Terveiset Berliinistä!

Aikaa on ollut niin niukalti, etten ole ollenkaan ehtinyt kirjoittaa lokakuisesta Berliinin matkastani. Sanoisin kaupungista, että se avautuu aika hitaasti. Hienot asiat on siellä vähän piilossa niinkuin Helsingissäkin kaiken arkisemman seassa.

Matkan tarkoitus oli käydä vintagekaupoissa, homobaareissa ja konsertissa. Paljon emme kuitenkaan shoppailleet, vaikka siihen käytettiin tosi paljon aikaa. Nimittäin itse en tykkää vaeltaa päämäärättömästi, niin shoppailu on aina se tekosyy miten tulee nähtyä kaupunkia. Törmäsin runsauden pulaan kauppoja etsiessäni, ja päädyttiin Ahornstrasselle aika Uffimaiseen Garage Berliniin, vintage-kauppa St. Store Berliniin sekä Oderbergerstrasselle, jossa oli monia ihania pikkukauppoja ja muutenkin hyvä tunnelma. Kaikki näistä sijaitsivat ihan eri puolilla kaupunkia, niin tuli nähtyä kaikenlaista, esimerkiksi kokonaan nahkahomojen asuttama kaupunginosa. :D en kerro minkä noista lähellä se oli niin se on sitten iloinen yllätys jollekulle.

Nämä seuraavat kuvat on sieltä Oderbergerstrasselta, josta ei ostettu juuri muuta kuin postikortteja, mutta vietettiin tosi kiva päivä, kun käytiin sitä ihan lyhyttä tienpätkää edes takaisin.




Tässä Vera ihanien matkalaukkujen kanssa, joista se ei kumminkaan ostanut yhtäkään.





Seuraavat kaksi kuvaa on ainoista turistinähtävyyksistä joissa käytiin. Eläintarha oli näkemisen arvoinen, vaikka osa eläimistä oli tosi pelottavia ja muutenkin vähän surullista se oli. Mutta hieno miljöö ja mangustin poikaset ja kirahvit mm. teki vaikutuksen. Oli pakko ottaa tosta vuohesta kuva, kun se näytti vähän yhdeltä meidän kaverilta. Ton ihme portin luona halusin käydä, koska mun mummosta on otettu kuva sen edessä joskus neuvostoaikaan, mutta se oli kyllä aika kamala turistirysä, joten oltiin siellä tasan kuvanoton verran. Ainiin ja käytiinhän me kuuntelemassa filharmonikkoja ja pakko sanoa, että ihan sairaan hyviä ne oli.


Meidän hotelli oli halvin mitä löytyi, ja haluttiin asua idässä. Ratikalla pääsi tosi helposti keskustaan millon halusi, ja sunnuntaina mentiin sit vielä enemmän itään päin katsomaan kirppistä. Läheltä löytyi nää hienot graffitit. Mulla oli kuitenkin jostain kumman syystä niin huono olo, että lähettiin pois aika pian. Ja sunnuntaina saadessani 3 euroa maksaneen täydellisen pizzan eteeni tarjoiltuna pääsin kyllä kympillä Berliinin makuun! Idässä oli muutenkin kiva henki: porukkaa liikkeellä ja jotenkin sellaista elämäniloista suhtautumista.




Homobaarit jäikin sitten vähän vähemmälle, käytiin vaan yhdessä, Silver future nimisessä, enkä nyt muista kyllä yhtään että missä päin kaupunkia se oli. Mutta ihan loistava paikka ja paljon hienoja lesboja eli menkää sinne jos yhtään kiinnostaa. :D

Syömisestä sen verran, että se on HALPAA. Tosin ei me sen suhteen haluttu ökyilläkään, mutta söin ja join matkan aikana kyllä ihan kaiken mitä halusin, ja ei maksanut paljon mitään. Jos jotain pitää suositella, niin Kantstrassella olevaa sushiravintolaa Kuchia. Söimme pöydällisen sushia ja joimme juoman jos toisenkin, ja se maksoi 26 euroa / naama. Ja nyt siis kyseessä sellanen fancympi paikka mihin pitää pöytäkin varata jne. Eli muuten ruoka on todella halpaa.

Lopputulema Berliinistä oli se, että se ei ehkä arkisuudessaan ollut mulle mikään turistin huippupaikka, mutta halpuus, joukkoliikenteen toimivuus ja kaiken helppous sai mut vähän haluamaan muuttaa sinne joskus. Ei tätä Helsingin asuntohelvettiä ja ylikalliita tuopin, lounaan ja kaupasta ostetunkin ruoan hintoja. Tosiaan vietettiin siis siellä 6 päivää, ja lentoineen, hotelleineen, shoppailuineen, ruokineen, konserttilippuineen siis ihan kaikkineen koko hoito maksoi mulle alle 700. Olin varautunut melkein kaksi kertaa kalliimpaan lomaan.

Esittelen ne tosi pienet hankinnat ehkä joskus.

Vaatteet karkaa käsiin

Olen taas kirppuillut...



Valkoinen neule paljettikuvioin on todella ihana ja hieno, mutta saattaa päätyä eteenpäin, koska oloni on hyvin epävarma tuon valkoisen sävyn kanssa.


En itse asiassa omistanut yhtäkään mustaa t-paitaa, joten tämä on ihan hyvä ostos.


Mustasta topista tykkään itse asiassa tosi paljon ja se menee kaiken kanssa, joten tämä ei ole huti.


Ihana helmen-harmaa kauluspaita <3 Tosin ehkä vähän liian nafti, pitää vielä sovitella.


Upea koppalakki, joka rauhoittaa vähän tämän syksyn ruskean kaipuutani. (sitähän eivät voineet tehdä ne ruskeat kengät ja vyöt, jotka jo omistan, ehei)


Musta laukku. Tämän koko on täydellinen ja tätä olen käyttänyt viiemiset pari viikkoa joka päivä. Tekonahkaisuus kuitenkin ärsyttää. Tämä on hyödyllinen ja käytännöllinen ostos, mutta vain siihen asti kunnes löydän täydellisen version.

Kuten voi lukea, eivät kaikki ostokset olleetkaan ihan täydellisiä. Kirppuilu on ehdottomasti karannut käsistä. Olen huomannut kirppiksellä ajattelevani "mut tää on niin halpa, että tän voi sit pistää eteenpäin, jos ei tykkääkään, ja kyl tämmösiä on hyvä olla kaapissa ja on tää ihan kiva, nii ostetaan nyt, ku halvalla lähtee ja täähän on hei ekologistakin, kun otan käyttöön vanhaa kamaa". Tämä ei ole minulle tyypillistä shoppailu-käytöstä ja todennäköisesti tyyli-kriisini tulosta.

Epävarmuuteni tyylistäni on aiheuttanut suht maanista ostos-käyttäytymistä, kun olen nappaillut mukaani vähän kaikkea. Ratkaisuna varsin epätoimiva, sillä uskon tyyli-kriisini avaimien löytyvän vähentämällä vaatteita niihin mitkä ovat rakkaimpia, ei ostamalla mitä sattuu. Koska olen tällä hetkellä tosiaan vielä kriisin keskellä, paras ratkaisu lienee vältellä kirppareita kokonaan. Jos sellaiselle satun eksymään olkoon ohjeistuksessani sallitu vain täydellisyys. Siis ei mitään vähän pientä, vähän isoa, vähän väärän väristä, vähän väärän mallista jne. Niitä riittää jo.

Uusi tukka

Kampaajakäynti tuli ja meni ja nyt esittelen sen tuloksia. Loppujen lopuksi päätin vaihtaa väriä, mutta varaamani aika oli liian lyhyt värinpoistolle, joten päädyimme vain värjäämään juurikasvun astettaa ruskeammalla mustalla ja leikkaamaan tukkaa. Olen tykästynyt tähän epäsymmetriseen malliin ihan superisti, joten on aika alkaa hakea vaihtelua väreillä leikkausten sijaan.






En osannut päättää minkä värin loppujen lopuksi haluaisin, joten sunnitelmani on lähteä tämän mustan jälkeen blondiin (luonnollisesti muutamille oransseilla välivaiheilla), jota aion jatkaa ihan valkoiseen platinaan asti ja lähteä sitten vaalean harmaiden sävyjen kautta siniseen. Sinisestä menen varmaan kaljun kautta omaan väriin ja sen jälkeen en tiedä. Alunperin tarkoitus oli kokeilla punaista mustan ja blondin välissä, mutta blondaus-kokenut kaverini kertoi, että punainen sävy on niin pysyvää, että ei kannata missään nimessä lisätä sitä välissä, jos sen joskus haluaa pois. Siispä skipataan punainen, mutta ehkä sitäkin ehtii vielä kokeilla.

Olen ihan valmistautunut, että tähän värjäysrumbassa menee useampikin vuosi, mutta eipä kauheasti haittaa. Onhan tätä mustaa tukkaa jo katseltukin viitisen vuotta. Ehkä ahdistukseni alkoikin kumpuamaan siitä, että mustasta tukasta tuli liian iso osa identiteettiäni. Se kuitenkin on vain hiusta: kuollutta materiaa, joka kasvaa takaisin.

Hannan vaatekaapin siivous

Virpi on jo näyttänyt oman huoneensa, joten näinpä teen minäkin. Ongelmamme, hamstraus, on yhteinen, mutta syyt ja seuraukset ihan päinvastaiset. Itse hamstraan muun muassa siksi, että olen todella hyvä organisoimaan tavaraa. Pystyn noihin kahteen pieneen kaappiin änkemään sellaiset määrät tavaraa, että virpi oli jätkyttynyt kun ensimmäistä kertaa näytin vaatevuoreni hänelle. Kun vaatteet kuitenkin mahtuu hyvin ja osaan järjestää ne järkevästi, on helppo uskoa, ettei sitä nyt niin paljon olekaan. Totuus on kuitenkin toinen, ja onneksi muutos on ollut koko ajan parempaan päin tänä vuonna.

Tässä näkymä huoneeseeni sen ovelta. Kuten näkyy, huoneessani on viisi seinää ja jokaisella on ovia tai ikkunoita, eli se on sisustuksellisesti aika hankala ja sinne on hankalaa saada mahtumaan juuri mitään. Nuo perällä olevat ovet ovat vaatekaappeihini: vasemmalla roikkuvat mekot ja hameet, oikealla on kaikki muut viikattuna paitsi pari paitaa katossa rekillä sekä kaikki kengät lattialla laatikoissa pinottuna. Näyttävät luksuskaapeilta, mutta ovat todellisuudessa tosi epäkäytännölliset kapeutensa ja syyvyytensä vuoksi, eli vaatekaappien pinta-alasta pystyy oikeasti käyttämään vain murto-osaa. :(



Eli kuten näkyy, omistan nykyään aika vähän tavaraa. Musiikkisälä viel aika paljon tilaa, mutta minä haluan omistaa mandoliinini ja kitarani vaikken niitä juuri koskaan soittaisikaan ja viulua nyt tulee soitettuakin niin en puolustele niitä millään. Tältä huoneeni näytti 5 minuutin pikasiivouksen jälkeen, eli paljon tätä siistimpi se ei ole koskaan, jonkin verran sotkuisempi aina toisinaan. Tästä näkyy myös lempipaheeni, sängyn petaamattomuus. En petaa sitä ikinä hähhähähähäh!!




Vaan mitä löytyikään kaapeista, kun Virpi ja yhteinen ystävättäremme kävimme kaapin läpi? No sotkua... Joka ei näytä ulkosalla yhtään niin kivalta. Taas kaapistani lähti täpötäysi Ikea-kassillinen kirpputorille sekä muutamia Virpille, yhteiselle ystävättärellemme ja tyttöystävälleni. En oikeasti tajua, mihin se materia aina jemmaa itsensä, mutta mun pitää olla ihan pirun hyvä organisoija, että tässä on edes joku tolkku. Katsokaa ja kauhistukaa. :(






















Ne, jotka ovat lukeneet blogiani tietävät, että olen itkenyt neuleiden perään ties kuinka kauan. Sitä osastoa taas harvennettiin reilulla kädellä oudoin tuloksin: huomasin, että minulla on riittävästi ihania neuleita. Pyyhin neuleet ostoslistaltani ja silittelin lemppareitani hämmästyksissäni. Yläosat tuottavat paniikkia myös, mutta auttaisikohan tähänkin luopuminen? Olisiko minun mahdollista yliviivata kaikki asiat ostoslistallani luopumalla lisää? Itseasiassa olen siitä varma, sillä mitä tyhjemmäksi vaatekaappini käy, sitä enemmän minulla tuntuu olevan päällepantavaa.

Paskasta mediasta

Jostain syystä ihmiset, eivät tykkää kun mediaa kritisoidaan.

Usein, kun puhutaan median vaikutuksesta ulkonäköpaineisiin, joku älypää tulee ja sanoo: "hei, lehtienkin ptiää myydä, ei ne voi sille mitään mitä ne kirjoittaa". Se on täyttä paskanjauhantaa. Miten niin lehdet eivät voi sille mitään? Totta helvetissä ne voivat! Lehdet voivat ihan hyvin päättää olevansa julkaisematta kulutus- ja muotikritiikitöntä paskaa. En yhtään ymmärrä mikä himo niin monella on kokea sympatiaa yhtiöitä kohtaan, jotka julkaisevat ihmisten itsetuntoa romuttavia valheita tienatakseen yhtiöiltä, jotka sitten hyödyntävät ihmisten huonoja itsetuntoja myydäkseen tuotteitaan. Lehtiin liitetään lisäksi käsitys journalistisesta etiikasta ja totuudesta, mikä tekee kusetuksen tajuamisen entistä vaikeammaksi.

Se on toki totta, etteivät ne ole pelkät naisten lehdet mitkä luovat paineita. Ne ovat fuckin' kaikki lehdet. Iltalehdissä poseerailee tähtityttöjä ja missejä ja muita puoljulkkiksia otsikoilla "x:n seksikäs laihdutuksen lopputulos: vihdoin olen kaunis" jne. Hesarikaan ei ole paljon parempi, eivät ne ainakaan keskity ulkonäkönormiston kriittiseen tarkasteluun. Ja lehtien lisäksi tv-ohjelmat, joissa ei vuosiin ole näytellyt kokoa 36-isompaa tai kasvonpiirteiltään epätraditionaalista naista. Jos isompikokoisia naisia sattumalta eksyy ruudulle, on kyseessä todennäköisesti laihdutusohjelma, missä läskistä aiotaan muokata "kaunotar", joko leikkauksin tai dieetein. Blogimaailmassakin pienikokoiset bloggarit "humoristisesti" haukkuvat koon 36 takapuoliaan lentokentiksi.

Toinen virheellinen näkökulma on se, että haitallista mediaa voisi vain olla kuluttamatta ja ongelma haihtuisi. Media on kaikkialla ympärillämme ja se vaikuttaa meihin kaikkiin. Vain mökkiin eristäytymällä (ilman radiota, tv:tä, nettiä, lehtiä, kirjoja ja muita (medialle altistuneita) ihmisiä) voisi yrittää välttyä sen vaikutukselta. Onnee vaan sille loppuelämälle.

Huom! En nyt siis sano, että ihmiset eivät voi mitään ajatuksilleen ja, että kritiikkiä ei voisi opetella. Mutta mistä sitä oppisi? Missä tarjotaan vaihtoehtoinen näkemys? Muutamia hyviä blogeja löytyy, mutta niidenkin löytyminen on ollut joko järjettömän etsinnän tai täydellisen sattuman lopputulosta ja lehdistä en itse ole ainakaan onnistunut löytämään vielä yhtään julkaisua, jonka kokisin itselleni täysin terveeksi luettavaksi. Monissa lehdissä on jo hyviä artikkeleita ulkonäköpaineista jne., mutta niitä ympäröi sellainen kasa roskaa, että huono sisältö päihittää hyvän. Kriittinen lähestymistapa teksteihinkin tulee yleensä opittua vasta teininä, missä vaiheessa aivot ovat imeneet itseensä jo aika määrän harhaluuloja. Itsekin joudun kamppailemaan päivittäin niitä harhaluuloja ulkönäöstä ja kauneudesta, joita minulle on pakkosyötetty lapsesta asti ja pakkosyötetään jatkuvasti lisää.

On ihan älyttömän turhauttavaa törmätä näkemyksiin siitä, että olisi helppoa viskata ulkönäköpaineet helvettiin ja ihminen omaa typeryyttään uskoo mitä lehdissä kirjoitetaan, kun itse taistelee jatkuvasti löytääkseen edes muutaman tv-sarjan ja elokuva, missä epästereotyyppisen näköisiä ihmisiä esitetään positiivisessa valossa. Vaikka järkeni ja kritiikkini sanookin, ettei esim. lihavuudessa ole mitään pahaa, on aika saatanan vaikeaa uskoa sitä, kun kaikkialla ympärilläsi ainoat asiat mitkä yhdistetään lihavuuteen ovat rumuus, laiskuus ja typeryys. Media ei ole vain reflektio kulttuurista, se on myös sen ylläpitäjä. Media vaikuttaa ihmisiin ja ihmiset omaksuvat sieltä asioita. Vaikka itse olisin kuinka kriittinen, ei olisi helppoa uskoa lihavuuden neutraalisuuteen, jos kaikki muut uskovat toisin.

Tiedän, etten voi määrätä siitä mitä lehtii kirjoitetaan, mutta totta helvetissä saan kritisoida niiden sisältöä ja kritisoida sitä, että lehdet julkaisevat vahingollista materiaalia (80% naisista arvio ulkonäöstään huononi 30 min. muotilehteä luettuaan huolimatta koehenkilön lehteä edeltävästä arviosta ulkonäöstään).

Kriisi

Niinhän se menee, että juuri kun on saanut vaatekaappinsa mukavaan tilaan ja pukeutuminen on helppoa ja mukavaa, niin iskee kriisi. Tukka-kriisini on siis vain yksi osa kokonaisvaltaista ulkonäkö-kriisiä, jonka pyörteissä juuri nyt harhailen.

Kriisi alkoi jo kesästä, mutta nyt syksyllä se on suorastaan villiintynyt. Kriisi on aika suoraa seurausta omasta poliittisesta ja aatteellisesta radikalisoitumisestani ja turhautumisestani yhteiskuntaan. Nämä heijastuvat pukeutumiseeni haluna irrottautua pukeutumisellani yhteiskunnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa tarvetta irtautua perinteisistä käsityksistä vaatteeista ja pukeutumisesta, sillä muoti ja pukeutuminen tapahtuvta yhteiskunnallisessa viitekehyksessä, ja vaatteisiin liittyy huomattava määrä tulkittavia viitteitä. Näihin viitteisiin olen kyllästynyt. Olen kyllästynyt siihen, että hameet tulkitaan naisellisiksi ja housut miehekkäiksi, olen kyllästynyt siihen, mitä puvun käyttö viestii suhteessa t-paitaan ja farkkuihin. Näiden viitteiden lukeminen ja tulkitseminen asussa on ollut se mikä on tehnyt muodista ja pukeutumisesta minulle kiinnostavia, mutta tällä hetkellä koen vain suurta ahdistusta ajatellessani, että olen itsekin tulkinnan kohteena.


Kriisi vaikuttaa myös suhtautumiseeni kroppaani. Ongelma ei oikeastaan kroppa itsessään, vaan se mitä viitteitä kroppaani liitetään. Ahdistaa ajatella, että kroppaani tulkintaan sukupuolellisesti. Että mitä tahansa pistän päälleni kaikki näkevät niissä vaatteissa naisen ja antavat naiseuteni vaikuttaa tulkintaan lopputuloksesta. Ärsyttää, kun näen jonkun hienon asun miehellä ja joudun vaan toteamaan, että jos itse pistäisin saman päälle, olisivat asusta syntyvät mielikuvat aivan erilaiset.


Nämä mielialat ovat jättäneet minut melko epävarmaksi siitä mitä haluaisin pukea, tai miltä haluaisin näyttää. Tämä taas on tehnyt minusta hyvin vaikutteille alttiin. Huomaan himoitsevani farkkupaitaa ja kuolaavani ruskean ja beigen nahan päälle. Olen myös viehättynyt kullasta ja musta on alkanut kyllästyttää minua... Olen siis vähän ulalla vaatekaappini kanssa. Kaipaisin radikaalia muutosta, mutta en edes tiedä mitä.


Yritän nyt lähteä hakemaan intoani kokeilemalla uusia asioita. Vaihdan tod.näk. hiusteni väriä ja aion hankkia syysloman aikana vihdoin ja viimein ne toiset korvareiät, mitä olen suunnitellut 15-vuotiaasta asti. Ajatus on nyt yrittää olla jumiutumasta ja antaa mennä. Tulen näistä jutuista varmaan kirjoittelemaan lisää fiilisten edetessä.

Tukkakriisin arvoitus

Minulla on nyt meneillään maailman kauhein hiuskriisi. Kriisi on jo suurudessaan järkyttävä, mutta sen pää-ominaisuus on se mikä tekee siitä pahimman. Olen kyllästynyt mustaan tukkaan.


Tämä ei ehkä kaikista vaikuttaisi maailmanlopulta, mutta minulle musta tukka on aina ollut ihana vaihtoehto. Se on sopinut minuun, tyyliini, kaikkiin vaatteisiini. Mustassa tukassa on ihanaa värittömyyttä ja toisaalta sävyn puhtaus tuo hienostuneisuuden fiiliksen, joka on tehnyt rönttöisistäkin asuista vähän fiinimpiä. Mutta nyt en jostain syystä kestä sitä enää. Musta tukka tuntuu tappavan tylsältä ja mielikuvituksettomalta ja keinotekoiselta.

Pelkään, että olen joutunut trendien orjaksi. Maantienvärisistä hiuksista on puhuttu jo aikaa ja viime aikoina olen törmännyt useisiin artikkeleihin ihmisistä, jotka ovat lähteneet hakemaan luonnollsta hiusväriään takaisin. Hiirenharmaa tukka houkuttaa niinkuin se ei ole ikinä aiemmin houkuttanut. Mutta houkuttaa myös muut jutut; oikeastaan kaikki paitsi musta. Punaisen tukan himo on taas leimahtanut (syytän Parfyymiä ja sen ihania punatukkaisia kaunottaria), sinistä himoan taas todella todella paljon, uber-blondi platina olisi ihana ja pinkkikin kutkuttaa ensimmäistä kertaa teinivuosien jälkeen. Myös tällaiset haalistuneet liukuvärjäykset ovat houkutelleet hulluna.


Olen viettänyt mustatukkaisena jo viisi vuotta, jota ennen olin kokeillut vähän sitä sun tätä, ja toki olen näiden viiden vuoden aikana flirttaillut ajatuksella muista väreistä. Mutta aina musta tukka on kuitenkin ollut se ihanin ja parhain vaihtoehto. Ja nyt... Ei mitään. Kaikki järki ja kokemus päässäni puhuu mustan tukan hienoudesta ja mutta sydän vain kumiseen tyhjää.


Maanantaina on kampaaja enkä tiedä mitä teen. En enää kestä tätä tukkaa sekuntiakaan, mutta toisaalta pelkään, että yhden värinpoisto kerran jälkeen haluankin takaisin mustaan. Tai mitä jos mitkään asut eivät enää näytäkään hyvältä jonkun muun tukan kanssa tai mitä jos kyse onkin vain hämmentyneestä tukkamalli-kriisistä. Ja se mitä sitten haluaisin mustan tilalle on arvoitus. Enää kolme päivää kampaajaan ja olen ihan ulalla ihan kaikesta. Hiusten väri on ollut se yksi vakio, joka on turvallisesti kuljettanut minua leikkauksesta toiseen, mutta nyt olen tuuliajolla. Somebody help!

Hups huumaa!

Kirjoittelin, että suunnittelen kirppis-ostelun rajoittamista. No... Se ei mennyt ihan niin putkeen kuin ajattelin. Juttuhan meni siis niin, että minun oli lähdettävä kierrätyskeskukseen etsimään vaatekaappeja ympäristötaide-projektia varten. Kaappeja ei löytynyt, sen sijaan jotain muuta tarttui mukaan.


Ihana fiftari-tyylinen mekko. Mietin vähän, että lyhentäisin tuota helmaa, sillä minulle tulee vähän hassu olo tuon pituisessa helmassa, mutta toisaalta tuo helman pituus sopii itse mekkoon todella hyvin, ja lyhennys saattaisi pilata koko vaatteen. Mielipiteitä?


Yllätys: uusi vyö! Mutta tällaista ohutta nahkavyötä olen oikeasti etsinyt pitkään!


Ja sitten vielä kaksi solmiota. Noita on kerääntynyt kirppareilta viime aikoina aika paljon, mutta käyttöön ei ole päässyt vielä yksikään. Sinänsä olen ollut koko syksyn aika epäpukeutumis-fiiliksissä, että ongelma on kyllä ollut minussa ei solmioissa. No huomenna on facebook-virallinen "suit up"-day, niin ehkä joku noista pääsisi vihdoin käyttöön. Tuo ohuempi on muuten jotain mokka-nahkaa ja siinä on ihana tasainen lyhyesti hapsutettu pääty!

Muttamutta! Koko satsi maksoi vain 2e! Rakastan kyllä suunnattomasti tätä Imatran kirppisten hintatasoa <3


Ja sitten sain vielä tämän paidan yhdeltä luokkakaverilta. Valokuva vähän huijaa: oikeasti tämä on semmoinen kylmä tummanpunainen. Pitsi ja naisellisuus hämäsivät minua ensin, mutta päällä tämä näytti ihanalta. Jotenkin romantiikka vetoaa nyt.

Aika hyvin on taas tyhjentyneet kaapit alkaneet täyttyä. Nyt kirppistely saa kyllä jäädä tauolle. Ainakin siihen saakka, että saan soviteltua asuste-laatikkoni läpi. Seuraavaksi aion shoppailla vasta kun oikeasti tiedän mitä tarvitsen ja mitä minulla jo on! (Huom! Tämä koskee vain Imatraa! Olen menossa Helsinkiin viikoksi ja siellä saan katsella kaikkea vapain silmin ja lompakoin :p)

Ensimmäiset ostokset sitten lakon

Noin kuukausi sitten kaupoistaostamattomuusputkeni sitten katkesi. Toissakesänä päätin aloittaa shoppauslakon, joka koski kaikkea pukeutumiseen kaupasta uutena ostettua, paitsi alusvaatteita ja kenkiä. Kirppikset ja secondhand-kaupat eivät siis kuuluneet lakkoon ja niitä kolusinkin ahkerasti. Alusvaatteiden ja kenkien osalta sen sijaan ei mitään superhamstrausta tapahtunut, vaan näiden 14 rätittömän kuukauden aikana taisin ostaa vain kahdet kengät ja yhdet rintsikat.

Oikeastaan lakossa en enää pidempään aikaan ole ollut, mutta estetiikan tajuni ja kulutustottumukseni ovat oikeasti muuttuneet niin paljon, etten ole löytänyt mitään ostettavaa. Täytyy sanoa, että tässä projektissa pääsin siis todella hyvin tavoitteeseen. :)

Inhoan sitä tapaa, jolla ihmiset "varustautuvat uuteen kauteen" ostamalla kaikkea turhaa. Nämä kolme asiaa kuitenkin pelastavat syksyni, joten ehkä minut lasketaan nyt varustautuneeksi. Talvikenkiä olen hakenut pitkään toivottomasti, mutta nyt lopulta löysin nämä ihanat nilkkurit Vagabondista. Kengät olivat ihan oikea tarvehankinta, mutta sitten päästään hupiosastoon. Hiekan väriset huivi ja baskeri sopivat loistavasti kirkkaanpunaisen huulipunan kanssa, ja siivottuani huivilaatikkoni kaikistan ylimääräisyyksistä erikoisempiakin lempihuiveja tulee käytettyä paljon helpommin.

Lisää loppukesää

Nämä kuvat ovat samaiselta loppukesän päivältä kuin nuo Hannan viimeksi postaamat.


Shortsit ovat nero löytö UFF:ilta. Korkeavyötäröisiä shortsejahan on tullut metsästettyä ties kuinka pitkään. Näiden lahkeet ovat pitkät ja löysät, niin olen nyt sitten vain käärinyt niitä, mutta jos se joulupukki palkitsisi mua ompelukoneella, niin voisi nämä ihan oikeasti kunnolla lyhentää. Näistä tulikin saman tien luottovaate kesälle.



Kengät ovat mahtava löytö viime kevään Tallinan reissulta. Todella mukavat jalassa ja koron mallin on vähän epätyypillinen. Tykkään kyllä tuosta nauhallisesta gladiaattori-lookista tosi paljon.


Kaulakoru on ihana löytö Kiinasta. Tykkään tällaisista isoista ja näyttävistä korusita tosi paljon, mutta säälikseni olen jumittunut käyttämään niitä aika yksipuolisesti.

Oli oikein kiva päivä tässä neroista, mahtavista ja ihanista löydöistä koostuvassa asussa :D Tosin oli kyllä tosi outo olo alkupäivästä, kun kaula-aukko oli ihan peitetty ja jalat taas ihan paljaat ja vielä koroille nostettuna. Yleensä menee toisin päin.

Loppukesästä

Tässä vähän koulujenalun tunnelmaa jälkikäteen. Kengät on hupsista ihan samat kuin nämä. Vaatteet lemppareitani kirppuiluja. Kunpa olisi vielä nahkatakkisää, sillä opin tänä kesänä ja alkusyksynä käyttämään kaikkia nahkatakkejani miltei tasapuolisesti.