Uusi Kämppä

Terve!

Koko kevät on sujunut aika mallikkaasti tavaranvähennyksen ja siistiyden kannalta, mutta en ole oikein saanut kirjoiteltua asiasta mitään tänne. Olen karsinut sekä vaatekaappia, että muita tavaroita aika rajulla kädellä. Tai ainakin rajummalla mitä olisin vuosi sitten odottanut. Vaihtoni todellakin mullisti ajattelutapaani vaatteiden suhteen.

Pian Hanna tulee visiitille, ja auttanee minua tavaroista luopumisessa, mutta sitä odotellessa ajattelin jakaa täällä hiukan kuvia uuden asuntoni säilytys-järjestelyistä.

Asun siis yksiössä, ensimmäistä kertaa elämässäni. Tilaa on 30 neliötä ja olen vieläkin jotenkin hämmentynyt tästä tilan määrästä. Koko jääkaappi vain omille jutuille, kaikkia keittiönkaapit samoin. Tyhjyys tuntuu samalla sekä ihanalta, tavaroiden ollessa helposti saavutettavissa, että ahdistavalta, koska tuntuu oudolta, että tavarat ovat levittäytyneet niin laajalle alalle. Lisäksi pelkään, että laatikot ja hyllyt alkavat täyttyä vahingossa, koska niissä on niin paljon tilaa kaikenlaiselle. Tähän asti ollaan kuitenkin menti vain vähentämisen suuntaan!


Kuva vaatekaappi-aula-tilasta. Säilytystilaa on siis ihan rutosti.


Takki-tanko. Tällä hetkellä roikkumassa lämpimämmät kevät-takit.


Tässä kaapissa roikkuu kaikki ei-trikoo paidat, mekot, viileämmät kevättakit jne. Ylähyllyllä hatut ja puuhkat ja sen semmoiset. Rakastan sitä miten väljää tuossa kaapissa tällä hetkellä on. Vanhalla vaatemäärällä olivat henkarit ihan vieri-viereen tungettuja ja vaatteita oli vaikea selata.


Ylhäällä vasemmalla neuleet, ylhäällä oikealla maalaus-paidat, toiseksi ylimmillä hyllyillä alaosat, kolmanneksi ylimmillä yläosat jaettuna pitkähihaisiin, perustoppeihin, lemppareihin ja en-tiedä-haluanko-säilyttää-nämiin.


Kirjahyllystä löytyvät myös asuste-laatikot. Huom. oikeanpuolimmainen toiseksi ylin hylly: sillä ovat vielä läpikäymättä olevat muotilehdet! Viime muuton yhteydessähän vannoin luopuvani lehti-kokelmastani ja ylpeydekseni olenkin niin tehnyt. Ehkä olisi vielä edistyneempää luopua lehdistä käymättä niitä läpi, mutta nautin lehtien läpikäymisestä ja nykyään jopa oikeasti käyn niitä aktiivisesti läpi, joten sallin itselleni tämän heikkouden.


Ja tässä kaksi kassillista läpikäytyjä ystävälle lahjoitettavia lehtiä (kyseinen henkilö käyttää muotilehtien kuvastoa taideteoksissaan). Painoivat muuten ihan perkeleesti.


Kirjahyllyn juuressa asuu väliakaisesti iso musta kassi täynnä tavaraa vietäväksi kirpputorille ja Helsinkiin. Minä urpo latasin kaiken samaan kassiin, joten voi olla, että tuo pitää vielä käydä läpi ja lajitella myytävät, lahjoitettavat ja säilytettävät.


Lisää Hannna vierailua odottavaa lähtö-uhattua tavaraa. En täysin tajua itsekään, miksi yhdenkään vanhan rätin tai reikäisen sukan poisheittäminen vaatii Hannan läsnäoloa, mutta vaatiipa vaan. Sua siis kovasti odotetaan! Alkuvuodesta kaikki nuo pois-heitettävät tavarat pyörivät pöydän alla jaloissa rumistamassa tilaa. Onneksi järkiinnyin ja siirsin ne kaappiin. Koko asunto näytti tuhat kertaa siistimmältä heti ne silmistä korjattuani.

Suhde tavaraan on muuttunut kyllä todella paljon viimeisten vuosien sisällä ja olen siitä niin onnellinen. Kämppäni on ollut koko kevään siistimpi kuin ikinä ikinä ikinä elämässäni. Aamut, siivoaminen ja kaikki tekeminen sujuvat niin paljon paremmin kun kaikki on paikallaan eikä tavaroihin kompastele. Alun perin vieraksuin tavarattomuutta ja minimalismia, sillä olin kiinni mielikuvissa boheemeista, sotkuisista ja kaoottisesti elävistä älykkö-taiteilijoista. Unelmoin taikamaisista asunnoista täynnä uskomattomia ja satumaisia esineitä. Vihdoin on alaknut upota päähäni, että 1. ei ole tavaroista kiinni minkälaista elämää elää (tai pikemminkin tavara, tulee helposti tekemisen tielle ja oikeastaan haluan elää enemmän kodin ulkopuolella) sekä 2. mikä tahansa krääsä ei ole "uskomattomia ja satumaisia esineitä".

Että semmosta!