"People here don't wash their hair in the morning"

Hah! HAH! HAH!!!

Meillä oli pieni kansainvälisten opiskelijoiden tapaaminen tuossa äskettäin. Aamulla olin pukeutunut uusiin korkeavyötäröisiin housuihini ja viininpunaiseen paitaan ja olinpa vielä kerrankin herännyt tarpeeksi ajoissa meikatakseni kunnolla. Alla vielä kuva asusta ja lähikuva naamasta demonstroidakseni tämänpäiväistä ulkomuotoani.



Poistuessani tapaamisesta, yksi jätkä pysäytti minut ja kehui asuani ja sitä miten huulipunani mätsäsi. Kiitin, ilostuen ja hän jatkoi "I really miss European-style dressing here, people just don't dress up". Totta sinänsä, kampuksela kun asutaan , niin monet pukeutuvat verkkareihin ja täällä tosiaan käytetään legginssejä housuina melko paljon, mutta eipä sitä muuallakaan kaikki pukeudu juhlamekkoon kaupassakäyntiä varten.

Mutta jätkä ei jättänyt asiaa siihen, vaan jatkoi "People here just dress up in sweatpants and throw a big t-shirt on top, people don't take care of themselves ... Some people don't wash their hair in the morning, people shower like once a week or once every four days!". Hah! HAH! Tietäisitpä poju kelle puhut! Olen suihkuttomuuden ja saastaisuuden kuningatar! Voi kunpa olisit nähnyt minut eilen väsyneenä ja hikisenä joogan jäljiltä raahautamassa kirjastoon jättikoon college-löllöhousuissa ja isoveljen vanhassa villapaidassa, hattu jo toista päivää likaista tukkaa piilottamassa! Luulitko minun käyneen suihkussa aamulla? Luulit väärin! Ei todellakaan huvita kammeta itseäni ylös puolta tuntia aikaisemmin aamuisin, kun normaalistikin saan noustua juuri ja juuri ehtiäkseni pesemään hampaat ja kasvot.

Kyllä, minulla on tänään kivat vaatteet ja yhteen koordinoidut paita ja huulipuna. Huomenna? Kuka tietää, ei sitä aina jaksa. Viime vuoden talvena ja keväänä kun olin kaulaani myöten töissä ei pukeutuminen todellakaan ollut ensimmäinen prioriteettini. Stressaantuneena ja kiireisenä suunnatessani työhuoneelle maali ja kipsipöly -paskan keskelle tärkeintä oli se, että vaate oli mukava ja sotkettava. Laittautuminen on minulle valinta, joka tuottaa hupia, eli teen sitä milloin huvittaa. Mitä se EI ole on "taking care of myself".

"Itsestään huolehtiminen", tuo vihastuttava käsite, jota nykyään viljellään joka lehdessä. Todellinen itsestään huolehtiminen on sitä, että kun on sairaana - lepää, jos on väsynyt - nukkuu, jos on nälkäinen - syö. Itsestään huolehtiminen ei ole sitä, että myöhäisen yön jälkeen pakottaisin itseni lyhentämään uniani entisestään, vain jotta voisin sitten viettää päiväni väsymyksestä huumaantuneena, mutta projisoiden "itsestään huolehtivaa" olemusta. Huolehtisin itsestäni paremmin nukkumalla pidempään.

Viime aikoina on voinut lukea ties kenen nostalgikon haikailevan "vanhoja hyviä aikoja", kun "kaikki laittautuivat". Minä puolestani iloitsen, että ihmisillä on nykyään vapaus itse valita (teoreettisesti ainakin) mihin käyttävät aikansa, rahansa ja energiansa, ja yhteiskunnassa edes yritetään ymmärtää, että ulkomuoto ei ole kaikki kaikessa. Kuten yllämainitusta tapauksesta voi oppia, ei koordinoitu asuni kertonut tälle herrasmiehelle mitään totuudenmukaista persoonastani tai yleisestä hygienia-tasostani.

Mukavuuden tai käytännön vuoksi pukeutuminen ei ole huonompaa eikä parempaa kuin esteettisyyden vuoksi pukeutuminen. Jotkut tykkäävät ensimmäisestä ja toiset jälkimmäisestä. Suotakoon kaikille rauha välittää tai olla välittämättä ja olkoon suomatta kellekään oikeutta kontrolloida toisten elämää, kehoa ja valintoja.