Hannan vaatekaapin siivous

Virpi on jo näyttänyt oman huoneensa, joten näinpä teen minäkin. Ongelmamme, hamstraus, on yhteinen, mutta syyt ja seuraukset ihan päinvastaiset. Itse hamstraan muun muassa siksi, että olen todella hyvä organisoimaan tavaraa. Pystyn noihin kahteen pieneen kaappiin änkemään sellaiset määrät tavaraa, että virpi oli jätkyttynyt kun ensimmäistä kertaa näytin vaatevuoreni hänelle. Kun vaatteet kuitenkin mahtuu hyvin ja osaan järjestää ne järkevästi, on helppo uskoa, ettei sitä nyt niin paljon olekaan. Totuus on kuitenkin toinen, ja onneksi muutos on ollut koko ajan parempaan päin tänä vuonna.

Tässä näkymä huoneeseeni sen ovelta. Kuten näkyy, huoneessani on viisi seinää ja jokaisella on ovia tai ikkunoita, eli se on sisustuksellisesti aika hankala ja sinne on hankalaa saada mahtumaan juuri mitään. Nuo perällä olevat ovet ovat vaatekaappeihini: vasemmalla roikkuvat mekot ja hameet, oikealla on kaikki muut viikattuna paitsi pari paitaa katossa rekillä sekä kaikki kengät lattialla laatikoissa pinottuna. Näyttävät luksuskaapeilta, mutta ovat todellisuudessa tosi epäkäytännölliset kapeutensa ja syyvyytensä vuoksi, eli vaatekaappien pinta-alasta pystyy oikeasti käyttämään vain murto-osaa. :(



Eli kuten näkyy, omistan nykyään aika vähän tavaraa. Musiikkisälä viel aika paljon tilaa, mutta minä haluan omistaa mandoliinini ja kitarani vaikken niitä juuri koskaan soittaisikaan ja viulua nyt tulee soitettuakin niin en puolustele niitä millään. Tältä huoneeni näytti 5 minuutin pikasiivouksen jälkeen, eli paljon tätä siistimpi se ei ole koskaan, jonkin verran sotkuisempi aina toisinaan. Tästä näkyy myös lempipaheeni, sängyn petaamattomuus. En petaa sitä ikinä hähhähähähäh!!




Vaan mitä löytyikään kaapeista, kun Virpi ja yhteinen ystävättäremme kävimme kaapin läpi? No sotkua... Joka ei näytä ulkosalla yhtään niin kivalta. Taas kaapistani lähti täpötäysi Ikea-kassillinen kirpputorille sekä muutamia Virpille, yhteiselle ystävättärellemme ja tyttöystävälleni. En oikeasti tajua, mihin se materia aina jemmaa itsensä, mutta mun pitää olla ihan pirun hyvä organisoija, että tässä on edes joku tolkku. Katsokaa ja kauhistukaa. :(






















Ne, jotka ovat lukeneet blogiani tietävät, että olen itkenyt neuleiden perään ties kuinka kauan. Sitä osastoa taas harvennettiin reilulla kädellä oudoin tuloksin: huomasin, että minulla on riittävästi ihania neuleita. Pyyhin neuleet ostoslistaltani ja silittelin lemppareitani hämmästyksissäni. Yläosat tuottavat paniikkia myös, mutta auttaisikohan tähänkin luopuminen? Olisiko minun mahdollista yliviivata kaikki asiat ostoslistallani luopumalla lisää? Itseasiassa olen siitä varma, sillä mitä tyhjemmäksi vaatekaappini käy, sitä enemmän minulla tuntuu olevan päällepantavaa.