Hannan vaatekaapin siivous

Virpi on jo näyttänyt oman huoneensa, joten näinpä teen minäkin. Ongelmamme, hamstraus, on yhteinen, mutta syyt ja seuraukset ihan päinvastaiset. Itse hamstraan muun muassa siksi, että olen todella hyvä organisoimaan tavaraa. Pystyn noihin kahteen pieneen kaappiin änkemään sellaiset määrät tavaraa, että virpi oli jätkyttynyt kun ensimmäistä kertaa näytin vaatevuoreni hänelle. Kun vaatteet kuitenkin mahtuu hyvin ja osaan järjestää ne järkevästi, on helppo uskoa, ettei sitä nyt niin paljon olekaan. Totuus on kuitenkin toinen, ja onneksi muutos on ollut koko ajan parempaan päin tänä vuonna.

Tässä näkymä huoneeseeni sen ovelta. Kuten näkyy, huoneessani on viisi seinää ja jokaisella on ovia tai ikkunoita, eli se on sisustuksellisesti aika hankala ja sinne on hankalaa saada mahtumaan juuri mitään. Nuo perällä olevat ovet ovat vaatekaappeihini: vasemmalla roikkuvat mekot ja hameet, oikealla on kaikki muut viikattuna paitsi pari paitaa katossa rekillä sekä kaikki kengät lattialla laatikoissa pinottuna. Näyttävät luksuskaapeilta, mutta ovat todellisuudessa tosi epäkäytännölliset kapeutensa ja syyvyytensä vuoksi, eli vaatekaappien pinta-alasta pystyy oikeasti käyttämään vain murto-osaa. :(



Eli kuten näkyy, omistan nykyään aika vähän tavaraa. Musiikkisälä viel aika paljon tilaa, mutta minä haluan omistaa mandoliinini ja kitarani vaikken niitä juuri koskaan soittaisikaan ja viulua nyt tulee soitettuakin niin en puolustele niitä millään. Tältä huoneeni näytti 5 minuutin pikasiivouksen jälkeen, eli paljon tätä siistimpi se ei ole koskaan, jonkin verran sotkuisempi aina toisinaan. Tästä näkyy myös lempipaheeni, sängyn petaamattomuus. En petaa sitä ikinä hähhähähähäh!!




Vaan mitä löytyikään kaapeista, kun Virpi ja yhteinen ystävättäremme kävimme kaapin läpi? No sotkua... Joka ei näytä ulkosalla yhtään niin kivalta. Taas kaapistani lähti täpötäysi Ikea-kassillinen kirpputorille sekä muutamia Virpille, yhteiselle ystävättärellemme ja tyttöystävälleni. En oikeasti tajua, mihin se materia aina jemmaa itsensä, mutta mun pitää olla ihan pirun hyvä organisoija, että tässä on edes joku tolkku. Katsokaa ja kauhistukaa. :(






















Ne, jotka ovat lukeneet blogiani tietävät, että olen itkenyt neuleiden perään ties kuinka kauan. Sitä osastoa taas harvennettiin reilulla kädellä oudoin tuloksin: huomasin, että minulla on riittävästi ihania neuleita. Pyyhin neuleet ostoslistaltani ja silittelin lemppareitani hämmästyksissäni. Yläosat tuottavat paniikkia myös, mutta auttaisikohan tähänkin luopuminen? Olisiko minun mahdollista yliviivata kaikki asiat ostoslistallani luopumalla lisää? Itseasiassa olen siitä varma, sillä mitä tyhjemmäksi vaatekaappini käy, sitä enemmän minulla tuntuu olevan päällepantavaa.

Paskasta mediasta

Jostain syystä ihmiset, eivät tykkää kun mediaa kritisoidaan.

Usein, kun puhutaan median vaikutuksesta ulkonäköpaineisiin, joku älypää tulee ja sanoo: "hei, lehtienkin ptiää myydä, ei ne voi sille mitään mitä ne kirjoittaa". Se on täyttä paskanjauhantaa. Miten niin lehdet eivät voi sille mitään? Totta helvetissä ne voivat! Lehdet voivat ihan hyvin päättää olevansa julkaisematta kulutus- ja muotikritiikitöntä paskaa. En yhtään ymmärrä mikä himo niin monella on kokea sympatiaa yhtiöitä kohtaan, jotka julkaisevat ihmisten itsetuntoa romuttavia valheita tienatakseen yhtiöiltä, jotka sitten hyödyntävät ihmisten huonoja itsetuntoja myydäkseen tuotteitaan. Lehtiin liitetään lisäksi käsitys journalistisesta etiikasta ja totuudesta, mikä tekee kusetuksen tajuamisen entistä vaikeammaksi.

Se on toki totta, etteivät ne ole pelkät naisten lehdet mitkä luovat paineita. Ne ovat fuckin' kaikki lehdet. Iltalehdissä poseerailee tähtityttöjä ja missejä ja muita puoljulkkiksia otsikoilla "x:n seksikäs laihdutuksen lopputulos: vihdoin olen kaunis" jne. Hesarikaan ei ole paljon parempi, eivät ne ainakaan keskity ulkonäkönormiston kriittiseen tarkasteluun. Ja lehtien lisäksi tv-ohjelmat, joissa ei vuosiin ole näytellyt kokoa 36-isompaa tai kasvonpiirteiltään epätraditionaalista naista. Jos isompikokoisia naisia sattumalta eksyy ruudulle, on kyseessä todennäköisesti laihdutusohjelma, missä läskistä aiotaan muokata "kaunotar", joko leikkauksin tai dieetein. Blogimaailmassakin pienikokoiset bloggarit "humoristisesti" haukkuvat koon 36 takapuoliaan lentokentiksi.

Toinen virheellinen näkökulma on se, että haitallista mediaa voisi vain olla kuluttamatta ja ongelma haihtuisi. Media on kaikkialla ympärillämme ja se vaikuttaa meihin kaikkiin. Vain mökkiin eristäytymällä (ilman radiota, tv:tä, nettiä, lehtiä, kirjoja ja muita (medialle altistuneita) ihmisiä) voisi yrittää välttyä sen vaikutukselta. Onnee vaan sille loppuelämälle.

Huom! En nyt siis sano, että ihmiset eivät voi mitään ajatuksilleen ja, että kritiikkiä ei voisi opetella. Mutta mistä sitä oppisi? Missä tarjotaan vaihtoehtoinen näkemys? Muutamia hyviä blogeja löytyy, mutta niidenkin löytyminen on ollut joko järjettömän etsinnän tai täydellisen sattuman lopputulosta ja lehdistä en itse ole ainakaan onnistunut löytämään vielä yhtään julkaisua, jonka kokisin itselleni täysin terveeksi luettavaksi. Monissa lehdissä on jo hyviä artikkeleita ulkonäköpaineista jne., mutta niitä ympäröi sellainen kasa roskaa, että huono sisältö päihittää hyvän. Kriittinen lähestymistapa teksteihinkin tulee yleensä opittua vasta teininä, missä vaiheessa aivot ovat imeneet itseensä jo aika määrän harhaluuloja. Itsekin joudun kamppailemaan päivittäin niitä harhaluuloja ulkönäöstä ja kauneudesta, joita minulle on pakkosyötetty lapsesta asti ja pakkosyötetään jatkuvasti lisää.

On ihan älyttömän turhauttavaa törmätä näkemyksiin siitä, että olisi helppoa viskata ulkönäköpaineet helvettiin ja ihminen omaa typeryyttään uskoo mitä lehdissä kirjoitetaan, kun itse taistelee jatkuvasti löytääkseen edes muutaman tv-sarjan ja elokuva, missä epästereotyyppisen näköisiä ihmisiä esitetään positiivisessa valossa. Vaikka järkeni ja kritiikkini sanookin, ettei esim. lihavuudessa ole mitään pahaa, on aika saatanan vaikeaa uskoa sitä, kun kaikkialla ympärilläsi ainoat asiat mitkä yhdistetään lihavuuteen ovat rumuus, laiskuus ja typeryys. Media ei ole vain reflektio kulttuurista, se on myös sen ylläpitäjä. Media vaikuttaa ihmisiin ja ihmiset omaksuvat sieltä asioita. Vaikka itse olisin kuinka kriittinen, ei olisi helppoa uskoa lihavuuden neutraalisuuteen, jos kaikki muut uskovat toisin.

Tiedän, etten voi määrätä siitä mitä lehtii kirjoitetaan, mutta totta helvetissä saan kritisoida niiden sisältöä ja kritisoida sitä, että lehdet julkaisevat vahingollista materiaalia (80% naisista arvio ulkonäöstään huononi 30 min. muotilehteä luettuaan huolimatta koehenkilön lehteä edeltävästä arviosta ulkonäöstään).

Kriisi

Niinhän se menee, että juuri kun on saanut vaatekaappinsa mukavaan tilaan ja pukeutuminen on helppoa ja mukavaa, niin iskee kriisi. Tukka-kriisini on siis vain yksi osa kokonaisvaltaista ulkonäkö-kriisiä, jonka pyörteissä juuri nyt harhailen.

Kriisi alkoi jo kesästä, mutta nyt syksyllä se on suorastaan villiintynyt. Kriisi on aika suoraa seurausta omasta poliittisesta ja aatteellisesta radikalisoitumisestani ja turhautumisestani yhteiskuntaan. Nämä heijastuvat pukeutumiseeni haluna irrottautua pukeutumisellani yhteiskunnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa tarvetta irtautua perinteisistä käsityksistä vaatteeista ja pukeutumisesta, sillä muoti ja pukeutuminen tapahtuvta yhteiskunnallisessa viitekehyksessä, ja vaatteisiin liittyy huomattava määrä tulkittavia viitteitä. Näihin viitteisiin olen kyllästynyt. Olen kyllästynyt siihen, että hameet tulkitaan naisellisiksi ja housut miehekkäiksi, olen kyllästynyt siihen, mitä puvun käyttö viestii suhteessa t-paitaan ja farkkuihin. Näiden viitteiden lukeminen ja tulkitseminen asussa on ollut se mikä on tehnyt muodista ja pukeutumisesta minulle kiinnostavia, mutta tällä hetkellä koen vain suurta ahdistusta ajatellessani, että olen itsekin tulkinnan kohteena.


Kriisi vaikuttaa myös suhtautumiseeni kroppaani. Ongelma ei oikeastaan kroppa itsessään, vaan se mitä viitteitä kroppaani liitetään. Ahdistaa ajatella, että kroppaani tulkintaan sukupuolellisesti. Että mitä tahansa pistän päälleni kaikki näkevät niissä vaatteissa naisen ja antavat naiseuteni vaikuttaa tulkintaan lopputuloksesta. Ärsyttää, kun näen jonkun hienon asun miehellä ja joudun vaan toteamaan, että jos itse pistäisin saman päälle, olisivat asusta syntyvät mielikuvat aivan erilaiset.


Nämä mielialat ovat jättäneet minut melko epävarmaksi siitä mitä haluaisin pukea, tai miltä haluaisin näyttää. Tämä taas on tehnyt minusta hyvin vaikutteille alttiin. Huomaan himoitsevani farkkupaitaa ja kuolaavani ruskean ja beigen nahan päälle. Olen myös viehättynyt kullasta ja musta on alkanut kyllästyttää minua... Olen siis vähän ulalla vaatekaappini kanssa. Kaipaisin radikaalia muutosta, mutta en edes tiedä mitä.


Yritän nyt lähteä hakemaan intoani kokeilemalla uusia asioita. Vaihdan tod.näk. hiusteni väriä ja aion hankkia syysloman aikana vihdoin ja viimein ne toiset korvareiät, mitä olen suunnitellut 15-vuotiaasta asti. Ajatus on nyt yrittää olla jumiutumasta ja antaa mennä. Tulen näistä jutuista varmaan kirjoittelemaan lisää fiilisten edetessä.

Tukkakriisin arvoitus

Minulla on nyt meneillään maailman kauhein hiuskriisi. Kriisi on jo suurudessaan järkyttävä, mutta sen pää-ominaisuus on se mikä tekee siitä pahimman. Olen kyllästynyt mustaan tukkaan.


Tämä ei ehkä kaikista vaikuttaisi maailmanlopulta, mutta minulle musta tukka on aina ollut ihana vaihtoehto. Se on sopinut minuun, tyyliini, kaikkiin vaatteisiini. Mustassa tukassa on ihanaa värittömyyttä ja toisaalta sävyn puhtaus tuo hienostuneisuuden fiiliksen, joka on tehnyt rönttöisistäkin asuista vähän fiinimpiä. Mutta nyt en jostain syystä kestä sitä enää. Musta tukka tuntuu tappavan tylsältä ja mielikuvituksettomalta ja keinotekoiselta.

Pelkään, että olen joutunut trendien orjaksi. Maantienvärisistä hiuksista on puhuttu jo aikaa ja viime aikoina olen törmännyt useisiin artikkeleihin ihmisistä, jotka ovat lähteneet hakemaan luonnollsta hiusväriään takaisin. Hiirenharmaa tukka houkuttaa niinkuin se ei ole ikinä aiemmin houkuttanut. Mutta houkuttaa myös muut jutut; oikeastaan kaikki paitsi musta. Punaisen tukan himo on taas leimahtanut (syytän Parfyymiä ja sen ihania punatukkaisia kaunottaria), sinistä himoan taas todella todella paljon, uber-blondi platina olisi ihana ja pinkkikin kutkuttaa ensimmäistä kertaa teinivuosien jälkeen. Myös tällaiset haalistuneet liukuvärjäykset ovat houkutelleet hulluna.


Olen viettänyt mustatukkaisena jo viisi vuotta, jota ennen olin kokeillut vähän sitä sun tätä, ja toki olen näiden viiden vuoden aikana flirttaillut ajatuksella muista väreistä. Mutta aina musta tukka on kuitenkin ollut se ihanin ja parhain vaihtoehto. Ja nyt... Ei mitään. Kaikki järki ja kokemus päässäni puhuu mustan tukan hienoudesta ja mutta sydän vain kumiseen tyhjää.


Maanantaina on kampaaja enkä tiedä mitä teen. En enää kestä tätä tukkaa sekuntiakaan, mutta toisaalta pelkään, että yhden värinpoisto kerran jälkeen haluankin takaisin mustaan. Tai mitä jos mitkään asut eivät enää näytäkään hyvältä jonkun muun tukan kanssa tai mitä jos kyse onkin vain hämmentyneestä tukkamalli-kriisistä. Ja se mitä sitten haluaisin mustan tilalle on arvoitus. Enää kolme päivää kampaajaan ja olen ihan ulalla ihan kaikesta. Hiusten väri on ollut se yksi vakio, joka on turvallisesti kuljettanut minua leikkauksesta toiseen, mutta nyt olen tuuliajolla. Somebody help!

Hups huumaa!

Kirjoittelin, että suunnittelen kirppis-ostelun rajoittamista. No... Se ei mennyt ihan niin putkeen kuin ajattelin. Juttuhan meni siis niin, että minun oli lähdettävä kierrätyskeskukseen etsimään vaatekaappeja ympäristötaide-projektia varten. Kaappeja ei löytynyt, sen sijaan jotain muuta tarttui mukaan.


Ihana fiftari-tyylinen mekko. Mietin vähän, että lyhentäisin tuota helmaa, sillä minulle tulee vähän hassu olo tuon pituisessa helmassa, mutta toisaalta tuo helman pituus sopii itse mekkoon todella hyvin, ja lyhennys saattaisi pilata koko vaatteen. Mielipiteitä?


Yllätys: uusi vyö! Mutta tällaista ohutta nahkavyötä olen oikeasti etsinyt pitkään!


Ja sitten vielä kaksi solmiota. Noita on kerääntynyt kirppareilta viime aikoina aika paljon, mutta käyttöön ei ole päässyt vielä yksikään. Sinänsä olen ollut koko syksyn aika epäpukeutumis-fiiliksissä, että ongelma on kyllä ollut minussa ei solmioissa. No huomenna on facebook-virallinen "suit up"-day, niin ehkä joku noista pääsisi vihdoin käyttöön. Tuo ohuempi on muuten jotain mokka-nahkaa ja siinä on ihana tasainen lyhyesti hapsutettu pääty!

Muttamutta! Koko satsi maksoi vain 2e! Rakastan kyllä suunnattomasti tätä Imatran kirppisten hintatasoa <3


Ja sitten sain vielä tämän paidan yhdeltä luokkakaverilta. Valokuva vähän huijaa: oikeasti tämä on semmoinen kylmä tummanpunainen. Pitsi ja naisellisuus hämäsivät minua ensin, mutta päällä tämä näytti ihanalta. Jotenkin romantiikka vetoaa nyt.

Aika hyvin on taas tyhjentyneet kaapit alkaneet täyttyä. Nyt kirppistely saa kyllä jäädä tauolle. Ainakin siihen saakka, että saan soviteltua asuste-laatikkoni läpi. Seuraavaksi aion shoppailla vasta kun oikeasti tiedän mitä tarvitsen ja mitä minulla jo on! (Huom! Tämä koskee vain Imatraa! Olen menossa Helsinkiin viikoksi ja siellä saan katsella kaikkea vapain silmin ja lompakoin :p)

Ensimmäiset ostokset sitten lakon

Noin kuukausi sitten kaupoistaostamattomuusputkeni sitten katkesi. Toissakesänä päätin aloittaa shoppauslakon, joka koski kaikkea pukeutumiseen kaupasta uutena ostettua, paitsi alusvaatteita ja kenkiä. Kirppikset ja secondhand-kaupat eivät siis kuuluneet lakkoon ja niitä kolusinkin ahkerasti. Alusvaatteiden ja kenkien osalta sen sijaan ei mitään superhamstrausta tapahtunut, vaan näiden 14 rätittömän kuukauden aikana taisin ostaa vain kahdet kengät ja yhdet rintsikat.

Oikeastaan lakossa en enää pidempään aikaan ole ollut, mutta estetiikan tajuni ja kulutustottumukseni ovat oikeasti muuttuneet niin paljon, etten ole löytänyt mitään ostettavaa. Täytyy sanoa, että tässä projektissa pääsin siis todella hyvin tavoitteeseen. :)

Inhoan sitä tapaa, jolla ihmiset "varustautuvat uuteen kauteen" ostamalla kaikkea turhaa. Nämä kolme asiaa kuitenkin pelastavat syksyni, joten ehkä minut lasketaan nyt varustautuneeksi. Talvikenkiä olen hakenut pitkään toivottomasti, mutta nyt lopulta löysin nämä ihanat nilkkurit Vagabondista. Kengät olivat ihan oikea tarvehankinta, mutta sitten päästään hupiosastoon. Hiekan väriset huivi ja baskeri sopivat loistavasti kirkkaanpunaisen huulipunan kanssa, ja siivottuani huivilaatikkoni kaikistan ylimääräisyyksistä erikoisempiakin lempihuiveja tulee käytettyä paljon helpommin.

Lisää loppukesää

Nämä kuvat ovat samaiselta loppukesän päivältä kuin nuo Hannan viimeksi postaamat.


Shortsit ovat nero löytö UFF:ilta. Korkeavyötäröisiä shortsejahan on tullut metsästettyä ties kuinka pitkään. Näiden lahkeet ovat pitkät ja löysät, niin olen nyt sitten vain käärinyt niitä, mutta jos se joulupukki palkitsisi mua ompelukoneella, niin voisi nämä ihan oikeasti kunnolla lyhentää. Näistä tulikin saman tien luottovaate kesälle.



Kengät ovat mahtava löytö viime kevään Tallinan reissulta. Todella mukavat jalassa ja koron mallin on vähän epätyypillinen. Tykkään kyllä tuosta nauhallisesta gladiaattori-lookista tosi paljon.


Kaulakoru on ihana löytö Kiinasta. Tykkään tällaisista isoista ja näyttävistä korusita tosi paljon, mutta säälikseni olen jumittunut käyttämään niitä aika yksipuolisesti.

Oli oikein kiva päivä tässä neroista, mahtavista ja ihanista löydöistä koostuvassa asussa :D Tosin oli kyllä tosi outo olo alkupäivästä, kun kaula-aukko oli ihan peitetty ja jalat taas ihan paljaat ja vielä koroille nostettuna. Yleensä menee toisin päin.

Loppukesästä

Tässä vähän koulujenalun tunnelmaa jälkikäteen. Kengät on hupsista ihan samat kuin nämä. Vaatteet lemppareitani kirppuiluja. Kunpa olisi vielä nahkatakkisää, sillä opin tänä kesänä ja alkusyksynä käyttämään kaikkia nahkatakkejani miltei tasapuolisesti.

Jean Paul Gaultier ja ihania naisia

Uutinen lyhyesti: Jean Paul Gaultier otti malleikseen kevät/kesä2011 -runwayshow:hunsa julki-lesbon ja lihavan Beth Ditton sekä "plus-kokoisen" supermallin Crystal Rennin.



Mitä rakastan eniten tässä jutussa on se, että Jean Paul Gaultier valitsi jopa kaksi eri kokoista normi-mallia isompaa naista kantamaan vaatteitaan. Vaikka olisihan heitä useampiakin voinut olla... Silti jo kolmen eri vartalonmallin pukeminen ja esitteleminen on suht harvinaista ja iloitsen siitä.

Päivän sitaateiksi valikoituvatkin:

"What counts is personality, there is not just the one form of stereotyped beauty," Jean Paul Gaultier

“It’s really interesting to me that people will look at a thin person and go, ‘That’s a healthy person’. I want to go, ‘Come open my refrigerator and look and then let’s talk about what you think is so bad’. To be thin and to stay really thin, sometimes…some people literally do coke all the time. Some people smoke cigarettes instead of eating. That’s crazy. But that’s ‘okay’ because you look healthier.” Beth Ditto

Kauneuden ei ole pakko olla joko tai, kaikenlaiset muodot ja piirteet mahtuvat samalle lavalle. Ja laihuus ja terveys eivät ole synonyymeja.

Aiheesta oltiin kirjoitettu myös More To Love:issa, mistä löytyy lisää kuvia ja videota.

ps. Rakastan malliston David-Bowie-glam-rock-androgynia meininkiä!







Huomattavia yhdennäköisyyksiä eikö?

Käykäätte peremmälle!

Parin viikon loppumaton uurastus huoneen siivouksen parissa alkaa tuottaa tulosta. Olen käynyt lähes kaikki kasat ja laatikot läpi ja olen karsinut tavaraa niin rajulla kädellä kuin vain olen kyennyt. Tosin vieläkin saisi lähteä... Tarvitsenko oikeasti viisiä kertakäyttökorvatulppia, kun minulla on yhdet pitkäikäisemmät ja aina kuitenkin unohdan ottaa niitä minnekään mukaan? Joka tapauksessa tämä projekti on edennyt varsin ihastuttavasti.


Lattia on lähes tyhjä ja huoneessa voi taas liikkua vapaasti.


Olen saanut jo lajiteltua suurimman osan tästä pöydän-alusta rojusta.


Järjestin myös uusiksi kirjahyllykön. Tässä se on vielä taiteellisessa kaaoksessa.


Ja nyt kaikki on suht siististi. Hyllykön järjestäminen on kyllä ollut turhauttavinta puuhaa ikinä. Ajatus lähti siitä, että tarvitsin lisätilaa kengille ja hatuille ja ajattelin, että ne olisi kiva pitää näkösällä. Loppujen lopuksi hylly kuitenkin täyttyi aika lailla kaikesta muusta. Hatut on tungettu hankalasti päällekkäin ja hyllyn varjo piilottaa kengät. Lisäksi hyllyt tuntuvat olevan jatkuvasti sen kriittisen 2-5 neliösenttiä liian pienet tai isot. Hyllyt ovat täynnä tyhjiä kolosia, joille en keksi mitään järkevää täytettä. Vaadin ehkä liikoa. Haluaisin että kengät ja hatut olisivat näkösällä ja siististi lajiteltuna ja helposti otettavissa ja soviteltavissa ja helposti takaisinlaitettavina ja esteettisesti ja tilavasti etc.


Tässä muuten siis suurin osa hatuistani. Niiden kanssa on nyt tsempattava, sillä uudet tulokkaat eivät ole oikein tahtoneet päästä käyttöön. Voisi ehkä pitää jonkun hattu-viikon tässä jossain vaiheessa syksyä.


Kesäiset olkihatut jätin vanhaan vaatekaappiin. Siellä makaavat myös pehmeät hatut sekä höyhenpuuhkat ja uusi tulokas: Hannalta saatu kettupuuhka. Voitte myös huomioida, miten siististi vaatteet näyttävät roikkuvan henkareistaan! Vielä, jos nuo henkarit olisivat vähän vähemmän muoviset ja vähän enemmän yhteensopivat...

Järjestely-vinkkejä otetaan vastaan! Ja ahkerointi-kehuja ;)