Alkuun ihan paras blogivinkki:
Empty Emptor. Blogia kirjoittaa australialainen tiedenörtti ja aiheena on pääasiassa kulutuskriittisyys pukeutumisen näkökulmasta. En voi vaan tarpeeksi hehkuttaa, kuinka paljon rakastan tuota vähän hömpähköä oman pukeutumisen ja oman käyttäytymisen ruotimista, jonka läpi kuultaa kuitenkin selkeästi tieteilijän kirjoitustyyli, analyyttisuus ja asian tutkimisen halu. <3 Olen nyt lukenut tuon blogin yhteen kertaan kokonaan läpi ja välillä palaillut postauksiin. Jos haluaisi oikeasti uppoutua aiheeseen, niin lähdelinkeistä löytyisi vielä paaaljon luettavaa.
Jossain vaiheessa tätä blogia lukiessani tulin ajatelleeksi vaatekaapin kokoa valinnanvaran suhteen. Otin taas esille Kiinasta ostamanikorulaatikon:
2-kerroksinen korulaatikko on suht pieni, kätevä ja helposti ja siististi säilytettävissä, mutta todella täynnä. Koska tavaranvähennysprojektini on ollut jo niin kauan käynnissä, ja puhun siitä jatkuvasti, satuin mainitsemaan tästä laatikosta ystävieni seurassa. Sain heti palautetta, että mitä se muka haittaa, jos minulla on enemmän koruja kuin tarvitsen, ja jos ne ovat suht helposti säilytettävissäkin (ja sivulauseessa myös huomautuksen, että oon sekaisin:)). Koska vähentäminen on aina rankkaa, tuudittauduin sitten tähän mielipiteeseen, vaikkei se ihan omani ollutkaan.
Sitten satuin saamaan valmistujaislahjaksi vanhemmiltani Kalevala-korun simpukkamaiset hopeiset roikkuvat korvikset ja niihin sopivan kaulakorun (kuvassa pienessä laatikossa edempänä, tarkempia kuvia ehkä joskus). Tykkään siitä setistä ihan hirveästi ja ihmettelin, että vanhempani osasivat ostaa jotain tuollaista, sillä olin vähän kaivannutkin hopeisia yksinkertaisia koruja. Oletin siis, että ottaisin ne suht päivittäiseen käyttöön heti.
Toisin kävi. Joka päivä käytän noita hopeareunaisia mustia vintagekorviksia (kuvassa edessä), sillä korulaatikkoni ylitsepursuavuus on vaan niin ahdistava. Miettimiseen minulla ei ole aamuisin aikaa, siispä otan aina sen vaihtoehdon, joka sopii kaikkeen. Jossain pisteessä siis valinnanvara kääntyy itseään vastaan. On totta, että jos omistaa vaan yhdet korvakorut, tulee aina käyttäneeksi niitä samoja ja mahdollisesti kyllästyy. Jos ei pysty kuitenkaan enää tekemään päätöstä vaihtoehtojen välillä, tilanne on jokseenkin sama.
Minä en halua elää täysin vaihtoehdottomassa tilassa mitä tulee pukeutumiseen, ja tällä hetkellä korujen vähentäminen tulee siis viemään tilannetta oikeaan suuntaan. Itse ajattelin, että kun alan miettiä koruja johonkin asuun korulaatikkoni äärellä, kysymyksen mielessäni pitäisi olla jotakuinkin: "Kummat näistä vaihtoehdoista sopivat tähän asuun paremmin?" (olettaen siis, että joitakin on jo karsiutunut periaatteella liian juhlava/arkinen, väärä tyyli, väärä väri). Jos joutuu menemään abstraktimpaan suuntaan: "Mitä korvakorut laitan tänään?", se jo kysymyksenä sisältää liikaa vaihtoehtoja ja siten ei yhtään vaihtoehtoa, paitsi sen nopeimman.
Kahdessa paikassa asuminen ja vaihto-opiskelijahaaveiden konkretisoituminen ovat nyt todellakin muuttaneet mun suhtautumista omistamiseen edelleen kriittisempään suuntaan. Siispä kesällä, kun tavarat on hetkellisesti samassa paikassa, niitä lähtee, ja paljon. Myös korulaatikosta. Sairasta muuten, että ensi viikolla olen lähdössä taas Kiinaan. Joskus ajattelin, että jos ikinä meen takaisin, ostan toisen tuollaisen laatikon. Thank god tulin järkiini ennen tätä toista reissua!
2-kerroksinen korulaatikko on suht pieni, kätevä ja helposti ja siististi säilytettävissä, mutta todella täynnä. Koska tavaranvähennysprojektini on ollut jo niin kauan käynnissä, ja puhun siitä jatkuvasti, satuin mainitsemaan tästä laatikosta ystävieni seurassa. Sain heti palautetta, että mitä se muka haittaa, jos minulla on enemmän koruja kuin tarvitsen, ja jos ne ovat suht helposti säilytettävissäkin (ja sivulauseessa myös huomautuksen, että oon sekaisin:)). Koska vähentäminen on aina rankkaa, tuudittauduin sitten tähän mielipiteeseen, vaikkei se ihan omani ollutkaan.
Sitten satuin saamaan valmistujaislahjaksi vanhemmiltani Kalevala-korun simpukkamaiset hopeiset roikkuvat korvikset ja niihin sopivan kaulakorun (kuvassa pienessä laatikossa edempänä, tarkempia kuvia ehkä joskus). Tykkään siitä setistä ihan hirveästi ja ihmettelin, että vanhempani osasivat ostaa jotain tuollaista, sillä olin vähän kaivannutkin hopeisia yksinkertaisia koruja. Oletin siis, että ottaisin ne suht päivittäiseen käyttöön heti.
Toisin kävi. Joka päivä käytän noita hopeareunaisia mustia vintagekorviksia (kuvassa edessä), sillä korulaatikkoni ylitsepursuavuus on vaan niin ahdistava. Miettimiseen minulla ei ole aamuisin aikaa, siispä otan aina sen vaihtoehdon, joka sopii kaikkeen. Jossain pisteessä siis valinnanvara kääntyy itseään vastaan. On totta, että jos omistaa vaan yhdet korvakorut, tulee aina käyttäneeksi niitä samoja ja mahdollisesti kyllästyy. Jos ei pysty kuitenkaan enää tekemään päätöstä vaihtoehtojen välillä, tilanne on jokseenkin sama.
Minä en halua elää täysin vaihtoehdottomassa tilassa mitä tulee pukeutumiseen, ja tällä hetkellä korujen vähentäminen tulee siis viemään tilannetta oikeaan suuntaan. Itse ajattelin, että kun alan miettiä koruja johonkin asuun korulaatikkoni äärellä, kysymyksen mielessäni pitäisi olla jotakuinkin: "Kummat näistä vaihtoehdoista sopivat tähän asuun paremmin?" (olettaen siis, että joitakin on jo karsiutunut periaatteella liian juhlava/arkinen, väärä tyyli, väärä väri). Jos joutuu menemään abstraktimpaan suuntaan: "Mitä korvakorut laitan tänään?", se jo kysymyksenä sisältää liikaa vaihtoehtoja ja siten ei yhtään vaihtoehtoa, paitsi sen nopeimman.
Kahdessa paikassa asuminen ja vaihto-opiskelijahaaveiden konkretisoituminen ovat nyt todellakin muuttaneet mun suhtautumista omistamiseen edelleen kriittisempään suuntaan. Siispä kesällä, kun tavarat on hetkellisesti samassa paikassa, niitä lähtee, ja paljon. Myös korulaatikosta. Sairasta muuten, että ensi viikolla olen lähdössä taas Kiinaan. Joskus ajattelin, että jos ikinä meen takaisin, ostan toisen tuollaisen laatikon. Thank god tulin järkiini ennen tätä toista reissua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti