oikeastaan kuulu mihinkään kategoriaan. Olen käyttänyt sitä erilaisissa vanhahtavissa pukeutumistilaisuuksissa, ja tämä on vaan mahtava vaate, että vaikka käyttöä ei ole usein niin aion sen säästää.

14. Tätä UFFista ostettua iltapukua olen käyttänyt tosi paljon! Se on selkäpuolelta ihana, mutta en saanut kuvaa kun unohdin rintsikat päälle ja se näytti niin törkeeltä niiden kanssa nii en viittinyt sellasta julkaista.

15. Tämä on samaten UFFista, ja kun tämän hankin, niin enpä olisi arvannut, että käytän tätä niin paljon! Tämä päällä olen ollut teemabileissä jos toisissakin.

16. Tämä on 2ndhand-liikkeestä, ja vaatii nyt pukuompelijaa. Mutta ihana. <3

Tämän vikan kategorian mekon säilön luultavasti pahvilaatikkoon lähitulevaisuudessa tilan saamiseksi.

Seuraavaksi sitten arkimekot!!

pariisi

2011-04-24T21:54:00.004+03:00

Lähdin yllätysvisiitille Pariisiin tapaamaan perhetuttuja viime torstaina. Mukanani oli tämä garderobi nahkatakilla täydennettynä:

Baskereille ja neuletakille ei ollut kyllä mitään käyttöä, koska siellä oli jo ihan täysi kesä päällä!

Näille vaatteille heitin salaatinkastikkeet heti kättelyssä, että loppumatkasta oli turha haaveilla hienosta vaatteiden yhdistelemisestä. :D

Nämä hömöt lasit oli pakko-ostos kun meinasin kuolla auringonpistämykseen. Annoin ne matkan jälkeen veljelleni.

Viimeksi olin käynyt Pariisissa vuonna 2004 pikavisiitillä matkalla Torquaihin kielikurssille, ja en kyllä ajatellut mitään hyvää kaupungista. Mutta nyt kyllä olin ihan kikseissä koko setistä, varsinkin Montmartresta, jossa asuimme. Jostain syystä ei nyt ollut muuta kuin tuollaisia turistikuvia, mutta oli kyllä niin paljon tekemistä etten ehtinyt kuvailemaan kaikkea sitä siistiä. :)

Uusi hurjuus

2011-04-19T21:35:00.004+03:00

Oltiin käymässä eräissä tupareissa viime perjantaina. Sitä ennen sain jonkun kohtauksen, että nyt alan saatana elää sitä elämää, jota haluan elää, vaikka olin itseasiassa vähän kipeenä. Päädyin sitten sovittelemaan vaatteitani pitkästä aikaa oikein kunnolla. Valitsin lopulta tämän ihanan hameen, jota en ole taas vähään aikaan käyttänyt.
Olen pitkän aikaa etsinyt kaappiini mustaa yläosaa, joka ei olisi trikoota. Sitten tajusin, että sielläpä on jo sellainen... tavallaan. Hameen alla on nimittäin tämä haalari. Olen siis lyhentänyt siitä lahkeet ja sittemmin sitä on myös pienennetty pukuompelijalla, ja olen sitä sellaisenaankin käyttänyt. Lisäsin vielä huivin rusetiksi, enkä pisaraakaan meikkiä tai koruja, niin että pariisilainen homomiesvaikutelma oli jos nyt itse sanon niin ilmiselvä. :)

Tässä on nämä hiukan (kaikella rakkaudella) toistaitoisen kuvaajani parhaat otokset kello kolme yöllä:

Parasta illassa oli kuitenkin eräs pikkujuttu. Tuskailen aina ulkonäköni kanssa, kun tuntuu, että en osaa näyttää sisälläni kuplivaa kapinaa kovin hyvin ulospäin. Siilitukat, tatuoinnit, lävistykset, epähuolitellut vaatteet ja kreisit tukanvärit on hienoja, ja välillä aina unelmoin niistä, mutta ei niistä oikein mikään ikinä tunnu lopulta omalta, ylläri sinänsä.
Tähän asti olen ajatellut, että ehkä minun tapani kapinoida on puuterinsävy ja helminauhat tässä räikeässä nykymaailmassa, vaikka eihän se ikinä ole ihan riittänyt. Juhlissa korvaani (tietysti vasempaan) etsiytyi kuitenkin tämä pieni rengas. Paitsi, että se kruunasi pariisilainen homomies -teemaisen asuni huippuunsa, se ei näin arkena sovi minulle yhtään. Oikeastaan säikähdän aina itseäni vähän kun katson peilistä. Ei ehkä kovin kapinallinen ele jonkun punkkarin päällä, mutta yhdistettynä omaan suht hillittyyn habitukseeni suht tehokas. Aion pitää tätä ikuisesti, sillä ilmeisesti jollain tosi pienellä jutulla voi saada tehtyä isonkin vaikutuksen. :)

Monen monta vaatetta

2011-02-26T18:33:00.005+02:00

Julkaisen tän kärsimättömyyksissäni jo nyt, kun kerta valmiiksi sain. Alapuolella myös uusi postaus.

Tämän kevään inspiroivimpiin blogeihin kuuluu ehdottomasti Let's fake it:n ohella Alasti sit. Jälkimmäisessä käsitellään vaatevuoren supistumista sataan vaatteeseen, ja voi kuinka se onkaan inspiroinut minua laskemaan vaatteitani, luopumaan niistä ja miettimään täysien rekkien ja pursuilevien hyllyjen olemusta. Vaatekaappini onkin hyvää tahtia väljentynyt, mutta nyt olen umpikujassa. Omistuksessani on noin 180 vaatetta ja kenkäparia lukuunottamatta laukkuja, alusvaatteita, urheilukamoja ja yöpaitoja. Ja oikeastaan jokaisesta niistä tykkään. Itse olen armoton hamsteri, joten tähän mennessä olen luopunut oikeastaan vaan todella rumista vaatteista, tai sitten sellaisista, joiden käyttäminen on kertakaikkiaan mahdotonta vaikka kuinka hienosta asiasta olisi kyse.

Täydet kaapit ahdistavat minua. Minulla on tällä hetkellä pelkästään vaatteita ja kenkiä varten 4 reilunkokoista kaappia. Se on aika iso osa siitä viidestä kaapista, jotka käytössäni tässä asunnossa ovat. Olen myös laskeskellut, että 100 vaatetta on oikeastaan aika helvetisti. Kreisimpikin kenkäfriikkikin pärjää nimittäin 20 parilla ja jos päällystakkeja on 10, jää jäljelle vielä 70 muuta vaatetta. Omien mieltymyksieni mukaan loput 70 saattaisivat koostua vaikka 15 mekosta, 15 hameesta, 5 housuista, 20 paidasta, 8 neuleesta ja muutamasta villikortista. Aikamoinen garderobi, jos jokainen on käyttökelpoinen, ja silti ei edes tullut koko sataa käytettyä!

Nyt, kun tilanne on kuitenkin se, että jostain syystä minulla on yli sata vaatetta, tuntuu äskeinen yhtälö kummasti mutkistuvan. Tosiasia on, että minulta ei riitä rakkautta ja huolenpitoa näille kaikille ihanille asioille. Olen aina pitänyt ihania vaatteitaan poiskauppaavia bloggareita vähän epäilyttävinä. (En siis niitä, jotka joka viikko shoppailevat H&M:llä ja sitten taas seuraavana päivänä pitävät blogikirppistä, koska ne on vaan lyhyesti sanottuna perseestä). Mitä järkeä on myydä pois viime keväänä löydetty täydellinen vintagemekko, joka on vielä ollut suhteellisen paljon käytössäkin? Itse olen aina ajatellut, että tavaraan kiinnytään, sitä rakastetaan, sen kanssa eletään eikä myydä niin vain pois, sillä suhde muodostuu niin vahvaksi. Toisaalta, ei minulla ole suhdetta läheskään kaikkiin omistamiini vaatteisiin. Ehkä minunkin pitäisi siis alkaa kauppaamaan ihaniakin vaatteita pois oikeasti käyttöön tulevien tieltä, ainakin jos aion jatkaa kirppisshoppailua tähän tahtiin. Oikeastaan on kaksi vaihtoehtoa: lopettaa shoppailu kokonaan, tai jatkuvasti tehdä karsintaa toisesta päästä kaapin täydentyessä toisesta. Kumpikaan vaihtoehto ei tällä hetkellä oikein miellytä minua, mutta jompaan kumpaan olisi jossain vaiheessa pakko sopeutua.

Minusta olisi ihanaa, että muistaisin kaikki vaatteeni, ne olisivat hienosti esillä ja käytössä. Niitä olisi helppo huoltaa, eikä yksikään paljetti irtoaisi muiden mekkojen puristuksessa eikä yksikään yläosa unohtuisi pölyyntymään tovereidensa alle tukahdutettuna. Huolehtisin jokaisesta kuin ystävästä. Siksi minun on oikeastaan pakko luopua osasta. Heikkoina hetkinä alan kuitenkin haaveilla isosta vaatehuoneesta, jossa vaatteilla olisi optimaalinen 5 sentin henkarinväli, vaikka niitä olisi kuinka monta. Onneksi yleensä havahdun kuitenkin näiden haaveiden sairauteen. Enemmän tilaa vaatteille ei muuta ajan kulua eikä luo minulle enempää päiviä tai vartaloita niiden kaikkien pukemiseen. On nykyajan hömpötystä ja markkinavoimien aivopesun tulosta, että mielikuvissamme täyteen ahdettu iso vaatehuone sohvaryhmineen johtaa tyylikkyyteen. Tyylikkyys on kuitenkin sitä, että tietää, miten haluaa pukeutua, mitä omistaa ja sitten käyttää niitä vaatteita. Ihan vaan normaalisti. Empiiristen kokeiden perusteella en ole nimittäin vieläkään muuttunut tyylikkääksi hienoja vaatteita kaapeissa säilömällä.

On tietysti myös muita syitä vähentää kuin tyylikkyyden lisääntyminen. Itse en ole yhteen paikkaan tai elämäntilanteeseen jumiutuva henkilö, tai en ainakaan halua nähdä itseäni sellaisena. Elämäntilanteeni tulee joskus, luultavasti piankin, muuttumaan, ja siinä vaiheessa viisi kaappia omille roinille on suurella todennäköisyydellä aikamoista luksusta. Haaveet vanhasta asunnosta hyvällä sijainnilla tai ulkomaille muuttamisesta eivät vaan oikein tue suurta maallista omaisuutta. Jonain päivänä minusta myös aika jättää, eikä silloin paljon lohduta täydet kaapit. Ei oikeastaan ole siis mitään järkiperäistä syytä hamstrata. Koska hamstraamaan olen päätynyt, niin niitä tunneperäisiä onkin sitten varmaan muutama. Hyvin kummallista, sillä muuten tulen todella vähällä materialla toimeen ja minulle tuottaa nautintoa tyytyä vähään: jääkaapista käytössäni on yksi hylly ja keittiöstä yksi pienehkö kaappi. Oikeastaan ei ole yhtään minua ympäröidä itseäni materiavuorilla, mutta silti jostain syystä teen niin vaatteiden kohdalla.

Tilanne kärjistyy siihen, että näen painajaisia tästä kyseisestä aiheesta. Viime yönä mun olisi pitänyt sytyttää lapsuudenkotini palamaan, jotta saisin jonkun demonin pois päiviltä. Tämä olisi ollut ylläri aika merkittävää maailman pelastumisen kannalta, mutta sen sijaan keräilin itku kurkussa vaatteitani ja kenkiäni kaapeista, ja hoin itselleni: "Kyllä mä vielä tän pelastan, ei kai se demoni ihan vielä lähde lätkimään täältä." Sitten kannoin hartiat vääränä vaatekasseja ulos talosta ja itkin, kuin jotkut ikivanhat kirppiskengät jäi liekkien ruoaksi. :,,,,,(

Olisi tietenkin myös se mahdollisuus, että hyväksyisin omistamani vaatemäärät, mutta ne vaan ahdistavat minua niin paljon, ettei se oikein taida olla ratkaisu. Luopuminen on vaan nyt niin rankkaa, ja kaikki omakeksimäni keinot on jo käytetty, joten auttakaa hädässä ja vinkatkaa ihmeessä kommenttiboksiin, jos on jotain ideoita minimalistisemman elämäntavan saavuttamiseen tälläkin saralla.

Ps. En ottanut tässä tekstissä huomioon ekologista näkökulmaa, sillä omassa pukeutumisessani en koe sitä ongelmaksi lähes kaikkien vaatteideni ollessa kirpputorilta.

Oksetuslistalla tänään: "Ekologiset" bloggarit

2011-02-26T18:18:00.003+02:00

Joo, tietysti on hyvä, että vihreät arvot on tapetilla. Kaikki julkisuus on asialle hyväksi, en sitä kiellä. Mutta onkohan nykyään vallalla käsitys, että jos promoaa vihreitä arvoja, niin saa omassa elämässään toimia ihan miten huvittaa?

Se on vaan musta aika helvetin irvokasta, että viikon shoppailulakkoon pystymättömät bloggarit pitävät ympäristöteemaviikkoja ja hihkuvat kun Dinskon uudessa kertakäyttötennarimallistossa on luomumateriaaleja ja vesipohjainen liimaus. Kyllä nyt kuulkaa kannattaa ostaa, kun sillä helposti tulee sitten nollattua se huono omatunto siitä jokalauantain nettikaupparundista. Nykyään on kierrättäjä ja ekologisten arvojen mukaan elävä henkilö, jos kippaa viikko sitten ostettuja Gina tricotin vaatteita Huuto.nettiin. Ja semiturhan elektroniikan hankintaa voi 'kätsysti' blogeissa perustella vaikka äitiydellä.

Että voisittekohan nyt ihmiset harkita jonkin sortin heräämistä. Nelliina blogissaan asiallisesti huomautti, että vaatteiden shoppailijaa syyllistetään herkemmin kuin vaikka himosisustajaa tai -autoilijaa. Sinänsä ihan totta, että ruoka, liikenne ja asuminen on ympäristölle kaikkein kuormittavimpia ihmisen toimia. Mutta kun se turha shoppailu on vähän helpompi lopettaa kuin esim. syöminen.

Niin, ja nimenomaa turha. Ette te tule niistä räteistänne onnellisiksi. Ja sanonpahan nyt vaan kun olen oman blogini tontilla, että te pilaatte maailman turhuudellanne ja voisitte vähän miettiä.

Huomenna sitten juttua siitä, että missä itselläni menee vikaan. :)

"The word pretty is unworthy of everything you will be"

2011-02-16T22:47:00.004+02:00

Video siis sisältää slam-runoilijan Katie Makkain lausumassa runoaan "pretty". Alempana vielä runo kirjallisessa muodossa, tosin kehotan kaikkia katsomaan videon, sillä Makkain esiintyminen on todella voimakasta.

When I was just a little girl, I asked my mother, “What will I be? Will I be pretty? Will I be pretty? Will I be pretty? What comes next? Oh right, will I be rich?” Which is almost pretty depending on where you shop. And the pretty question infects from conception, passing blood and breath into cells. The word hangs from our mothers' hearts in a shrill fluorescent floodlight of worry.

“Will I be wanted? Worthy? Pretty?” But puberty left me this funhouse mirror dryad: teeth set at science fiction angles, crooked nose, face donkey-long and pox-marked where the hormones went finger-painting. My poor mother.

“How could this happen? You'll have porcelain skin as soon as we can see a dermatologist. You sucked your thumb. That's why your teeth look like that! You were hit in the face with a Frisbee when you were 6. Otherwise your nose would have been just fine!

“Don't worry. We'll get it fixed!” She would say, grasping my face, twisting it this way and that, as if it were a cabbage she might buy.

But this is not about her. Not her fault. She, too, was raised to believe the greatest asset she could bestow upon her awkward little girl was a marketable facade. By 16, I was pickled with ointments, medications, peroxides. Teeth corralled into steel prongs. Laying in a hospital bed, face packed with gauze, cushioning the brand new nose the surgeon had carved.

Belly gorged on 2 pints of my blood I had swallowed under anesthesia, and every convulsive twist of my gut like my body screaming at me from the inside out, “What did you let them do to you!”

All the while this never-ending chorus droning on and on, like the IV needle dripping liquid beauty into my blood. “Will I be pretty? Will I be pretty? Like my mother, unwrapping the gift wrap to reveal the bouquet of daughter her $10,000 bought her? Pretty? Pretty.”

And now, I have not seen my own face for 10 years. I have not seen my own face in 10 years, but this is not about me.

This is about the self-mutilating circus we have painted ourselves clowns in. About women who will prowl 30 stores in 6 malls to find the right cocktail dress, but haven't a clue where to find fulfillment or how wear joy, wandering through life shackled to a shopping bag, beneath those 2 pretty syllables.

About men wallowing on bar stools, drearily practicing attraction and everyone who will drift home tonight, crest-fallen because not enough strangers found you suitably fuckable.

This, this is about my own some-day daughter. When you approach me, already stung-stayed with insecurity, begging, “Mom, will I be pretty? Will I be pretty?” I will wipe that question from your mouth like cheap lipstick and answer, “No! The word pretty is unworthy of everything you will be, and no child of mine will be contained in five letters.

“You will be pretty intelligent, pretty creative, pretty amazing. But you, will never be merely 'pretty'.”

Kirjoitettu muoto löytyi täältä.

Täällä blogissa haluamme kyseenalaistaa sekä ne tiukat muotit mitkä muotimaailmassa kauneudelle ollaan asetettu, että sen käsityksen, että "kauneus" on jotain mihin muodilla pitäisi edes pyrkiä. Väitteessä "leveälantioisten tulee välttää lantiolle asettuvia vöitä, sillä ne korostavat vikaa", ei ole ongelmana vain oletus, että leveälantioisuus olisi jotenkin epäviehättävää ja sitä pitäisi peitellä, vaan myös se, että ihmisen edes pitäisi pyrkiä "hyvännäköisyyteen".

Nätteys on minulle juuri tuota pyrkimystä yhteiskunnan säätelemään hyvännäköisyyteen. Se sana on alkanut soida korvissani inhottavasti. Se tuntuu kaikuvan sosiaalisen paineen edessä alistumista, keskinkertaisuutta ja puhdasta pintaa. Se on vastenmielistä. Se on estetiikkaa, joka rakentuu kauneuskäsityksille ja arvoille, joita vihaan ja halveksin. Se ei ole kauneutta, vaan kauneutta valmiiksipureskeltuna ja pakattuna. Nätti on juuri se sana, jolla tyhmät läheiset kiusaavat minua ja joka vainoaa minua lähes aina avatessani lehden tai tv:n. Nätti on termi millä yritetään houkutella minua mukautumaan muotteihin, jotka koen kieroutuneiksi ja epäterveiksi.

Toivoisin, että yhteiskunta voisi jo sanoutua irti nätteydestä. Toivoisin ihmisten tajuavan, että nätteyteen ei tarvitse tyytyä.

Terveiset Jyväskylästä!

2011-02-13T13:55:00.003+02:00

Lähdettiin Virpin kanssa tapaamaan kavereita Jyväskylään ja samalla Virpi otti kuvat muun uudesta takista, jonka teetätin. Kyllästyin vaan niin lopullisesti siihen, että kaikki helmat tuli aina väärällä tavalla vääränlaisten takkien alta. Tämän kanssa ei tarvitse miettiä mitään, koska se on niin pitkä.

Kankaan ihanan ompelijani osti minulle Firenzestä ilman, että olin nähnyt sitä, mutta hämmästyttävän hyvä valinta! Se on melkein ihan täsmälleen sellainen kuin kuvitelmissani.

hahaaa nolo kosmetiikkapostaus

2011-01-31T21:51:00.002+02:00

Tein kerran tällasen videon, mutta sitten se nolotti mua niin paljon, että jätin sen julkasematta. Mutta nyt kun noi kuvat oli niin ankeita, niin voilà! (alla siis toinen postaus)

60-vuotispäivät

2011-01-31T21:26:00.003+02:00

Tälleen menin lauantaina. Päälläni on vintage-hame, jonka olen omistanut varmaan kolme vuotta, ja käytin vasta nyt ensimmäistä kertaa. Hups. Ei muka ole ollut sopivaa yläosaa.

Kuvausongelmani ehkä ratkesivat ihanan vakikommentoijamme turkulaisen ansiosta sillä äsken vähän testailin oikealla ISO-luvulla ja näytti värit ihan erilaisilta. :) Eli tässä nyt toivottavasti vikaa kertaa tällaisia kuvia, joista on aika vaikea uskoa, että asu oli oikeasti hieno.

blaaaa

2011-01-23T18:37:00.003+02:00

Ei kyllä oo paljoa pointtia julkasta tällasta tärähtänyttä settiä, mutta oon yrittänyt kaikkeni niin monena päivänä että nyt oon niin vihanen että julkaisen silti. :) joko mun kamera on tyhmä, tai sitten minä, ehkä mun koti, tai sitten maailma!! ELÄMÄ!!

No, olin tänään kirppiksellä myymässä ja halusin pukeutua värikkäästi, jotta herättäisin huomiota. Sanokaa nyt onko mun kamera normaali, kun suljinaika on monta sekuntia, ja musta täällä kämpässä on ihan normivaloisaa, ja silti niistä väreistä ei saa selvää. Koska kai nyt järkkärillä pitäis jonkinnäkönen kuva sisätiloista saada. :/

Special Agent Dale Cooper

2011-01-19T20:36:00.008+02:00

Katsoin kaverin kanssa syksyllä Twin Peaksin. Sen lisäksi, että se on ihan loistava sarja juonellisesti, kerronnallisesti ja hahmollisesti, on se myös takuuvarma pukeutumis-inspiroija. Tämä asu syntyi syystalvella FBI-agentti Dale Cooperin hurmaavassa ja skarpissa hengessä. Tosin huulissa näkyy kaikkien ihanien twin peaks-neitosten kirkkaanpunainen huulipuna.

housut: fida, paita: lahja, vyö: kirppis

Jee kalju!

2011-01-13T18:14:00.009+02:00

Hiuskriisi on laennut mitä tyydyttävimmin.

Hiukset ennen:

Kuvia leikkausprosessista:

Lopputulos:

Ei meinaa vieläkään upota päähäni, että tein tämän. Tuntuu, että tukka olisi vain muuttunut läpinäkyväksi tai minulla olisi kalju-peruukki päässä. Mutta olen niin tyytyväinen, että uskalsin. Kalju on yksi sellaisista hiustyyleistä, joita olen kaavaillut itselleni teini-ajoista lähtien, mutta joita en oikeasti ikinä uskonut toteuttavani.

Kalju on helppo ja yksinkertainen ja saan siitä hulluna inspistä. Mielessä pyörii buddhalaiset munkit, sotilaat, punkkarit ja kaikki häpeälliset naiset, joiden hiukset ajettiin kostoksi (esim. toisen maailmansodan aikaan ranskassa, kaikki ne naiset, jotka olivat tehneet lähempää tuttavuutta miehittävien saksalaisten kanssa). Hyvässä seurassa siis olen kaljuni kanssa :D

Synttärit!

2011-01-11T22:56:00.002+02:00

Oon nyt päättänyt julkasta näitä asukuvia, vaikka mikä olisi, koska niiden kattominen jälkikäteen on niin kivaa. Ehkä tää myös inspiroisi pukeutumaan vähän jännemmin. Tänään kuitenkin tämä suht uusi kirppismekkoni oli hyvä valinta koska halusin kouluun jotain mukavaa kun tiistaisin on viulutunnit ja sit kuitenkin jotain mistä tykkään koska illalla oli ystävän synttärit (kivat olikin).

Jalassani mulla on äidiltä lahjaksi saadut alpakkavillasukat.

Onneksi löysin silloin ton mekon, koska oon ylikäyttänyt allaolevaa kukkamekkoa ihan liikaa, ja Berliinissä melkein meinasi yrjö tulla kun pukeuduin mukaan ottamaani luottovaatteeseen vihdoin sen yhden kerran liikaa. Nyt pelehdin tän uuden kaverin kanssa niin on taas joskus kiva palata väleihin tämän ehkä vielä ihanamman kiinakauluksisen kanssa. <3

Lisähuomiona mainittakoon, että kumpikin on maksanut jonkun muutaman säälittävän euron. Tosin eräs juhlavieras oli löytänyt kirppikseltä ihan samanlaisen mekon kun tuo mikä oli päälläni 20 sentillä. Tulipas ihanan porvarillinen olo. Mun mekko oli ainakin kymmenen kertaa kalliimpi! :D

Minttumekko

2011-01-09T13:30:00.004+02:00

Tein tänä uutenavuonna kaksi lupausta: tehdä enemmän sekä ruokaa että kampauksia. Ruoanteko siksi, että on aika paha olo jos elää pelkästään jäätelöllä ja leivällä, kampaukset siksi, että pääasiat tekee puetun näköiseksi eikä mulla ole rahaa hankkia mitään hiuskoristeita tai hattuja.
Kolmas uudenvuodenlupaus voisi koskea ehkä päivänasuja, sillä niitä on niin kiva aina katsoa jälkikäteen. Joten aion nyt kuvata niitä useammin enkä välttämättä edes pötistä siihen oheen mitään kun ei se kuitenkaan yleensä paljoa kiinnosta. Jee. :)

Tässä mintunvärinen vintagemekkoni 50-luvulta. Olen omistanut sen pitkään ja käyttänytkin paljon, mutta jostain syystä se ei ole ikinä ehtinyt blogiin asti. Tykkään käyttää sen kanssa viininpunaisia sukkahousuja, ja sellaiset on nytkin vaikkei uskoisi... Kiva kun ei ole tarpeeksi valoa edes keskipäivällä.

Olen nyt muuten tosi köyhä. Niin köyhä että tästä tulee varmaan vaatekaapin saralla aika kiinnostava vuosi. Yleensä nimittäin piristän pukeutumistani hankkimalla kirppikseltä jotain pientä. Nyt täytyy ihan oikeasti opetella siihen, että mä en halua enkä tarvitse mitään. Yhtään mitään. Paitsi ehkä silloin tällöin jäätelöä. Jännittää elämä muuten mutta tavallaan tietysti myös tykkään siitä, että olen pakotettu asketismiin.

Kaverin tuparit

2011-01-09T00:50:00.002+02:00

Värit ei tietenkään tule esille, ei ees viimeisessä kuvassa jonka räiskin salamalla että ees jotain näkyisi. Vaatteet on kirppislöytöjä. Tuo hame on sellaista vanhanajan kunnon ylellistä villakangasta ja sellainen syvänsähkönsininen. Ei mikään ginanalerekkisähkönsininen niinkuin nykyään melkein kaikki sen värinen. Laukku ja korvikset lahjoja.

Siivosin ihan teitä varten!

2011-01-07T19:34:00.003+02:00

Pääsin vihdoin noin kuukausi sitten muuttamaan tähän huoneeseeni, joka on sellasessa aika kivassa ja muutoin tilavassa Hoasin kaverikämpässä. Oon tietysti vähän harmissani siitä, että sellasta vanhan talon karmaa täällä ei tietenkään ole, mutta oon saanut tän ihan kivan näköiseksi silti. Seuraava kämppäni on kyllä saletisti jostain vähän vanhemmasta kerrostalosta!

Sisustusfilosofiani oli, että hankitaan mahdollisimman vähän uutta ja sekoitellaan kaikki vanha ja epäyhteensopiva keskenään niin hyvä tulee. :) uutena joudun hankkimaan verhot, tuon punaisen ergonomiatuolin, kattovalaisimen, radion ja tyynynpäälliset. Kaikki muu on erinäisistä vanhempieni säilömispaikoista saatuja.

Ja tosiaan, niinkuin ihan blogimme ensimmäisessä postauksessa jo pohdimme, että ei ole kiva jos on niin paljon vaatteita (tai muutakaan materiaa) että tarvitsee muuttaessaan rekka-auton. En nyt ihan tiedä, mitä mun pitäis ajatella, koska yhteensä me täytettiin ja tyhjennettiin meidän perheen auto muutossa varmaan kymmenisen kertaa. Mutta kuten huoneenkin ulkonäöstä toivottavasti käy ilmi, ei sitä tavaraa jotenkin edes ole niin paljon!
Noi kolme isoa kaappia on täynnä vaatteita ja kenkiä, sen lisäksi mulla on yhteisissä tiloissa yksi vähän pienempi kaappi täynnä juhlavia vaatteita ja säilössä olevia kevättakkeja ja yksi isompi missä on kaikkea huushollitavaraa. Sen lisäksi mulla on tietysti kylpyhuoneessa sälää, ja keittiössä, mutta kummassakin tosi vähän.

Että tavaraa on joo. En vaan enää oikeasti keksi mistä luopua!

Jee, nyt toimii videot

2011-01-03T22:41:00.004+02:00

Eli tässä nyt vihdoin kahdessa osassa nää kenkäinventaarioasiat!

Uusi vuosi, sit tällanen kuje!!

2011-01-03T18:18:00.005+02:00

En nukkunut viime yönä paljon yhtään ja sit tänään ei oikein mitään saanu aikaseks, mut tajusin et mun ipodillahan saa videoo kuvattua. Ja tää oli tosi hauskaa! Oon nyt ihan fiiliksissä tästä videojutusta.

Saas nähä toimiiko, ku toi oli 20 min toi video, en osannu leikata ja youtube antaa olla vaan 15 minuuttia. Huomasin myös että unohdin sit esitellä noi mun mustavalkoset kengät, mutta vilahtivatpahan kuitenkin.

ENJOY! hahahahahaa eli kenkiä!

No eipä tää nyt sit toiminutkaan. Ja saatanasti meni aikaa tähän. Mut nyt ku tiedän tän, niin teen näitä lisää niin että toimii. Mää miksei youtube voi leikata niitä :(
ja miten mä saan tän leikattua :( kertokaahan miten saan teille näkyviin videon, joka kestää vähän yli 20 minuuttia :(

Terveiset Berliinistä!

2010-11-10T21:07:00.000+02:00

Aikaa on ollut niin niukalti, etten ole ollenkaan ehtinyt kirjoittaa lokakuisesta Berliinin matkastani. Sanoisin kaupungista, että se avautuu aika hitaasti. Hienot asiat on siellä vähän piilossa niinkuin Helsingissäkin kaiken arkisemman seassa.

Matkan tarkoitus oli käydä vintagekaupoissa, homobaareissa ja konsertissa. Paljon emme kuitenkaan shoppailleet, vaikka siihen käytettiin tosi paljon aikaa. Nimittäin itse en tykkää vaeltaa päämäärättömästi, niin shoppailu on aina se tekosyy miten tulee nähtyä kaupunkia. Törmäsin runsauden pulaan kauppoja etsiessäni, ja päädyttiin Ahornstrasselle aika Uffimaiseen Garage Berliniin, vintage-kauppa St. Store Berliniin sekä Oderbergerstrasselle, jossa oli monia ihania pikkukauppoja ja muutenkin hyvä tunnelma. Kaikki näistä sijaitsivat ihan eri puolilla kaupunkia, niin tuli nähtyä kaikenlaista, esimerkiksi kokonaan nahkahomojen asuttama kaupunginosa. :D en kerro minkä noista lähellä se oli niin se on sitten iloinen yllätys jollekulle.

Nämä seuraavat kuvat on sieltä Oderbergerstrasselta, josta ei ostettu juuri muuta kuin postikortteja, mutta vietettiin tosi kiva päivä, kun käytiin sitä ihan lyhyttä tienpätkää edes takaisin.

Tässä Vera ihanien matkalaukkujen kanssa, joista se ei kumminkaan ostanut yhtäkään.

Seuraavat kaksi kuvaa on ainoista turistinähtävyyksistä joissa käytiin. Eläintarha oli näkemisen arvoinen, vaikka osa eläimistä oli tosi pelottavia ja muutenkin vähän surullista se oli. Mutta hieno miljöö ja mangustin poikaset ja kirahvit mm. teki vaikutuksen. Oli pakko ottaa tosta vuohesta kuva, kun se näytti vähän yhdeltä meidän kaverilta. Ton ihme portin luona halusin käydä, koska mun mummosta on otettu kuva sen edessä joskus neuvostoaikaan, mutta se oli kyllä aika kamala turistirysä, joten oltiin siellä tasan kuvanoton verran. Ainiin ja käytiinhän me kuuntelemassa filharmonikkoja ja pakko sanoa, että ihan sairaan hyviä ne oli.

Meidän hotelli oli halvin mitä löytyi, ja haluttiin asua idässä. Ratikalla pääsi tosi helposti keskustaan millon halusi, ja sunnuntaina mentiin sit vielä enemmän itään päin katsomaan kirppistä. Läheltä löytyi nää hienot graffitit. Mulla oli kuitenkin jostain kumman syystä niin huono olo, että lähettiin pois aika pian. Ja sunnuntaina saadessani 3 euroa maksaneen täydellisen pizzan eteeni tarjoiltuna pääsin kyllä kympillä Berliinin makuun! Idässä oli muutenkin kiva henki: porukkaa liikkeellä ja jotenkin sellaista elämäniloista suhtautumista.

Homobaarit jäikin sitten vähän vähemmälle, käytiin vaan yhdessä, Silver future nimisessä, enkä nyt muista kyllä yhtään että missä päin kaupunkia se oli. Mutta ihan loistava paikka ja paljon hienoja lesboja eli menkää sinne jos yhtään kiinnostaa. :D

Syömisestä sen verran, että se on HALPAA. Tosin ei me sen suhteen haluttu ökyilläkään, mutta söin ja join matkan aikana kyllä ihan kaiken mitä halusin, ja ei maksanut paljon mitään. Jos jotain pitää suositella, niin Kantstrassella olevaa sushiravintolaa Kuchia. Söimme pöydällisen sushia ja joimme juoman jos toisenkin, ja se maksoi 26 euroa / naama. Ja nyt siis kyseessä sellanen fancympi paikka mihin pitää pöytäkin varata jne. Eli muuten ruoka on todella halpaa.

Lopputulema Berliinistä oli se, että se ei ehkä arkisuudessaan ollut mulle mikään turistin huippupaikka, mutta halpuus, joukkoliikenteen toimivuus ja kaiken helppous sai mut vähän haluamaan muuttaa sinne joskus. Ei tätä Helsingin asuntohelvettiä ja ylikalliita tuopin, lounaan ja kaupasta ostetunkin ruoan hintoja. Tosiaan vietettiin siis siellä 6 päivää, ja lentoineen, hotelleineen, shoppailuineen, ruokineen, konserttilippuineen siis ihan kaikkineen koko hoito maksoi mulle alle 700. Olin varautunut melkein kaksi kertaa kalliimpaan lomaan.

Esittelen ne tosi pienet hankinnat ehkä joskus.

Vaatteet karkaa käsiin

2010-11-10T14:29:00.006+02:00

Olen taas kirppuillut...

Valkoinen neule paljettikuvioin on todella ihana ja hieno, mutta saattaa päätyä eteenpäin, koska oloni on hyvin epävarma tuon valkoisen sävyn kanssa.

En itse asiassa omistanut yhtäkään mustaa t-paitaa, joten tämä on ihan hyvä ostos.

Mustasta topista tykkään itse asiassa tosi paljon ja se menee kaiken kanssa, joten tämä ei ole huti.

Ihana helmen-harmaa kauluspaita <3 Tosin ehkä vähän liian nafti, pitää vielä sovitella.

Upea koppalakki, joka rauhoittaa vähän tämän syksyn ruskean kaipuutani. (sitähän eivät voineet tehdä ne ruskeat kengät ja vyöt, jotka jo omistan, ehei)

Musta laukku. Tämän koko on täydellinen ja tätä olen käyttänyt viiemiset pari viikkoa joka päivä. Tekonahkaisuus kuitenkin ärsyttää. Tämä on hyödyllinen ja käytännöllinen ostos, mutta vain siihen asti kunnes löydän täydellisen version.

Kuten voi lukea, eivät kaikki ostokset olleetkaan ihan täydellisiä. Kirppuilu on ehdottomasti karannut käsistä. Olen huomannut kirppiksellä ajattelevani "mut tää on niin halpa, että tän voi sit pistää eteenpäin, jos ei tykkääkään, ja kyl tämmösiä on hyvä olla kaapissa ja on tää ihan kiva, nii ostetaan nyt, ku halvalla lähtee ja täähän on hei ekologistakin, kun otan käyttöön vanhaa kamaa". Tämä ei ole minulle tyypillistä shoppailu-käytöstä ja todennäköisesti tyyli-kriisini tulosta.

Epävarmuuteni tyylistäni on aiheuttanut suht maanista ostos-käyttäytymistä, kun olen nappaillut mukaani vähän kaikkea. Ratkaisuna varsin epätoimiva, sillä uskon tyyli-kriisini avaimien löytyvän vähentämällä vaatteita niihin mitkä ovat rakkaimpia, ei ostamalla mitä sattuu. Koska olen tällä hetkellä tosiaan vielä kriisin keskellä, paras ratkaisu lienee vältellä kirppareita kokonaan. Jos sellaiselle satun eksymään olkoon ohjeistuksessani sallitu vain täydellisyys. Siis ei mitään vähän pientä, vähän isoa, vähän väärän väristä, vähän väärän mallista jne. Niitä riittää jo.

Uusi tukka

2010-11-01T19:42:00.005+02:00

Kampaajakäynti tuli ja meni ja nyt esittelen sen tuloksia. Loppujen lopuksi päätin vaihtaa väriä, mutta varaamani aika oli liian lyhyt värinpoistolle, joten päädyimme vain värjäämään juurikasvun astettaa ruskeammalla mustalla ja leikkaamaan tukkaa. Olen tykästynyt tähän epäsymmetriseen malliin ihan superisti, joten on aika alkaa hakea vaihtelua väreillä leikkausten sijaan.

En osannut päättää minkä värin loppujen lopuksi haluaisin, joten sunnitelmani on lähteä tämän mustan jälkeen blondiin (luonnollisesti muutamille oransseilla välivaiheilla), jota aion jatkaa ihan valkoiseen platinaan asti ja lähteä sitten vaalean harmaiden sävyjen kautta siniseen. Sinisestä menen varmaan kaljun kautta omaan väriin ja sen jälkeen en tiedä. Alunperin tarkoitus oli kokeilla punaista mustan ja blondin välissä, mutta blondaus-kokenut kaverini kertoi, että punainen sävy on niin pysyvää, että ei kannata missään nimessä lisätä sitä välissä, jos sen joskus haluaa pois. Siispä skipataan punainen, mutta ehkä sitäkin ehtii vielä kokeilla.

Olen ihan valmistautunut, että tähän värjäysrumbassa menee useampikin vuosi, mutta eipä kauheasti haittaa. Onhan tätä mustaa tukkaa jo katseltukin viitisen vuotta. Ehkä ahdistukseni alkoikin kumpuamaan siitä, että mustasta tukasta tuli liian iso osa identiteettiäni. Se kuitenkin on vain hiusta: kuollutta materiaa, joka kasvaa takaisin.

Hannan vaatekaapin siivous

2010-10-21T21:29:00.000+03:00

Virpi on jo näyttänyt oman huoneensa, joten näinpä teen minäkin. Ongelmamme, hamstraus, on yhteinen, mutta syyt ja seuraukset ihan päinvastaiset. Itse hamstraan muun muassa siksi, että olen todella hyvä organisoimaan tavaraa. Pystyn noihin kahteen pieneen kaappiin änkemään sellaiset määrät tavaraa, että virpi oli jätkyttynyt kun ensimmäistä kertaa näytin vaatevuoreni hänelle. Kun vaatteet kuitenkin mahtuu hyvin ja osaan järjestää ne järkevästi, on helppo uskoa, ettei sitä nyt niin paljon olekaan. Totuus on kuitenkin toinen, ja onneksi muutos on ollut koko ajan parempaan päin tänä vuonna.

Tässä näkymä huoneeseeni sen ovelta. Kuten näkyy, huoneessani on viisi seinää ja jokaisella on ovia tai ikkunoita, eli se on sisustuksellisesti aika hankala ja sinne on hankalaa saada mahtumaan juuri mitään. Nuo perällä olevat ovet ovat vaatekaappeihini: vasemmalla roikkuvat mekot ja hameet, oikealla on kaikki muut viikattuna paitsi pari paitaa katossa rekillä sekä kaikki kengät lattialla laatikoissa pinottuna. Näyttävät luksuskaapeilta, mutta ovat todellisuudessa tosi epäkäytännölliset kapeutensa ja syyvyytensä vuoksi, eli vaatekaappien pinta-alasta pystyy oikeasti käyttämään vain murto-osaa. :(

Eli kuten näkyy, omistan nykyään aika vähän tavaraa. Musiikkisälä viel aika paljon tilaa, mutta minä haluan omistaa mandoliinini ja kitarani vaikken niitä juuri koskaan soittaisikaan ja viulua nyt tulee soitettuakin niin en puolustele niitä millään. Tältä huoneeni näytti 5 minuutin pikasiivouksen jälkeen, eli paljon tätä siistimpi se ei ole koskaan, jonkin verran sotkuisempi aina toisinaan. Tästä näkyy myös lempipaheeni, sängyn petaamattomuus. En petaa sitä ikinä hähhähähähäh!!

Vaan mitä löytyikään kaapeista, kun Virpi ja yhteinen ystävättäremme kävimme kaapin läpi? No sotkua... Joka ei näytä ulkosalla yhtään niin kivalta. Taas kaapistani lähti täpötäysi Ikea-kassillinen kirpputorille sekä muutamia Virpille, yhteiselle ystävättärellemme ja tyttöystävälleni. En oikeasti tajua, mihin se materia aina jemmaa itsensä, mutta mun pitää olla ihan pirun hyvä organisoija, että tässä on edes joku tolkku. Katsokaa ja kauhistukaa. :(

Ne, jotka ovat lukeneet blogiani tietävät, että olen itkenyt neuleiden perään ties kuinka kauan. Sitä osastoa taas harvennettiin reilulla kädellä oudoin tuloksin: huomasin, että minulla on riittävästi ihania neuleita. Pyyhin neuleet ostoslistaltani ja silittelin lemppareitani hämmästyksissäni. Yläosat tuottavat paniikkia myös, mutta auttaisikohan tähänkin luopuminen? Olisiko minun mahdollista yliviivata kaikki asiat ostoslistallani luopumalla lisää? Itseasiassa olen siitä varma, sillä mitä tyhjemmäksi vaatekaappini käy, sitä enemmän minulla tuntuu olevan päällepantavaa.

Paskasta mediasta

2010-10-18T18:44:00.003+03:00

Jostain syystä ihmiset, eivät tykkää kun mediaa kritisoidaan.

Usein, kun puhutaan median vaikutuksesta ulkonäköpaineisiin, joku älypää tulee ja sanoo: "hei, lehtienkin ptiää myydä, ei ne voi sille mitään mitä ne kirjoittaa". Se on täyttä paskanjauhantaa. Miten niin lehdet eivät voi sille mitään? Totta helvetissä ne voivat! Lehdet voivat ihan hyvin päättää olevansa julkaisematta kulutus- ja muotikritiikitöntä paskaa. En yhtään ymmärrä mikä himo niin monella on kokea sympatiaa yhtiöitä kohtaan, jotka julkaisevat ihmisten itsetuntoa romuttavia valheita tienatakseen yhtiöiltä, jotka sitten hyödyntävät ihmisten huonoja itsetuntoja myydäkseen tuotteitaan. Lehtiin liitetään lisäksi käsitys journalistisesta etiikasta ja totuudesta, mikä tekee kusetuksen tajuamisen entistä vaikeammaksi.

Se on toki totta, etteivät ne ole pelkät naisten lehdet mitkä luovat paineita. Ne ovat fuckin' kaikki lehdet. Iltalehdissä poseerailee tähtityttöjä ja missejä ja muita puoljulkkiksia otsikoilla "x:n seksikäs laihdutuksen lopputulos: vihdoin olen kaunis" jne. Hesarikaan ei ole paljon parempi, eivät ne ainakaan keskity ulkonäkönormiston kriittiseen tarkasteluun. Ja lehtien lisäksi tv-ohjelmat, joissa ei vuosiin ole näytellyt kokoa 36-isompaa tai kasvonpiirteiltään epätraditionaalista naista. Jos isompikokoisia naisia sattumalta eksyy ruudulle, on kyseessä todennäköisesti laihdutusohjelma, missä läskistä aiotaan muokata "kaunotar", joko leikkauksin tai dieetein. Blogimaailmassakin pienikokoiset bloggarit "humoristisesti" haukkuvat koon 36 takapuoliaan lentokentiksi.

Toinen virheellinen näkökulma on se, että haitallista mediaa voisi vain olla kuluttamatta ja ongelma haihtuisi. Media on kaikkialla ympärillämme ja se vaikuttaa meihin kaikkiin. Vain mökkiin eristäytymällä (ilman radiota, tv:tä, nettiä, lehtiä, kirjoja ja muita (medialle altistuneita) ihmisiä) voisi yrittää välttyä sen vaikutukselta. Onnee vaan sille loppuelämälle.

Huom! En nyt siis sano, että ihmiset eivät voi mitään ajatuksilleen ja, että kritiikkiä ei voisi opetella. Mutta mistä sitä oppisi? Missä tarjotaan vaihtoehtoinen näkemys? Muutamia hyviä blogeja löytyy, mutta niidenkin löytyminen on ollut joko järjettömän etsinnän tai täydellisen sattuman lopputulosta ja lehdistä en itse ole ainakaan onnistunut löytämään vielä yhtään julkaisua, jonka kokisin itselleni täysin terveeksi luettavaksi. Monissa lehdissä on jo hyviä artikkeleita ulkonäköpaineista jne., mutta niitä ympäröi sellainen kasa roskaa, että huono sisältö päihittää hyvän. Kriittinen lähestymistapa teksteihinkin tulee yleensä opittua vasta teininä, missä vaiheessa aivot ovat imeneet itseensä jo aika määrän harhaluuloja. Itsekin joudun kamppailemaan päivittäin niitä harhaluuloja ulkönäöstä ja kauneudesta, joita minulle on pakkosyötetty lapsesta asti ja pakkosyötetään jatkuvasti lisää.

On ihan älyttömän turhauttavaa törmätä näkemyksiin siitä, että olisi helppoa viskata ulkönäköpaineet helvettiin ja ihminen omaa typeryyttään uskoo mitä lehdissä kirjoitetaan, kun itse taistelee jatkuvasti löytääkseen edes muutaman tv-sarjan ja elokuva, missä epästereotyyppisen näköisiä ihmisiä esitetään positiivisessa valossa. Vaikka järkeni ja kritiikkini sanookin, ettei esim. lihavuudessa ole mitään pahaa, on aika saatanan vaikeaa uskoa sitä, kun kaikkialla ympärilläsi ainoat asiat mitkä yhdistetään lihavuuteen ovat rumuus, laiskuus ja typeryys. Media ei ole vain reflektio kulttuurista, se on myös sen ylläpitäjä. Media vaikuttaa ihmisiin ja ihmiset omaksuvat sieltä asioita. Vaikka itse olisin kuinka kriittinen, ei olisi helppoa uskoa lihavuuden neutraalisuuteen, jos kaikki muut uskovat toisin.

Tiedän, etten voi määrätä siitä mitä lehtii kirjoitetaan, mutta totta helvetissä saan kritisoida niiden sisältöä ja kritisoida sitä, että lehdet julkaisevat vahingollista materiaalia (80% naisista arvio ulkonäöstään huononi 30 min. muotilehteä luettuaan huolimatta koehenkilön lehteä edeltävästä arviosta ulkonäöstään).

Kriisi

2010-10-17T22:51:00.006+03:00

Niinhän se menee, että juuri kun on saanut vaatekaappinsa mukavaan tilaan ja pukeutuminen on helppoa ja mukavaa, niin iskee kriisi. Tukka-kriisini on siis vain yksi osa kokonaisvaltaista ulkonäkö-kriisiä, jonka pyörteissä juuri nyt harhailen.

Kriisi alkoi jo kesästä, mutta nyt syksyllä se on suorastaan villiintynyt. Kriisi on aika suoraa seurausta omasta poliittisesta ja aatteellisesta radikalisoitumisestani ja turhautumisestani yhteiskuntaan. Nämä heijastuvat pukeutumiseeni haluna irrottautua pukeutumisellani yhteiskunnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa tarvetta irtautua perinteisistä käsityksistä vaatteeista ja pukeutumisesta, sillä muoti ja pukeutuminen tapahtuvta yhteiskunnallisessa viitekehyksessä, ja vaatteisiin liittyy huomattava määrä tulkittavia viitteitä. Näihin viitteisiin olen kyllästynyt. Olen kyllästynyt siihen, että hameet tulkitaan naisellisiksi ja housut miehekkäiksi, olen kyllästynyt siihen, mitä puvun käyttö viestii suhteessa t-paitaan ja farkkuihin. Näiden viitteiden lukeminen ja tulkitseminen asussa on ollut se mikä on tehnyt muodista ja pukeutumisesta minulle kiinnostavia, mutta tällä hetkellä koen vain suurta ahdistusta ajatellessani, että olen itsekin tulkinnan kohteena.

Kriisi vaikuttaa myös suhtautumiseeni kroppaani. Ongelma ei oikeastaan kroppa itsessään, vaan se mitä viitteitä kroppaani liitetään. Ahdistaa ajatella, että kroppaani tulkintaan sukupuolellisesti. Että mitä tahansa pistän päälleni kaikki näkevät niissä vaatteissa naisen ja antavat naiseuteni vaikuttaa tulkintaan lopputuloksesta. Ärsyttää, kun näen jonkun hienon asun miehellä ja joudun vaan toteamaan, että jos itse pistäisin saman päälle, olisivat asusta syntyvät mielikuvat aivan erilaiset.

Nämä mielialat ovat jättäneet minut melko epävarmaksi siitä mitä haluaisin pukea, tai miltä haluaisin näyttää. Tämä taas on tehnyt minusta hyvin vaikutteille alttiin. Huomaan himoitsevani farkkupaitaa ja kuolaavani ruskean ja beigen nahan päälle. Olen myös viehättynyt kullasta ja musta on alkanut kyllästyttää minua... Olen siis vähän ulalla vaatekaappini kanssa. Kaipaisin radikaalia muutosta, mutta en edes tiedä mitä.

Yritän nyt lähteä hakemaan intoani kokeilemalla uusia asioita. Vaihdan tod.näk. hiusteni väriä ja aion hankkia syysloman aikana vihdoin ja viimein ne toiset korvareiät, mitä olen suunnitellut 15-vuotiaasta asti. Ajatus on nyt yrittää olla jumiutumasta ja antaa mennä. Tulen näistä jutuista varmaan kirjoittelemaan lisää fiilisten edetessä.

Tukkakriisin arvoitus

2010-10-14T22:56:00.007+03:00

Minulla on nyt meneillään maailman kauhein hiuskriisi. Kriisi on jo suurudessaan järkyttävä, mutta sen pää-ominaisuus on se mikä tekee siitä pahimman. Olen kyllästynyt mustaan tukkaan.

Tämä ei ehkä kaikista vaikuttaisi maailmanlopulta, mutta minulle musta tukka on aina ollut ihana vaihtoehto. Se on sopinut minuun, tyyliini, kaikkiin vaatteisiini. Mustassa tukassa on ihanaa värittömyyttä ja toisaalta sävyn puhtaus tuo hienostuneisuuden fiiliksen, joka on tehnyt rönttöisistäkin asuista vähän fiinimpiä. Mutta nyt en jostain syystä kestä sitä enää. Musta tukka tuntuu tappavan tylsältä ja mielikuvituksettomalta ja keinotekoiselta.

Pelkään, että olen joutunut trendien orjaksi. Maantienvärisistä hiuksista on puhuttu jo aikaa ja viime aikoina olen törmännyt useisiin artikkeleihin ihmisistä, jotka ovat lähteneet hakemaan luonnollsta hiusväriään takaisin. Hiirenharmaa tukka houkuttaa niinkuin se ei ole ikinä aiemmin houkuttanut. Mutta houkuttaa myös muut jutut; oikeastaan kaikki paitsi musta. Punaisen tukan himo on taas leimahtanut (syytän Parfyymiä ja sen ihania punatukkaisia kaunottaria), sinistä himoan taas todella todella paljon, uber-blondi platina olisi ihana ja pinkkikin kutkuttaa ensimmäistä kertaa teinivuosien jälkeen. Myös tällaiset haalistuneet liukuvärjäykset ovat houkutelleet hulluna.

Olen viettänyt mustatukkaisena jo viisi vuotta, jota ennen olin kokeillut vähän sitä sun tätä, ja toki olen näiden viiden vuoden aikana flirttaillut ajatuksella muista väreistä. Mutta aina musta tukka on kuitenkin ollut se ihanin ja parhain vaihtoehto. Ja nyt... Ei mitään. Kaikki järki ja kokemus päässäni puhuu mustan tukan hienoudesta ja mutta sydän vain kumiseen tyhjää.

Maanantaina on kampaaja enkä tiedä mitä teen. En enää kestä tätä tukkaa sekuntiakaan, mutta toisaalta pelkään, että yhden värinpoisto kerran jälkeen haluankin takaisin mustaan. Tai mitä jos mitkään asut eivät enää näytäkään hyvältä jonkun muun tukan kanssa tai mitä jos kyse onkin vain hämmentyneestä tukkamalli-kriisistä. Ja se mitä sitten haluaisin mustan tilalle on arvoitus. Enää kolme päivää kampaajaan ja olen ihan ulalla ihan kaikesta. Hiusten väri on ollut se yksi vakio, joka on turvallisesti kuljettanut minua leikkauksesta toiseen, mutta nyt olen tuuliajolla. Somebody help!

Hups huumaa!

2010-10-12T22:00:00.004+03:00

Kirjoittelin, että suunnittelen kirppis-ostelun rajoittamista. No... Se ei mennyt ihan niin putkeen kuin ajattelin. Juttuhan meni siis niin, että minun oli lähdettävä kierrätyskeskukseen etsimään vaatekaappeja ympäristötaide-projektia varten. Kaappeja ei löytynyt, sen sijaan jotain muuta tarttui mukaan.

Ihana fiftari-tyylinen mekko. Mietin vähän, että lyhentäisin tuota helmaa, sillä minulle tulee vähän hassu olo tuon pituisessa helmassa, mutta toisaalta tuo helman pituus sopii itse mekkoon todella hyvin, ja lyhennys saattaisi pilata koko vaatteen. Mielipiteitä?

Yllätys: uusi vyö! Mutta tällaista ohutta nahkavyötä olen oikeasti etsinyt pitkään!

Ja sitten vielä kaksi solmiota. Noita on kerääntynyt kirppareilta viime aikoina aika paljon, mutta käyttöön ei ole päässyt vielä yksikään. Sinänsä olen ollut koko syksyn aika epäpukeutumis-fiiliksissä, että ongelma on kyllä ollut minussa ei solmioissa. No huomenna on facebook-virallinen "suit up"-day, niin ehkä joku noista pääsisi vihdoin käyttöön. Tuo ohuempi on muuten jotain mokka-nahkaa ja siinä on ihana tasainen lyhyesti hapsutettu pääty!

Muttamutta! Koko satsi maksoi vain 2e! Rakastan kyllä suunnattomasti tätä Imatran kirppisten hintatasoa <3

Ja sitten sain vielä tämän paidan yhdeltä luokkakaverilta. Valokuva vähän huijaa: oikeasti tämä on semmoinen kylmä tummanpunainen. Pitsi ja naisellisuus hämäsivät minua ensin, mutta päällä tämä näytti ihanalta. Jotenkin romantiikka vetoaa nyt.

Aika hyvin on taas tyhjentyneet kaapit alkaneet täyttyä. Nyt kirppistely saa kyllä jäädä tauolle. Ainakin siihen saakka, että saan soviteltua asuste-laatikkoni läpi. Seuraavaksi aion shoppailla vasta kun oikeasti tiedän mitä tarvitsen ja mitä minulla jo on! (Huom! Tämä koskee vain Imatraa! Olen menossa Helsinkiin viikoksi ja siellä saan katsella kaikkea vapain silmin ja lompakoin :p)

Ensimmäiset ostokset sitten lakon

2010-10-11T18:45:00.004+03:00

Noin kuukausi sitten kaupoistaostamattomuusputkeni sitten katkesi. Toissakesänä päätin aloittaa shoppauslakon, joka koski kaikkea pukeutumiseen kaupasta uutena ostettua, paitsi alusvaatteita ja kenkiä. Kirppikset ja secondhand-kaupat eivät siis kuuluneet lakkoon ja niitä kolusinkin ahkerasti. Alusvaatteiden ja kenkien osalta sen sijaan ei mitään superhamstrausta tapahtunut, vaan näiden 14 rätittömän kuukauden aikana taisin ostaa vain kahdet kengät ja yhdet rintsikat.

Oikeastaan lakossa en enää pidempään aikaan ole ollut, mutta estetiikan tajuni ja kulutustottumukseni ovat oikeasti muuttuneet niin paljon, etten ole löytänyt mitään ostettavaa. Täytyy sanoa, että tässä projektissa pääsin siis todella hyvin tavoitteeseen. :)

Inhoan sitä tapaa, jolla ihmiset "varustautuvat uuteen kauteen" ostamalla kaikkea turhaa. Nämä kolme asiaa kuitenkin pelastavat syksyni, joten ehkä minut lasketaan nyt varustautuneeksi. Talvikenkiä olen hakenut pitkään toivottomasti, mutta nyt lopulta löysin nämä ihanat nilkkurit Vagabondista. Kengät olivat ihan oikea tarvehankinta, mutta sitten päästään hupiosastoon. Hiekan väriset huivi ja baskeri sopivat loistavasti kirkkaanpunaisen huulipunan kanssa, ja siivottuani huivilaatikkoni kaikistan ylimääräisyyksistä erikoisempiakin lempihuiveja tulee käytettyä paljon helpommin.

Lisää loppukesää

2010-10-08T01:27:00.004+03:00

Nämä kuvat ovat samaiselta loppukesän päivältä kuin nuo Hannan viimeksi postaamat.

Shortsit ovat nero löytö UFF:ilta. Korkeavyötäröisiä shortsejahan on tullut metsästettyä ties kuinka pitkään. Näiden lahkeet ovat pitkät ja löysät, niin olen nyt sitten vain käärinyt niitä, mutta jos se joulupukki palkitsisi mua ompelukoneella, niin voisi nämä ihan oikeasti kunnolla lyhentää. Näistä tulikin saman tien luottovaate kesälle.

Kengät ovat mahtava löytö viime kevään Tallinan reissulta. Todella mukavat jalassa ja koron mallin on vähän epätyypillinen. Tykkään kyllä tuosta nauhallisesta gladiaattori-lookista tosi paljon.

Kaulakoru on ihana löytö Kiinasta. Tykkään tällaisista isoista ja näyttävistä korusita tosi paljon, mutta säälikseni olen jumittunut käyttämään niitä aika yksipuolisesti.

Oli oikein kiva päivä tässä neroista, mahtavista ja ihanista löydöistä koostuvassa asussa :D Tosin oli kyllä tosi outo olo alkupäivästä, kun kaula-aukko oli ihan peitetty ja jalat taas ihan paljaat ja vielä koroille nostettuna. Yleensä menee toisin päin.

Loppukesästä

2010-10-06T16:58:00.000+03:00

Tässä vähän koulujenalun tunnelmaa jälkikäteen. Kengät on hupsista ihan samat kuin nämä. Vaatteet lemppareitani kirppuiluja. Kunpa olisi vielä nahkatakkisää, sillä opin tänä kesänä ja alkusyksynä käyttämään kaikkia nahkatakkejani miltei tasapuolisesti.

Jean Paul Gaultier ja ihania naisia

2010-10-04T23:44:00.010+03:00

Uutinen lyhyesti: Jean Paul Gaultier otti malleikseen kevät/kesä2011 -runwayshow:hunsa julki-lesbon ja lihavan Beth Ditton sekä "plus-kokoisen" supermallin Crystal Rennin.

Mitä rakastan eniten tässä jutussa on se, että Jean Paul Gaultier valitsi jopa kaksi eri kokoista normi-mallia isompaa naista kantamaan vaatteitaan. Vaikka olisihan heitä useampiakin voinut olla... Silti jo kolmen eri vartalonmallin pukeminen ja esitteleminen on suht harvinaista ja iloitsen siitä.

Päivän sitaateiksi valikoituvatkin:

"What counts is personality, there is not just the one form of stereotyped beauty," Jean Paul Gaultier

“It’s really interesting to me that people will look at a thin person and go, ‘That’s a healthy person’. I want to go, ‘Come open my refrigerator and look and then let’s talk about what you think is so bad’. To be thin and to stay really thin, sometimes…some people literally do coke all the time. Some people smoke cigarettes instead of eating. That’s crazy. But that’s ‘okay’ because you look healthier.” Beth Ditto

Kauneuden ei ole pakko olla joko tai, kaikenlaiset muodot ja piirteet mahtuvat samalle lavalle. Ja laihuus ja terveys eivät ole synonyymeja.

Aiheesta oltiin kirjoitettu myös More To Love:issa, mistä löytyy lisää kuvia ja videota.

ps. Rakastan malliston David-Bowie-glam-rock-androgynia meininkiä!

Huomattavia yhdennäköisyyksiä eikö?

Käykäätte peremmälle!

2010-10-03T00:52:00.011+03:00

Parin viikon loppumaton uurastus huoneen siivouksen parissa alkaa tuottaa tulosta. Olen käynyt lähes kaikki kasat ja laatikot läpi ja olen karsinut tavaraa niin rajulla kädellä kuin vain olen kyennyt. Tosin vieläkin saisi lähteä... Tarvitsenko oikeasti viisiä kertakäyttökorvatulppia, kun minulla on yhdet pitkäikäisemmät ja aina kuitenkin unohdan ottaa niitä minnekään mukaan? Joka tapauksessa tämä projekti on edennyt varsin ihastuttavasti.

Lattia on lähes tyhjä ja huoneessa voi taas liikkua vapaasti.

Olen saanut jo lajiteltua suurimman osan tästä pöydän-alusta rojusta.

Järjestin myös uusiksi kirjahyllykön. Tässä se on vielä taiteellisessa kaaoksessa.

Ja nyt kaikki on suht siististi. Hyllykön järjestäminen on kyllä ollut turhauttavinta puuhaa ikinä. Ajatus lähti siitä, että tarvitsin lisätilaa kengille ja hatuille ja ajattelin, että ne olisi kiva pitää näkösällä. Loppujen lopuksi hylly kuitenkin täyttyi aika lailla kaikesta muusta. Hatut on tungettu hankalasti päällekkäin ja hyllyn varjo piilottaa kengät. Lisäksi hyllyt tuntuvat olevan jatkuvasti sen kriittisen 2-5 neliösenttiä liian pienet tai isot. Hyllyt ovat täynnä tyhjiä kolosia, joille en keksi mitään järkevää täytettä. Vaadin ehkä liikoa. Haluaisin että kengät ja hatut olisivat näkösällä ja siististi lajiteltuna ja helposti otettavissa ja soviteltavissa ja helposti takaisinlaitettavina ja esteettisesti ja tilavasti etc.

Tässä muuten siis suurin osa hatuistani. Niiden kanssa on nyt tsempattava, sillä uudet tulokkaat eivät ole oikein tahtoneet päästä käyttöön. Voisi ehkä pitää jonkun hattu-viikon tässä jossain vaiheessa syksyä.

Kesäiset olkihatut jätin vanhaan vaatekaappiin. Siellä makaavat myös pehmeät hatut sekä höyhenpuuhkat ja uusi tulokas: Hannalta saatu kettupuuhka. Voitte myös huomioida, miten siististi vaatteet näyttävät roikkuvan henkareistaan! Vielä, jos nuo henkarit olisivat vähän vähemmän muoviset ja vähän enemmän yhteensopivat...

Järjestely-vinkkejä otetaan vastaan! Ja ahkerointi-kehuja ;)

Kirppis-huumaa!

2010-09-28T19:58:00.005+03:00

Olen nyt viimeisen parin vuoden aikana yrittänyt vähentää shoppailua. Varsinkin shoppailua ketjuliikkeissä jne. Olen aika huonosti onnistunut aktivoitumaan eko-liikkeiden spottailussa, mutta kirppistelyn makuun olen kyllä päässyt.

Täällä Imatralla on ihana joku "pelastakaa lapset" -kirppari, jossa on yllättävän hyvä, erittäin edullinen ja melko vaihteleva valikoima vaatteita ja asusteita. Jannan ja Hannan viimeksi kyläillessä lähdin sieltä kuuden hatun ja yhden rusetin kanssa. Tällä kertaa mukaan tarttui kaksi hattua, viisi vyötä, pikkulaukun ja mekon.

Kaupan valaistuksessa luulin hatun olevan musta, mutta todellisuudessa se onkin tummanruskea vihertävällä nauhalla. Nojoo, kiva se on silti ja jostain syystä en osaa kauheasti kokea huonoa omatuntoa hatuista.

Tämä on super-ihana! Ostettuani tämän tajusin kylläkin, että tuo reunas onkin muovia eikä nahkaa, mikä vähän harmittaa, mutta ei kyllä liikaa. Tuo siis istuu päähän vähän vinosti ja baskerimaisesti ja harmaan sametin alta pilkistelee rusetti-koriste.

Viisi vyötä. Pitäisi järjestää kunnon inventaario asuste-laatikkoon. Olen viime aikoina ostanut aika monia vöitä, mutta jostain syystä päädyn aina käyttämään paria samaa.

Pikkulaukkujen virralle vaatekaappiini on kyllä tehtävä joku loppu, sillä käytän pieniä laukkuja todella harvoin. Tästä tykkään joka tapauksessa kauheasti.

Olen melko varma, että tämä mekko on hulluutta eikä neroutta. Se on minulle aivan liian iso ja liian pitkä ja muodoton ja... Mutta tykkään siitä hurjasti! Jotenkin tuo läpimäkyvä kangas oli minusta vaan täysin vastustamaton ja näen tuossa kyllä paljon potentiaalia.

Nyt pitää vähän kyllä hidastaa kirpparointi-tahtia. Sentään suurin osa ostoksistani on melko vähän tilaa vieviä asusteita, mutta en nyt halua antaa kaappieni taas täyttyvän kaikesta huolimattoman ostoshuuman vallassa tehdystä krääsästä.

Tervetuloa huoneeseeni!

2010-09-20T22:52:00.033+03:00

Oven saan juuri ja juuri auki, mutta koko keskilattian kulkemistila on täynnä kasseja puolillaan tavaroita, jotka ovat hautautuneet niistä puoliksipuretun tavaran alle.

Pöydälle on siivottu pieni tila läppärille, mutta sen luokse päästäkseen on loikittava aika valtavoen tavara-kasojen yli. Sängylle on sitten kiva illalla kömpiä tavarapaljouden päältä.

Aamut ovat painajaista, kun unenpöpperössä kompastelen kenkiin ja laukkuihin ja liukastelen vaatteisiin ja lehtiin.

Vaatekaapit on tungettu täyteen kaikenlaista (paitsi vaatteita): tyhjiä laatikoita, poisheitettävää tavaraa, korjattavaa tavaraa, laukkuja, muovipusseja ja kenkiä.

Tämä oli siis tilanne muutettuani takaisin Imatralle vietettyäni kesää Helsingissä. Siitä on nyt n. kuukausi, ja yleensä huone olisi tässä ajassa mennyt vielä sotkuisemmaksi. Mutta ei tänä vuonna. Kahden vuoden aktiivinen decluttering- ja eko-blogien lukeminen on vihdoin saanut aikaan naksahduksen päässä.

Roskiin on lentänyt jo 4 kassillista järjetöntä romua ja krääsää ja yksi (pieni) matkalaukku on jo täyttynyt uff:in laatikkoon tyhjennettävästä kasasta. Juuri äsken kävi luokkakaveri tosin tyhjentämässä n. puolet kyseisestä kassista omaan kaappiinsa! Pitää kutsua vielä pari kaveria käymään, niin ehken joudu sittenkään tekemään sitä rasittavaa reissua uff-laatikon luo ;) Mikä siinä onkin, että se on mukamas niin paljon helpompaa elää joku kassi jatkuvasti tiellä jaloissa pyörimässä, kuin kuluttaa max tunti jonkun laatikon luo kulkemiseen?

Viime viikonloppuna varsinkin ahkeroin oikein olan takaa, vein talvitakit varastoon, mikä olisi varmaan ollut hyvä tehdä jo keväällä, kävin läpi sukkahousut ja sukat ja tunteettomasti heitin rikkinäiset ja parittomat pois. Muutaman sukkaparin säilöin vuoden päähän päivättyyn laatikkoon. Jos en tarvitse noita sukkia, niin hankkiudun niistä eroon (koska ne ovat rumia, mutta sielu huutaa hätää: mitä jos jonain päivänä kaikki muut sukat ovat kadonneet tai likaiset tai rikki, joudunko kulkemaan sukatta??!).

Inspiraatiota siivoukseen ja tavarn poisheittämiseen olen hakenut decluttering blogeista, kuten zen habits, the happiness project ja flylady. Valitettavasti monet tällaiset blogit ovat vähän äklöjä; pursuilevat kaikenlaisia vaivaannuttavia "haista ruusuja"-elämänoppeja jne., mutta nuo decluttering-vinkit ovat ainakin minua oikeasti auttaneet. Kannattaa käydä myös tsekkaamassa Uuudessa Mustassa tämä teksti tavaran karsimisesta. Juttu sisältää ihan hyviä perusvinkkejä tavaran vähentämiseen ja valikoimiseen.

Silloin kun alan menettää otetta tämän siivous-projektin päämäärästä seilailen Keltainen talo rannalla -sisustusblogia, joka on täynnä mitä ihanampia sisustuskuvia useissa eri tyyleissä. Jos tuntuu, että mikään ei auta, niin pistän youtubeen random-yhdistelmiä hakusanoista "declutter", "closet", "wardrobe", "clean" ja "organize", niin yleensä jostain löytyy joku video, joka saa taas innostumaan.

Ja masentuessani kaikkien muiden kotien ja elämien täydellisyyteen haen vertaistukea lukemalla Sotkuholistin päiväkirjaa ja Niskalenkkiä arjesta.

Näillä eväillä olen päässyt tosiaan jo melko pitkälle. Pääsen jo kulkemaan huoneessa vapaasti ja suurin osa tavarasta on jo paikoillaan. Toivottavasti pääsisin pian esittelemään täällä kuvia putipuhtaasta ja järjestetystä huoneesta!

Miksi ihminen ostaa paskaa?

2010-09-19T23:42:00.004+03:00

Ulkolinja: Myrkkyä halvalla

Tätä katsoessa pysähdyin miettimään, kuinka suuri osa vaatteistani onkaan halpaketjuista. Ehdottomasti suurin osa. Halpaketjuissa on tullut shoppailtua aika lailla elämän aikana ja monet kirppis-ostoksenikin ovat alkujaan hankittu halpiksista.

Tämän loputtua mietin, vaikuttaako tämä minuun. Alanko oikeasti ostaa vain tuotteita, joiden alkuperästä ja turvallisuudesta voin olla aivan varma? En tiedä. On hullua, miten monta dokumenttia vaateteollisuuden epäeettisyydestä olen katsonut, miten monia artikkeleja lukenut, ja silti jatkan kuin ennenkin. Vaikka tiedän kaiken minkä tiedän ja välitän aiheesta niin paljon, miksi en kykene konkreettisesti muuttamaan omaa käytöstäni? Miksi silti kiertelen henkkamaukkaa ja hiplailen noita myrkytettyjä, ihmisten kärsimyksestä koottuja, merkityksettömiä paska-vaatteita?

Ei voi tajuta. :/

Potentiaalisia vastauksia otetaan vastaan!

Kesäpäivä Tampereella

2010-08-29T19:39:00.002+03:00

Kävin viimeisinä kesäpäivinä viiden tunnin kaupunkilomalla Tampereella. Tehtiin perusjuttuja kuten käytiin Marusekissa ja Radiokirppiksellä. Näiden lisäksi käytiin katsomassa kirjasto Metsoa ja ihmettelemässä laajaa nuottiosastoa ja kiivettiin Pyynikin näkötorniin. Tässäpä siis kuvia ihan tavallisesta asustani. Laukun olen tosin jo antanut eteenpäin ystävälleni, ja hametta pitää kyllä modata: se on liian iso, ja ajattelin että se olisi rennompi asettuessaan alemmas, mutta käytössä se osoittui kuitenkin huonoksi ideaksi. Joten ensi kesänä testaillaan uudemman kerran ja katsotaan pidänkö tämän.

Keltaista ja violettia

2010-08-16T00:00:00.003+03:00

Olen todellakin harjaantunut asukokonaisuuksissa jumittamisessa lähiaikoina! Tämäkin on nyt ollut päällä 2 päivää. Mekon ostin kerran keväällä Uffista, koska mulla oli niin paha mieli. Tosi fiksua, kun ei edes tehnyt mieli shoppailla, mutta oli niin ankea päivä et ostin sitten tämän. Mekko on sellainen tummanharmaanvioletti, ja ainakin koon liian iso. Sepä tekeekin siitä mahtavan voit-syödä-ja-löllöttää-miten-paljon-haluat -mekon. Äiti kommentoi, että sähän voit vaikka käyttää tota sitten kun oot raskaana, ja se on totta, joskaan ei ihan ajankohtaista. Yllättävän skarpin näköinen se kuitenkin on löllöydestään huolimatta.

Sitä ei tarvitse mainita, kuinka paljon rakastan tätä H&M:n neuletakkia ja tätä väriyhdistelmää. Rakastan myös ballerinojani, mutta matalat kengät eivät sovi minulle, ja nyt jalkani ovat vähän kipeät, joten olen nyt muutaman päivän kokonaan vieroitettu näistä. :(

Huomenna alkaa taistelut koululla! Ihana syksy! Tosin nämä viheliäiset tropiikin päivät voisivat lakata.

H&M Home - silkkaa järjettömyyttä

2010-08-12T15:42:00.004+03:00

Olen aiemminkin kritisoinut halpaketjuja, ja niiden glorifiointia muodin "demokratisoijina". Okei, joskus 70-luvulla homma on ollut ehkä suunnilleen hanskassa vielä, ja halpaketjut ovat mahdollistaneet sen, että köyhemmätkin ovat saaneet joitakin hienoja vaatteita päällensä. Nyt tilanne on kuitenkin ennemminkin se, että köyhäkin voi ostaa mitä tahansa ja jos sattuu olemaan sekä rikkaampi eikä myöskään ajattele juuri mitään, voi uuden asukokonaisuuden ostaa vaikka joka viikko.

Nyt sama ilmiö on siirtymässä kodin sisustukseen. En voi muuta kuin kauhulla katsoa tätä, miten nyt kodintekstiilienkin käyttöikä vähenee ja kodin ilmettä halutaan vaihtaa useammin. Eikö jo IKEA olisi jo riittänyt turvaamaan tätä kertakäyttötekstiilien ja -huonekalujen tarvetta?

Pakko ihmetellä, että eikö tässä maailmassa saa olla ikinä mitään pysyvää. Sen jotenkin ymmärtää, että pukeutumisen saralla haluaa kokeilla jotain uutta välillä, mutta eivätkö huonekalut ja kodintekstiilit ole sellaisia, että niiden kanssa eletään? Eikä niin, että olohuone vaihtaa väriä kerran vuodessa ja makuuhuoneessa on uudet lakanat kerran kuukaudessa. Vanha huonekalu alkaa istua asuntoon ihan niin kuin vanha vaatekin alkaa istua vartaloon, jos ne vaan ovat hyvin tehtyjä. Kohta kirpputorit ovat sen sijaan täynnä nyppyyntyneiden trikootoppien lisäksi nyppyyntyneitä koristetyynyjä ja sydänpussilakanoita.

En ymmärrä, miten esteetikoiksi, muodinharrastajiksi ja sisustamisesta kiinnostuneiksi itseään nimittävät henkilöt voivat juosta näiden kertakäyttöesineiden perässä. Onko kaikki ihan oikeasti pakko saada heti ja just nyt, kun ei voi ikinä nähdä vaivaa jonkun oikeasti kauniin esineen eteen: joko odottaa sitä oikeaa tai sitten maksaa vähän enemmän. Miten kauneudesta kiinnostuneiden ihmisten maailmassa on tilaa paskoille materiaaleille, kiertäville saumoille ja turhanpäiväiselle rihkamalle?

Kutsukaa tiukkapipoksi, mutta kertakäyttökoti - tämä on jo kaiken huippu.

Tänään vuorostaan Hannan kukkamekkohehkutusta

2010-08-08T20:56:00.002+03:00

Aaah tämä ihana Uffista löydetty kukkamekkoni. <3 Muutaman kerran olen pukeutunut tähän vähän rennommalla otteella, mutta tänään hain sellaista espanjalais/mustalaishenkisyyttä. Unohdin valitettavasti korvikset kuvasta, mutta ne olivat kultaiset, isot ja kilisevät.

Tässä esittelen kenkiäni, ainoat kuvat jossa en pönötä.

Sivunutturani, joka näyttää kuvissa aika valtavalta.

Rakas Mekko

2010-08-07T16:26:00.014+03:00

Mekko (näistä postauksista tuttu) on vihdoin päässyt käyttöön. Ensiksi se oli päällä ylppäri-riennoissa ja seuraavaksi testasin sitä hieman arkisemmin asustettuna erään näyttelyn avajaisissa. Ja minä rakastan tuota vaatetta, voi kuinka rakastankaan sitä! Rakastan sitä kun näen siitä vilauksen vaatekaapissa roikkumassa, rakastan sitä kun se on päälläni ja katseeni laskeutuu syliini. Rakastan sitä miten mukava ja kaunis se on ja rakastan sitä millainen olo minulla on se päälläni. Rakastan, rakastan, rakastan.

Juhlallisempaa:

mekko:minna, kengät:vagabond, takki:zara, laukku:mummon vanha

Arkisempaa:

mekko:minna, kengät:tamaris, takki:uff, vyö:kirppis, laukku:kirppis

Molemmat asut päätyivät nyt olemaan aika hempeitä. Haluaisin vielä kokeilla mekkoa tummien huulien, takkuisen tukan ja rajujen kenkien kanssa.

Ainiin, ristin Mekon täst edespäin Mariaksi, onhan se kyseisen mekon alkuperäinen nimi ja sen lisäksi se sallii minulle polyamoristisemman suhtautumisen muihinkin mekkoihin.

Nahkaa ja jumitusta

2010-08-05T12:11:00.004+03:00

Piipahdettiin maanantaina myös UFFissa, ja ostin kolme hametta. Niistä yksi on tämä konjakinvärinen nahkahame. Jumitan tässä asussa nyt kolmatta päivää. Joskus teininä olisi ollut katastrofi olla samoissa vaatteissa yhtä päivää pidempään, mutta alan tottua ajatukseen, että jos on keksinyt hyvän asukokonaisuuden niin miksikäs ei. Turha sitten väkisin pakertaa joku paska asu, jos ei edes sinä päivänä kiinnosta.

Olen nyt jumittanut myös tässä tukka auki keskijakauksella -kampauksessa. Tykkään ihan hirveästi tästä nörttivibasta (jota entisestään lisää tukan likaisuus:D).

Läpinäkyvät sukkahousut alkavat upota minuun pikkuhiljaa myös tyylillisesti mukavuuden ohella. Jotenkin tulee keveämpi asu kun ei ole ne ainaiset mustat.

Kaikki päältä löytyvä on siis kirppiksiltä, kengät Clarksin ja laukku tuo Indiskan jokapäiväinen koululaukkuni, joka täyttyy tällähetkellä taas syksyisen onnellisesti nuoteista. Kuinka rakastankaan tätä koululle viipottamista nahkatakki päällä, viulu toisessa ja nuottilaukku toisessa kainalossa. <3

Tässä vähän esimakua näistä kahdesta muusta ostoksesta. Olen kesällä kaivannut keveämpää hametta, joten nämä molemmat tulivat tarpeeseen vaikka hameita ihan hitosti omistankin. Tuo raidallinen on sellainen vähän rennompi kokonsa takia matalammalle asettuva oikein kuumien päivien vaimareihin yhdistettävä tapaus. Tuo punainen taas on ihan räjähdys päälläni. Istuu vyötärölle täydellisesti ja on silti viileää ja ohutta materiaalia.

Mustavalkoista punaisella

2010-08-04T20:28:00.006+03:00

Helteen hellitettyä hetkeksi muutama viikko sitten, päätin ottaa ilon irti mahdollisuudesta pukeutua johonkin muuhun kuin pelkkiin shortseihin ja löysiin toppeihin.

housut: kirppis, paita: sisley, kengät: zio, laukku: kirppis

Periaatteessa tuon mustan kietaisu-paidan pitäisi olla viileä, sillä se on ohutta ei puuvillaa, mutta eipä vaan olekaan. Siksi se onkin jäänyt aika harvalle käytölle, vaikka olen omistanut sen jo seitsemän vuotta. Toinen käyttöä hiukka hillitsevä pulma on se, että tuo kaula-aukko ei pysy siististi, vaan se lähtee lörpöttämään ja valumaan ja paljastelemaan.

Paita on kuitenkin mielestäni kaunis. Kietaistavuus ja taaksesidottu rusetti tuovat etäisesti mieleeni yukatan obeineen. Tänä päivänä geisha-fibat korostuivat mustan saadessa ihoni näyttämään entistä valkeammalta ja huulten ollessa kirkkaan punaiset.

Huulten punainen toistuu vielä kynsissä. (Tai oikeastaan koko asu lähti noista punaisista kynsistä liikkeelle)

Tykkään aika paljon näistä housuista levein lahkein, vaikka alunperin suunnittelin kaventavani ne. Mutta tuollain leveänä niissä on jotain ihanaa 40-luvun muotoa. Lyhentää lahkeet tosin vieläkin pitäisi. Harmi vaan, että lanka ja neulat ovat jossain ties missä. Hätäratkaisuna kääräisin ja kiinnitin lahkeen takaosan hakaneulalla vähän lyhyemmäksi, etten ihan lahkeitten päällä kävelisi, mutta kyllä se aika kököltä näyttää.

Ihanaihanaihana päivä

2010-08-03T16:46:00.002+03:00

Jee. Oli tällaset vaatteetkin sitten. :>

Tyttöjen juhlailta teemalla kukat ja kesä

2010-07-31T15:25:00.004+03:00

Olen aloittanut lomani makaamalla koko eilisen päivän pyjamassa ja olemalla niin aivoton kuin mahdollista. Olen huuhdellut aivojani telkkarin ja tietokoneen ääressä, mikä on hyvin minulle epätyypillistä. Siispä kiva, että tänään on jotain menoa! Toivotaan vaan, että aivokapasiteetistani on edes osa jäljellä.

Illan teema on tosiaan kesä ja kukat. Itse fiilistelen jo syksyä niin kympillä, että oli pakko pistää tämä syksyisemmän värinen kukkamekko. Turkoosin ja punaisen yhdistelmästä vuoroin tykkään ja vuoroin taas en. Tänään oli kuitenkin enemmänkin näitä päiviä haluan pistää tän ja tän, sopivat tai eivät. No, ihan kiva kumminkin. Kukka ja mekko ovat H&M:stä. Olen itkenyt tuota kukkaa aiemminkin, mutta en kestä kun se kulahtaa. :( Haluan rakastaa sitä iäti.

Pakko muuten puhua myös vähän näistä mikä sopii millekin vartalotyypille -asioista, kun niistä vähän väittelynpoikasta syntyi eräässä kommenttiboksissa. Oma mielipiteeni on, että usein pitkille ihmisille, ainakaan minulle, ei sovi hirveän lyhyt helma tai lahkeet. Mielestäni tämä mekko on hyvä esimerkki. Jonkun lyhyemmän päällä helma näyttäisi söpöltä, minun päälläni vaan turhan paljaalta. Kun on pitkä, helman lyhyys paljastaa tosi paljon ihoa, mikä helposti näyttää halvalta. Lyhyellä se taas pidentää sääriä eikä rivoile liikaa. Mutta tosiaan tykkään tästä mekosta silti, ei sillä. Mutta 20 senttiä lisää helmaa ei haittaisi.

Olen myös löytänyt ensimmäistä kertaa ihonväriset sukkahousut! Jalkani ovat todella inhottavat, sillä vaikka käyttäisin mitä kenkiä, ne hiertyvät jauhelihaksi ilman sukkaa. Esimerkiksi Ruississa olin 2 päivää ilman sukkia ja rakkojen paraneminen kesti viikkoja. Voin siis suosiolla heittää hyvästit sandaaleille ja muille sukattomille jalkineille. Yleensä käytän aina tummia sukkahousuja, koska myös kaikkia avokassukat rullautuvat aina pois. Ylläri tänä kesänä oli pakko keksiä jotain muuta, ja huomasin nämä ilmiömäisen vaaleat ja huomaamattomat sukkahousut Veralla. Joten hankin sitten omani. Nämä ovat DIM:in malli Sublime Voile (5,90e), ja siitä vaalein sävy. Ei ihan niin vaalea kuin itse olen mutta todella lähelle kumminkin. Ensimmäistä kertaa huomasin myös, että sukkahousuihin saa uppoamaan hullun lailla rahaa. Äiti on nimittäin pitäny huolen, että minulla on kaikkia muita sukkahousuja hautaan saakka kestävät varastot. :D

Sain myös tietää, että sukkahousut kannattaa pestä ihan omassa pesupussissaan. Näihin on merkitty käsinpesu, mutta turha luulo, että alkaisin sellaista tekemään. Pesin yhdet sitten rintsikoiden kanssa samassa ja tulos oli aika nyppyinen ja venähtänyt. Omassa pussissaan taas tuli oikein hyvät.

Oi takkini kuinka olenkaan sinua kaivannut! Joskin voisin olla kiltti ja viedä sinut pesulaan.

Tässä kuva meikistä. Ostin vähän aika sitten BareMineralsin pohjan, jota rakastan. Siitä juttua enemmän varmaankin joskus, mutta tosi kätevää, että sävyjä voi sekoitella. Olen nimittäin nyt ruskeampi kuin koskaan, ja jopa vaaleimman aloituspakkauksen tummempi sävy on tullut käyttöön ihan sellaisenaan. Onneksi taidan kuitenkin olla taas vaalentumassa, ainakin näyttäisi, että kroppa ja naama on nyt vähän eri väriset, että voin taas palata vaaleampaan sävyyn. Muuten perus rajaukset ja luomilla joku cocktail sinisiä luomivärejä ohuelti. Ihan kirkkaanturkoosi alarajaus on tehty uudella Goshin kynällä, joka on ihan huippulaatuinen. Minulla on näitä myös kirkkaankeltainen ja -vihreä.

Vasta kuvia ottaessani huomasin, ettei minulla ole korviksia. Siispä laitoin nämä lahjaksi saamani vintage-korvikset. Outoa, etten enää ikinä käytä mitään koruja. Ennen olin nimittäin se tyttö, jolla oli aina isot korvikset.

Ps. Äsken kaksi pikkupoikaa koputti ovellemme ja teki minulle 20-senttisen kadotustempun. Hahhahhaaa! Tuli ihan oma rahanhimoinen lapsuus mieleen. :D

Mooolitvaaahh!! (eli euroviisujuhlat vol. 2)

2010-07-29T19:40:00.015+03:00

Minäkään en ole pahemmin ikinä seurannut Euroviisuja, joten päädyin pukeutumaan ainoaksi minkä muistin kunnolla. Muistatte varmaan sen vissiin vuonna 2008 voittaneen rekkiksen, jolla oli taustalaulajinaan sellasia pornomisuja jakkupukuineen? Ilmapiiri tässä esityksessä oli ns. seksuaalisesti epäilyttävä. Koska multa löytyi musta jakkupuku, ja olin sopivasti myös pitkä ja tukkaa on paljon, pukeuduin tällaiseksi taustalaulajaksi.

Alkuillasta mulla oli tosi epävarma olo asustani, sillä tämä jakkupuku maksoi joskus aika paljon. Ostin sen lähinnä erikseen käytettäväksi, ja sitten siltä varalta, että tulee jotain pönötysesiintymisiä. Nyt se on kuitenkin liian iso, vaikka housut oli just pienennettävinä. Päätin, etten enää ikinä osta kalliita vaatteita - kuitenkin ne ei sovi enää hetken päästä.

Valkoinen paita on ostettu joskus yläasteella ja jalassani on mahtavat PVC-korkkarit entiseltä työpaikalta.

Onneksi tapasin euroviisufani-kaveriani, jonka synttärit nämä siis olivat, joku pari viikkoa sitten. Kun pohdiskelin asuani, hän tiesi kertoa, että näillä taustalaulajilla oli tällaiset ihanat sydämet käsissään, niin, että kun he lopussa ottavat toisiaan kädestä kiinni, siitä tulee tällainen mahtava efekti. Tässä on nämä omat sairaan hienot eyelinerilla piirretyt sydämenpuolikkaani. Matkan varrella ne ovat jostain syystä hieman rähjääntyneet... Alunperinhan ne olivat tietysti täydelliset.

Tässä vaiheessa itseluottamukseni alkoi kasvaa. Ensinnäkin 9 cm koroilla asteleminen alkoi luonnistua pitkän tauon jälkeen ja toisekseen hyväksyin sen, että ehkä tää jakkupuku näyttää sittenkin hyvältä vaikkei istu täydellisesti. Itseasiassa se alkoi näyttää niin hyvältä, että teki mieli ottaa se pois. Tähän saattoi vaikuttaa kuumuus, liika tanssiminen sekä eeppisen (kuten synttärisankari sanoisi) vip-alueen tarjoilut.

Sitten piti mennä vähän vessaan kuvailemaan.

Näiden julkaisemista vähän mietin, mutta onhan blogeissa nähty bikinejäkin. Arvanette, että loppuillasta aloin olla HYVIN tyytyväinen asuuni.

Kiitos mahtavista juhlista ja kaikesta tyhmästä hienosta!

Verka Serduchka was here

2010-07-27T21:37:00.007+03:00

Oli kaverin synttärit ja teemana euroviisut. Itse en ole kauheesti ikinä viisuja katsellut, niin päätin pukeutua sitten ensimmääiseksi, joka mieleen tuli. Sattumalta vaatekaapistanikin löytyi varsin sopivat vaatteet (en tiedä pitäisikö tästä huolestua).

Olin siis Verka Serduchka. Pakko myöntää, että olen ihan tyytyväinen tuohon kokonais-lookiin, vaikkei se nyt ihan yksi yhteen ollutkaan. Hopeaa ja paljettia oli kuitenkin ihan riittävästi ja nahkainen solmio ja nahkavyö sekä siistimmät kengät, luovat vähän uniformumaisuutta asuun.

Huivi meni turbaaniksi mielestäni todella kivasti! Pitää yrittää alkaa käyttää useammin ja arkenakin!

Lasit olivat aika vähän päässä illalla, koska könköt festari-lasit kun ovat, valuivat koko ajan nenää pitkin.

Tässä kuvassa näkyy hyvin tuo pikku-tähti jonka kiinnitin turbaaniini. Se on aika paljon pienempi kuin Verkan asussa, mutta mielestäni ajoi kuitenkin asiansa.

Olen varsin tyytyväinen näihin meikkeihin! Olen muutenkin innostunut nykyään taas silmämeikeistä.

Punainen kynsilakka matchaamaan huuliin. Tunnen nykyään muuten kauheeta tarvetta lakata kynnet asuun sopiviksi. Se tuntuu siltä loppusilaukselta. Melkein jopa nolottaa olla hienoissa hepenissä, kynnet täysin laittamattomina. Mitä minulle on oikein tapahtumassa?

Ai niin! Tulin aika tuijotetuksi tuona iltana ja seuraavana aamuna laahustaessani kotiin, tosin koin suuren osan tuijotuksesta ihan hyväntahtoisena huvittuneisuutena. Vikalla puistotiellä vastaani juoksi kaksi lenkkeilijä, jotka tuijottivat pitkään ja juoksivat ohi, mutta sitten toinen lenkkeilijöistä huikkasi perään, että "makee puku" ja näytti peukkua :D Jee!

ps. loppu-illan kuvat (sis. Hannan asun) tulevat myöhemmin, sillä jostain syystä blogger ei suostu lataamaan niitä. Mikä lie sensuuri iskenyt :P

Kaksi päivää ja sitten on vain tyhjää tyhjää tyhjää

2010-07-27T20:08:00.003+03:00

Tänään toin nämä roosanväriset kengät töistä takaisin kotiin. Olen käyttänyt niitä työkenkinä nyt hyvän tovin ja aloin taas pitää niistä hullun lailla. Hame oli pukuompelijan pienennyksessä tässä taannoin korjatun mekon kanssa. Ihana röyhelöpaita on niin vanha ja paljon käytetty, että löysin siitä tänään reiän.

Olen niin onnellinen, että syksy on tulossa ja että saan olla mölli ihan rauhassa ihan niinkuin kaikki muutkin. Kesä on ulkopuolisuuden vuodenaika kaikille niille jotka eivät tahdo palvoa aurinkoa eivätkä ole keksineet mitään hienoa tehtävää.

Viime päivinä olen istunut iltaisin ikkunalaudalla ja sumuttanut kenkiäni suojasuihkeella. Kun lomani vihdoin alkaa kahden päivän päästä, aion tehdä tätä loputtomiin. Kökkiä jossain turhassa paikassa tekemässä jotain turhaa.

Terveisin tekotaiteellinen bloggarista

Kuolevaiset shortsit

2010-07-18T00:32:00.006+03:00

Kesän ensimmäisinä kuumina päivinä päätimme mennä kavereiden kanssa picnicöimään.

Tämä asu lähti shortseista liikkelle. Ostin ne viime kesänä, mutta olen käyttänyt niitä vain kerran aiemmin. Tykkään nimittäin shortseista niin paljon, että pelkään aina sotkevani ne käytössä. Minun olisi todella päästävä irti tästä pelostani käyttää vaatteitani. Kaapissani on edelleen viime kesältä apita, josta tykkään niin paljon, etten uskalla käyttää sitä. Tässä säästelyssäni ei ole mitään järkeä, sillä pahimmassa tapauksessa huomaan vaatetta pari vuotta säästeltyäni, etten enää edes pidä siitä kovin paljon, ja lopulta täyvin hyvä vaate on jäänyt käyttämättä ja minua harmittaa. Vaate on kuitenkin loppujen lopuksi käytettäväksi tarkoitettu. Se tarkoittaa myös sitä, että vaatteen elinkaari ei ole loputon. Se sotkeentuu ja kuluu. Käyttämättömänkin vaatteen värit haalistuvat auringossa. Ja johonkin ilma- ja valotiiviiseen kellariin piilotetusta vaatteesta ei ole mitään iloa kenellekään. Joten minun taitaisi jo olla aika hyväksyä vaatteiden kuolevaisuus.

shortsit: zara, paita h&m, kengät: zio, vyö: kirppis, hattu: kirppis, takki: uff

Takin ostin 6 vuotta sitten, ja se on jo pitkään ollut yksi ehdottomista lemppareistani. Ja käytön kyllä huomaa, molemmista hihoista ovat irronneet napit ja toinen hiha on revennyt kyynärpäähän asti. Mutta tosiaan, parempi näin päin, kuin omistaa ehjä takki, jota ei voi käyttää.

Takki on mustaa samettia pienen pienillä valkoisilla pilkuilla.

Hattu on ihan loistava kirppislöytö. Se on juuri sellainen täydellinen kesähattu, mistä olen uskaltanut vain unelmoida.

Ihanat ankkuri-korvikseni, jotka meninkin sitten hukkamaan tuona päivänä :( Pakko löytää jostain uudet!

Huomatkaa, että alan todella päästä eroon lantion-piilotus neuroosistani (mistä kirjoitin aiemmin) :)

Fantasioista

2010-07-13T23:11:00.008+03:00

Nyt on käynyt niin, että vaikka aluksi kuvittelin, että vaikeinta muoti-blogaamisessa olisi jaksaa ja muistaa kuvata asut, onkin itse asiassa niin, että niiden postaamisen jaksaminen ja muistaminen onkin ollut vielä vaikeampaa. Toki moni hienokin asu on jäänyt kuvaamatta, mutta tällä hetkellä kovalevyni on täynnä blogaamattomia asuja. Monet hyvin hyvin kauan aikaa sitten kuvaamiani (vanhimmat viime kesältä, kun tämä blogi aloitettiin).

Vaikka alun perinkin osallistumisen tähän blogiin lähti enemmän halusta ruotia muotimaailman negatiivisempia sivuilmiöitä, kuten ulkonäkö-paineita ja epäekologisuutta, olen kuitenkin innostunut pukeutumisesta ja koen myös halua esitellä muotimaailman (johon liitän nyt blogit) kuvamaailmasta eroavaa omaa kehomalliani. Koen nimittäin, että olisi äärettömän tärkeää nähdä kaikenkokoisia ihmisiä kulkemassa ispiroivissa vaatteissa ja elämässä siinä muodin luomassa fantasiassa.

Itse koen äärettömän surulliseksi sen, että kuvittellessani itseäni jossain asussa huomaan usein, että se vartalo siinä asussa ei ole minun omani. Se on pitkä, hoikka ja pienirintainen, siis mallin vartalo. Se vartalo, mikä kantaa kaikkia vaatteita, kaikissa eri tyyleissä, aina. Se vartalo, joka pääsee elämään sitä fantasiaa. Tuntuu, ettei minun kehollani ole mitään asiaa näyttää tyylikkäältä tai hyvältä. Minun kehoani ei ole olemassa noissa ihmemaissa, eli siis minulla ei ole asiaa niihin.

Tämä on melkoisen merkittävä seikka asuja suunnitellessa. Koen usein, että ihmiset pukevat itsensä omaan fantasia-maailmaansa. Vaatteillaan ihmiset tuntuvat pyrkivän luomaan tätä maailmaa, ne toimivat ikäänkuin oman kosketettavana ja todellisena siteenä muun maailman ja oman henkisen maailman välillä. Minusta tuntuu, että minulla ja kehollani ei olee asiaa omaan maailmaan, omaan fantasiaan, sillä tosiaan se vaatteiden side tähän fantasiaan ei ole olemassa minun keholleni. En osaa sijoittaa kehoani näihin fantasia-maailmoihin. En tiedä miten kehoni reagoisi näissä maailmoissa, miten se olisi olemassa niissä, miltä minä näyttäisin niissä. Se fantasioiden kuvamaailma ei tunnista minun kehoani ja ne unelmoimieni maailmojen vaatteet näyttävät päälläni erilaisilta, oudoilta.

Mielestäni muotimaailmakin häviää todella paljon, luodessaan fantasioitaan vain yhdellä kehotyypillä.

Joten siis, palatakseni alun aiheeseen: koen tärkeäksi ja haluan postata ottamiani asukuvia, vaikka ne eivät olekään välttämättä kovin taidokkaasti otettuja, tai lähetä mielikuvitusta lentoon, sillä koen, että ne joka tapauksessa toimivat ainakin muistutuksena muunkinlaisten kehojen olemassaolosta*. Eli siis lyhyesti: tulen tänne postailemaan lähiaikoina melko paljon vanhaakin kuvamateriaalia, älkää antako kuvien iän häiritä :D

* Tiedän, on olemassa kehoja ja piirteitä, jotka ovat vielä ali-edustetumpia muotilehtien sivuilla kuin omani (esim. rankasti ylipainoset/todella isot kehot, ja myöskin esim. tumma iho), mutta aliedustettu koen olevani minäkin ja uskon, että variaatiota muotilehtien yleisestö kuvamaailmasta ei voi olla liian vähän.

Ihanat housuni ja päivänasuyliannostus

2010-07-08T12:09:00.004+03:00

Nämä Uffista ostetut housut ovat nousseet heti lemppareikseni. En ikinä uskonut, että tulisin löytämään tällaisia, mutta sitten ne melkein hyppäsivät syliini itsestään. Olen käyttänyt niitä vaikka kuinka, mutta en ole kyllä yhdenkään vaatteen takia pelännyt niin paljon. Ne ovat niin vaaleat ja niin housut, että olen varma että heitän vielä jonain päivänä punajuuren niiden päälle.

Tässä pari vanhaa asua uudelleen lavastettuna.

Ja tässä vielä tämän päivän asu.

Suurimmaksi osaksi kirppislinjalla mentiin, poolo on H&M, kengät Clark'sia ja You Know Shoesia.

Mekkolismee

2010-07-06T13:48:00.003+03:00

Kävin taas paheellisesti Uffissa viime perjantaina. Mutta sitten mulle tuli paha olo varmaan jostain auringosta tai muusta. En kuitenkaan voinut lähteä sieltä sovittamatta mitään ja sit sovituskopissa aloin pökräämään niin olin sit silleen no ihassama otan tän... jonkun??

Sitten metrossa vähän toivuttuani aloin taas miettimään, että oliko järkeä ostaa joku epämääränen kukkaoksennus ja alkoi vähän kaduttaa. Mutta kotona kun sovitin tätä niin tää olikin niiiin kiva.

Kuvat kyllä ahdistaa nyt niin paljon. Oon vaan niin epäluonteva, että ette te edes näe noita ihania laskoksia ja kaikkea. Jotenkin hirveä pökkelö. Mut minkäs tekee.

Ja senkin kyllä näkee, että nämä kuvat on otettu sunnuntaina pridejen ja niiden jälkeisen aikaisen työvuoron jälkeen. :D

Pride 2010!

2010-07-05T15:53:00.005+03:00

Eli taas oli tämä ilon ja valon päivä pienen homon vuodessa! Tässä Hanna nyt kirjoittelee, joten Virpi lisätköön/muuttakoon tekstejä osaltaan.

Ensin Vera otti minusta nämä asukuvat jossain puistossa, H&M-painotteista, saumasukkikset ja You Know Shoesin kengät. Olimme taas molemmat, sekä minä että Virpi perinteisen ongelman edessä: pukeutuako naisellisesti ja kapinoidako tyypillistä homomielikuvaa vastaan, vai pukeutuako teeman mukaan, eli homosti. No ylläri minä päädyn aina näyttämään tosi naiselliselta ja Virpi näytti tällä kertaa ihanalta vanhojen aikojen ernulta. <3 Bussissa alkoi kyllä vähän pelottaa joukosta erottumiseni, mutta onneksi pridet on suvaitsevaisuuden juhlaa joten luotin siihen, että se lesboryhmä joka ei pidä pukeutumisestani osaa silti käyttäytyä. :)

Sitten olikin kulkueen aika!

Ja tässä on ihana kuva meistä kolmesta ystävyksestä.

Loppuilta vietettiinkin pikniköidessä. Nirrrpiti nirppis nirpelis nirp sanoo Hanna.

Virpin asusta ja ihanista pinsseistä ja sateenkaari-Converseista ei ole valitettavasti kuvaa mutta viime vuoden merkinnästä nekin löytyvät. :)

Ja Hannalla siis epätyypillisesti kirkkaanpunaisen huulipunan tilalla kasaripinkki sävy (Macin Girl about town), joka sopii ihanasti tuollaiseen huurteiseen haaleaan roosaan maailmaan, mutta ei ihan välity kuvista.

Puistosta löytyi myös tällainen söpö juttu. Virpillä on violetit meikit ja myös violettia huulipunaa. <3

Kaikenlaisten sattumusten takia kumpikaan meistä ei edes päätynyt illalla mihinkään bileisiin. Mutta päivä oli ihana ja Jenni Vartiaisen keikkaa tai euroviisumusiikkia ei kummankaan tehnyt hirveästi mieli. :)

Terveiset pukuompelijalta!

2010-06-27T15:01:00.002+03:00

Vaatteidenostovimmanvähennysprojektini (yhdyssanaennätys) vei minut myös pukuompelijan pakeille. Vein sinne tämän joskus 2007 Roomasta ostetun mekon muokattavaksi, ja yhden hameen ja yhdet housut pienennettäväksi laihtumisen takia.

Tämä kuva on jostain helmi-maaliskuulta, tukkakin sopii kasarimekkoon kun se on ihan kuin Matti Nykäsellä. En pystynyt luopumaan tästä mekosta ihanan kankaan vuoksi. Olin päättänyt, että vaatteet, joita en käytä menevät kierrätykseen tai sitten muokkautan niistä käyttökelpoisia.

Tällainen siitä sitten tuli. :) Ja sanottakoon, että sain koko satsin naurettavan halvalla.

Mutta ikävimpiin asioihin. Ne miltei yhtä kokoa pienennetyt housut on taas liian suuret, siksi en niistä nyt edes laita kuvaa. Ja kahdessa viimeisessä kuvassa olen omasta mielestäni aika huonokuntoisen näköinen. Nyt on pakko ottaa massaa. Pakko ottaa vaikka kuinka pelottaisi. Joku muutama kilo. Tietysti se on varmaan nykyajan standardeilla hienoa, että vyötärö on samanlevyinen kuin pää, mutta musta tää ei ole mitenkään kovin ok. Varsinkin, kun peiliin katsoessa näkymä tuntuu joltain ihan muulta. :(

Vähän lisää harmaata hametta

2010-06-18T22:13:00.002+03:00

Ja yhtäkkiä tuli pimeää ja kuvista kökköjä.

Kaikki vaatteet on kirppikseltä ja rakastan niitä. Nyt olen saanut itseäni niskasta kiinni ja käyttänyt väkisin tätä ratsastuksenopettajajakkua. :D Kengät on Clarksin ja laukku se Tukholman Indiskasta ostettu.

Tällä hetkellä päähänottoasioita: meikkien puute. Mutta jos ei ole varaa niin ei ole. Mutta ensi kuussa varmaan pakko saada ne BareMineralsit.

Punaharmaa sunnuntai

2010-06-14T18:44:00.003+03:00

Lauantaina oli tarkoitus mennä kukkamekkotansseihin, mutta koska aavistelin menon peruuntuvan ajattelin lohdutukseksi laittautua sunnuntaina. Tämän harmaan hameen löysin juuri kirppikseltä, ja se on aivan tajuton istuessaan kerrankin täydellisesti sekä vyötäröltä että lantiolta. Olen tyytyväinen naiselliseen peilikuvaani. :)

Matkalaukku on kuvausrekvisiittaa näissä kuvissa, mutta kannoin siinä laittautumiskamppeeni edellisenä päivänä. Äiti osti tuon minulle kirppikseltä, kun oli kuullut, että etsin vanhanaikaista matkalaukkua. Paita on kirppuiluja, vyö rikkinäinen ikivanha korvaajaansa odottava, kengät Clarksin ja sukkahousut jostain.

Meikistä sen verran, että se Diorin meikkivoiteeni otti ja loppui parisen kuukautta sitten. Se oli ihan kiva, mutta ei niin kiva, että huvittaisi maksaa 52 euroa uudestaan. Siispä olen nyt ollut tämän ajan melkein kokonaan meikittä. Vähän helpompi olla naamansa kanssa heti. Ongelma vaan on se, että aina kun käytän enemmän meikkiä, ihoni voi paljon paremmin, mikä olisi ihan kivaa. En kuitenkaan haluaisi luopua tästä uudesta armollisuudesta ihon virheitä kohtaan, joka kyllä ajanmyötä meikkiä päivittäin käytettäessä oikeasti katoaa. Siispä minun piti ostaa BareMineralsit, koska ne olisivat hyvin luonnolliset, mutta nyt ei kyllä ole sittenkään niihinkään varaa.
No, ihan hyvin onnistui kuitenkin silmänrajausten ja huulipunan käyttö paljaallakin iholla, joten aika pitkälle ollaan tultu sietokyvyssä mitä naamaan tulee.

Ja tässä esimerkki siitä, miltä kaikista parhaat asukokonaisuuteni aina näyttää takaa. Hakaneuloja ja epäistuvia vaatteita toistensa alle survottuina. Mutta ainakin oli kivaa hähähähähä!!

Ps. Haluaisin mustan sulkakoristeen/pienen hatun päähäni. Mutta en ole löytänyt mistään, paitsi Accesorizesta 40 euron hintaan. No en ylläri ostanut. Paskasta (joskin nätistä) himmelistä sellainen hinta?!?!

Lantion-korostus-kammo ja kerrostuksen salaisuus

2010-06-02T14:12:00.005+03:00

Tämä kevät-kesä on ollut minulle varsin hedelmällistä pukeutumis-aikaa. Pitkän pukeutumattoman jakson jälkeen tunnun tulvivan ideoita ja inspiraatiota ja rohkeuttakin. Tämä asu edustaa sekä hitaasti mutta varmasti edistyvää projektia koko vaatekaapin käyttöönsaamiseksi että pyrkimystäni tulla vähemmän tietoiseksi kehostani mitä pukeutumiseen tulee. Siis yritystä unohtaa iänikuiset pukeutumis-säännöt ja yritys näyttää aina hyvältä (laihalta) sen sijaan, että asu näyttäisi hyvältä (mielenkiintoiselta).

paita: h&m, toppi:?, farkut: nudie, kengät: duffy, vyö: kirppis

Kyseinen paita on hankittu n. viitisen vuotta sitten, ja olen aina pitänyt kovasti siitä miten kietaisukaula-aukko laskeutuu. Harmi vaan, että paidalla on vakavia ongelmia päälläpysymisen kanssa. Yritin olla vilauttelematta kiinnittelemällä kaula-aukkoa hakaneulalla paikalleen, mutta se pilasi paidan kauniin laskostumisen täysin. Paita on siis jäänyt käyttämättä, mutta en ole raaskinut heittää sitä poiskaan, koska se on mielestäni kuitenkin kaunis.

^ hakaneuojen rumentama paita

No tuossa päiväni erääni koinkin suuren valaistumisen! Minähän voisin pistää paidan alle jonkun topin niin, että vaikka kaula-aukko valuisikin minne tahansa, en päätyisi vilauttelemaan. Ajattelin alkaa kutsua tätä mullistavaa keksintöä "kerrostamiseksi". Ja kyllä, keksin tämän vasta tuon paidan viiden vuoden säälittävän käyttöräpellyksen jälkeen...

^ihana laskeutuvuus ilman hakaneuloja

Kerrostaminen onkin ehdottomasti jotain, minkä treenaamiseen minun on panostettava enemmän. Tykkään kyllä hurjasti miltä kerrostetut lookit näyttävät, mutta jotenkin en itse osaa kerrostaa lainkaan. Näen vaatteen aina jotenkin pelkkänä itsenään. Jos se näyttää rumalta itsestään, niin sitä ei hanki, jos se näyttää hyvältä itsestään, niin sen hankkii. Hankkimisen jälkeenkin ajattelen usein vaatetta vain itsenään. Niinkin pitkälle, että jos pidän jotain vaatetta erityisen kauniina, en haluaisi pukea sen seuraksi mitään. Eli kulkisin siis mielelläni (jos se olisi lainkaan sosiaalisesti hyväksyttävää) hienoissa housuissa yläosattomissa. Tai hienossa paidassa ilman housuja. On itse asiassa usein vaikea pukea hienoja vaatteita, koska niiden seuraksi ei helpolla löydy vaatetta, joka istuisi hienonvaatteen hienouteen ja samalla olisi vetämättä lainkaan huomiota itseensä. Tavallaan tässä vaatteita-palvovassa näkemyksessä ei ole mitään pahaa, mutta haluaisin kuitenkin pyrkiä enemmän kantamaan ne vaatteet omalla tavallani. Etten päätyisin vain henkariksi. Tätä yritän siis tsemppailla tulevaisuudessa. Jos kellään on mitään hyviä kerrostus-vinkkejä, mitä voisi kokeilla, tai ajatusmalli-vinkkejä, niin niitä otetaan mielellään vastaan.

Leveä-lanteisia varoitellaan aina korostamasta lanteitaan (ja lantiottomien käsketään korostaa niitä. Ja pitkien näyttää lyhyiltä ja lyhyiden pitkiltä jne.jne.). Pitäisi aina vaan korostaa vyötäröään ja tehdä kaikkensa, ettei kukaan pääsiisi huomaamaan, että omistat edes lanteet. Vaikka tiedostaa tällaisten yleistävien pukeutumisohjeiden hölmöyden, tungetaan niitä joka tuutista niin jatkuvaa syöttöä, että ne ovat auttamattomasti iskostuneet päähän. Vaikka siis pitääkin omasta lantiostaan, uskoo vakaasti sen kuuluvan tulla piilotetuksi. Olenkin tänä vuonna työskennellyt paljon päästäkseni eroon lantion-korostus-kammostani. Homma alkoi ihan viattomalla paitisten housuun tunkemisella maskuliinisissa lookeissa, ja huipentui nyt siihen, että uskalsin käyttää vyötä lanteillani, mikä on siis ultimate lantion-korostus.

Ja rohkeilin viimeiseksi vielä pikkuisen pistämällä tätä mustaa huulipunaa. Rakastan miten pieni määrä sitä luo huulille sellaisen ihanan harmauden. Kun katsoo peiliin, tuntuu, että olisi mustavalkoisessa elokuvassa. Olen nyt käyttänyt tuota harvakseltaan, mutta välillä vielä vähän ujostuttaa, musta huulipunaa tuntuu niin leimaavalta. Mutta rohkeutta, rohkeutta!

Kaikki mun lempijutut

2010-05-26T21:12:00.002+03:00

Kuten viime postauksesta ehkä saattoi päätellä, lähiajat eivät ole olleet mitenkään hedelmällisiä pukeutumisen kannalta. Suurin osa lempivaatteistani ei esimerkiksi ole enää oikean kokoisia, joskin olen nyt viime päivinä alkanut jo eroa umpeen.

Koska tällä hetkellä mielialat itsestäni eivät ole mitenkään ylettömän korkealla, haluaisin pukeutua johonkin, missä kukaan ei kiinnitä minuun mitään huomiota. Toisaalta jos alkaisin kulkea farkuissa ja t-paidassa, tiedän, ettei fiilikset itsestäni ainakaan paranisi. Huomiota herättäminen taas tuntuu tällä hetkellä vaikealta.

Yritin siis tänään löytää takaisin omaksi itsekseni, ja niinpä pukeuduin lempimekkooni, lempiruusuuni, lempineuletakkiini ja lempikorkkareihini. Ne jopa sitten sopivatkin yhteen, enkä ole tätä mekkoa näin aiemmin yhdistellytkään.

Vihan olemus

2010-05-24T21:25:00.008+03:00

Kirjoitan teille nyt hyvin henkilökohtaisesta asiasta. Kyseinen asia leimaa tällä hetkellä juuri minun elämääni raadollisemmin kuin moneen vuoteen, mutta oikeastaan on kyse ilmiöstä joka koskettaa enemmän tai vähemmän jokaista.

Itse kiinnostuin pukeutumisesta harrastuksena lukion toisella luokalla. Olin silloin rämpinyt aika klassisessa syömishäiriöisessä olotilassa useamman vuoden. Elämässäni alkoi olla toki valoa muullakin tavoin, mutta pukeutuminen hyvältä tuntuvalla tavalla antoi voimaa kestää senttien lisääntyminen ja vieras, vähän pyöreämpi ulkomuoto. Löytäessäni tavan pukeutua itselleni sopivasti tuntui, että vartaloni ei sittenkään ollut täysin epäonnistunut. Löysin asioita, joissa näytin hyvältä ja jotka jopa vartaloni itsessään sai näyttämään vielä paremmalta.

Level kakkoselle päästiin, kun pystyin irtautumaan pelkästään niiden vaatteiden käyttämisestä, joissa näytin mahdollisimman hyvältä (laihalta). Kerrottakoon niille, ketkä eivät ole tällaista kokeilleet, että se prosessi on aika vaikea toteuttaa ulkoa päin tulevan kritiikin takia. Vaikka kyse on ihan normaaleista istuvuuden ja imartelevuuden heittelyistä, arvostelua tulee. Ja sitä tulee paljon.

Samaan aikaan muotilehdet alkoivat tuntua riittämättömiltä. Kyllästyin siihen, että on vain yksi vartalonmalli, joka on absoluuttisen oikea, virheetön ja ylhäältä käsin määritelty, jota sitten pitäisi palvoa ja tavoitella kuin mitäkin epäjumalaa. Aloin herätä siihen ajattelutapaan, että tämä ei ole se naisen malli, jota minä haluan ainoana oikeana ylläpitää, eikä tämä se epätodellisuus, jossa haluan elää.

Kuin vastauksena kysymyksiini syntyivät muotiblogit ja mielestäni siinä oli kyse todellisesta muodin demokratisoitumisesta. Enää villityksiä ei määritellyt pelkästään kaupallinen jossain kaukana vaikuttava taho, vaan tavallisilla, tiedostavilla ihmisillä oli mahdollisuus ilmaista itseään ja jopa vaikuttaa esteettisiin virtauksiin. Edes halpaketjujen väitetty muodin demokratisoiminen ei mielestäni ole mitään tämän rinnalla.

Hetken aikaa kaikki olikin hyvin. Klikkailin itseni mitä erilaisimpiin blogeihin, joita pitivät normaalit, tiedostavat, kauniit ja tyylikkäät ihmiset. Vartaloiden kirjo helpotti oloa, vaikka kokoskaala painottuikin alkupään numeroihin. Mutta ilmeisesti kaikki tässä maailmassa myrkyttyy jossain vaiheessa. Yksi bloggari kuihtuu kuihtumistaan, toinen rienaa itseään "huumorimielessä", kolmas kommentoi kommenttiboksiin että pitää ensimmäistä thinspirationina, postaukset täyttyvät itsevihantäyteisestä nurinasta...

Ja kun tästä huomauttaa, on itse hullu, syömishäiriöinen nipottaja. Käytöstä perustellaan erikoisella huumorintajulla, sillä, että jokaisella on epävarmuuksien aiheita tai henkilökohtaisella suosikillani: "Mua ei tarvi aina ottaa ihan vakavasti. :)"

Sillä, että henkilö kirjoittaa tällaisia asioita omaan blogiinsa tai kommentoi tätä kulttuuria ruokkivalla tavalla toisten blogeihin on varmastikin joku syy. Kaikilla on toki epävarmuustekijöitä ulkonäössään ainakin joskus. Sen voi kuitenkin valita, mitä itsestään kertoo julkisella foorumilla, varsinkin kun lukijakunta on aika varmasti sellaista, joka on sattunut paikalle nimenomaa imemään vaikutteita. Välillä blogien kommenttiboksit alkavat epäilyttävästi kuulostaa ala-asteen pukukopilta. "Ei kun ihan oikeasti, sä olet meistä kaikista ihanin ja laihin." Tämänkö bloggarit haluavat kuulla? Ovatko he niin oman itseinhonsa vallassa, etteivät enää pysty normaaliin kommunikaatioon? Ala-asteen pukukopin lisäksi keskustelu muistuttaa itseäni myös toisesta asiasta, ja se asia on pro-ana-sivustot. Käykääpä huviksenne vilkuilemassa.* Sisältö on sama, vain paketti vaihtuu.

Kysymys kuuluu: kun otetaan tiedostava ihminen, ja suht rajattomat mahdollisuudet vaikuttaa, miksi suurin osa valitsee tien, joka tukee sairasta ja yleisesti vallitsevaa ajattelutapaa? Onko se heikkoutta uskaltaa olla erilainen, uskaltaa olla jotain muuta kuin valmiiksi määriteltyä? Haluammeko me katsoa kuvia bloggareista, joiden hartiat jännittyvät kivuliaan näköisesti vatsan sisään vetämisen takia, jotka venkoilevat kuin sairauskohtauksen vallassa löytääkseen sen kaikista pienentävimmän asennon? Seisomassa vyö kiristettynä kolme pykälää kireämmälle kuin mitä sitä oikeasti pidetään, kasvot vääntyneenä keskittyneeseen ilmeeseen, joka janoaa hyväksyntää. Istumassa sängyllä "ilman meikkiä" "just heränneenä" tarkasti harkitulla kiemuralla. Jostain ehkä näkyy vyötärölle kiristetyn korsetin reunaa, mutta siitä ei tietenkään ole mainintaa. Ei myöskään blurrista meikittömissä kuvissa, sillä pensselin jälki näkyy onneksi vain harvoilla tietokoneilla.

Demokratia ei siis taaskaan toiminut vaikka kuinka sitä toivoisi. Ja tällä hetkellä minä istun kotona ja haluan heittää kaikki vaatteeni roskikseen, lakata syömästä ja kadota maan päältä. Olen huonommassa kunnossa mieleltäni kuin pitkään aikaan.** Tähän te voitte tietysti heittää sen kortin, että minä olen sairas ja siksi reagoin asiaan voimakkaammin kuin syytä olisi. Mutta minä tiedän, että käytös, josta kirjoitin juontaa samasta asiasta kuin oma tilanteeni. Nimittäin siitä, että te vihaatte itseänne. Vaikka teillä ei olisi sairautta, viha määrittää teidän tekemisiänne ja puhuu teidän suullanne. Ja voin kertoa teille, että vihan tie on kivinen tie, eikä se tee kenestäkään kauniimpaa, hyväksytympää tai parempaa. Viha voi ainoastaan rumentaa, latistaa ja yksinkertaistaa ihmistä, rikkoa elämänkokoisia asioita, eikä edes miljoona "Sä olet niin laiha!" kommenttia korjaa sitä tuhoa mitä viha saa aikaiseksi. Todellinen kauneus ei kasva maailmassa, jossa ei ole tilaa koon 36 takamukselle.

Haluaisin, että te, jotka tunnistatte tekstistä itsenne, kertoisitte missä on syy käytökseenne. Missä kohtaa kaikki meni pieleen?

Ainiin, ja mut saa ottaa sitten ihan vakavasti. <3<3<3 :------)))

* No joo, en mä oikeasti suosittele kenellekään.
**Toim. Huom.
Kirjoittajan tilaan on toki vaikuttanut moni muukin asia kuin muotiblogit.

Shoppaus-fail

2010-05-10T01:21:00.006+03:00

Mikä siinä on, että sen kerran kun saisi oikein luvalla polttaa rahaa, niin shoppaaminen ei onnistu sitten laisinkaan?

Lauantaina yritin epätoivoisesti kuluttaa loppuun stockalle ja akateemiselle lahjaksi saamiani lahjakortteja, joiden eräpäivä alkaa uhkaavasti lähestyä. Ei luulisi olevan niin vaikeaa kuluttaa reilu satanen kun on kuitenkin koko stockmann kierrettävänä, mutta aliarvioin täysin ajatustapojeni muutosten merkityksen, eli sen etten enää nauti ostamisesta samalla tavalla kuin ennen. En tosiaankaan muista edellistä kertaa, kun shoppailu olisi tuntunut yhtä kiduttavalta pakkopullalta.

Ensinnäkin kun valinnanvara on niin iso ei oikein tiedä mistä aloittaa. Kuljin stockaa ja akateemista ristiinrastiin tunteja, mutten saanut oikein mistään otetta. Joku vaate voisi olla kiva, mutta vaate-osasto on niin valtava, että minkään erityisen etsiminen tuntui mahdottomalta. Kosmetiikkaa en juuri tällä hetkellä oikeastaan tarvitse ja meikkejä voin ostaa muualta halvemmalla tietäen tavaran laadun. Elokuviakin saa anttilasta halvemmalla, ja tarvitsenko edes niitä? Tarvitsenko mitään?

Jopa akateeminen petti minut, mikä on TODELLA harvinaista. Rakastan kirjakaupoissa kuljeskelua ja kirjoja, mutta nyt akateemisessa kiertely aiheutti vain huonoa omaatuntoa kaikista niistä omassa kirjahyllyssäni lojuvista kirjoista, jotka olen innoissani ostanut, mutta joita en ole vielä edes avannut. Minuun yleensä vetoavat tietokirjat vaikuttivat kaikki joko mahdottoman raskailta tai turhauttavan tyhjänpäiväisiltä.

Siellä kierrellessäni minua alkoi suorastaan oksettaa ajatus, että joutuisin kiikuttamaan jo valmiiksi täyteen kämppääni jotain turhaa ja tyhjänpäiväistä tavaraa. En haluaisi ostaa mitään, mitä en todella rakasta. Hyvin olen siis pärjännyt materialistisuuden ja shoppailun vähennys-projektissani. Harmi vaan, että se ei nyt kauheasti lohduta kun meinaa kivat lahja-rahat lentää kohta kankkulan kaivoon, jos en saa itseäni ostos-tuulelle. Huomenna minulla on tunti aikaa kuluttaa stockan lahjakortille jäljelle jäänyt 25 e ja akateemisen lahjakortin 50 (+/- 20, en muista todellista määrää :P)e.

Mitään vinkkejä siitä miten saisin itseni tsempattua shoppailemaan? Tai mikä olisi jokin hyvä tuhlaus-kohde, joka ei saa omatuntoa pistelemään? Jotain mielenkiintoisia kirja/elokuva/musiikki -ehdotuksia? Tai edes rohkaisun sanoja?

Nämä kuitenkin tarttivat lauantaina mukaan:

Mustat puuvillasukkahousut ja valkoiset sukkahousut. Koska sukkahousuja nyt tarvitsee aina. Paksut mustat tulevat satavarmasti käyttöön ja valkoiset sukkikset ovat kutkutelleet jo pidemmän aikaa.

Maybellinen kivi-puuteri ja tarjouksessa (2 tuotetta 15 e) sen mukaan napattu pidentävä ripsari. Toivottavasti on oikea sävy, myyjä nimittäin näytti sävyä minulle vain kämmenselälläni ja kiireessäni ja ahdistuksessani en osannut pyytää saada testata paremmin. Otin sitten vaaleimman mahdollisen, koska vaalea kerran olen. Kertoilen sitten päästyäni testailemaan, että osuiko veikkaus oikeen. Kuvassa myös youngbloodin mineraalipohja sävyä pearl. Baremineralsin pohjani vetelee viimeisiään ja halusin kokeilla nyt jotain muuta. Tämä youngblood olisi kuulemma vähän matatisempi ja myös vähän peittävämpi, joten saatatisi sopia minulle paremmin. Tästäkin kirjoittelen saatuani paremmin testattua.

No niin, toivottavasti keksisin huomenna vielä jotain mitä tarvitsisin (en kyllä tarvitse mitään...) tai edes haluaisin. Hassua, miten jokin aiemmin nii helppo asia tuntuu nyt niin vaikealta ja toki muutos on ollut positiivinen, mutta silti nyt turhauttaa pahemman kerran.

Oodi valkoisen löllö-paidan kukistukselle!

2010-05-08T13:03:00.010+03:00

Yksi minun ja Hannan tämän projektin tehtävistähän olisi siis yrittää saada käyttöön kaikki vaatekaapin vaatteet. Ettei menisi niin, että huone on vaatteiden valtaama, mutta päätyy pukeutumaan aina samaan farkkupariin ja t-paitaan.

Minulla on aika paljon estoja pukeutumiseni suhteen, jotka vaikeuttavat tämän tehtävän toteuttamista. Yksi niistä on se, että minulla on melko tiukka jako hienoihin vaatteisiin ja löllö-vaatteisiin. Hienot vaatteet pistän päälleni, kun jaksan panostaa. Hienoa vaatetta ei voi olla päällä, jos kaikki muukin ei ole hienoa. Pitää siis meikata, laittaa tukkaa, valita korut, valita kengät jne.jne. Löllövaatetta taas käytetään kun on nukuttu pommiin ja on kiire koululle ja edessä on päivä hikistelyä ja mudassa-pyörimistä. Se yhdistetään aina samoihin turva-farkkuihin ja mukaviin kenkiin, ja löllö-päivänä ei voi meikata, vaikka bussissa ehtisikin, koska laitettu naama ei istuisi muuhun kokonaisuuteen. Tämä minun pakkomielteinen vaatteiden erotteluni on aika tyhmää. Useista laiskan-päivän-vaatteistani saisi ihan edustuskelpoisia, jos ne vaan yhdistäisi vähän hienommin. En vain kykene, edes ajattelemaan moisia yhdistelmiä, sillä jako päässäni on niin ehdoton. Mikä pahinta suurin osa vaatteistani, käytössä luontaisesti kuluessaan, päätyvät lopulta löllö-vaatteiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että laittautumis-vaatteita on yhä vähemmän ja joka päivä päädyn vaan löllöämään. Nyt olen päättänyt, että tälle on tultava loppu. Siis minulla on pienimuotoinen proggis menossa, missä pyrin yhdistelemään hienoja vaatteita löllö-vaatteisiin, näyttävän asun meikittömyyteen, hienon meikin löllö-asuun jne. Ei siis mitään jokapäiväsistä kuukuaden mittaista pakkoa. Mutta yritän aktiivisesti purkaa joitakin ajatuksenkulkujani :)

Projektin aloittaa tämä ihana valkoinen paita:

Ostettu Benettonilta muutama vuosi sitten, se on super-turvapaitani, eli aina kun tulee kiireitä ja rankkaa kuljen tässä ja farkuissa 24/7. Löllö-paidaksi se todennäköisesti päätyi löysähkön koon ja pitkien hihojen ja helmojen vuoksi.

Pari päivää sitten yhdistinkin sen h&m:n korkeavyötäröiseen hameeseen ja hame ja paita olivatkin yllättävän yhteensopivat. Korkea vyötärö kätkee virttyneen helman ja hihat skarppaantuvat käärimällä.

paita: benetton
hame: h&m
kengät: duffy
hattu: krippari
vyö: kirppari (alkuperä levis)

Aleksi 13 -kengät ovat melkein täydellsiet nilkkurit. Vikoihin kuuluu tekonahka ja lievä epämukavuus kävellessä. Ostin nämä nimittäin siksi, että kaupassa sovitettuna nämä tuntuivat suorastaan taivaallisen mukavalta. Ekana käyttökertana sitten selvisi, etteivät ehkä ihan niin mukavat olleetkaan. Nyt olen taas uskaltautunut käyttämään näitä parina päivän, ja ovat nämä kyllä ihan ok-mukavat. Ja korko on kuitenkin kauniin muotoinen ja kengät istuvat nilkastakin hienosti, joten ei tässä niitä kaivoon olla heittämässä :P Täydellisten etsintä kuitenkin jatkuu.

Hattu on kirpparilta, en aluksi tykännyt siitä yhtään, mutta Hanna ja toine ystävätär pakottivat ostamaan sen. En käyttänyt sitä pitkänä aikaan, mutta nyt se on yksi vakkari-hatuistani. Taas yksi esimerkki siitä, miksi säästelen vaatteita sitä varten, josko JOSKUS niistä tykkäisin :P

Lookiin toi vielä dramatiikkaa tummanpunainen huulipuna, joka on siis ydhistelmä punaista ja mustaa huulipunaa.

Ja rakastan tätä kokomustaa ulko-lookia!

huivi: viru-keskuksesta jostain
takki: h&m

Tänään löytyi taas tuo paita päälleni. Kutsuisin tätä lookia punkkari-isoisäksi. Sen verta ihania pappa-viboja housista lähtee varsinkin yhdistettynä paidan löysään pyjamaisuuteen. Metallikorut tuovat vähän terää asuun. Toisaalta korujen myötä asu muistuttaa minua myös tyylikkäästä kaivostyöläisestä. Onko lukijoilla mielipiteitä asiaan? Jompi kumpi, vai kumpikaan? Siis:

pappa?

vai

kaivostyöläinen?

paita: benetton
housut: Hannan äidin vanhat
kengät: gabor
vyö: levis

Rrrakastan tuota vyötä! Ainoa ärsyttävä juttu on levis-teksti, sillä vihaan logoja. Mutta tuo ihanan muotoinen ja -kokoinen hopeinen solki, ja ihana metallivuorattu-vyönpää! <3

Tässä olikin mainio projektin-aloitus. Paita taitaakin onnistua tuomaan juuri oikean määrän rentoutta muuten siistimpiin asuihini. Yksi löllö-vaate kukistettu, enää kymmenisen jäljellä!

Kevätsiivousta ilmassa

2010-05-05T00:36:00.005+03:00

Viime aikoina olen taas päästänyt sekasorron valloilleen huoneessani ja varsinkin vaatekaapissani. Pukeutuminen käy hassun hankalaksi, kun ei muista mitä vaatteita edes omistaa, mitkä ovat pesussa ja mitkä rikki. Ja tietenkin että missä nämä kyseiset vaatteet edes ovat. Suoritin siis pienimuotoisen kevätsiivouksen (vai pitäisikö sitä nyt jo kutsua kesäsiivoukseksi?)vaatekaapilleni.

Revin kaikki ylä- ja alaosat sitten ulos kaapista ja viikkasin ne sängylle.

Ja miten pieneltä tuo määrä näyttääkään! Tunnustettakoon, että tuossa ovat vain ne vaatteet jotka menivät takaisin kaappiin, esim. aika monet housut päätyivät joko pyykkikassiin tai korjaus-kasseihin, enkä henkari-osiota ehtinyt käydä läpi ollenkaan. Mutta silti!

Vasemmalla edessä: housut
Vasemmalla takana: farkut
Oikealla edessä: kapeat hameet ja shortsit
Oikealla takana: "muut" hameet

Vasemmalla edessä: peruspaidat
Vasemmalla takana: pitkähihaiset
Oikealla edessä: mustat hienommat paidat
Oikealla takana: värilliset hienommat paidat

Edessä: käytetyimmät villatakit
Takana: harvemmin käytetyt villatakit

Ah, miten ihanan siistiä tuolla kaapissa nyt on! Siis ainakin noilla viidellä hyllyllä, joilla on viikatut vaatteet, kaapissa on vielä 5 hyllyä lisää, mutta ne eivät henkari-osion lisäksi myöskään ehtineet mukaan siivoukseen :P Järjestin vaatteet nyt myös vähän eri hyllille. En ole ihan varma miten kannattaisi esim. paidat lajitella, lajityypin vai käyttötrakoituksen vai värin perusteella? Tällä hetkellä minulla on käytössä joku outo sekoitus noita kaikkia, mutta sen vuoksi välillä unohdan missä minkäkin kuuluu olla. Lajitteluvinkkejä otetaan vastaan!

En siis valitettavasti ehtinyt käydä kaikkia vaatteita yms. läpi. Henkari-osio on vielä setvittävä ja sukat ja alusvaateet olisi käytävä läpi. Ja korut sun muut asusteet. Ja kengät olisi huollettava.Ja ne korjauskassin vaatteetkin sopisi joskus korjata... Ei taida tekeminen hetkeen loppua :P

Jotain juttuja auringosta ja paatuneesta risukasasta

2010-05-03T17:26:00.001+03:00

Ah, vappu, tuo sosiaalisuuden ja ilon päivä! Paitsi jos istuu itse kotona itkemässä
ja katsomassa Family Guytä vatsa kipeänä. Otin lauantaina takaisin näissä asuissa, ensimmäisessä piknikillä, sitten käväisin kotona saunassa ja lähdin vielä jälkimmäisessä bailaamaan. :>

Tämä entinen lempihameeni on ollut jäähyllä nyt useamman vuoden. Minulla ei vaan ole enää hyvännäköinen olo se päällä, vaikka väri ja malli ovat molemmat täyttä rakkautta. Syy on varmaan matalassa lantiossa, tunnen itseni tässä hirveäksi pökkelöksi.

Tämän asun voisi joskus toteuttaa myös niin, että ehtii kuivaamaan hiuksensa ennen kuvan ottamista.

Viikonloppu todisti, että lauantaina voi olla ihan kivaa, vaikka perjantaina haluaisi kuolla. :D

Pukeutumisen iloa

2010-04-27T23:31:00.008+03:00

Huh. Pitkästä aikaa vähän kuvaa päivän asusta. Kuvaaminen on viime aikoina jäänyt, koska menin unohtamaan kamerani paikkaan X, josta en ole vieläkään sitä saanut haettua (viime viikonloppuna tosin yritin, mutta feilasin sitten kuitenkin...). Ei sillä, että kuvattavaakan olisi ollut. Ennakkotehtävät ovat pitäneet minut tiukasti otteessaan ja olen turvautunut tasan peruksimpiin perusvaatteisiin joka päivä ihan masennukseen asti. Sinisiä farkkuja ja vaimareita sinisten farkkujen ja vaimareiden perään. Tuolla koululla on nimittäin niin likaista, että kun siellä möyrii maalaamassa, ei parane olla mitään helposti tahraantuvaa tai vaikeasti pestävää tai mitään mihin ne tahrat eivät sitten sopisi päällä. Lisäksi olen yrittänyt keskittyä työskentelyyn, joten kaikki mikä edes huokaisee epämukavuutta on ollut poissa kyseestä.

Nyt saankin sitten pitkästä aikaa nauttia pukeutumisesta, ja voi luoja kuinka olenkaan tätä odottanut. Haluan käyttää pelkkiä korkkareita ja valkeita silkkimekkoja seuraavan kuukauden <3

Lisä hauskuuden asiaan tuo se, että kaikki peruskuteeni viimeistä vaimaria myöten odottavat nyt pyykkäystä, joten vaatekaapistani on käytettävänä enää ne yksilöt, joita käytänkin vähän harvemmin. Nyt onkin sitten pakko yrittää rohkaistua ja kokeilla käyttää kaikkia niitä vaatteita joita en syystä tai toisesta onnistu normaalisti vetämään päälleni. :P

paita: viktor&rolf for h&m
housut: Hannan äidin vanhat, en tiedä mistä
kengät: kirppis
vyö: kirppis
hattu kirppis

villatakki: kirppis (alkuperä benetton)
huivi: en muista

takki: h&m

Tämä päivä oli jo varsin mainio projektin-aloitus. Tuota paitaa en ole nimittäin tainnut käyttää muutamaan vuoteen. Rakastuin siihen heti sen bongatessani ja käytinkin sitä aika ahkerasti heti hankinnan jälkeen. Valitettavasti kuitenkin vaikka suunnittelija on hich-class on toteutus melkoisen huono. Materiaali on hiostavaa, kainalot hiertävät ja vetoketju tekee kauheita mutkia. Ja näistä henkkamaukan designer-kuteista joutuu kuitenkin pulittamaan enemmän, kuin puljun muista. Todella turhauttavaa päätyä maksamaan pelkästä nimestä, mieluummin sitä laatua ostaisin. No paita präjäsi ihan hyvin tavallisessa koulu-käytössä, joten ehkä onnistuisin aktivoimaan itseni käyttämään tuota useamminkin.

Kenkiäkin olin kartellut, sillä ne ovat minulle hieman liian pienet. Mutta nuo ovatkin tuhat kertaa mukavammat kuin mitä muistin ja varmaan sata kertaa mukavammat kuin useat oikeankokoiset kenkäni.

Aion aloittaa myös jonkinlaisen tukkaprojektin. Tukka on tällä hetkellä mitä epäinspiroivin: juurikasvua on n. 4 senttiä ja vanha leikkaukseni on täysin kadonnut. Aikaa kampaajalle en kuitenkaan saa vielä hetkeen varattua, joten tällä nyt on mentävä. Nyt kun tukka näyttääkin joka tapauksessa kauhealta, onkin hyvä hetki testata kaikenlaista uutta. Aion esim. aktivoitua tukkakoristeiden ja hattujen käytössä ja olisi kivaa myös tetsat mimmoisia kampauksia tällaisella lyhyemmällä tukalla saa aikaan. Tänään aloitin hurjalla vedolla ja VAIHDOIN JAKAUKSEN PUOLTA!!!111 Järkyttykää kaikki villiydestäni. No pistin minä lisäksi hatun.

Digailen aika paljon asun harmaan, mustan ja ruskean yhdistelmästä. Ja punainen huulipuna tuo ensembleen kivasti raikkautta ja pirteyttä. Minusta tuntuu, että punainen kynsilakka olisi todella viimeistellyt asun, mutta en aamulla sitä kerennyt enää vaihtaa, mentiin siis vanhoilla mustilla. Piristi se niidenkin tuijottelu vähäsen. Tykkäilin myös miten asun ilme muuttui niin paljon villatakilla ja huivilla; yhtäkkiä siihen tuli kaikennäköistä laskueutuvuutta ja veistoksellisuutta. Ainakin vähän.

Aamulla pukeutuminen oli taivaallista ja koko päivän aina kun näin heijastukseni jostain tulin hyvälle tuulelle. Ah, ihanuutta!

Illanviettoon kaverille

2010-04-09T21:48:00.003+03:00

Nyt on niin tahmean kiireistä elämää meillä kummallakin, että minä - Hanna - pistän nyt vaan asukuvat viime perjantain illanistujaisista. Virpi taiteili kanpaukseni.

HUIVIVIIKKO: Viimeinen päivä

2010-03-05T22:24:00.001+02:00

Noniin, nyt on huiviviikko lopussaan. Mitään mahtavaa tämä ei tarjonnut, mutta vään löysäsi omaa pipoa siinä suhteessa, ettei tunnu ihan idioottimaiselta kulkea huivin kanssa. Ihan hyvänä shokkihoitona siis toimi, joten ehkä huiveja hyödynnetään sittenkin, kun on jotenkin edes mahdollista pukeutua hyvin.

HUIVIVIIKKO: Justiinan siivoushuivi

2010-03-04T17:53:00.001+02:00

Enpä jaksa sanailla kun kuitenkin valittaisin vaan. :)

HUIVIVIIKKO: Harmaan ja keltaisen liitto

2010-03-03T17:15:00.002+02:00

Ikinä ei ole liikaa oikeankeltaisia vaatteita, ja harmaan ja keltaisen yhdistelmää tulee käytetyksi aivan liian harvoin. En muuten nyt edes tiedä, mistä tuo huivi on, mutta paita on se kympin H&M poolo, joka toimii ihan pirun hyvin. <3 Korvissa on jotkut ikivanhat roikkuvat korvikset, hame on se uusi Uffista ostettu ja saappaat samat kuin aina.

Huiviviikko alkaa muuten tepsiä! Tänään oli jo jotenkin paljon luontevampi olo. :)

HUIVIVIIKKO: Pienet mustat sydämet

2010-03-02T18:32:00.002+02:00

Tänään oli vuorossa pitkänmallinen hyvin rusetille taipuva valkoinen huivi, jossa on pieniä mustia sydämiä. Löysin sen kirpputorilta viime syksynä, enkä ole käyttänyt sitä, vaikka se on varmastikin kaikista täydellisimmän muotoinen kaikista huiveistani. Muuten päällä on perus mustia luottovaatteita, jotka kaikki on nähty moneen kertaan, eli Biancon saappaani, omatekemä kellohame sekä H&M:n neuletakki joka on sekin ollut minulla jo lukion alkupuolelta saakka.
Tylsää ehkä, mutta kipeänä loskassa tarpominen ei muuhunkaan innosta. :< Ainiin ja lähikuvasta tuli aika.. haha, hengellinen!

HUIVIVIIKKO: Viininpunainen tiskirätti

2010-03-01T20:15:00.002+02:00

ÄÄÄÄÄ. Sori paska kuvanlaatu. No ei asukaan ole paras. Mutta käytän huivia oikeesti ekaa kertaa tälleen. Huiviasiantuntija joutui kyllä auttamaan mua. Ja tämä huivi on Indiskasta ostettu kun olin yläasteella, siis aika monta aikaa sitten. Kun pukeuduin sammareihin ja Marimekon paitoihin, tämä oli kova sana. Mutta kun on löytänyt oman värinsä sitä kai sitten rakastaa aina tyylistä riippumatta. <3

Huiviviikon aloitus ja ottelu suklaakakun kanssa

2010-02-28T21:50:00.003+02:00

Pikapostaus iltasella!

Käytiin Mbarissa läskityssuklaakakulla, joka viimein vei voiton minustakin, inothimoisesta suklaaövereiden vetäjästä. Mutta se on Helsingin paras suklaakakku!

Koska nautimme nollakeleistä, lähdin liikkeelle tässä asussa, josta olen aiemmin saanut kommenttia, että näytän natsileffan pahikselta. Ennen pidin tämän kanssa mustia silmänrajauksia, mutta silmälasit olivat nopeampi keino pahistella tänään. Mekko, vyö ja laukku ovat kaikki kirppuilujen tulosta ja itseasiassa kaikki Roban Uffista joka on suosikkini kuten ilmi on käynyt. Kengät ovat vanhat You knoe shoesin lempinauhakenkäni, joita olen paikkaillut akryylimaalilla. :< Huivi on ostettu joskus Sokokselta.

Laitoin muuten marmattavalle äidilleni jauhot suuhun. Hän valitti helman olevan liian lyhyt, johon vastasin, että juuri sen takia pidänkin tästä. Mutta todellakin voisin useamminkin käyttää tätä mekkoa (vaikkakin se on aika vesiraja).

Asu onkin oikeastaan omiaan kuvaamaan ensi viikon projektiani. Koska tosiaan pukeutumissaralla on ollut vähän nuivaa, haasteeni ensi viikolle kuuluu näin: HUIVIVIIKKO! Viisi päivää huivillisia päivänasuja! Sillä ei tällaisen kasan omistaminen vaan ole oikein, jos ei ikinä niillä mitään tee. Samalla tulee vähän joskus mietittyäkin mitä päälleen pistää.

Katsotaan onnistuuko huiveja käyttämätön huivinrakastaja selviämään viiden päivän koitoksesta näyttämättä idiootilta.