Harmoniaa kirpputorilla

Ennen kuin päästään asiaan, pakko vähän valittaa kamerajutuista. Perinteinen tarina: täydellisen tekniikkatietämätön henkilö valitsee lukiossa useamman kurssin valokuvausta ja niiden suorittamista helpottaisi tietenkin oma järkkäri. Sitäpä sitten pyydetään lahjaksi, jotta voitaisiin myöhemmin itkeä kun opit ovat unohtuneet ja kamera on liian iso ja pelottavan hajallemenevännäköinen mihinkään mukaan otettavaksi. Kuten olette huomanneet, kuvani ovat olleet aika punasävytteisiä lähiaikoina, mutta nyt löysin tuosta sellaisen hienon napin, josta saa ihan automaattisesti valittua eri valkotasapainon. Mikä voittajafiilis tästä syntyikään. Vielä, kun osaisi ottaa tuon harmillisen huonon automaattitarkennuksen pois päältä, mutta tämä neron leimaus varmaan tapahtuu taas joskus parin kuukauden päästä (jolloin taas olen luultavasti hukannut tämän valkotasapainonappulan).

Tarkoitukseni oli nyt tulla vaan kertomaan teille ostolakkoni onnistumisen loistavaa ilosanomaa. Tiedättehän, että olen varmaan suunnilleen miljoona kertaa yrittänyt tätä "ostan vain käytettyä tai teen itse" -linjaa siinä onnistumatta. Mutta tällä kertaa tiedän onnistuvani, sillä en enää halua käydä kaupoissa. Minua ei enää houkuta mainokset lempimerkkieni alennusmyynneistä, ellei ole jotain tiettyä mitä tarvitsen ja olen menossa hakemaan. Ennen saatoin kuluttaa hyppytunteja kaupoissa ja aika kului vikkelään. Enää ei peruskeskustasta löydy paikkaa, johon haluaisin mennä vain katselemaan. Itseasiassa perusketjujen ja oikeastaan muidenkin vaatekauppojen sisältö OKSETTAA minua. Kuulostaa varmasti hyvin ikävältä, mutta ei ole.
Olen nimittäin vihdoin syvällisesti tajunnut sen, että kirppikseltä löydetyt vaatteet ovat noin sata kertaa hienompia kuin uutena ostetut. Kun vertailen vaatekaapissani olevia uusia ja käytettyjä vaatteita, kivuuspisteet painottuvat kyllä kirppispuolelle aika lahjakkaasti. Uudet (usein ketjuista hankitut) vaatteet näyttävät jotenkin niin laskelmoiduilta ja juuri siltä, miltä juuri nyt pitääkin näyttää. Itse en todellakaan ole tällaisen pukeutumisen ystävä, joten miten ne onnistuivat jymäyttämään minua näin kauan? Materiaalit ovat heppoisia, mallit liian helppoja, ratkaisut yksinkertaisia, suunnittelu laskelmoivaa. Kun taas kirpparivaatteeni ovat uniikkeja, niissä on aina jotain oikealla tavalla pielessä, näytän ne päällä tiedostavalta, erilaiselta, vanhanaikaisemmalta, autenttisemmalta ja paremmalta. Jotenkin kauppojen sisältö näyttää tällä hetkellä vain halvalta kopiolta kirppiskamoista, jotenkin sellaiselta säälittävältä plagioinnilta keinotekoisine antiikistamisineen ja ihan melkein autenttisine kysisaksikulutuksineen.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun tiedän, että lakkoni tulee pitämään sillä en enää halua uusia vaatteita. Melkeinpä on huono omatunto entisistäkin uusista vaatteistani (ja sinänsä ihan syystä). Mutta jos olen kerta jo tuhlannut luonnonvaroja niin parasta nauttia niistä niin kybällä. Oi kuinka haluaisinkaan nyt vaan viettää joka sunnuntain Valtterin kirppiksellä. <3 Varsinkin nyt taloudellisesti huonona aikana se muuttuu aarreaitaksi kun ihmiset kaivelevat kätköjään, kun taas yleensä hyvinä aikoina rekit täyttyvät nyppyisistä H&M-lumpuista x 300.
Tietysti voisin soimata itseäni myös käytetyn tavaran haalimisesta, sillä ei siinäkään ole juuri järkeä tilan puutteen takia tai muutenkaan. Mutta itse en jaksa lähteä sille linjalle, sillä kuten Virpi viimeisessä postauksessaan sanoi, rakkautta on maailmassa aivan liian vähän ja minä rakastan kirpputoria. Tosin se uhkakuva rekka-autosta jota maalailimme aivan ensimmäisessä postauksessamme tulee luultavasti toteutumaan jos joskus omilleni muutan...

Tietysti on muutamia poikkeuksia. Tähän sarjaan kuuluvat ehdottomasti kengät. Kuten kenkäinventaarion aikaan totesin, kaapistani puuttuu muutama pari ballerinoja, käytännöllisiä kävelykenkiä sekä saappaita ja nilkkureita. Eli ensi kevät tulee olemaan ihanaa aikaa kenkäostosten merkeissä, sillä saan ostaa niin monet ihanat ja täydelliset ja kalliit kengät vailla omantunnontuskia. <3 Saapas- ja nilkkuriasiat valitettavasti passautuvat ensi vuoteen sillä tämän vuoden mallistot eivät oikeastaan tarjonneet mitään sopivaa. Kenkien lisäksi sallittujen listalle kuuluvat uudet housut ja farkut (joita en ole onneksi tarvitsemassa vuosiin), alusvaatteet ja uima-asut.

Lisäksi olen tajunnut, että kaapistani puuttuu oikeastaan vaan yksi vaatekappale: jokin juhlava, musta, mahdollisesti olkaimeton yläosa, ehkä muutamakin. Siitä vaan ei tule enää mitään, että kuljen juhlavissa hameissani trikoopaita yläosana. Mutta tämän joudun luultavasti tekemään itse, ellei kirpputorilta löydy sopivaa sitä ennen. Sen lisäksi uusia höyhenpuuhkia on pakko hankkia, sillä vanha on kulunut ja lähiaikoina tulee olemaan paljon puuhkaa vaativia pukeutumistilaisuuksia. Tietenkin minulla on näiden lisäksi myös mielihaluja, mutta ne saavat odottaa löytymistään kirpputorilta tai sitten kun olen enemmän rahoissani niin vintagekaupoista.

Huraaa vallankumous!! Irroittautukaa tekin lukijamme (kaikki te 6 kappaletta) typerästä ja loppujen lopuksi monella tapaa kalliiksi tulevasta massakuluttamisesta ja valitkaa toisin! Se puhdistaa omatuntonne, parantaa vaatekaappinne, saa teidät näyttämään persoonallisemmalta, sopii opiskelijabudjetille (paitsi jos sekoat huolella niinkuin minä). Kirpputorilla ei voi muuta kuin voittaa. Varsinkin jos on kaltaiseni kokeilijaluonne, ettei oikein ikinä tiedä, tuleeko ostamaansa vaatetta loppujen lopuksi käyttämään vai ei. Kirpputorilla riskit ovat minimissä mutta mahdollisuudet maksimissa. Olen hullaantunut!!

Postauksen päätän viime aikojen löytöihini.


Punainen villakangashame (3 e) on vyötäröltä hiukan iso, mutta aivan ihana. Sydämeni sulattaa varsinkin kaksi vetoketjua, joista tulee jotenkin etäisesti juuri sopivalla tasolla armeijamainen skarppi fiilis.


Romanttinen kukkahame (8 e) on todella laadukasta materiaalia ja olin pitkään haaveillut tapettimaiseen kuosiin kääritymisestä. Tuli kyllä melkein huono omatunto tuosta hinnasta, mutta aika naurettavaa. Vaimennan typerän sisäisen ääneni ja käytän tätä innolla.


Kermanvärinen pilkkupaita (2 e) on alunperin H&M:n, ja en kyllä ihmettele, miksi joku tämän myi, sillä tässä on aika erikoinen ratkaisu. Pyöreät napit jatkuvat vyötärölle, jonka jälkeen paita on täysin auki, eikä napinläpiä ole enää. Silti jostain syystä napit jatkuvat joskin malliltaan pukupaitanappeina. Aika omituista, mutta kombo tuon punaisen hameen kanssa oli aika kiva. Varsinkin helmillä höystettynä. Suunnitteluvirhe tekee tästä mahtavan. :>


Aaaaa tämä vyötärölle sidottava paita (1 e) on huippulöytö. Rakastan suuresti.


Tämä harmaa paita (3 e) on upeaa valuvaa läpinäkyvää materiaalia. Minulla on joku kummallinen tapa löytää kaikki maailman liian isot mahtavat paidat, mutta tämä kyllä syttyy ihan tällaisenaan. Väljyydessään sopivan siisti, mutta läpinäkyvyydessään sopivan paljastava. Leimahtaa harmaansävyisten Kiinasta tuotujen helmieni kanssa.


Uuh. Olen luvannut, etten enää osta kirpputorilta kenkiä. Jokus ehkä teen taas saarnauspostauksen aiheesta, mutta en ehkä ihan heti tämän suht eeppisen repsahduksen jälkeen. Mutta kun! Nämä on täydelliset, ihan mun kokoa, loistavat jalassa, upean väriset, laadukkaat, överit, hienostuneet ja saa nilkan näyttämään taiteilijan luomukselta. Eikä maksanutkaan kuin.... 15 e. :D

Näihin hurmoksellisiin tunnelmiin lopetellaan tänään! Edes jotain hyvää jossain kun muuten elämä murenee suunnilleen käsiin.

Vuosisadan rakkaustarina

Ah, kuinka iloinen nyt olenkaan, ei sanat riitä kuvailemaan! Nyt on nimittäin varauksessa maailman ihanin mekko ja lauantaina käy pappa sen mulle noutamassa ja paketoi sit oottamaan minua ja joulua <3



Kaikki alkoi siis viime perjantaista (kerrankin en kirjoita jostain puoli vuotta myöhässä :D). Vihreät Vaatteet -blogista olin bongannut, että ekologinen Minna-merkki oli pistämässä pop-up shopin Helsinkiin perjantaiksi ja lauantaiksi ja ajattelin, että voisinpa käydä kurkkaamassa, kun muutenkin olin Helsinkiin menossa.

Minna on siis suomalaisen suunnittelijan Minna Hepburnin Englannissa pystyyn pistämä merkki. Eettisyys ja ekologisuus ovat olleet kuvioissa mukana ihan alusta asti. Vaatteet ovat kaikki käsinommeltuja ja niissä käytetyt materiaalit ovat, aina kun mahdollista, orgaanisia, reilun kaupan ja kierrätettyjä. Ja ylijäämä-materiaalitkin pistetään hyvään käyttään käyttämällä niitä koristuksissa.

Perjantaina sitten kaverin kanssa poikettiin käymään ja katseltiin ja hypisteltiin ja minäpä iskin silmäni erääseen mekkoon, jota tulen kutsumaan tästä edespäin Mekoksi. Siispä Mekkoa sovittamaan. Ja miten se istuikaan! Ihana, taivaallinen, täydellinen! Helma oli juuri oikean pituinen, siinä oli juuri sopivasti muotoa, vyötärö ei kerrankin ollut liian matalalla ja rintamuskaan ei puristanut! Ja malli oli tyylikäs ja pukeva ja samalla kuitenkin omanlaisensa ja persoonallinen. Mekko oli paras.

Sen lisäksi, että malli oli täydellinen, oli Mekkoa tarjolla useissa kauniissa printeissä. Minä päädyin menettämään sydämeni heti ensi silmäyksellä tuolle ylempänä olevassa kuvassa olevalle.

Mekon hinta palautti minut kuitenkin maan pinnalle. Vaikka 200 euroa ei olekaan paljon noin laadukkaasti tehdystä ja eettisesti tuotetusta mekosta, vaati opiskelija-budjettini hieman sumplimista. Nukuin yön yli ja totesin, että kyllä saan raha-asiat jotenkin säädettyä ja ikävöisin Mekkoa koko ikäni, jos en sitä hankkisi. Palasin jälleen kauppaan ja kysyin Mekkoa tuossa mustassa kukka-printissä. Mutta ah ja voih, printti oli loppu! Ja siis totaalisen loppu: kangasta ei yksinkertaisesti ollut enää! Hypistelin ja mallailin sitten muita printtejä ja monet niistä olivatkin upeita, mutta sydämeni oli jo mennyttä kalua.

Onneksi suunnittelija kuitenkin muisti lähettäneensä jokin aika sitten yhden kappaleen juuri tuota printtiä juuri minun kokoani the Greendressiin, mutta varoitti, että hinta olisi siellä kyllä kovempi, eikä ollut mitään takeita, että Mekkoa siellä vielä edes tarjolla olisi. No, mitä muuta rakastunut saattaa tehdä, kuin uskoa ihmeisiin? Siispä panikoin viikonlopun yli ja sain tänään the Greendressiin yhteyden ja... The Greendressillä oli Mekko!!! Vähän säätöä aiheutti se, etten pääsisi itse sitä heti hakemaan, mutta onneksi pappani, hänelle mekosta kerrottuani, oli osoittanut kiinnostusta ostaa se minulle lahjaksi. Tuskin jaksan odottaa jouluun <3

Vaikka hehkutukseni saattaa tuntua järjettömältä ja hullaantumiseni hullulta, harkitsin tuon hankkimista kuitenkin myös järjellä. Kaikki järki vaan puhui mekon puolesta :D Ensinnäkin, kyllähän minulla on muitakin mekkoja ennestään, MUTTA suurin osa mekoistani on melko synkkä-fiiliksisiä ja useimmiten erittäin avoimia, kun Mekko taas onnistuu jotenkin olemaan täysin minun tyyliseni ollen samalla ympäri-vuotinen ja sukulais-ystävällinen. Toisekseen hinta ei minusta saa olla este, kun se on niin hyvin perusteltu, jos ei ole valmis maksamaan vaatteesta 20 enempää voi ehkä kahteen kertaan miettiä tarvitseeko sellaista vaatetta ollenkaan . Kolmannekseksi eikös tämä ole ihanan räjähtävä aloitus yritykselleni siirtyä shoppaamaan vain ekologisten merkkien pariin? :D Ja neljännekseksi totean, että minä rakastan Mekkoa ja maailmassa on liian vähän rakkautta <3

Silmälasikäärme

Sain tänään nyt vihdoin silmälasini Nisseniltä. Alunperin koko paketin näöntarkastuksineen piti maksaa 55 euroa, mutta sitten siihen ei oltukaan laskettu heijastamatonta pinnoitetta (suht pakollinen) joka maksoi 40 euroa ja sitten ostin vielä 5 euron kotelon. Jotenkin vähän fuskattu olo, vaikka tosi halvaksihan tämä tuli. Sitten kun olen rahoissani niin ostan jotkut päheämmät, nämä ovat nyt kuitenkin ihan ok siihen asti. Ongelmia kuitenkin tuottaa se, että punaisuus saa ihonkin näyttämään punakalta, joten pitää meikata vähän enemmän. Sen lisäksi kun yleensä teen nutturan aika rönsyileväksi ja alas, näiden kanssa näyttää paremmalta aika paljon skarpimpi kampaus. Aluksi tämä harmitti vähän, mutta skarpin kampauksen tekeminen on kuitenkin aika paljon helpompaa joten ihan sama.

Näpsin sitten samalla asukuvaa. Valaistus on mitä on, mutta päällä on 2ndhand hame ja paita, vanha H&M neuletakki, You Know Shoesin kengät ja laukku Tukholman Indiskasta.

Jo vanha uusi tukka

Kävin siis syyskuussa kampaajalla ja tässä on nyt vihdoin lopputulos :D







Olen nyt käynyt jo joku nelisen vuotta samalla kampaajalla, ja voi luoja kuinka häntä rakastankaan! Annan aina aika lailla vapaat kädet ja kampaajani tosiaankin uskaltaa kokeilla uusia juttuja. On päässä ollut graafisia polkkia ja villejä töyhtöjä. Joku kerta voisin pistää tänne pienen tukka-historiikin :)

Ainoa mikä on pysynyt muuttumattomana nyt ties kuinka pitkään on tukan väri. Säännöllisin väliajoin himoitsen kyllä punaista tukkaa ja taivaansinisestä tukasta olen unelmoinut jo ties kuinka monta vuotta ja joskus jopa mietin, miltä oma hiustenvärini näyttäisikään, mutta en vain raaski luopua tästä mustasta, koska a) tämä on ihana ja sopii minulle ja b) tästä vaalentaminen olisi työlästä.

No leikkaus sentään vaihtelee :)

Ja koska tuosta kampaamokäynnistä on tosiaan aika lailla aikaa jo kulunut, otin myös pari kuvaa siitä miltä tukka näyttää nyt.







Tuollaiseksi reuhkaksi se on sitten mennyt, olen nimittäin todella huono laittamaan tukkaani. Aina kun tulen kampaajalta, on tukka niin viimisen päälle hienosti ja harkitusti aseteltu, mutta heti ensimmäisen pesun jälkeen se sojottaa taas minne lystää. No on tuo minusta noinkin kiva :D

Saas kyllä nähdä mitä seuraavalla kampaamo-käynnillä käy. En vain tiedä miten pystyisi tästä tukasta pistämään enää paremmaksi. Täydellinen yhdistelmä pitkää ja lyhyttä, maskuliinista ja feminiinistä. Ja tämän saa väännettyä klassisesti ja siististi, taikka pörrötettyä rockisti. Täydellistä. Ja sivujakaus on maailman kätevin! Tuhansia sydämiä kampaajalleni ja tälle tukalle <3<3<3

Todella epävallankumouksellinen olo

Koulussa, jossa opiskelen, on todella vähän poikkeavaa pukeutumista. Kun sinne astuu sisään, sisäänsä hengittää jotain klassisen musiikin nynnyistävää henkeä ja tekisi itsekin mieli pukeutua farkkuihin ja t-paitaan lopun elämäänsä. Mutta ei, aion taistella loppuun saakka! Viime viikolla aseinani toimi seeprakuvioiset ja kultanapilliset caprihousut, viime perjantaina kävin taistoon jakkupukuni voimalla.

Päällä siis: jakkupuku H&M, paita Carlings, kengät You know shoes/Derby ja salkku Stockmann. Tämän asun kanssa oli ihan pakko laittaa tuo salkku, mutta pakkasin sen superkevyesti, joten älä tapa osteopaattini!!





Tästä seuraavasta kuvasta näkyy aika hyvin, että housukokoni on viimeaikoina pienentynyt yhdellä. Harmittavaa, sillä nyt suurin osa housuista on just tollasia. Mutta siinäpä näätte, että ei se koon muutos vaikuta ulkonäköön juuri mitenkään. Vai huomaatteko muka jotain muutosta parin kuukauden takaiseen, vaikka koko on muuttunut suunnilleen 40:stä suunnilleen 38:n?? Tuskimpa huomaatte, HAHA!



Ja tätä kuvaa rakastan. <3 Ettikää jostain henkilö joka näyttää aina tolta, niin meen sen kanssa naimisiin. Mutta ehkä tämäkin on vain yhden kuvan aikaansaama illuusio.



No, sitten epävallankumouksellisiin asioihin. Koulussa tuli kommenttia tietenkin, että näytän asialliselta ja aikuismaiselta. Ei ei ei ei kun tarkoitus oli vetää överiksi! Olisin halunnut laittaa tähän vielä mustan höyhenpuuhkani, mutta kevättalven 2007 sydänsuruihin ostettu puuhkani on jo rakastettu aivan riekaleiksi. Tänään lähdin sitten metsästämään puuhkaa Cyber Shopista ja ajattelin, että voisin ostaa myös punaisen tulevia burleski-bileitä ajatellen. Mutta niitä ei ollut enää! Ei kummassakaan myymälässä! Mitä tämä nyt on. Ernut, kömpikää esiin koloistanne ja kääriytykää puuhkiinne ja vaatikaa niitä takaisin! Barrikadeille!! Tai ehkä sitten ernut eivät enää pidä puuhkia ja sekin oli vain muotivillitys joka kuolee. ;(( Niin ei saa olla!!

Ja ihan kuin siinä ei vielä olisi kaikki. Tiedättehän sen, että kuten kaikki kodinkoneet hajoavat kerralla, myös kosmetiikkatuotteet harrastavat samaa loppuessaan. Siispä minulta loppui viime viikolla meikkivoide, peitevoide, rajauskynä ja tajusin käyttäneeni samaa ripsiväriä vuoden verran. Lisäksi kuorintavoiteeni loppui toissaviikolla ja olen pidemmän aikaa ollut ilman naamiota. Päätin, että vanhalla ripsivärillä mennään ja muutenkin sinnitellään ilman, mutta viime viikko oli tosi inhottava ilman meikkiä, sillä vaikka minulla ei ole paljoakaan epäpuhtauksia, ihon sävy on epätasainen (varsinkin jos puhun pahaa opettajasta joka on selän takana, tätäkin testasin).

Astelin Kicksiin, koska olen niin vaalea ja yhä vaalentunut entisestään lähiaikoina. Ainoa meikkivoide, joka sopi minulle, oli tietenkin Diorin ja maksoi yli 50 euroa. No, eipä voinut muutakaan kun ostaa sen, sillä en jaksa enää temppuilla liian tummien kanssa vaikka halvemmalla saisikin. Lupaukset on kuitenkin hyvät, sillä tästä pitäisi tulla luonnollinen ja kevyt lopputulos ja sen lisäksi tässä on jotain mineraaleja jossain muodossa (:D) että ihonkin pitäisi parantua. Sitten hain Sokokselta vielä kuorinnan, joka on näitä Freemanin vegaanisia ja puhtaita tuotteita (7,90 e) sekä syväpuhdistavan naamion (7,90 e). Päätin, että muut hankinnat saavat odottaa. Miksi elämä on niin kallista? Oikeasti yritän säästää. :< Mutta jotenkin en voi ottaa itseäni ja vallankumoustani ihan vakavissani istuessani tässä mukavassa nojatuolissa Diorit naamassa. Tilaisivat nyt herranjumala edes lisää puuhkia!

Blogivaikutteita

Luulen, että suunnilleen samanlainen asu kuin tämä on joskus näkynyt jossain. No kiitti sille joka sen puki päälleen.
Uuden laukun kanssa on hankalaa, mutta vielä hankalampaa on löytää silmälasit kun yhtäkkiä näkö onkin mitä on. Myyjät vaan vittuilee ja kaikissa laseissa on joku hirveä logo. Sentään mielen kemiat on nyt jo kohdallaan. Ehkä ostan jotkut vanhat kehykset jostain ihanasta liikkeestä, mutta kun ei olisi miljoonaa varaa nyt. No ihassama musta tulee sitten sairaan skarppi ja viisas ja sellanen.

Päällä on sama omatekemä hame kuin eilen, äidin Wondersin kengät, H&M poolo ja kukka sekä Inwearin neuletakki. Ja kamat siinä uudessa Indiskan laukussa, joka tosiaan on paljon kevyempi. Hartiani huoahtavat, ja itseasiassa aika todella homoa etten ole viitsinyt ennen kiinnittää huomiota siihen kipuun mitä koko aikainen paino niskassa on aikaansaanut. Nyt tästä menen kai sitten vesijuoksemaan sillä SAATANA VIEKÖÖN paranen tästä. :)

Pohdintaa monesta asiasta

Kun herää kolmen päivän putken jälkeen ja putkea edeltävänäkin iltana kaljoitellut vähän, niin ei paljoa naurata. Tänään inspiraationa toimikin sitten se, että oli pakko näyttää jotenkin hyvältä että edes joku asia olisi siistiä. Joskin ihania ovat kaikki nämä juhlat. <3

Olen pukeutunut omatekemääni kellohameeseen, kirppiskenkiin ja paitaan (vastaostettu). Laukku ja baskeri on hankittu Stockalta. Ostoslakkoni on sujunut hyvin, mutta viime viikolla piioahdin Valtterissa, ja käytettyjä kamoja lakkonihan ei edes sinänsä koske. Tämä paita on sen kierroksen tulosta. Jotenkin käytetyissä vaatteissa on ihan erilainen autenttisuus kuin uusissa. Ehkä jotain samaa, että vanhasta talosta tekee uuteen verrattuna hienon nimenomaa hukkaan menevä tila. Pienet virheet tekevät täydellisyyden tai jotain.

Joka tapauksessa vielä tästä noustaan, viihdyinhän ainakin hyvin näissä vaatteissa.





Sitten laukkukriisiin. Tiedättehän, että minä rakastan tuota salkkua. Se on se miehekäs ripaus mitä tarvitsen. No, en oikeastaan saisi terveydellisistä syistä enää käyttää sitä. Tällainen laukku tuli sitten vastaan Tukholman Indiskassa. Onhan se skrode, mutta siinä on hihnat! Hyiii, neitimäistä. Näiden kuvien on tarkoitus demonstroida itselleni, ettei se ole neitimäinen. Yritin jo tänään vaihtaa kamani siihen, mutta en uskaltanut. :< Sekä minä, että salkku itkemme verta, mutta tämä keveämpi tulokas oli nyt siis kuitenkin pakollinen ostos ranteideni paranemisen kannalta.