Suuri pakkaus!!

Nyt on käynyt niin onnellisesti, että lähden vaihto-opiskelijaksi Saksaan tässä lähipäivinä. Kaikki on sujunut mahtavasti, ja koulun ja kaupungin (Leipzig) suhteen on käynyt mieletön tuuri! Matkalle pakkaaminen on ollut haasteellista, koska haluan lähteä sellaisen tavaramäärän kanssa, jonka itse myös pystyn sieltä tuomaan takaisin, vaikka periaatteessahan ystävät ja perhe voisivat tuoda mulle lisää kamaa kun tulevat käymään. Haluan kuitenkin testata, miten vuosi sujuu yhdellä matkalaukulla. Täytyy sanoa, että olen pakkauksen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Mutta olenkin suunnitellut sitä erilaisten listojen avulla kesäkuusta saakka.

Haasteita tuovat se, että olen vaihdossa vuoden, joten vietän siellä aikaa kaikkina Saksan neljästä vuodenajasta. Talvella lämpötila on matalimmillaan -10 ja kesällä korkeimmillaan +30, keskimääräinen lämpötila on vuodessa +10. Tavoitteeni on tietysti paitsi selvitä vuodenajoista, myös näyttää niiden kaikkien aikana mahdollisimman hyvältä. :P Lisäksi koska opiskelen klassista pianomusiikkia, tarvitsen mukaani sekä keikka-, arki- että bilevaatteita. Tähän yhtälöön kun vielä yhdistää sen, että laukussani pitää olla ammatillisista syistä mm. kookas ergonomiatyyny ja hulluudestani johtuen iso setti värikyniä, ompelutarvikkeet, kameranjalusta sekä kenkälankkia. Tässä postauksessa keskityn nyt pukeutumispuoleen ja esittelen kapselivaatekaappini. Kuvat saattavat tässä vaihtoonlähtösäädössä olla hiukan epämääräisiä, mutta ehkä tästä saa käsityksen väreistä ja tyylillisistä painotuksista kuitenkin. :)

Lähtökohta läjästä, jota aloin yhteen 23 kg laukkuun ja yhteen 8 kg käsimatkatavaraan änkemään:

Tuon kuvan jälkeen tarvitaan hiukan positiivisuutta… Se tulee kosmetiikkapuolelta: näissä kahdessa pienessä meikkipussissa on toisessa kaikki omistamani kosmetiikka ja toisessa kaikki omistamani meikit. Ne kaikki olivat todella myös sellaisia, mitkä ottaisin mukaani vuoden ulkomaanmatkalle, joten voin kiittää itseäni järkevyydestä! Kaikki on käytössä, eikä turhia tuplakappaleita ole. Mukana on aivan kaikki hiustenvärjäysapuvälineistä lähtien.

Mukaani lähti 6 kengät, jotka ryhmänä joutuivat suurimman karsinnan kohteeksi. Kuvissa ainoat talvikengät jotka mahtuivat mukaan, mustat keikka/juhlakorkkarit sekä turhamaisin matkalaukkuni tavaroista: punaiset korkkarit joita luultavasti tulen käyttämään vain muutaman kerran. Kolmista muista kengistä unohtui kuva, mutta ne ovat mustia peruskenkiä: ballerinat, matalakorolliset mummoavokkaat sekä mokkapintaiset kiinakengän tyyliset. Tilaavievistä ja painavista kengistä oli pakko karsia, mutta olisin halunnut mukaani vielä toiset talvikengät, korolliset herrainkengät sekä kävely/retkeilykengät (nauraisitte jos näkisitte, minkälaiset nuo viimeisen kuvauksen kengät ovat :D). Ensimmäinen kahdesta myöhemmin Saksaan tuomista harkitsemistani jutuista on ehdottomasti toiset talvikengät, sillä haluaisin säästää kenkiäni antamalla niiden kuivua käytön välissä.

Mekkoja lähti mukaan 7. Olisin halunnut kokoelmaan vielä yhden ruskean 70-luvun mekon paljettikauluksella, joka olisi ollut se "kreisivalinta". Sen ja sen painavien paljettien poisjättäminen antoi kuitenkin tilaa kaksille kengille, eikä se tarkemmin ajatellen ollut lopulta niin tärkeä. Tämä ensimmäinen kirppikseltä löydetty Tara Jarmonin mekko voi toimia keikoilla, ja kesällä arkena sekä juhlavammissakin tilanteissa.

Tämä ikivanha kirppislöytö joskus 2007-2006 on siitä lähtien ollut suosikkeja. <3 Sopii arkeen ja bileisiinkin.

Keikoille tai syksyisiin ja talvisiin juhliin.

Arkeen.

Bileisiin ja toimii myös hameena. Myös naamianpotentiaalia.

Arkeen, alla voi käyttää pooloja.

Kesämaksimekko.

Neuleita lähti mukaan neljä, plus yksi tyylillisesti merkityksetön lämmityspaita. Käytän tosi paljon noita mustia neuleita, joten oli parasta ottaa mukaan molemmat.

Takkeja jouduin ottamaan harmikseni vain 3. Kuvassa olevan villakangastakin, tämän trenssin sekä tämän nahkatakin. Eniten harmittaa, etten saanut vaaleansinistä nahkatakkiani mukaan, kun kerrankin olisin maassa jossa nahkatakkikausi on pidempi. Se on toinen asia, jonka harkitsen tuovani Suomesta jälkikäteen.

Hameita olin ottamassa ties kuinka monta, mutta järki ja tila tuli vastaan ja lukumäärä jäi luonnostaan kymmeneen. Nämä ensimmäiset kolme hametta ovat mustia hameita, jotka kaikki toimivat keikkaolosuhteissa, ja erilaisiin yläosiin yhdistelemällä saa aikaiseksi erilaisia mustia mekkoja. Tätä settiä yläosineen olen käyttänyt jo muutaman vuoden kaikilla mustaa vaativilla keikoilla ja vähän muutenkin! Kaksi ensimmäistä toimivat myös arjessa, ja itseompelemani kellohame on täydellistä materiaalia: se toimii kaikkina vuodenaikoina ihan kovimpia pakkasia lukuunottamatta. Musta pitkä pitsihame sopii melkein jo iltapukuolosuhteisiinkin.

Seuraavat hameet ovat käytettäviä välikauteen ja sen ympärillekin sopivia lemppareimpia hameitani: keltainen, farkkukynähame, pepitaruutuhame ja konjakkinen nahkahame.

Seuraava on selkeä kesähame.

Ja kaksi viimeistä syksyyn ja talveen.

Sitten paitamaratoni. 19 kpl. :D Mutta niitä menee pyykkiin aika paljon, deodoranttia kun en käytä.

Trikoista yksi musta vaihtui vielä loppuvaiheessa mustavalkoraidalliseksi.

Viimeisenä housut: korkeavyötäröiset housut, todella monikäyttöiset: bileet, juhlat, keikat, arkikin, sekä farkut. Lähinnä jos pitää mennä metsään. :D

Ja kaikki tämä mahtui käsimatkatavaraan, 8kg.

Sekä matkalaukkuun, 23 kg. Koristelin sen ilmastointiteipillä itse, koska mun kohdalla on aina laukkujen sekoittumisen mahdollisuus. Muuten en ottanut laukkuja muita kuin yhden pikkulaukun ja peruskoululaukkuni, joka tulee myöskin kanssani matkustamoon.

Sitten vähän koontia. Tavaramääräni on hyvin hallussa, mutta ennalta-arvattavasti mekko-, hame- ja kenkäpuolella on ylimääräistä. Myös sukkia on turhaan liikaa, tässä jäävien sukkien laatikko.

Tässä seuraavassa kuvassa kuitenkin kaikki omistamani tavarat vanhempieni luokse säilöttynä, paitsi nurkan lautapelit eivät ole minun. Tuntuu myös hyvältä, että suurin osa sekä mukaan ottamistani että Suomeen jättämistäni tavaroista on käytettyinä ostettuja. Ei paha, mutta vuoden jälkeen on taas varmasti enemmän viisautta ja halua tehdä karsintaa. Jotain kuitenkin oivalsin jo tässä pakkuuprosessissa. Olin n. 1,5 vuotta sitten aika paljon laihemmassa kunnossa stressaavan ja rankan elämänvaiheen takia. :/ Ostin silloin koostani epätietoisena muutaman tosi kivan hameen, jotka ovat sittemmin jääneet omaan makuuni liian tiukoiksi. Ne ovat muodostuneet lemppareiksini, ja halusin hirveästi ottaa ne molemmat mukaan. Sitten kuitenkin mietin: onko laukussa tilaa vaatteille, joihin luultavasti mahdun vain silloin tällöin jos enää ikinä, ja jotka muina aikoina aikaansaavat pahan mielen? Ja kliseisesti, jos niille ei ole tilaa laukussa niin ei varmaan elämässä ylipäänsäkään. En halua pitää ympärilläni mitään laihdutusinspiroivaa.

Nyt on hyvä hetki lähteä, kaikin tavoin. :)

Tyytymättömyydestä

Aloitetaanpa tämä postaus näillä kahdella uudella hankinnalla. Kiltti äitini osti minulle nämä kengät ja hameen pari viikkoa sitten, kun vietimme serkkuni ja tätini kanssa hengailupäivää kaupungilla. En ole pitkään aikaan ostanut mitään noin kallista ns. turhaa itselleni, tai ylipäänsä ostanut mitään lukuunottamatta muutamaa kesän alussa ostamaani paitaa ja pieniä kirppisostoksia silloin tällöin. Tuntui siis todella omituiselta kantaa jotain kassalle kaupassa, ei vähiten siksi, että minulla ei oikeasti olisi varaa tällaiseen. Kengät on Vagabondin mokkaiset kiinakenkätyyliset matalat kengät, joita olenkin jo käyttänyt paljon, sillä mustat kenkäni ovat kaikki niin kovalla kulutuksella että näemmä tällaisia perus arkikenkiä voisi olla mulla vaikka kuinka monet, vaikka aluksi vähän epäilinkin näiden tarvetta. Hame oli enempi hupiostos, se on Cosista, joka oli todella positiivinen yllätys. Sieltä löytyi kivoja materiaaleja ja tyylikkäitä taitettuja värisävyjä, siis paljon sellaisia juttuja mistä tykkäisin ja laatuvaikutelma ylipäänsä oli hyvä. Tämä tummanvioletti kellohame on 100% villaa, ja sana jolla tätä kuvailisin on ehdottomasti ylellinen. Ja eikä mulla loppujen lopuksi ollut kuin 3 talvihametta, että ihan kiva hankinta kuitenkin.

Kuten kirjoitin, kassalle tällaisten kalliimpien juttujen kanssa meneminen tuntui oudolta. Täytyy kuitenkin sanoa, että päivän jälkeen oli hemmoteltu ja hyvä olo, mikä liittyi näiden ostosten ohella tietysti myös hengailuun ja mm. sushin syömiseen. Olin myös innoissani näistä vaatteista ja mietin villinä kaikkia kivoja asukokonaisuuksia, mihin ne voisin sijoittaa, ylipäänsä olin iloinen uusista vaatteista. Kuitenkin jo noin viikon jälkeen kumpikin hankinta oli alkanut tuntua arkiselta, ihan niin kuin kaikki muukin kaapissani. Aloin tuntea uudestaan tyytymättömyyttä, joka on nostellut vaivihkaa päätään jo koko tämän syksyn aikana, tyytymättömyyttä kaikkiin mun vaatteisiin ja vaatekaappiin, hiuksiini, naamaani ja vartalooni. Tässä vaiheessa kuitenkin aloin herätellä itseäni, sillä olin juuri saanut kaksi todella mun tyyppistä vaatetta jotka vielä sopivat saumattomasti mun vaatekaappiin. Kun tekee niin hyvän hankinnan, luulisi että se tyytymättömyyden tunne katoaisi ja että vaatekaapilla olisi pidempään raikastettu olo kaikkien uusien yhdistelmien myötä. Olen kuitenkin koko syksyn ravaillut Tampereen kirppiksillä, josko löytyisi jotain parempaa, eikä se loppunut tähän.

Kun pohdiskelin asiaa edelleen löysin itsestäni yllättävää tyytymättömyyttä. Tajusin, että olen taas sortunut siihen ajatusmalliin, että kun olen ostamassa jotain vaatetta tai haaveilen siitä, ajattelen että millaista mun elämä olisi sen vaatteen kanssa. Se elämä on tietenkin ihan mielettömän glamöröösiä ja olen siinä elämässä sairaan cool ja hyvännäköinen. Sitten kun se vaate on kaapissa, se liittyy jotenkin vahvemmin tähän hetkeen ja mun oikeeseen elämään, joka onkin sitten aika atavallista. Huomasin taas haaveilevani, että olisin laihempi, kauniimpi ja kreisimpi, mikä yllätti aika tavalla, koska mun elämä on nyt just aika uomillaan eikä minkään pitäisi aiheuttaa tyytymättömyyttä: paikkani Tampereella on alkanut löytymään, opiskelu ja soittaminen on kivaa ja mielekästä vaikkakin hankalaa tietysti myös, ei ole enää parisuhdetta joka repisi mua kahden kaupungin välillä, on kivoja uusia kamarimusiikkikokoonpanoja ja kirsikkana kakun päälle sain vielä ihan mahtavan kämpän.

Eilen sitten päädyin katsomaan Areenasta dokumentin lasten ja nuorten koko ajan aikaistuvasta seksualisoinnista. Aika hölmö dokumentti se oli osittain, varsinkin poikien näkökulmasta asiaa käsiteltiin sanalla sanoen yleistävästi ja rankalla kädellä yksinkertaistaen. Kuitenkin katsoessani niitä esimerkkejä perus mainoksista ja musiikkivideoista palaset jotenkin loksahtelivat paikoilleen ja tajusin kuinka paljon tällaisessa yhteiskunnassa ja tällaisen mainstreamkulttuurin keskellä eläminen ahdistaa mua. Olin jotenkin unohtanut ajatella, että voisin ahdistua niistä sukupuolirooleista mitä meille tuputetaan näin paljon, kun ystäväni ovat kuitenkin asioiden suhteen aika valveutuneita ja olemme myös monet feministisesti harrastuneita. Dokumentin loppukohtauksessa yksi tyttö sanoi "Take back your beauty!" ja täytyy sanoa, että kyynelehdin vähäsen, vaikka olikin ihan hölmö pieni dokumentti.

Jotenkin siis taas avautui vähän enemmän tää shoppailun, tyytymättömyyden ja huonon itsetunnon liitto. Mun vaatekaapissahan ei siis ole mitään vikaa, vaan näemmä taas enempi päässä. Tää markkinointikoneisto on kyllä niin helvetin salakavala, että huonon itsetunnon hetket kääntyy huomaamatta shoppailutarpeeksi tällaisenkin ihmisen kuin mun päässä, joka yrittää ajatella näitä asioita kriittisesti 24/7. Tulin siihen tulokseen, että ylimääräisellä shoppailulla yritetään tosi usein paikata tyytymättömyyttä, ei ehkä aina tän tason kun mitä mä nyt olen viime aikoina kokenut, mutta ihan sellasta "ens viikonloppuna haluun bailata vielä nätimmässä mekossa" -tasoistakin. Toivoisin, että ihmisiä voisi jotenkin herätellä.

Onnekseni täytyy sanoa, että shoppailemaan en ole nyt sitten kuitenkaan päätynyt, vaikka olen kirppiksiä kiertänyt enemmän kuin laki sallii. On aika kivaa tietää nykyään niin tarkasti mikä sopii, että harvemmin mitään löytyy. Eilen myös siivoilin taas vaatekaappiani, ja vaihtelin näkyvillä ja piilossa olevien vaatteiden paikkoja. Sovittelin vaatteita ja tajusin sadannen miljoonannen kerran, ettei se 30. samanmallinen paita enää muuta mitään. Viime viikolla kiharsin tukkani ja sen jälkeen olinkin taas aika tyytyväinen mun hiusten luonnolliseen tekstuuriin ja liukuväriin hennan ja mun oman värin välillä (vaikka tästä hiusten värjäämisestäkin arkimeikkaamattomana feministinä koen milloin minkäkinlaista kriisiä). Toistelin mielessäni niitä kaikkia minimalismimantroja jotka on vuosien aikana syöpyneet aivoihin (tämän hetkinen lemppari: Embrace the thought of one. One winter coat, one school bag... Mistä lie tarttunut). Kaikki on siis ihan fine, mutta pitääpä taas kiinnittää huomiota paremmin näihin salakavalasti tajuntaan luikerteleviin tyhmiin ajatuksiin. Ja sen lisäksi käyttää noita uusia vaatteita ja innostua niistä kympillä, niinkuin ne ansaitsee!

Vaihteeksi Hannan vaatematikkaa

Laitanpa siis nyt tähän vuorostani oman kaappini strategiset mitat, vaikka vähän nööpeliltä tuntuukin Virpin supersaavutuksen jälkeen...

Mekot 31
Hameet 24
Paidat 27
Kengät 20
Takit 7
Housut 6
Jakut 3
Haalarit 1
Neuleet 7

Yhteensä 126 vaatetta. Itseasiassa jopa vähän huojennuin tästä tuloksesta, sillä olen huomenna menossa kirppikselle myymään, ja taas kävi niin, että pari jo myytäviin siirrettyä vaatetta palasi takaisin.

Oikeastaan viimeisen vuoden aikana vaatekaappini on koko ajan jojoillut 120 ja 130 välillä, mikä kertoo siitä, että liikenne sisään on tällä hetkellä liian suurta.

Tämä vaatteiden vähentäminen ja siitä jatkuva kohkaaminen saattaa vaikuttaa vähän naurettavalta, mutta hymy hyytyy nyt kun oon Helsinki-kesän jälkeen muuttamassa Tampereelle takaisin ylihuomenna - junassa. Väliaikaistakin väliaikaisemman vanhempien luona vietetyn kesän jälkeen muutan takaisin kummivanhemmille, kunnes saan Toasilta kämpän, jolloin loput tavarat seuraavat perässäni. Tosin eipä sekään kovin pysyvää ole, kun toive on lähteä vuoden päästä vaihtoon.

Kiertolaisen elämä ja omistaminen eivät oikein sovi yhteen, mutta nyt kun olen kesän täällä vanhempien luona melkein koko omaisuuteni kanssa viettänyt, niin täytyy sanoa, että mä kyllä muistan kaiken mitä omistan. Ei sillä, etteikö turhiakin asioita olisi, mutta jos lähden karsimaan niin sitten pitäisi luopua tavaroista luokkaa: ensimmäiseltä Kiinan-reissulta ostettu shottejen juomiseen tarkkoitettu teeastiasto, Yo-mekko, ja kaikennäköinen omasuunnittelema tai muuten tunnearvollinen kama kuten päiväkirjat. Eikä näistä luopuminen oikein tunnu oikealta. Mulla on ihana omaisuus, ja ongelma on vaan se, että mä en ole asettumassa vielä vuosiin minnekään. Hirvittää tavaroiden raahaaminen ympäri maailmaa, ja tavallaan haluaisin asettua. Toisaalta, haluanko asettua tavaran vuoksi? Se nyt ei ainakaan ole mikään syy.

Vaatteiden suhteen ongelma on tämä dilemma: haluanko olla järkevä ja tyylikäs vähällä toimeen tuleva cool henkilö, vai vaatehullu sekopää, jonka vaatekaapista löytyy kaikki teemabilevermeet? Mun silmissä kummatkin vaihtoehdot on yhtä helvetin siistejä. Esimerkkinä pohdinnasta tämä seuraava hassu paita, jonka ostin Jyväskylästä. Tällainen 70-luvun slipoveri se on, ja näyttää aivan törkeen 70-lukulaiselta ja hullulta ilman rintsikoita. En kyllä ole käyttänyt enkä tule käyttämään tätä luultavasti missään, mutta mun oli pakko ostaa se ja oon joka kerta silleen hihhihhii kun nään sen. Cool henkilö päässäni sanoo "Tuu järkiisi!" ja sekopää sanoo "Sehän on niin pienikin, ei vie paljon tilaa!".

Yritän nyt ehkä olla vähän kelaamatta tätä karsintaa hetkeen. Se, mikä kuitenkin vaikuttaa vaatteiden sisäänvirtaukseen todella paljon, on "puuttuvat vaatteet". Kierrän kaupoissa pelkästään hakemassa jotain tiettyä, ja se tietty on ollut jo vuosia keltainen hame. Sitä ei ole toistaiseksi löytynyt, mutta tätä vuonna sen sijaan näiltä retkiltä on mukaan tarttunut paitoja ja mekkoja. Mahtavaa on se, ettei listalla ole kuitenkaan mitään muuta, sillä löysin Imatran kirppikseltä mahtavat pitkät välikausitakit (kyllä, valitettavasti monikossa...).

Tällasta taunnanvirtahorinaa tänään! :)

Kirppistelyä kotona ja muualla

Tässä kevään aikana on tosiaan tullut karsittua aika paljon tavaraa, joten on pitänyt keksiä, missäs siitä tavarsat eroon pääsisi. Ennen yleensä vain kutsuin ystävät kylään ja lahjoitin kaiken pois ilmaiseksi, mutta vuosien saatossa on pois lähtevä tavara alkanut karsiutua sen verran hyvälaatuisiin vaatteisiin, etten enää raaski niistä ilmaiseksi luopua.

Koska täkäläisten kirppispöytien hinnat tuntuvat varsin tyyriiltä sijoitukselta (30e/viikko), päätin järjestää pienen kotikirpparin. Facebookiin eventti pystyyn, vähän purtavaa ja juotavaa vieraille tarjoiltavaksi ja tavarat esille.

Pöytä, yöpöytä ja naulakko on tyhjennetty omista tavaroista ja täytetty myytävillä.

Kurkistus yöpöydän tarjontaan.

Lisäksi takkinaulakossa on omat takit korvattu myytävillä.

Menekki oli ihan tyydyttävää: kävijoitä kävi vähemmän kuin olin odottanut, eivätkä monet heistä löytäneet ostettavaa, mutta tästä huolimatta yhteispotti kertyi ihan tyydyttäväksi (ja mikä tärkeintä, kattoi tarjoilukulut!).Hinnat olen pitänyt matalina: perusvaattesta olen pyytänyt yleensä 1-2 euroa ja hienommista yksilöistä viittä. Tärkeintä on kuitenkin päästä vaatteista eroon, vaikka pieni korvaus kukkaroa lämmittääkin.

Kirppispäivään sopien kaivoin esiin basaarihenkiset haaremihousut ja päähän sidoin sinisen huivini.

Tuon sinivalkoisen huivin kanssa haluan aina käyttää punaista huulipunaa, ja sitten koen oloni oikein Ranskan vallankumoukselliseksi.

Olen nyt hullaantunut näihin huiveihin: keväästä kesään suorastaan elin turbaani (tai muu huivi-yritelmä) päässäni. Superhelppoja ja nopeita laittaa, peittävät likaiset hiukset ja saavat kenet tahansa näyttämään laittautuneelta.

Kirppispäivän jälkeen poistuin vielä ulos istuskelemaan kavereiden kanssa. Rakastan tuota pronssista huivia noiden konjakinruskeiden sandaalejen kanssa! <3

Heinäkuun 9. menimme myös Hannan ja muutaman muun ystävän kera myymään Kallion puistokirppiskelle, mutta siellä kävi myynti todella hitaasti. Ollaan teoretisoitu keskenämme, että tällaiset pop-up kirppis -tapahtumat tuntuvat houkuttelevan enemmän myyjiä kuin ostajia. Itse sain myytyä vain vajaalla parillakympillä ja iso kassillinen vaatteita oli roudattava takaisin kotiin. Ensi kerralla pitää lähteä liikkeelle varautuen hitaaseen myyntiin ja ajatellen päivää pikemminkin sellaisena "puisto-hengaus-picnic"-päivänä.

Tällä hetkellä minulla on vielä iso kassillinen vaatteita, enkä oikeen tiedä missä niitä lähtisin myymään. Siivouspäiväkin osuu aika ikävästi juuri muuttoni kohdille, joten en välttämättä ehdi sinnekään. Ja siivouspäivästä olen kuullut samaa kuin tuosta pop-up kirppiksestä, eli myyjiä piisaa, mutta ostajia ei niinkään. Ehkä pitäisi vaan jo luovuttaa ja viedä jäljellä olevat vaatteet UFF:in laatikkoon...