Paskasta mediasta

Jostain syystä ihmiset, eivät tykkää kun mediaa kritisoidaan.

Usein, kun puhutaan median vaikutuksesta ulkonäköpaineisiin, joku älypää tulee ja sanoo: "hei, lehtienkin ptiää myydä, ei ne voi sille mitään mitä ne kirjoittaa". Se on täyttä paskanjauhantaa. Miten niin lehdet eivät voi sille mitään? Totta helvetissä ne voivat! Lehdet voivat ihan hyvin päättää olevansa julkaisematta kulutus- ja muotikritiikitöntä paskaa. En yhtään ymmärrä mikä himo niin monella on kokea sympatiaa yhtiöitä kohtaan, jotka julkaisevat ihmisten itsetuntoa romuttavia valheita tienatakseen yhtiöiltä, jotka sitten hyödyntävät ihmisten huonoja itsetuntoja myydäkseen tuotteitaan. Lehtiin liitetään lisäksi käsitys journalistisesta etiikasta ja totuudesta, mikä tekee kusetuksen tajuamisen entistä vaikeammaksi.

Se on toki totta, etteivät ne ole pelkät naisten lehdet mitkä luovat paineita. Ne ovat fuckin' kaikki lehdet. Iltalehdissä poseerailee tähtityttöjä ja missejä ja muita puoljulkkiksia otsikoilla "x:n seksikäs laihdutuksen lopputulos: vihdoin olen kaunis" jne. Hesarikaan ei ole paljon parempi, eivät ne ainakaan keskity ulkonäkönormiston kriittiseen tarkasteluun. Ja lehtien lisäksi tv-ohjelmat, joissa ei vuosiin ole näytellyt kokoa 36-isompaa tai kasvonpiirteiltään epätraditionaalista naista. Jos isompikokoisia naisia sattumalta eksyy ruudulle, on kyseessä todennäköisesti laihdutusohjelma, missä läskistä aiotaan muokata "kaunotar", joko leikkauksin tai dieetein. Blogimaailmassakin pienikokoiset bloggarit "humoristisesti" haukkuvat koon 36 takapuoliaan lentokentiksi.

Toinen virheellinen näkökulma on se, että haitallista mediaa voisi vain olla kuluttamatta ja ongelma haihtuisi. Media on kaikkialla ympärillämme ja se vaikuttaa meihin kaikkiin. Vain mökkiin eristäytymällä (ilman radiota, tv:tä, nettiä, lehtiä, kirjoja ja muita (medialle altistuneita) ihmisiä) voisi yrittää välttyä sen vaikutukselta. Onnee vaan sille loppuelämälle.

Huom! En nyt siis sano, että ihmiset eivät voi mitään ajatuksilleen ja, että kritiikkiä ei voisi opetella. Mutta mistä sitä oppisi? Missä tarjotaan vaihtoehtoinen näkemys? Muutamia hyviä blogeja löytyy, mutta niidenkin löytyminen on ollut joko järjettömän etsinnän tai täydellisen sattuman lopputulosta ja lehdistä en itse ole ainakaan onnistunut löytämään vielä yhtään julkaisua, jonka kokisin itselleni täysin terveeksi luettavaksi. Monissa lehdissä on jo hyviä artikkeleita ulkonäköpaineista jne., mutta niitä ympäröi sellainen kasa roskaa, että huono sisältö päihittää hyvän. Kriittinen lähestymistapa teksteihinkin tulee yleensä opittua vasta teininä, missä vaiheessa aivot ovat imeneet itseensä jo aika määrän harhaluuloja. Itsekin joudun kamppailemaan päivittäin niitä harhaluuloja ulkönäöstä ja kauneudesta, joita minulle on pakkosyötetty lapsesta asti ja pakkosyötetään jatkuvasti lisää.

On ihan älyttömän turhauttavaa törmätä näkemyksiin siitä, että olisi helppoa viskata ulkönäköpaineet helvettiin ja ihminen omaa typeryyttään uskoo mitä lehdissä kirjoitetaan, kun itse taistelee jatkuvasti löytääkseen edes muutaman tv-sarjan ja elokuva, missä epästereotyyppisen näköisiä ihmisiä esitetään positiivisessa valossa. Vaikka järkeni ja kritiikkini sanookin, ettei esim. lihavuudessa ole mitään pahaa, on aika saatanan vaikeaa uskoa sitä, kun kaikkialla ympärilläsi ainoat asiat mitkä yhdistetään lihavuuteen ovat rumuus, laiskuus ja typeryys. Media ei ole vain reflektio kulttuurista, se on myös sen ylläpitäjä. Media vaikuttaa ihmisiin ja ihmiset omaksuvat sieltä asioita. Vaikka itse olisin kuinka kriittinen, ei olisi helppoa uskoa lihavuuden neutraalisuuteen, jos kaikki muut uskovat toisin.

Tiedän, etten voi määrätä siitä mitä lehtii kirjoitetaan, mutta totta helvetissä saan kritisoida niiden sisältöä ja kritisoida sitä, että lehdet julkaisevat vahingollista materiaalia (80% naisista arvio ulkonäöstään huononi 30 min. muotilehteä luettuaan huolimatta koehenkilön lehteä edeltävästä arviosta ulkonäöstään).