Vähän asuja

Vaikka kuinka yritän sitä kieltää, tosiasia on se, että minulla on liikaa mekkoja. Vaikka kaikki niistä olisivatkin kivoja, se monen kirjava massa joka tunkee kaapista ulos kun avaan mekko-osioni, ei todellakaan houkuttele pukeutumaan niihin. Hameiden osalla pienempiin kokonaisuuksiin jakaminen auttoi (siis että ne on ripustettu tarkasti vuodenajan, mallin ja käyttötavan perusteella. näin olen paitsi maksimoinut käytön, myös pystynyt eliminoimaan sen perusteella useita hameita). Yritin nyt samaa mekkojen kanssa ja siirsin muutamia kauden mekkoja rekille. Ja kas kummaa - olen pukeutunut niihin!


Neuletakista kiitos äidille, jolta sen lahjana sain.



Plussana nämö Virpin vanhat housut, jotka eksyivät testimielessä päälleni seuraavasta syystä. Olen tällä hetkellä sen verran onnellisessa asemassa, että melkein jokainen kaapissani lymyilevä vaate on kokonsa puolesta sopiva käytettäväksi, vaikkei se ihan oikeaa kokoa olisikaan. Ainoat poikkeukset tähän tietääkseni tekevät kiinamekko, eräs iltapuku, yhdet viininpunaiset housut, ja nämä seeprahousut - kaikkien ollessa piirun verran liian isoja (sen piirun, että minäkään en käytä enää niin vääränkokoista vaatetta). Sovitin näitä siis luopumismietteet mielessäni. Paitsi, että katsokaa! Perseeni on palannut!!! Koska vyötäröni on näemmä ennallaan, sovin siis tällä hetkellä ennätyksellisen suureen määrään vaatteistani. Kippis sille ja seeprahousut mulle. :)