Kirja: Hyvän mielen vaatekaappi

Mä olen ihan hulluna kaikkiin vaatekaapeista, tavaranvähennyksestä ja pukeutumisesta kertoviin kirjoihin. Hyväksi onneksi äiti kantaa niitä mun eteen selkä vääränä testilukuun. Nyt tuli pitkästä aikaa todellakin jotain lukemisen arvoista vastaan, eikä niitä kirjoja, joita mä luen koska rakastan vaan lukea uudelleen ja uudelleen, että kannattaa viikata nätisti. :D

Tämä Hyvän mielen vaatekaappi on sen Rinna Saramäen kirjoittama, joka on myös tekijänä Joka tyypin kaavakirjassa ja ilmeisesti joissain muissakin käsityökirjoissa. Se, mikä tästä kirjasta tekee erityisen, on se, että se käsittelee syväluotaavasti niin vaateteollisuuden ongelmia, vaatteiden materiaaleja ja muita laatuun vaikuttavia seikkoja sekä vaatekaapin kaaoksen hallintaa. Kirja jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen, Pahan mielen vaatekaappi, avaa seikkaperäisesti vaateteollisuuden ongelmia. Huomionarvoista on, että monet kirjassa esitetyt ongelmat ja ratkaisukeinot perustuvat laskelmiin ja arvioihin, sillä yritykset pyrkivät piilottamaan niin tehokkaasti epäeettistä toimintaansa. Saramäki alleviivaa, että jos monimutkainen suunnitteluprosessi on mahdollista vetää useiden maiden ja välikäsien läpi, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa siirtää eettisiin työoloihin liittyvää informaatiota!

Itselleni kaikkein herättävimpiä olivat laskelmat siitä, että eettisestikään tuotettu vaate ei olisi pahan hintainen, jos niitä tuotettaisiin samalla volyymillä kuin perus ketjuvaatteita. Oli yllättävää ja herättävää lukea siitä, kuinka tiukasti shoppailumania ja eettisyys oikeastaan kytkeytyvätkin yhteen: koska raha määrää yritysten toimintaa, ja kuluttajat ihan oikeasti etsivät sitä kaikkein halvinta toppia, asiaan ei tule muutosta. Rahavirrat tulisi suunnata ekologiseen tuotantoon. Itselleni iski jälleen kerran se päätös, että en enää osta halpakaupoista. Jotenkin ne vaatteet ja niiden synty aina ajan myötä kuitenkin abstrahoituu eikä siihen enää haluaisi uskoa, että katsotaan kuinka kauan tällä kertaa päätöksessä pysytään.

Olen aina ajatellut, että sekä eettiseltä että ekologiselta kannalta kirppisostos on kaikkein paras, mutta itseasiassa eettisyyden kannalta ei oikeastaan näin olekaan. Jotta eettisiä vaatteita alettaisiin tuottamaan järkeviä määriä, ihmisten pitäisi oikeasti alkaa ostaa niitä. Tällä hetkellä se ei ole mun budjetilla mahdollista, mutta jos joskus on niin aion kyllä toteuttaa tätä neuvoa. Epätoivo tietty meinaa iskeä, kun ajattelee, että tämäkin päätös pitäisi saada läpi niille jotka eniten shoppailee jotta muutos tapahtuisi. Mitenkähän eettisyyden voisi saada kuulostamaan niin mediaseksikkäältä, että esim. perusbloggarit eivät enää muita vaatteita kuluttaisikaan?

Toinen osio Hyvän mielen vaatekaappi keskittyy kaaoksen hallintaan ja vähentämiseen, tyylin löytämiseen ja shoppailuun. Siinä suositellaan mm. Project 333:sta, joka onkin ihan hyvä vähennysmetodi. Tästä päällimmäisenä jäi mieleen se, että jos on pakko ostaa, niin se tyhjyyden tunne ei ole vaatekaapissa vaan jossain muualla. Näiden ajatusten kanssa painiskelen itse juuri tällä hetkellä, muuten tämä toinen puolisko oli kaltaiselleni vaate- ja järjestelyfriikille juurikin sellaista nautintoluettavaa, josta ei juuri mitään opi.

Kirja on siis todella kattava paketti. Täytyy kyllä sanoa, että ajoittain sen jutusteleva tyyli on hiukan liiankin jutusteleva mun makuun, ja joitain taitollisia ongelmia siinä on. Välillä kun tulee jotain tekstin sekaan lomittuvaa pienempää tekstiä tai tilastoa, ei oikein meinaa tajuta, missä juttu jatkuu. Suosittelen kuitenkin lämpimästi!