perjantai 17. helmikuuta 2012

Blondie

Viime syksyisen hiuskriisini jälkeen loin suuria ja päivittäin vaihtuvia suunnitelmia siitä mitä ja missä järjestyksessä kokeilen tukallani. Minun piti pitää kaljua pidempään, mutta kaverini ajuri hajosi, joten tukka saikin vain kasvaa.



Oli ihanaa olla huolehtimatta juurikasvusta ja nautin värjäämättömien hiusten poikamaisista viboista.

Syksyllä iski kuitenkin kyllästyminen nro. 2, ja pistin kaverin blondaamaan tukkani, tarkoituksenani saada tukka valkoiseksi, jotta saisin sen siniseksi. Parin ensimmäisen päivän aikana järkytyin vaalean keltaisesta lopputuloksesta, mutta kolmantena tajusin keltaisen häipyvän, jos sukaisin hiukset taaksepäin ja kriisi oli ratkaistu.




Juuri ennen vaihtoonlähtöäni iski tuskastuminen muodottomaan kampaukseen ja syöksyin spontaanisti stockmannin yläkertaan leikattavaksi. Pyysin potta-leikkausta, joka on pyörinyt päässä pidempäänkin ja kampaaja leikkasi sen hyvin! Kuvia leikkauksesta minulla ei kuitenkaan taida olla... Mikä on sääli, sillä tämä tukka on todellinen sosiaalinen menestys! Lähes kaikki keitä olen täällä tavannut pyvähtyvät kehumaan tukkaani ja vanhat ja keski-ikäiset ihmiset (jopa miehet!!!) heittävät drive-by-kohteliaisuuksia!

Ja tällä hetkellä jopa laitan tukkaani melko paljon! Pottani tykkää siitä, että se föönataan ja tuetaan muotoiluvaahdolla pöyheäksi, likaistuessa sen voi vetäistä taaksepäin ja jos se lässähtää heitän parit koristeelliset pinnit sitä piristämään.

Yllätyksekseni blondi tukka herättää minussa maskuliinisia assosiaatioita. Keimailevan Marilynin sijaan olen fiilistellyt dandyjä ja Blade Runnerin Roy Battyä ja yksi eläväisimmistä mielikuvistani on blondi englantilainen yläluokan mies hevosen kanssa maalaiskartanolla... Ken tietää mistä olen tuon vetäissyt. Androgyyniset vibat ovat kuitenkin hyvin tervetulleita!

Olen muutenkin tykästynyt tähän blondiin ja blondiuteen. Tietyssä mielessä blondi tukka on niin kaukana siitä miten kuvittelin itseni pitkään, että se tuntuu hyvin vapauttavalta. Huomaan suhtautuvani pukeutumiseen ja yleiseen ulkomuotooni kaikin puolin vapautuneemmin ja kokeilevammin. Tällä hetkellä suunnitelmissa (en lupaa mitään tähän suunnitelmaan pitäytymisestä...) on saada blondi vielä platinammaksi ja sitten ostaa niitä "hiusluomivärejä/-puutereita/-miksi niitä nyt kutsutaan" joita jokin aika sitten näki kiertävän blogeissa. Jos jatkan tätä tukan-laittamistahtia tulisin varmaan jopa käyttäneeksi niitä! Ajatuksesta sinisestä tukasta ei siis ole luovuttu.

3 kommenttia:

  1. nyt kuvia potasta ja vähän äkkiä!!

    anita darling

    VastaaPoista
  2. Pakko ihan uteliaisuudesta kysyä: kauanko sulla kesti, että tukka kasvoi ylimmän kuvan mittaan?

    Nimim. Kaljua jo pitkään harkinnut naishenkilö :)

    VastaaPoista
  3. Heippa anonyymi! Jäi kommenttisi huomaamatte, niin vastaus tulee nyt vähän myöhään. Tuo ylin on siis maaliskuulta ja kaljun ajoin tammikuussa, eli ehkä vähän vajaa kaks kuukautta tossa meni? Kyllä se kalju siis aika nopeesti lähtee, jos haluaa vaan nopeesti kokeilla :) ps. suosittelen kaljua kaikille! Oli mahtava kokemus!

    VastaaPoista