Blondi Potta

Yleisön (eli Anitan) pyynnöstä, otin tänä aamuna pari kuvaa tukasta. Todettakoon heti alkuun, että tässä vaiheessa potta on jo yli kuukauden vanha, eli malli ei ole enää loistossaan. Pitää yrittää saada aika kampaajalle ja pitää peukkuja pystyssä, että ne a) suostuu blondaamaan ja leikkaamaan potan ja b) osaa blondata ja leikata potan.





Kai tästä vielä pottamaisuus välittyy, taas tänään sain Denverin reissulla kuulla kiitosta tukasta :) En tiedä ovatko jenkit muutenkin auliimpia kehujensa kanssa, mutta kai osan voi tukallekin ansioittaa.

Blondie

Viime syksyisen hiuskriisini jälkeen loin suuria ja päivittäin vaihtuvia suunnitelmia siitä mitä ja missä järjestyksessä kokeilen tukallani. Minun piti pitää kaljua pidempään, mutta kaverini ajuri hajosi, joten tukka saikin vain kasvaa.



Oli ihanaa olla huolehtimatta juurikasvusta ja nautin värjäämättömien hiusten poikamaisista viboista.

Syksyllä iski kuitenkin kyllästyminen nro. 2, ja pistin kaverin blondaamaan tukkani, tarkoituksenani saada tukka valkoiseksi, jotta saisin sen siniseksi. Parin ensimmäisen päivän aikana järkytyin vaalean keltaisesta lopputuloksesta, mutta kolmantena tajusin keltaisen häipyvän, jos sukaisin hiukset taaksepäin ja kriisi oli ratkaistu.




Juuri ennen vaihtoonlähtöäni iski tuskastuminen muodottomaan kampaukseen ja syöksyin spontaanisti stockmannin yläkertaan leikattavaksi. Pyysin potta-leikkausta, joka on pyörinyt päässä pidempäänkin ja kampaaja leikkasi sen hyvin! Kuvia leikkauksesta minulla ei kuitenkaan taida olla... Mikä on sääli, sillä tämä tukka on todellinen sosiaalinen menestys! Lähes kaikki keitä olen täällä tavannut pyvähtyvät kehumaan tukkaani ja vanhat ja keski-ikäiset ihmiset (jopa miehet!!!) heittävät drive-by-kohteliaisuuksia!

Ja tällä hetkellä jopa laitan tukkaani melko paljon! Pottani tykkää siitä, että se föönataan ja tuetaan muotoiluvaahdolla pöyheäksi, likaistuessa sen voi vetäistä taaksepäin ja jos se lässähtää heitän parit koristeelliset pinnit sitä piristämään.

Yllätyksekseni blondi tukka herättää minussa maskuliinisia assosiaatioita. Keimailevan Marilynin sijaan olen fiilistellyt dandyjä ja Blade Runnerin Roy Battyä ja yksi eläväisimmistä mielikuvistani on blondi englantilainen yläluokan mies hevosen kanssa maalaiskartanolla... Ken tietää mistä olen tuon vetäissyt. Androgyyniset vibat ovat kuitenkin hyvin tervetulleita!

Olen muutenkin tykästynyt tähän blondiin ja blondiuteen. Tietyssä mielessä blondi tukka on niin kaukana siitä miten kuvittelin itseni pitkään, että se tuntuu hyvin vapauttavalta. Huomaan suhtautuvani pukeutumiseen ja yleiseen ulkomuotooni kaikin puolin vapautuneemmin ja kokeilevammin. Tällä hetkellä suunnitelmissa (en lupaa mitään tähän suunnitelmaan pitäytymisestä...) on saada blondi vielä platinammaksi ja sitten ostaa niitä "hiusluomivärejä/-puutereita/-miksi niitä nyt kutsutaan" joita jokin aika sitten näki kiertävän blogeissa. Jos jatkan tätä tukan-laittamistahtia tulisin varmaan jopa käyttäneeksi niitä! Ajatuksesta sinisestä tukasta ei siis ole luovuttu.

Talvisia asuja

Olen viime vuoden aikana innostunut tästä äidin vanhasta konjakinvärisestä kapeasta vyöstä. Kesällä käytin sitä tosi monessa asussa ja nytkin olen tykännyt käyttää sitä monen hameen parina.








Tässä näkyi myös ne kahdet talvikengät joita vuoropäivin käytän. Ylemmissä kuvissa nilkkurini ja alemmissa talvisaappaani. Näiden lisäksi on vaan yhdet pulkanlasku ym. henkiset talvikengät. Jälkimmäinen hame on täysvillainen ja ostettu Nastasta. Jotenkin nyt tän vuoden aikana kaapista on alkanut löytymään kaikkiin vuodenaikoihin sopivia asuja, kun ennen odotin vaan syksyä ja kevättä ja kesällä ja talvella näytin hirveältä ja itkin. Liittyneekö vaatemäärän pienentymiseen sekin. Tukan kanssa oon nyt kanssa skarpannut ja alkanut laittaa sitä yhtäpaljon kuin Oriveden aikaan. Vielä kun saisin dokumentoitua näitä juttuja vähän useammin.

Ihanat kuvat

Blogihistorian parhaat kuvat tulevat tässä. Ovat eräistä pikkujouluista, ja neron kaverini ottamia. Päälläni on tuo Roomasta ostettu ja sittemin korjautettu mekkonen, ja meikit jotka tuli aika vahingossa kun vähän mokailin ja päätin korjata mokat levittämällä päälle jotain tujumpaa sen sijaan, että olisin pessyt naamani ja aloittanut alusta.

Musta ei ole ehkä otettu näin kauniita kuvia koskaan. Kiitos siitä Valtteri Mäkelälle. Ja juhlissa oli myös hauskaa. :)

Vähän asuja

Vaikka kuinka yritän sitä kieltää, tosiasia on se, että minulla on liikaa mekkoja. Vaikka kaikki niistä olisivatkin kivoja, se monen kirjava massa joka tunkee kaapista ulos kun avaan mekko-osioni, ei todellakaan houkuttele pukeutumaan niihin. Hameiden osalla pienempiin kokonaisuuksiin jakaminen auttoi (siis että ne on ripustettu tarkasti vuodenajan, mallin ja käyttötavan perusteella. näin olen paitsi maksimoinut käytön, myös pystynyt eliminoimaan sen perusteella useita hameita). Yritin nyt samaa mekkojen kanssa ja siirsin muutamia kauden mekkoja rekille. Ja kas kummaa - olen pukeutunut niihin!


Neuletakista kiitos äidille, jolta sen lahjana sain.



Plussana nämö Virpin vanhat housut, jotka eksyivät testimielessä päälleni seuraavasta syystä. Olen tällä hetkellä sen verran onnellisessa asemassa, että melkein jokainen kaapissani lymyilevä vaate on kokonsa puolesta sopiva käytettäväksi, vaikkei se ihan oikeaa kokoa olisikaan. Ainoat poikkeukset tähän tietääkseni tekevät kiinamekko, eräs iltapuku, yhdet viininpunaiset housut, ja nämä seeprahousut - kaikkien ollessa piirun verran liian isoja (sen piirun, että minäkään en käytä enää niin vääränkokoista vaatetta). Sovitin näitä siis luopumismietteet mielessäni. Paitsi, että katsokaa! Perseeni on palannut!!! Koska vyötäröni on näemmä ennallaan, sovin siis tällä hetkellä ennätyksellisen suureen määrään vaatteistani. Kippis sille ja seeprahousut mulle. :)

Vaatekaapin esittely

Tässä vielä vähän tilastotietoa vaatekaapistani:
HOUSUT: 9
HAALARIT: 2
NEULEET: 11
PAIDAT: 28
LIIVIT JA JAKUT: 5
MEKOT: 33
HAMEET: 22
KENGÄT: 28
NAHKATAKIT: 4
KESÄTAKIT: 1
TALVITAKIT: 6

YHTEENSÄ: 149

Ihan hyvin siis, voisi sanoa. Tällä hetkellä sataan vaatteeseen pääseminen ei edes tunnu täysin utopistiselta kuvitelmalta. Tiedän sitä paitsi, että kaapissani on vieläkin käyttämättömiä ja turhia vaatteita, joiden puuttumista en edes huomaisi, ja osaan myös nimetä niistä muutaman. Nämä ovat kuitenkin taas tällaisia vaikeita hienouden, vaatekokojen ja käytettävyyden välillä tapahtuvia tasapainoiluja. Ehkä joskus pistän näitä kysymysmerkkejä tänne, kun Virpi ei kuitenkaan pääse nyt pitkään aikaan vaatekaappiani setvimään.

Tiedän myös, mitä haluaisin vaatekaapissani vielä olevan. Nämä ovat niin pitkään mielessäni pyörineitä juttuja, että kai niissä on jopa joku järkikin:

-Sinapinkeltainen hame
En voi väittää, että tarvitsisin sellaista kuolemani uhalla, mutta keksisin sen ympärille ainakin miljoona asukokonaisuutta. Sen lisäksi suurin osa omistamistani yläosista räjähtäisi sen kanssa.
-Pitkä välikausitakki
Käytän liian kylmiä nahkatakkeja aivan liian pitkälle syksyyn, ja sitten vaihdan liian kuumaan villakangastakkiin. Molemmat ovat tietysti lyhyitä, joiden helman alta mekkoni ja hameeni tursuavat epäesteettisesti. Siispä tämän oikeasti tarvitsen ja jos sopivan löydän, lupaan luopua muutamasta takistani. Tämän takin olisin hankkinut jo aikapäiviä sitten, ellei sen mitoitus sekä hinta olisi molemmat kovin epäsopivia minulle.
-Muutama tummempi, värikkäämpi pusero
Kaikki puseroni ovat joko kesäisen vaaleita tai pilkullisia. Kun siis saapuu syksy, verhoudun taas trikooseen... Mahdollisia värejä olisivat viininpunainen, violetti, poltettu oranssi ja eräs tietty pinkkiä lähellä oleva sävy.

Häävaatteet kesältä

Kaverini meni naimisiin, ja nyt kun kiitoskorttikin on saapunut niin uskallan julkaista nämä höntihköt asukuvat, jotka on leikelty erinäisistä isommista kuvista...


Tässä vähän kokonaisuutta, vammasta asentoa ja itse morsiamen hameenhelmasta kulma.

Tässä näkyy vähän paremmin tuo kultainen Kiinassa teetetty hame ja muutkin yksityiskohdat.

Tukkani taipui sinä päivänä kuin itsestään ihan täydelliseen kampaukseen.

Eikä fiiliksissäkään ollut valittamista. :)