Kriisi

Niinhän se menee, että juuri kun on saanut vaatekaappinsa mukavaan tilaan ja pukeutuminen on helppoa ja mukavaa, niin iskee kriisi. Tukka-kriisini on siis vain yksi osa kokonaisvaltaista ulkonäkö-kriisiä, jonka pyörteissä juuri nyt harhailen.

Kriisi alkoi jo kesästä, mutta nyt syksyllä se on suorastaan villiintynyt. Kriisi on aika suoraa seurausta omasta poliittisesta ja aatteellisesta radikalisoitumisestani ja turhautumisestani yhteiskuntaan. Nämä heijastuvat pukeutumiseeni haluna irrottautua pukeutumisellani yhteiskunnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa tarvetta irtautua perinteisistä käsityksistä vaatteeista ja pukeutumisesta, sillä muoti ja pukeutuminen tapahtuvta yhteiskunnallisessa viitekehyksessä, ja vaatteisiin liittyy huomattava määrä tulkittavia viitteitä. Näihin viitteisiin olen kyllästynyt. Olen kyllästynyt siihen, että hameet tulkitaan naisellisiksi ja housut miehekkäiksi, olen kyllästynyt siihen, mitä puvun käyttö viestii suhteessa t-paitaan ja farkkuihin. Näiden viitteiden lukeminen ja tulkitseminen asussa on ollut se mikä on tehnyt muodista ja pukeutumisesta minulle kiinnostavia, mutta tällä hetkellä koen vain suurta ahdistusta ajatellessani, että olen itsekin tulkinnan kohteena.


Kriisi vaikuttaa myös suhtautumiseeni kroppaani. Ongelma ei oikeastaan kroppa itsessään, vaan se mitä viitteitä kroppaani liitetään. Ahdistaa ajatella, että kroppaani tulkintaan sukupuolellisesti. Että mitä tahansa pistän päälleni kaikki näkevät niissä vaatteissa naisen ja antavat naiseuteni vaikuttaa tulkintaan lopputuloksesta. Ärsyttää, kun näen jonkun hienon asun miehellä ja joudun vaan toteamaan, että jos itse pistäisin saman päälle, olisivat asusta syntyvät mielikuvat aivan erilaiset.


Nämä mielialat ovat jättäneet minut melko epävarmaksi siitä mitä haluaisin pukea, tai miltä haluaisin näyttää. Tämä taas on tehnyt minusta hyvin vaikutteille alttiin. Huomaan himoitsevani farkkupaitaa ja kuolaavani ruskean ja beigen nahan päälle. Olen myös viehättynyt kullasta ja musta on alkanut kyllästyttää minua... Olen siis vähän ulalla vaatekaappini kanssa. Kaipaisin radikaalia muutosta, mutta en edes tiedä mitä.


Yritän nyt lähteä hakemaan intoani kokeilemalla uusia asioita. Vaihdan tod.näk. hiusteni väriä ja aion hankkia syysloman aikana vihdoin ja viimein ne toiset korvareiät, mitä olen suunnitellut 15-vuotiaasta asti. Ajatus on nyt yrittää olla jumiutumasta ja antaa mennä. Tulen näistä jutuista varmaan kirjoittelemaan lisää fiilisten edetessä.