Viime postauksessa mainitsin tästä uudesta kämpästä, joka on vain vaatimaton soluhuone, mutta kuitenkin aika ihana. Pystyn kävelemään niin juna-asemalle, keskustaan kuin koulullekin, parvekkeelta on järvinäköala ja muutenkin asunto on mun kriteereillä aika hulppea. Heti muuton jälkeen monet fyysiset oireet, joista viime aikoina olin kärsinyt, kuten kuume, paranivat ja muutenkin rentouduin. Asunnottomuutta ja muiden kodeissa hengailua kestää siis kerrallaan kokemukseni mukaan noin puoli vuotta. Kaikki vanhat tavarani ja kodintekstiilini ovat taas paikallaan ja ne saavat huoneen kuin huoneen tuntumaan kodilta!
Nyt piti kuitenkin kertoa mun uusista minimalistisista oivalluksista mitä tulee sisustamiseen. Aiemmin mun sisustusfilosofiasta oon kirjoittanut tässä ja tässä. Vaateminimalismista horisen aika paljonkin ja se liittyy ehkä konkreettisemmin tavaran määrään ja vähentämiseen, mutta sisustuksen saralla tavoitteena mulla on elämän helppous ja yksinkertaisuus.
Otsikko tulee siitä, että olen ollut aika paljon läheisissä tekemisissä ihmisten kanssa, jotka tykkäävät kutsua vieraita, mutta ovat aivan älyttömässä stressissä noin viikon ennen niiden saapumista. Tämä on tietty ihan fine jos tykkää tehdä asioita tolla tavalla, mutta itselleni se aiheuttaa stressiä ja pahaa mieltä, joten olen päätynyt järjestelemään asiat niin, että kotini mahdollistaa maksimaalisen ajankäytön pianonsoittoon, kavereiden tapaamiseen ja rentoutumiseen. Toisin sanoen olen etsinyt tekniikoita, joiden avulla kotitöitä ei tarvitse tehdä ikinä. Valehtelematta ainoat kotityöt, joita säännöllisesti teen ovat tiskaus ja pyykkäys, ja silti huoneeni näyttää nykyään aina tältä kuin näissä kuvissa, sillä erotuksella että petasin sängyn teitä varten kuitenkin. Siivoamista en tee, imuroinkin ehkä n. kerran neljässä kuukaudessa. Huoneeseeni on tervetullut kuka tahansa milloin tahansa ilman mitään erityistoimia, ja minulle on tosi tärkeää, että kaverini voivat kulkea sisään ja ulos kämpässäni vapaasti, vaikkakin aika harvoinhan sitä nyt tapahtuu kun asun eri paikkakunnalla (Tampereella).
Miten tämä on sitten mahdollista? Ykkösenä on tietenkin varmaan standardien laskeminen. Kotonani mikään ei kiillä puhtauttaan, enkä aio sitä hävetä. Kakkosena tulee tavaran vähentäminen. Kaikella on paikkansa ja myös laitan kaiken paikalleen heti käytön jälkeen, esimerkiksi illalla kun riisun vaatteet ripustan ne omiin henkareihinsa tuossa rekillä. Näin missään ei pyöri mitään ylimääräistä sälää. Tavaran ja varsinkin tekstiilien määrä korreloi suoraan myös imuroinnin ym. tarpeeseen, joten säilytänkin nykyään tosi paljon vaatteita muovilaatikoissa ja olen minimoinut tekstiilien määrän.
Olen siis onnistunut luomaan sellaisen asumisen tavan, että pystyn käyttämään 12 tuntia päivästä asioihin joista todella nautin ja jotka ovat tärkeitä ja kotonani vain makaamaan ja palautumaan rasituksesta. Minimalismissa onkin siis erityisesti kyse asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisesta, ja itselläni kodin puunaaminen ei ole korkeimmalla siinä listassa, vaikka haluankin nauttia kauniista asuinympäristöstä. Sen sijaan nautin vielä enemmän siitä ajatuksesta, että kotini ovet ovat aina auki. Joku tietty tavaran määrä ei ole siis päämäärä tai itse tarkoitus, vaikka tässäkin projektissa vähentäminen on toki aikaansaanut hyviä tuloksia.
Vähän kommenttia tästä IKEA:n rekistä: se on aivan ihana, mutta nyt muutaman muuton jälkeen ruuvien urat ovat niin kuluneet, että tätä ei enää välttämättä montaa kertaa pureta ja kasata. :( Ärsyttää, kun olin ajatellut että hyvällä pidolla tällainen metallinen esine olisi ikuinen vaikka olikin halpa. Tästä voi taas oppia jotain.
Huone näyttää varsin korkealta varsinkin kun minulla ei ole vielä sänkyä täällä, vaan pelkkä patja. Mulla on myös sellaset autistiset aivot, että en oikein kestä mitään ärsykkeitä, joten en pidä ikinä mitään seinällä. Nyt tossa on kuitenkin niin iso valkoinen tila, että vois melkein ripustaa jotain, kun täällä ei ole mitään halkeamia tai muitakaan yksityiskohtia seinässä, mitä kaltaiseni minimalististen visuaalisten ärsykkeiden tykkääjä voisi ilokseen tuijotella.
Taisin jo mainitakin, kun tavattiin, mutta sun huone näyttää niin ihanan tyhjältä, kuolen kateuteen! Musta tuntuu, että pölyn määrä myös kasvaa mitä enemmän viettää aikaa huoneessa, pölyhän koostuu kai isoimmaks osaks ihmisihosta jne., nii kun elää sellasta terveen kiireistä elämää, ettei hillu himassa 24/7 nii tulee varmaan vähemmän sotkuakin :) Hulluu kyl, miten paljon väriä ja kuosia sun huoneessa on, mutta silti se vaan näyttää selkeältä ja siistiltä! Jos saisin mäkin päähäni uppoomaan, ettei tarvii kaiken olla mustaa tai valkosta, että näyttäis "siistiltä"!
VastaaPoista