Flowers in my dress

Esiteltyäni kaikkia noita ostoksiani, lienee minun aiheellista esitellä myös kuvia, joissa käytän niitä. Uuden opiskelu-blockin alettua on minulla aamuisin hiukan enemmän aikaa ja olen iltapäivisin vapaampi, joten olen jopa saanut joitakin asuja kuvattua.




Esittelenkin ensimmäisenä uuden kukkamekkoni. Lähinnä koska ostaessani sitä olin hiukan epävarma siitä, olinko vain trendien aivopesemä, vai tulisinko oikeasti käyttämään sitä. No tulinhan minä: mekko päätyi päälleni päivä sen ostamisesta mennessäni ravintoloimaan isäni kanssa. Ravintola sijaitsi täkäläisessä hotellissa, jonka sisustus seilaili art nouveau-tyyppisten huonekalujen ja barokkimaisen runsuaden välillä. Isoissa saleissa oli jättimäisiä kukka-asetelmia ja seinät oli vuorattu kaiken värisillä ornamentaalisilla kukkatapeteilla. Luonnollisesti siis koin mekon kukka-pritin istuvan sinne kuin nappi silmään. Valitettavasti minulla ei ole kuvia itse lokaatiosta, joten saatte tyytyä mekkooni ja kuvitella dorm-huoneeni mekkoon sopivaksi ylelliseksi hotelliaulaksi.



Tässä vielä pari kuvaa sovituskopista, joissa demonstroin sitä miten suunnittelen käyttäväni mekkoa arkena. Eli maihareiden ja jykevän mustan nahkavyön kanssa.

Kotona vaatekaappini ollessa täysivoimaisena saattoi joskus kulua puolikin vuotta ennen kuin ensimmäistä kertaa oikeasti käytän jotain "uutta" vaatetta. Minulla on huono taipumus säästellä uusia vaatteita, ja haluan niiden debyytin olevan aina "täydellinen". Tämä tarkoitti usein myös sitä, että jos jokin asia oli huonosti (esim. tukka likainen) en halunnut pukeutua enkä meikata ollenkaan, koska likainen tukka olisi pilannut kaiken muun.

Täällä olen huomannut rentoutuvani asu-perfektionismistani. Jos tukka on likainen pistän hatun päähän ja jatkan muuten samaa rataa. En myöskään enää obsessoi "täydellisen debyytin"-ajatuksesta, vaan yritän keskittyä pelkkään fiilistelyyn.

"People here don't wash their hair in the morning"

Hah! HAH! HAH!!!

Meillä oli pieni kansainvälisten opiskelijoiden tapaaminen tuossa äskettäin. Aamulla olin pukeutunut uusiin korkeavyötäröisiin housuihini ja viininpunaiseen paitaan ja olinpa vielä kerrankin herännyt tarpeeksi ajoissa meikatakseni kunnolla. Alla vielä kuva asusta ja lähikuva naamasta demonstroidakseni tämänpäiväistä ulkomuotoani.



Poistuessani tapaamisesta, yksi jätkä pysäytti minut ja kehui asuani ja sitä miten huulipunani mätsäsi. Kiitin, ilostuen ja hän jatkoi "I really miss European-style dressing here, people just don't dress up". Totta sinänsä, kampuksela kun asutaan , niin monet pukeutuvat verkkareihin ja täällä tosiaan käytetään legginssejä housuina melko paljon, mutta eipä sitä muuallakaan kaikki pukeudu juhlamekkoon kaupassakäyntiä varten.

Mutta jätkä ei jättänyt asiaa siihen, vaan jatkoi "People here just dress up in sweatpants and throw a big t-shirt on top, people don't take care of themselves ... Some people don't wash their hair in the morning, people shower like once a week or once every four days!". Hah! HAH! Tietäisitpä poju kelle puhut! Olen suihkuttomuuden ja saastaisuuden kuningatar! Voi kunpa olisit nähnyt minut eilen väsyneenä ja hikisenä joogan jäljiltä raahautamassa kirjastoon jättikoon college-löllöhousuissa ja isoveljen vanhassa villapaidassa, hattu jo toista päivää likaista tukkaa piilottamassa! Luulitko minun käyneen suihkussa aamulla? Luulit väärin! Ei todellakaan huvita kammeta itseäni ylös puolta tuntia aikaisemmin aamuisin, kun normaalistikin saan noustua juuri ja juuri ehtiäkseni pesemään hampaat ja kasvot.

Kyllä, minulla on tänään kivat vaatteet ja yhteen koordinoidut paita ja huulipuna. Huomenna? Kuka tietää, ei sitä aina jaksa. Viime vuoden talvena ja keväänä kun olin kaulaani myöten töissä ei pukeutuminen todellakaan ollut ensimmäinen prioriteettini. Stressaantuneena ja kiireisenä suunnatessani työhuoneelle maali ja kipsipöly -paskan keskelle tärkeintä oli se, että vaate oli mukava ja sotkettava. Laittautuminen on minulle valinta, joka tuottaa hupia, eli teen sitä milloin huvittaa. Mitä se EI ole on "taking care of myself".

"Itsestään huolehtiminen", tuo vihastuttava käsite, jota nykyään viljellään joka lehdessä. Todellinen itsestään huolehtiminen on sitä, että kun on sairaana - lepää, jos on väsynyt - nukkuu, jos on nälkäinen - syö. Itsestään huolehtiminen ei ole sitä, että myöhäisen yön jälkeen pakottaisin itseni lyhentämään uniani entisestään, vain jotta voisin sitten viettää päiväni väsymyksestä huumaantuneena, mutta projisoiden "itsestään huolehtivaa" olemusta. Huolehtisin itsestäni paremmin nukkumalla pidempään.

Viime aikoina on voinut lukea ties kenen nostalgikon haikailevan "vanhoja hyviä aikoja", kun "kaikki laittautuivat". Minä puolestani iloitsen, että ihmisillä on nykyään vapaus itse valita (teoreettisesti ainakin) mihin käyttävät aikansa, rahansa ja energiansa, ja yhteiskunnassa edes yritetään ymmärtää, että ulkomuoto ei ole kaikki kaikessa. Kuten yllämainitusta tapauksesta voi oppia, ei koordinoitu asuni kertonut tälle herrasmiehelle mitään totuudenmukaista persoonastani tai yleisestä hygienia-tasostani.

Mukavuuden tai käytännön vuoksi pukeutuminen ei ole huonompaa eikä parempaa kuin esteettisyyden vuoksi pukeutuminen. Jotkut tykkäävät ensimmäisestä ja toiset jälkimmäisestä. Suotakoon kaikille rauha välittää tai olla välittämättä ja olkoon suomatta kellekään oikeutta kontrolloida toisten elämää, kehoa ja valintoja.

Coloradon ruosteiset kukkulat

Colorado Springs on melko pikkuinen kaupunki, joten mitään päätähuimaavia shoppaus-mahdollisuuksia täällä ei ole (ei niin, että niitä välttämättä tarvitsisikaan). Muutamia second-hand kauppoja täällä kuitenkin on, tosin itse en ole juurikaan päässyt kampukselta edes poistumaan. Mutta odotan innolla mahdollisuutta päästä tarkastamaan niiden sisältöä!

Joitakin juttuja olen kuitenkin ostanut, lähinnä lyhyillä päiväreissuilla Denveriin, joka onkin jo huomattavasti isompi paikka. Tosin ei sielläkään ole kunnolla ehtinyt kulkea, vain ravata pää-shoppaus-katua pitkin, eli HenkkaMaukka ja muut toverit ovat olleet pääasialliset osto-lokaatiot.


Ihanan pehmeät trikoo-paidat ovat Forever 21:sta




Mekko, kauluspaita ja kukkakoristeet ovat H&M:stä. Mekko edustaa ehdottomasti överivaate-ikävääni.



Housut ja shortsit ovat kaikki American Apparelista. Korkeavyötäröiset alaosat ovat minulla aina hakusessa, joten löydettyäni vihdoin korkeavyötäröisiä shortseja jne., niin tartuin tilaisuuteen. Suhtautumiseni American Appareliin on vähän kiistanalainen, American Apparelin pääjehua on useaan otteeseen syytetty alaistensa seksuaalisesta häirinnästä, ja vaikka merkki onkin käyttänyt "tavallisia ihmisiä" (kauppojensa myyjiä, kaikki kuitenkin suht. perus-hyvännäköisiä) mainoksissaan, on mainosten pornahtava sävy (tarkennettuna sellainen perus-mainstream-pornahtava "miehen katseelle" heruttaminen) herättänyt ainakin minussa kielteisiä tunteita. Mutta eipä muut ketjuliikkeet sen parempia ole, että...

American Apparelilla oli myös korkeavyötäröisiä farkkuja, mutta niiden malli oli minulle hyvin epäseopiva: reisistä iso ja lantiosta ja vyötäröstä kapea. Shortsienkin lahkeet tuntuvat leveiltä mutta ne loppuvat niin lyhyeen, että löyhyys haittaa.



Näissä kuvissa näkee housujen viehättävät etuleikkaukset.


Kengät ovat Eccosta. Supermukavat ja todelliseen tarpeeseen, pakkaamani kevätkengät ovat hajoamassa minä hetkenä hyvänsä. Tarkoitus olisi vielä tilata nämä ballerinat, koska ne ovat ensimmäiset ikinä sovittamani avokkaat, jotka eivöt tipu jaloistani!


Huivit jostain random-tavaratalosta. En tiedä välittyykö kuvasta, mutta tuo punainen on asteen ruosteisempi sävy, kuin mihin olen tottunut.

On suorastaan naurettavaa, miten ympäristönvaihdos vaikuttaa omiin pukeutumis-mieltymyksiini. Etenkin värimaailmani on ottanut drastisia askeleita uusiin suuntiin. Olen kiinnostunut vihreän sävyistä, okraisesta sinapinkeltaisesta ja minulla on jo lähes pakkomielle poltetusta oranssista. Heureka-hetkenä kaksi päivää sitten tajusin kiven ja maan täällä olevan paljolti tuota oranssin-sävyä (postauksen alussa oleva kuva ei muuten ihan demonstroi maaperän hehkuvaa punaisuutta).

Ei niin, etteikö värimieltymyksiin vaikuttaisi myös uusi tukka tai tämän nettisivun rankka selailu. Mutta ei ympäristön sävyjen ja auringonvalon intensiteetin vaikutusta voi kieltää.

Täkäläiset eivät muuten oikeastaan pukeudu mustaan. Eivät ainakaan läheskään siinä mittakaavassa, kuin Suomessa. Vähämustaisuus tuntuu jotenkin hassulta ja kummalliselta :D

Panama Panama ihana maa!

Olen ollut nyt siis Ameriikoissa kuukauden, mikä tuntuu uskomattomalta: aika on kulunut niin nopeasti!



Erinäisten byrokratia-komplikaatioiden takia piti muutto ja pakkaus hoitaa todella lyhyessä ajassa. Muuttaminen oli kauheaa.Vaikka olen vähentänyt ja järjestänyt tavaroitani kiitettävästi, täyttyi silti koko asunto muuttolaatikoista ja pakatessa tajusin, että minun on luovuttava trendi, vogue ja elle -kokoelmastani. Osa lehdistä on minulle rakkaita ja tuo mieleen hyvoä muistoja, mutta lehtikasoja laatikoihin kasatessani tajusin myös, että monet kannet eivät herätä minussa hämärintäkään muistikuvaa.


Työhuoneeni toimii varastona huonekaluilleni, 15 muuttolaatikolleni ja muutamalle extra-kassille ja korille. Ei mitenkään mahdoton määrä tavaraa, mutta epäkätevää joka tapauksessa.


Huoneeni kumman tyhjänä.

Myös pakkaaminen oli kauheaa! Vietän täällä 5 kuukautta, mutta pystyin ottamaan mukaani vain yhden 23-kiloisen matkalaukun. Uselata sai kuulla neuvon "älä ota mitään mukaan, shoppaat siellä kuitenkin!" johon haluaisin vastata: "tunnetteko te minua ollenkaan?". Ei sillä, ettäkö olisin kokonaan lopettanut ostamista, mutta tarve-shoppaaminen on minusta niin ahdistavaa, että tuskin edes kykenen siihen. Mutta kaikkea ei voi kuitenkaan ottaa mukaan. Karsin ja karsin ja karsin ja karsin. Ja soittelin Hannalle valitus-puheluita, kiitos hänelle henkisestä tuesta!

Lopulta päädyin täyttämään laukkuni tällaisella sisällöllä (ja täyteen se todella tuli...):
- 5 alaosaa (kahdet korkeavyötäröiset housut, mustat farkut, shortsit ja hame)
- 10 trikoo-paotaa (3 perusvaimaria, 3 pooloa, 4 mustaa lemppari-paitaa)
- 5 kauluspaitaa (erinäisissä väreissä ja muodoissa)
- 2 juhla-paitaa
- 4 neuletta
- 3 mekkoa (uusi pikkumustani, musta perusmekko, läpinäkyvä pitkä mekko)
- 3 paria kenkiä (talvikengät, korkokengät, kevätkengät)
- kasa perussukkahousuja + muutama spessu
- tuhat korua (ne vievätvähän tilaa)
- muutamia muita vähän tilaa-vieviä asusteita (pieni hattu, rusetteja, silkkihansikkaat, leopardi-huivi jne.)

Ja näiden lisäksi talvi-uhreiluvaatteita ja vaelluskengät, jotka oikeastaan veivät lähes puolet laukustani ja päätyivät olemaan täysin tarpeettomat... Pakko mennä lautailemaan joku viikonloppu, jottei vatuttaisi liikaa noiden mukana raahaaminen.


Asun tällaisessa upeassa 1900-luvulla rakennetussa pikku-kartanossa yliopiston kampuksella. Minulla on kaksi kämppistä, mutta huoneemme on valtava, joten vielä ei ole iskenyt ahdistus ja tavarat kyllä mahtuvat. Tullessani sain juuri ja juuri mahdutettua kaikki tavarani allaolevaan lipastoon. Nyt minulla on jo valaistu vaatekomerokin käytössä.




Alimmassa laatikossa on talvivaatteet ja vyö- ja asuste-laatikot


Keskimmäisessä ovat trikoo-paitani, neuleeni ja alaosani.

Ylimmässä pidän alusvaatteitani, mutta niistä ette nyt saa kuvaa :p



Ja lipaston päällä pidän koruja, hiusjuttuja ja meikkejä enemmän tai vähemmän järjestyksessä.


Täällä roikkuu mekot, juhlapaidat ja kauluspaidat. Tarvitsen lisää henkareita.

Kampus-asuminen on kyllä sellaista herkkua! Tunneille kävelee viidessä minuutissa aamulla ja jos alkaa kengät hiertää, niin voi millon vaan (ei nyt keskellä tuntia, mutta noin muuten) poiketa takaisin huoneelle ne vaihtamaan. Olenkin käyttänyt vähälukuisaa vaatekerrastoani hyödykseni ja pukeutunut ja laittautunut melko paljon, mutta mitään kuvia minulla ei ole, koska olen ujostellut kuvaamista kämppisteni seurassa. Etäisyyksien lisäksi lähes aina aurinkoinen sää helpottaa pukeutumista. Ja osa kiitoksesta kuuluu kyllä vaatteiden vähäisyydelle. Päätökset syntyvät nopeammin ja tuskattomammin, kun valinnanvaraa on vähemmän.

Toivottavasti pääsen kuvaus-ujouteni ylitse ja saan tulevaisuudessa kuvattua asujakin :)

Blondi Potta

Yleisön (eli Anitan) pyynnöstä, otin tänä aamuna pari kuvaa tukasta. Todettakoon heti alkuun, että tässä vaiheessa potta on jo yli kuukauden vanha, eli malli ei ole enää loistossaan. Pitää yrittää saada aika kampaajalle ja pitää peukkuja pystyssä, että ne a) suostuu blondaamaan ja leikkaamaan potan ja b) osaa blondata ja leikata potan.





Kai tästä vielä pottamaisuus välittyy, taas tänään sain Denverin reissulla kuulla kiitosta tukasta :) En tiedä ovatko jenkit muutenkin auliimpia kehujensa kanssa, mutta kai osan voi tukallekin ansioittaa.

Blondie

Viime syksyisen hiuskriisini jälkeen loin suuria ja päivittäin vaihtuvia suunnitelmia siitä mitä ja missä järjestyksessä kokeilen tukallani. Minun piti pitää kaljua pidempään, mutta kaverini ajuri hajosi, joten tukka saikin vain kasvaa.



Oli ihanaa olla huolehtimatta juurikasvusta ja nautin värjäämättömien hiusten poikamaisista viboista.

Syksyllä iski kuitenkin kyllästyminen nro. 2, ja pistin kaverin blondaamaan tukkani, tarkoituksenani saada tukka valkoiseksi, jotta saisin sen siniseksi. Parin ensimmäisen päivän aikana järkytyin vaalean keltaisesta lopputuloksesta, mutta kolmantena tajusin keltaisen häipyvän, jos sukaisin hiukset taaksepäin ja kriisi oli ratkaistu.




Juuri ennen vaihtoonlähtöäni iski tuskastuminen muodottomaan kampaukseen ja syöksyin spontaanisti stockmannin yläkertaan leikattavaksi. Pyysin potta-leikkausta, joka on pyörinyt päässä pidempäänkin ja kampaaja leikkasi sen hyvin! Kuvia leikkauksesta minulla ei kuitenkaan taida olla... Mikä on sääli, sillä tämä tukka on todellinen sosiaalinen menestys! Lähes kaikki keitä olen täällä tavannut pyvähtyvät kehumaan tukkaani ja vanhat ja keski-ikäiset ihmiset (jopa miehet!!!) heittävät drive-by-kohteliaisuuksia!

Ja tällä hetkellä jopa laitan tukkaani melko paljon! Pottani tykkää siitä, että se föönataan ja tuetaan muotoiluvaahdolla pöyheäksi, likaistuessa sen voi vetäistä taaksepäin ja jos se lässähtää heitän parit koristeelliset pinnit sitä piristämään.

Yllätyksekseni blondi tukka herättää minussa maskuliinisia assosiaatioita. Keimailevan Marilynin sijaan olen fiilistellyt dandyjä ja Blade Runnerin Roy Battyä ja yksi eläväisimmistä mielikuvistani on blondi englantilainen yläluokan mies hevosen kanssa maalaiskartanolla... Ken tietää mistä olen tuon vetäissyt. Androgyyniset vibat ovat kuitenkin hyvin tervetulleita!

Olen muutenkin tykästynyt tähän blondiin ja blondiuteen. Tietyssä mielessä blondi tukka on niin kaukana siitä miten kuvittelin itseni pitkään, että se tuntuu hyvin vapauttavalta. Huomaan suhtautuvani pukeutumiseen ja yleiseen ulkomuotooni kaikin puolin vapautuneemmin ja kokeilevammin. Tällä hetkellä suunnitelmissa (en lupaa mitään tähän suunnitelmaan pitäytymisestä...) on saada blondi vielä platinammaksi ja sitten ostaa niitä "hiusluomivärejä/-puutereita/-miksi niitä nyt kutsutaan" joita jokin aika sitten näki kiertävän blogeissa. Jos jatkan tätä tukan-laittamistahtia tulisin varmaan jopa käyttäneeksi niitä! Ajatuksesta sinisestä tukasta ei siis ole luovuttu.