Masentavaa shoppailua -sarjamme ilmeisesti jatkuu

Kuten Virpi jo tässä postauksessaan tuskasteli, tavoitteellinen tarpeeseen shoppailu on tosiaan hermoja raastavaa puuhaa! Nyt kun olen itseksenikin leikkinyt vaatekaappini kanssa, tämä lämpimien ja hyvännäköisten neuleiden ja hameiden puuttuminen on juuri tällä hetkellä pahin ongelma.

Niinpä eilen kävin Iso-Robertin kadun Uffissa ja Fidassa, Hakaniemen Uffissa ja Fidassa, Hilda Violassa ja pistäydyin myös Helsinki10:ssä ihan mielenkiinnosta. Tosi ikävää, kun sormet olisivat syyhynneet paljettejen ja hapsujen luo, mutta pitäydyin järkevissä päätöksissäni - sillä lopputuloksella, etten löytänyt yhtään mitään. Hilda Viola (Toinen linja 15), joka siis mainostaa myyvänsä vähän käytettyjä laadukkaampia vaatteita sekä uusia vaatteita suoraan Pariisista, floppasi ehkä pahiten. Ilmeisesti tavaran vaihtuvuus on kuitenkin aika nopeaa, joten kannattaa varmaan käydä siellä joskus uudemman kerran. Helsinki10:n vintageosiosta kyllä pidin, jos minulla olisi ollut minkäänlaista oikeutta tai lupaa silitellä niitä övereitä mekkoja. Muuten aika tylsä kauppa yllätyksekseni.

Kaikki nuo peruskirppikset sitten. Mitä ihmettä, joku tyhjyys oli hyökännyt kaikkien kimppuun. Uffissa sovittelin jotain housuja, mutta ei mistään tullut mitään kunnollista.

Sitten kun vielä yritin etsiä alusvaatteita Sokokselta, alkoi kiristää hermoa, sillä kokoni on nyt ilmeisesti kriminalisoitu friikiksi ja minun pitäisi mennä sen kanssa erikoisliikkeeseen. Kriteerini olivat kuitenkin mielestäni aika perus: mustat, toppauksettomat ja olkaimettomat rintsikat. Keskustan Sokoksella oli _yhdet_ kriteerit täyttävät ja niistä ei tietenkään kokoa. Kehottivat menemään H&M:lle, mutta sitten sanoivat, että kokoani ei kyllä enää valmisteta sinne. No sitten kävi onneksi tuuri Hakaniemessä, mutta en oikein tajua, että mikä ongelma on yhdistelmässä pieni rinnanympärys + pienehköt rinnat. Koska siellä oli tasan yhdet joita pystyin harkitsemaan, ja ne sitten oli otettava.

Mutta sitten parempiin uutisiin! Kävelin sitten Derbyyn ahdistuksen alhossa ja nyt on koronmadaltumisprojektini ja kevätkenkäoperaationi saanut alkunsa. Loistavan, mutta vähän yllättävän sellaisen. Katsokaa nyt näitä! En ehkä tarvinnut juuri punaisia kenkiä, mutta leikin näiden kanssa vaatekaapillani, ja kaikki oli loistavaa. <3 Katsokaa nyt: vanhoja aikoja, katu-uskottavuutta, täydellinen korko, ihana väri. <3



No, sitten menin Nastaan vielä kun ärsytti, ja ostin tämän aivan tavallisen villaisen kellohameen. Ei varsinaisesti räjäytä mitään, mutta helpottaa tilannetta kuitenkin paljon. Neuleasian kanssa en kuitenkaan aio luovuttaa! Ensi sunnuntaina taas Valtteri. Ja olen alkanut miettiä talvitakin teettämistä... Kun ei mistään näy tulevan yhtään mitään.

Oman pään selvittelyä

Olen todellakin ottanut itseäni niskasta kiinni viime aikoina, ja käynyt läpi oikeastaan kaiken tavaran, mitä omistan. Tästä suuri kiitos kuuluu Virpille, joka on auliisti jaksanut kuunnella höpötystäni monta tuntia kerrallaan jo muutamanakin sunnuntaina. Lopputulos on ollut se, että edes jotkut osiot vaatekaapistani näyttävät järkevän toiminnan tulokselta.

Viime aikoina olen kokenut jopa vihaa turhautuessani vaatekaappini sisältöön. Mekkoja on yhä yli 50, mutta silti kaapissa ei ole mitään, mikä päällä minulla olisi mukava olo normaalina arkipäivänä. Tuntuu, että kaappini skaala keskittyy järjettömiin juhlahepeniin ja toisessa päässä mustiin perus t-paitoihin tarjoamatta juuri mitään näiden väliltä. Tähän kun lisää kylmyyden päälle pakottaman äitini minulle yli 10 vuotta sitten ostaman villakangastakin, katastrofin ainekset on kasassa.

Niinpä minulla on olemassa kaksi vaihtoehtoa, joiden yhdistelmällä aion nyt saada jotain tolkkua tähän:
1. opetella käyttämään juhlavampia vaatteita arkena
2. ostaa uusia vaatteita, joiden kanssa tulen toimeen paremmin

Tämän kakkosen kanssa tuleekin sitten olla varovainen. Selvää on, että tällä kertaa en saa kantaa kotiini iltapukuja, paljettiunelmia, tai oikeastaan mitään muutakaan minua huumausaineen lailla puoleensavetävää kamaa. :( Kriteerit on korkealla: vaatteen on istuttava, oltava jokseenkin oikeaa kokoa ja helpotettava normaaleja koulupäiviä (eli siis siinä pitää olla esim. mahdollista soittaa pianoa ilman, että helman nostaa lantion yli, mitä usein joudun tekemään kapeiden hameiden kanssa.)

Mitä sitten oikeastaan tarvitsen? Jonkin verran osaan eritellä sitä. Talvella ongelmaksi on muodostunut ennenkaikkea lämmin ja _hyvännäköinen_ pidempi takki, joka kävisi paremmin myös helmojen kanssa. Tämä on oikeastaan pakko-ostos. Olen ajatellut jotain vyöllistä yksilöä neutraalissa värissä (musta, harmaa, viininpunainen. pannassa ovat vihreä, sininen ja ruskea). Eli siis pitkä hametakki, jossa on mahdollista kökkiä tällaisenakin hirveänä talvena. Kenkäpuolen jutuista olenkin jo talveen liittyen puhunut aika paljon, ja tilanne on nyt kärjistynyt, kun Biancojeni kärki kului juuri vasemmasta kengästä välikankaaseen asti, ja eräät vanhat nilkkurit oli pakko heittää roskikseen. Lisäksi tarvitsen muutaman lämmittävän, ja hyvännäköisen neuleen. Nämä kaksi atribuuttia eivät yhdisty kyllä yhdessäkään neuleessani, joten tämäkin on akuutti tarve.

Sitten talveen liittymättömästi tarvitsen muutamat uudet rintsikat, sillä aikamoinen satsi on lähdössä roskikseen. Kyseessä on tällaisia vääränkokoisia juttuja joltain vuodelta 2004, että hotness taas vaihteeksi.. :(
Housuosio on tällä hetkellä ongelmallinen, koska olen pienentynyt tosi paljon viime aikoina. Jotakin mustaa, korkeavyötäröistä ja bileilevää tarvitsisin kuitenkin.
Korkotottumuksieni madalluttamisesta olenkin jo puhunut aiemmin, joka tulee ajankohtaiseksi nyt kevään mallistojen saapuessa.
Sen lisäksi tarvitsen kipeästi harmaata asiapentti-mekkoa, muutamaa siistimpää ja muutamaa piristävää yläosaa, sekä jokusen hameen joka pelastaa kaikelta.

Turha silti pelätä, että ostolakkoni jotenkin murenisi tästä. Nyt kriteerit on tosiaan niin korkealla, että vaikka tiistaina olisi tarkoitus kiertää muutama Uff, Hämeentien Fida sekä kuulemma hyviä perusvaatteita myyvä 2ndhand-liike HildaViola, saattaa olla, että juuri mitään ei löydy. Kaupasta olen itselleni antanut luvan hankkia näistä asioista sen takia, ne housut ja mahdollisesti sen harmaan mekon (ellen intoudu teettämään sellaista). Muutenhan kaupasta en ole vaatteita hakenut sitten sen punaisen nahkatakkini jälkeen joskus kesäheinäkuussa. :)

Tämä toimikoon ohjenuorana itselleni sitten tiistaina. Olen muuten viemässä muutaman jutun ompelijalle tuunattavaksi ja kyseessä on aika mielenkiintoinen juttu. Tuskin maltan odottaa!

Ralph Lauren mitä helvettiä???

Valitettavaa mutta totta on se, että muotikuvien photoshoppaus on nykyään arkipäivää. Eikä mitään siinä, jos valotusta tai sävyjä halutaan jälkepäin korjailla, siitä vain, mutta sitä en tule ikinä ymmärtämään miksi kuvien mallien kehoa ja kasvoja on pakko muokkailla niin paljon, että ihmistä tuskin edes tunnistaa itsekseen käsittelyn jälkeen. Tai miksi jo valmiiksi todella hoikat mallit on saatava vielä laihemman näköiseksi. Tässä Ralph Lauren näyttää aika hienoa esimerkkiä totaalisesta failaamisesta:



Näissä kuvissa mallien mittasuhteet alkavat jo näyttää suhteellisen epäinhimillisiltä.



Ja myöhemmin kyseinen mallihan sitten erotettíin, koska hän oli liian lihava... Ihan oikeasti tossa vaiheessa voisi alkaa miettiä, josko vika oliskin siinä, että Ralph Laurenin suunnittelemat vaatteet ois liian pieniä. Koska ei siitä ihmisruumiista loputtomasti voi pois ottaa.

Ja tosiaan mikä minusta on ikuisesti yhtä surullista on se, että tälläkin suunnittelijalla on pestissään vaikka kuinka monta ihmistä hoitamassa mainoksia, ja mainokset muotialalla otetaan yleensä aika vakavasti. Eli ties kuinka moni alansa ammattilainen on käynyt nämä kuvat läpi ja kelannut "joo, tää on just hyvä, just tällanen on se kroppa ja se kuva mitä me halutaan tän merkin edustavan".

No kuvat ovat jo poistettu ja Ralph on pyytänyt anteeksi. Mutta se, että joku ajatteli missään vaiheessa, että olisi mitenkään järkevää pistää näitä kuvia esiin, on minusta täysin käsittämätöntä. Lisää infoa kohusta voi lukea vaikka täältä: http://www.boingboing.net/2009/10/08/searching-for-the-sk.html

Muistan erään Trendin jutun, missä oltiin jututettu eri kehotyyppisiä naisia ja lkyselty kaikenlaista ulkonäkö-näkemyksistä. Juttu oli itse asiassa yllättävän hyvä siinä ei ollut vain niitä iänikuisia pitkiä laihoja, lyhyitä laihoja ja tiimalasikroppaisia, vaan ihan oikeasti erilaisia kehoja: mallia, kehonrakentajaa, lihavaa jne. Muistan kuitenkin jutussa ärsyyntyneeni kun haastateltavana ollut mallina työskentelvä tyttö sanoi, että hänestä oli ok, että kuvia manipuloidaan ja ihmisten pikkuvirheet poistetaan koska "kaikilla meillähän on pikkuvirheitä". Jos kerta virheet ovat normaali ja ok juttu, niin miksi saatanassa niitä pitää sitten jatkuvasti sensuroida??? Häh??? En oikein ymmärrä kyseistä logiikkaa.

Nämä aiheet olivat yksi syy minulle aloittaa blogaaminen, mutta pitkään on pitänyt hiljaista. Tää johtuu yksinkertaisesti siitä, että oman mielenrauhan vuoksi olen jokseenkin pyrkinyt välttelemään muotilehtien lukemista. Viime aikoina olen kuitenkin taas uskaltautunut niitä selailemaan ja uudet huonot jutut ovat tuoneet mieleen vanhoja huonoja juttuja, ja tällä hetkellä olen aika tulessa aiheesta. Joten lisää on tulossa - odottakaa innolla tahi peljätkää :D

Paluu erääseen mahtavaan lokakuiseen iltaan

Sen verran on taas aikataulut heittäneet, että tämä aivan mahtava ilta lokakuulta saa loistavan julkaisunsa vasta nyt. Olimme siis lähdössä ensin kaverin lapsen syntymäjuhliin Arabiaan jonkinlaiseen vallattuun taloon ja sieltä sitten jatkoimme Dtm:n burlesque-juhliin. Kummatkin juhlat olivat aivan mahtavat, lapsijuhlat kavereiden näkemisen, hyvien tarjoiluiden, tanssimisen ja musiikkiesitysten ja burleskipippalot upeiden naisten takia. :) Vähän haastetta toi pukeutumiseen se, että tilanteet olivat aika erilaiset ja överit bilevaatteet piti vajaannuttaa vähän hillitymmiksi alkuiltaa varten. Tässä ratkaisumme.

Hanna: Itse ajattelin, että lapsijuhlissakin on varmaan aika rento meininki, niin jätin vaan pitkät hanskani kassin pohjalle ja pistin perusneuleen päälle. Pukeuduin teemalla riikinkukko ja päälläni on Virpin vanha H&M mekko, Tukholmasta monta vuotta sitten ostetut riikinkukkokorvikset, saumasukkahousut, puuhka Cyber shopista, pitkät juhlahansikkaat ja törkeät överikengät sekä kirjelaukku kirppuiluja. Parasta oli myös esittää vanhan lauluyhtyeen kanssa pikkukappale, eli jee kiitti siitä. <3

Virpi: Minulle tuli pieni kriisi pukeutumisen suhteen. Oltiin nimittäin saatu kuullu noista burleski-juhlista about tunti ennen kuin aloin tehdä lähtöä Helsinkiin, joten tuli pakattua aika nopeasti ja vähän mitä sattui. Ihan kiva lopputulos tuli kuitenkin, vaikka saumasukkikset unohtuivatkin ja kengät ovat aika tylsät. En kokenut, että olisi mitään järkevää tapaa saada burleski-teemaan valitsemaani leopardi-paitaa lapsisystävälliseksi, joten olin alkuillan ihan suosiolla tavallisessa mustassa h&m vaimarissa, jonka sitten vaihdoin juuri ennen paikan vaihtoa tuohon leopardipaitaan ja lisäsin vielä hansikkaat ja kaulakorun. Leopardi-paita on muuten hankittu kirppikseltä ja se on peruja hurjasta glamrock menneisyydestäni :D Hame on zaran, hiuskoriste h&m, kengät zio, hanskat h&m, kaulakoru ja korvikset vila. Meikkinä oli ihan perinteiset kirkkaat huulipunat ja fitarimainen ylärajaus. Oli kyllä ihanaa päästä käyttämään vaatteita, joita ei yleensä tule käytettyä, esim. tuo kaulakoru on yleensä tosi vaikea pukea, mutta nyt ei haitannut vaikka se vähän rivoilikin :D En jaksa venaa, että pääsis taas burleskoimaan!







Sitten kuoriuduimme burlequepimuiksi. Kiinnittäkää huomio riikinkukonsulka -inspiraatiolla tehtyyn silmämeikkiini, josta en todellakaan osaa sanoa, miten tein sen, sanoo Hanna.

Syksyn takkeja ja asuja

Joskus syksyllä oli tällainen kummallinen vaihe, että jopa vaihtelin vaatteita. Silloin jo ajattelin, että tämä on saatava tallennettua, mutta nyt vasta oli aikaa ja jaksoin. Tässä siis jotain tyylillä elo-syyskuulta.

Tätä Vilan mekkoa en käytä ikinä, vaikka olen sen omistanut sata vuotta. Sen kanssa Clark'sin ballerinat ja H&M poolo (paras). Takkina Zaran punainen parhaus, joka ei suostu kuvissa ikinä näyttämään miltään ja siksi aina kiskon sitä. :<






Tämä Uffista löydetty mekko on vähän iso ja kutittaa vietävästi, mutta tykkään siitä kuitenkin aika paljon. Sen kanssa Clark'sin korkkarit ja Tallinnasta ostettu nahkatakki.







Sitten viimeisenä taas todiste siitä, että leveä helma vaan on mun juttu, sopii aina, näyttää hyvältä ja on muutenkin paras. Mietin kauan tämän Ginasta olevan hameen hankkimista liikojen carbabe vibojen takia, mutta pizzerian pöytäliinaksikin kutsuttu hame on ollut käytössä tosi paljon. Sen kanssa H&M paita: ikilemppari joka on alkanut kulahtamisensa ja ainainen kukka, kengät on kirpparilta ja takki rakastettu MicMacin. <3<3 Tuhat sydäntä ja silleen.





Nyt kevät voisikin jo tulla, että pääsisin oikeasti käyttämään vaatteitani. Äääää talvi katoa homo äyäyäyäyäyä plöts. :<