Mun tukka edestä, mun tukka takaa, mun tukka sivulta, mun tukka makaa!

Apua! Saksan vuosi (tai siis 10 kk) vilahti ohitse kuin huomaamatta. Siitä seurasi tietysti kriisi, joten kun Virpi tuli mua tervehtimään ja käytiin Berliinissä tuulettumassa, mä astelin lauantaiaamuna meidän hotellin alakerrassa jonotusperiaatteella toimivaan kampaamoon. Ja nips! Punaiset kiharat jäi lattialle ja tuloksena omanvärinen lyhyt tukka, vähän punaista jäljellä edessä. Saksasta löysin kulttuurin, joka rakastaa kyttäystä, hierarkiaa ja sääntöjä. Siispä ehkä tähän luonnollisuusmuutokseen vaikutti se, että ainakaan itse en halua enää feikata tai piilotella mitään. (toki Saksasta löytyi myös hienoja asioita. :) )



No, miten sujui mun 50 vaatteen vaatekaapilla? Hyvin ja huonosti. Jo alkuvaiheessa mä tajusin konkreettisella tasolla, että moni mun paidoista on läpinäkyviä. Onhan ne sitä olleet Suomessakin, mutta alussa mua oikein ahdisti kaikki mun vaatteet - ne muuttuivat epäsoveliaiksi siinä vaiheessa kun mä saavuin Saksaan. Koska kokoelmassa oli muutenkin 4 vuodenajan vaatteet + keikka ja bilevaatteet, mä käytin välillä aina joka viikko samat vaatteet jotka laitoin viikonloppuna pesuun. Sinänsä oli kuitenkin ihanaa ja rentouttavaa olla rajatuilla vaihtoehdoilla, joten saa nähdä miten tää vuosi vaikuttaa vaatekaapin karsimiseen. On tullut myös vähän shoppailtua, että karsittavaa myös on…

Vaatteet on jo miltei kaikki matkalaukussa, mutta sydän on jäämässä osittain tänne. Vielä muutama päivä tässä ihmeellisessä maassa, jossa moni historian kerros tapahtuu samanaikaisesti, kaikki säveltäjät tuntuu kuiskuttelevan korvan juuressa ja mun tekis mieli huutaa, että tulkaa nyt saatana ees hetkellisesti 2000-luvulle. :)