Tämä kaikki tapahtui siis ikuisuus sitten aiemmin kesällä, kun olin rauhoitellut kroonista pukeutumis-ahdistustani mm. laatimalla ostoslistan tarpeellisista vaatteista. Ostoslistan laadittuani päätin pistää heti tuumasta toimeen ja jo seuraavana päivänä suuntasin kaupungille mielessäni tarkka suunnitelma siitä minne suuntaisin ensimmäiseksi ja mitä oikein etsinkään. Harmi, että reissu meni jokseenkin pieleen heti ensi käänteessä.
Masentava käänne 1
Ykkös-päämääräni oli tuona päivänä alusvaateliike Figura, sillä kunnollisia alusvaatteita ei jostain syystä ole ikinä, vaikka niitä kuinka kuvittelisi ostavansa (sen sijaan kaapit pursuavat rumia sloggeja sekä epäistuvia/liian pieniä/niin rumia, että niitä ei oikeasti voi käyttää –rintsikoita). Harmi vain, etten tajunnut tarkistaa Figuran sijaitsevan edelleen siellä missä se sijaitsi 3 vuotta sitten… Päädyin siis kiertämään Aleksanterinkadun ja sen jokaisen poikkikadun n. 3 kertaa kunnes oli pakko todeta, että liike on lähtenyt lämpsimään.
Masentava käänne 2
Viihdyttääkseni itseäni liikettä etsiessäni päätinkin sitten vierailla kaikissa mielenkiintoisissa pikkuliikkeissä joita tuli vastaan, mikä ei sekään ollut erityisen mieltäylentävä kokemus. Ensinnäkin pikkuliikkeiden tuotteet olivat sitä hintaluokkaa, että sellaisia en kevyin perustein hanki, toisekseen pikkuliikkeiden myyjien reaktiot ulkonäkööni onnistuivat uudelleen sytyttämään vaate-ahdistuksen liekin sielussani. Selvennetäämpä vähän asiaa. Kyseisenä päivänä minulla oli päälläni suht. lököt ja kuluneet tummansiniset farkut, joiden seuraksi olin pistänyt ihanaisen flamingonpinkin hihattoman kauluspaidan, jolla on valittevasti melkoinen taipumus mennä todella ruttuun käytössä. Jalassa taas oli nuo surullisenkuuluisat Biancon pian-entiset kesäkenkäni. Näissä vaatteissa en ilmeisesti myyjien mielestä näyttänyt ostaja-potentiaalilta. Erääseen pikkuliikkeeseen astuessani ovikellon paikalle hälyttämän myyjän katse suorastaan sammui, hänen tajutessaan, että asiakas, jota hän oli rientänyt palvelemaan, olin minä.
Masentavaa asiaa iloisin lopputuloksin 1
Luovutettuani alusvaatteiden suhteen aloin etsiä gladiaattorisandaaleita. Mielessäni kiilui näkemys mustasta nahasta ja poluttomista hopeisista soljista, vaan ei osoittautunut sellaisten löytäminen sekään helpoksi. Jostain kumman syystä miltei kaikkien löytämieni sandaalien pohjat olivat täysin muotoilemattomat ja paperinohuet. Sori vaan, mutta minä en ala jo valmiiksi herkkiä jalkojani pilaamaan rasittamalla niitä tuollaisissa kengissä. Onko se oikeasti niin mahdotonta muotoilla sitä pohjaa?? Kengät kun ovat kuitenkin käyttöön tarkoitetut. Ne harvat yksilöt joiden pohjat oli muotoiltu, näyttivät minun jaloissani aivan urheilusandaaleilta. No kahlattuani n. sata kauppaa läpi päädyin epätoivon valtaamana sovittamaan nauhallisia gladiaattoreita… ja ne olivat täydelliset. Nauhoissa oli jotain tyttömäistä taikaa, mikä murskasi kaikki urheilusandaali-fibat, mitä soljellisissa yksilöissä oli ollut. Ostin ne muitta mutkitta ja pelkäsin hieman tekeväni typerää pikapäätöstä, mutta kengät ovat osoittautuneet loistaviksi. Hyvä, että uskaltauduin sovittamaan jotain hieman ennakko-suunnitelmieni ulkopuolella olevaa.
Masentava asiaa iloisin lopputuloksin 2
Gladiaattiori-sandaalien ja alusvaatteiden lisäksi listalla oli myös bikinit. Bikinien etsintä isorintaisena on kauheaa, sillä tiedän, että minun pitäisi ostaa hyvät ja tukevat bikinit, mutta ilmeisesti käytännöllinen+hyvännäköinen on täysin mahdoton yhdistelmä. Kerran ostin bikinit ajatellen järkevästi, ja niitä en ole käyttänyt kertaakaan. Toisaalta hyvännäköisistä bikineistä ei tahdo edes löytyä isoja kokoja. Nyt kuitenkin onnisti, sillä vaeltaessani uupuneena henkkamaukkaan sattui siellä silmiini mitä ihanin näky: hapsulliset bikinit! Ja näitä ihanuuksia löytyi jopa kokona 42! Sovitin ihanuuksia ja ne olivat hyvät, vaikka en lappumallisia ollutkaan alun perin halunnut ja bikineiden alaosakin on aika mini-kokoinen. Sinänsä nämä eivät ostoslistaani lyhennä, sillä on minulla edelleen haku päällä oikeasti hyville bikineille, mutta nämä toimivat mitä mainioimpana korvaajana, kunnes löydän nuo täydelliset.
Masentavaa asiaa iloisin lopputuloksin 3
Vielä yksi oli, mikä puuttui ja mitä todella halusin, nimittäin mieshatun mallinen olkihattu. Näitä oletin olevan kaupat pullollaan, mutta syystä tai toisesta en meinannut löytää mistään. Muistaakseni vain kahdesta kaupasta löysin jonkinlaiset versiot ja niistä ei kumpikaan käynyt minulle. Täydellinen löytyikin sitten melkein sattumalta, olin nimittäin jo lähdössä kotiin, kun välttääkseni forumissa erinäisiä tuotteita kaupustelevia myyjiä, muutin reittiäni kulkemaan Accesorizen ohitse. Sinne vielä nopea kurkkaus ja sieltä sitten minua odotti täydellinen hattu. Hintaa oli 25 e, mikä tuntuu aika paljolle hatusta, joka on 100% paperia, mutta tuo nyt vain oli niin kaunis ja olin etsinyt moista niin pitkään, että olin valmis maksamaan.
Epilogi sekä pohtivaista asiaa
Kokonaisuudessaan minulla meni varmaan 4-5 tuntia shoppailuun ja nuo kaikki löydöt suoritin joskus viimeisen tunnin aikana. Rankkaa oli, mutta loppujen lopuksi löysin kipeimmiten kaipaamani tuotteet, eli loppu hyvin kaikki hyvin. Kuitenkin huomasin, että tällainen tiettyä-asiaa-etsivä-shoppaus ei kyllä ole minusta mitenkään nautinnollista. Porhalsin kaupat läpi puolisokeasti ja turhautuneena. Löysin lopulta mitä etsin, mutta se vaati suorastaan hullun määrän hikeä ja henkisiä kyyneleitä. Yritin toimia fiksusti, mutta ei se hauskaa ollut.
Toisaalta, jos ei aseta itselleen mitänä tavoitteita eikä etsi mitään erityistä, voi päätyä tuhlailemaan turhuuksiin. Tampereella käydessämme miltei sekosin H&M:n liikkeessä. Olin yrittänyt välttää kauppoja vähään aikaan ja yhtäkkinen tavarataivaaseen astuminen tuntui kuin en olisi nähnytkään vaatteita ikuisuuksiin. Juoksentelin rekiltä toiselle huumassa ja halusin ostaa kaupan puolityhjäksi. Lopulta ostosvimma yltyi niin ällöttäväksi, etten halunnut enää ostaa yhtään mitään ja käytännössä juoksin ulos kaupasta. Hm. Tuntuu, etten osaa shopata ollenkaan. Jos menee vain katselemaan, tarttuu mukaan kuitenkin jotain, mutta jos välttelee kauppoja, niin sekoaa täysin silloin kun niihin on vihdoin pakko mennä.
Miten voisi shopata oikein? Niin, ettei ajautuisi tuhlailemaan, muta kykenisi kuitenkin nauttimaan kokemuksesta. Onko moinen edes mahdollista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti