Uusi laukku!

Olin katsellut tätä laukkua jo ikuisuus sitten Indiskassa, koska minulla ei ole yhtäkään mustaa keskikoon laukkua. 64 euron hinta kuitenkin sai epäröimään. Sitten alennusmyyntien aikaan kävin useammankin kerran katselemassa tätä, mutta ei se tietenkään ollut alennettuna. Perjantaina sitten päätin kuitenkin pulittaa, koska juuri tällainen on ollut ostoslistalla ties kuinka kauan. Itse en nimittäin ole mikään laukkuihminen ja siksi asioiden on sillä saralla onnistuttava helposti.
Nyt olen kuitenkin supertyytyväinen, koska tälle on ollut todella paljon käyttöä, koska ennen käytin aina jompaa kumpaa alemman kuvan laukuista: Stokkalta ostettua salkkua tai Roomasta tuotua pikkulaukkua. Todella käytännöllistä joko kantaa painavaa salkkua ympäriinsä tyhjillään tai änkeä esimerkiksi neulepaita pikkulaukkuun... Nyt ei enää tarvitse senkään vetoketjuja venytellä.

Omistan kyllä useampiankin laukkuja mutta ne ovat väriltään hankalia ja muutenkin en jaksa yleensä vaihdella laukkua. Musta sopii kaikkeen.


Ostoslistani lyhenee ennätysvauhdilla! Lähiaikoina olen jo löytänyt täydellisen mustan laukun ja mekon. Vielä kaapistani puuttuu mustat kävelykengät, mustat nilkkurit ja pari mustaa takkia. Tällä hetkellä olen kuitenkin hyvin optimistinen asioiden suhteen.
Mitä sitten taas haluaisin... Juuri nyt sydämeni halajaa fiftarimekkoa värikkäällä kukkakuviolla ja punaista laukkua. Mutta nämä eivät ole elintärkeitä joten en aio niitä aktiivisesti etsiä.

Ja olen juuri nukkunut 15,5 tunnin yöunet maailman hauskimman viikonlopun jälkeen, joten raporttia Forssan opistomiitistä ja Helsinki Pridestä tulee kunhan eksymme koneelle yhtä aikaa Virpin kanssa.

4 askelta vaate-ahdistuksen voittamiseen

Koko viikon olen kärsinyt mitä kauheimmasta pukeutumis-ahdistuksesta. Mikään ei näytä miltään eikä mitään jaksa pistää päälleen. Uskoisin tämän johtuvan pääasiallisesti kahdesta seikasta: ensinnäkin työnteosta ja toisekseen helteistä.

Työnteko ei ahdista itse tekemisen takia, vaan siksi, että en oikein tiedä miten sinne sopisi pukeutua. Vaikka töissä suhtaudutaan vaatetukseen rennosti, jyskyttää päässäni Audrey Hepburnin sanat "pukeutuminen on toisten huomioonottamista"(ei suora lainaus). Tuohon ajatukseen sekoittuu sitten mukavasti haluni vaikuttaa asiani-osaavalta ja siinä onkin sitten kiva soppa pelkoa, epävarmuutta ja ahdistusta kasassa.

Töihin-pukeutumis-probleemaani vielä pahentaa nämä hellesäät. En voi sietää kuumaa lainkaan, joten kesät ovat minulle aina jokseenkin tuskallisia. Vapaalla voin sentään heittää päälle niin pienet ja ohuet vaatteet, kuin vain huvittaa, mutta töihin olisi varmaan ihan suotavaa ilmestyä jossain bikiniä peittävämmässä. Lisätään vielä se fakta, että työpaikkani ilmastointi on sen verran ylitehokas, ettei sisällä tarkene ilman pitkiä housuja ja villatakkia, sekä vielä se, että olen päättänyt säästää rahaa ja ilmastoa pyöräilemällä töihin (enkä jaksaisi vaatteenvaihtorumban aiheuttamaa ajanhukkaa) niin ehkä kokemani ongelmat vaatetuksen kanssa ovat ihan ymmärrettäviä.

Tänään iski sitten niin kauhea apaattinen ahdistus, että päätin jotain olevan tehtävä. Näillä keinoilla parantelin oloani.

1. Kehon hoito

Jos vaatetus on kerta päin persettä, niin sentään olisi muun kehon ulkonäkö ok. Ja tietysti fyysinen hyvä olo parantaisi henkistäkin oloa. Lilluinpa siis töiden jälkeen kunnon puoli tuntia ihanassa rentouttavassa kylvyssä, jonka jälkeen kuorin ja sheivasin ja rasvasin ja naamioin itseäni oikein kunnolla. Sitten vaan kylpytakki päälle (lemppari koti-kesävaatteeni) ja olo oli jo huomattavasti parempi.

2. Vaatekaapin hoito

Omistan jo sen verta vaatteita, että en aina välttämättä muista niitä kaikkia. Siksipä oli hyvä käydä vaatekaappia läpi, josko sieltä löytyisikin jonkin sortin täydellinen kesävaate. No ei löytynyt, mutta poistin kaapista kaikki tuunattaviksi menvät vaatteet omaan kasaansa ja kävinpä vielä läpi sukkahousu-laatikkoni ja heitin pois kaikki rikkinäiset. Sieltä löysin myös ihania ja erikoisiakin sukkahousuja, jotka olin täysin unohtanut. Nyt pää kuhiseekin intoa saada niitä käyttöön, mutta pitänee odottaa viileämpiä säitä.

Järjestetty sukkahousulaatikko

3. Vaatteiden hoito

Kun kaikki tuunausta/korjausta kaipaavat vaatteet oli kaivettu esille, olikin aika käydä niihin käsiksi. Kaikkea en ehtinyt, sillä kasa oli melkoinen, mutta sentään sain kaikki farkkuni parsittua, ja lähtipä yksistä farkuista myös extrat pois lahkeista (miltei kaikki farkkuni ovat minulle liian pitkälahkeisia, mutta laiskuuttani en jaksa niitä lyhentää, vaan yleensä vain kääräisen lahkeet). Tämän lisäksi plankkasin myös kenkäni. Vaatteiden huolto tuli tarpeeseen, sillä nyt parhaat kesäfarkkuni ovat taas käyttökunnossa ja voin myös käyttää lempikenkiäni peläten vähän vähemmän niiden tuhoamista.

Plankatut kengät

Parsitut farkut

4. Ostoslistan laatiminen

Palauteltuani mieleen mitä kaikkea vaatekaapissani oli, kirjasin ylös mitä vielä sinne tarvitsisin. Listasta tuli jokseenkin pitkä... Eikä siihen lukeudu läheskään kaikkea, mutta sentään siinä on ne asiat, joiden uskon oikeasti helpottavan aamuista pukeutumis-rituaalia. Huomenna lähden varmaan kaunpngille kiertelemään ja katselemaan, josko löytäisin jotain etsimistäni.

Lopputulos: olo on oikeasti helpottunut ja parantunut. Piristyäkseni olin aiemmin päivällä mennyt selailemaan kauppojen ja muotilehtien nettisivuja, mutta se järkyttävä materian määrä aiheutti vain aiempaa kamalamman ahdistuksen. Sen sijaan tällainen puuhastelu rauhoitti mieltä mitä parhaimmiten. Ehkä tässä voisi pikku hiljaa alkaa oppia, ettei se materian haaliminen oikeasti auta.

Ei mitään erikoista

Ei mitään erikoista, vaan mustaa ja lempparishortsini, joihin taas mahdun. Jotain ikivanhoja vaatteita. Klikatkaa isommaksi niin näkyy paremmin.

Ja tänään heitin taas kaksi hametta kirppikselle, boing, en ehkä sittenkään ole mahdoton. :>

Juhannusyö, juhlayö

Tänä vuonna juhannus tuli vietettyä kaupungissa, suhteellisen pienellä porukalla eikä mitenkään erityisen juhannusmaisissa merkeissä. Sää oli semmoinen, ettei ulos tahtonut tarjeta ja taiatkin jäivät tekemättä. Aloittelu sujui kuitenkin hienosti Hannalla ja jatkoilla tuli valvottua viiteen filosofisia keskustellen :D

Itse pidän juhannuksesta juuri kesä-juhlana, joten halusin ehdottomasti juhlia sitä kesäisessä mekossa. Käydessäni läpi vaatekaappiani, huomasinkin vakavan puutteen: minulla ei ole yhtäkään kesäiseen rentoon juhlimiseen soveltuvaa mekkoa. Kaikki mekkoni ovat joko todella juhlavia, taikka syksyisiä/talvisia. Ostoslistalle taitaakin nyt eksyä jonkin sortin kesämekko, en tosin tiedä minkälainen. Ajatuksissa pyörii epämääräisiä mielikuvia pellavasta ja kukka-printeistä, mutta taidan tässä asiassa antaa kohtalon vaan kuljettaa :D



Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin sitten tähän aikoinaan Zarasta hankittuun, kellohelmaiseen, empire-linjaiseen silkkimekkoon. Se on valitettavasti vuosien varrella käynyt hieman pieneksi rinta-osiosta (tosin liian pieni se oli ostettaessakin, mutta sentään ei näin pieni), joten en osaa sitä enää kauhean usein käyttää. Sukujuhliin kaula-aukon avoimuus ei oikein sovellu ja jos olen liikaa riehumassa ei mekko välttämättä pysy päällä. Mutta tällaista rauhaisaa juhannus-iltaa varten totesin sen olevan täydellinen.

Olen muuten pitkään miettinyt empire-linjaisten vaatteiden rakennetta. Niissä on nimittäin miltei aina rinta-osion koko aivan liian lyhyt, 10 cm korkea rinta-kaistale ei riitä peittämään puoliakaan siitä mitä sen pitäisi. Jostain syystä vaatekoon kasvaessa ympärysmittaa kyllä suurennetaan, mutta ei taideta tajuta, että usein muun ruumiin mukana kasvavat myös rinnat. Harmi sinänsä, koska satun rakastamaan empire-linjaa, mutta sillä ei meinaa löytyä mitään istuvaa :(

Kengät ovat Spirit Storesta, korko ei ole erityisen kaunis, mutta erittäin hyvä kävellä. Ainoa miinus näissä kengissä on se, että liian kuumalla säällä nahka alkaa hiertää paljasta ihoa. Korvikset ovat Indiskasta ja huulipunaa tuota iänikuista viininpunaista, satun jostain syystä olemaan aivan älyttömän rakastunut siihen tällä hetkellä. Lämmikkeeksi heitin niskaani ikivanhan, mustan Benettonin villatakin ja rakkaan, viime postauksessa esittelemäni nahkatakin sekä kaulaan vielä harmaan huivini. Tosin lämmikettä tuskin tarvitsi, viettäessämme koko päivän sisällä.

Loppu juhannus-viikonloppu menikin sitten grillatessa ja saunoessa huomattavasti röntömmissä vaatteissa. Kivaa oli :)

Ostolakko murenee... /Virpi

Eilen koitti minulle kesätöiden ensimmäinen päivä. Pidän töihin pukeutumista suhteellisen kauheana ja ahdistavana operaationa, en ikinä oikein tiedä mikä olisi soveliasta. Kuinka rönttöinen saa olla, kuinka laittautunut, kuinka lyhyttä hametta tai avointa kaula-aukkoa saa käyttää, tai kuinka läpinäkyviä paitoja. Varsinkin kaksi viimeisintä kohtaa tuottavat minulle suunnattomia ongelmia, sillä miltei kaikissa paidoissani on isot kaula-aukot tai jos ei ole, niin ne näyttävät sitten läpi. No onneksi tuolla työpaikalla ei oikein pukukoodia ole, osa on puvuissa, mutta suurin osa ihan vaan t-paidoissa ja farkuissa, joihin minäkin taannuin sitten jo tänään.

Mutta ekan päivän kuitenkin siis skarppasin tämmöisessä yrityksessä näyttää professionaalilta. Paita on Reloadin, housut H&M:ltä (ja ne ovat siis tummansiniset, vaikka tuo valaistus yrittää muuta väittää), kengät ne samat kuluneet, mutta rakkaat Tamarikset. Takki on rakkaista rakkain nahkarotsini: aitoa nahkaa, ja tekoturkista. Nahkasalkku on isäni vanha, jonka pelastin muutama viikko sitten juuri kun se oli lentämässä roskiin. Ja onneksi ehdinkin pelastaa, olen nimittäin elänyt viimeisen vuoden suorastaan järkyttävässä mustan nahkalaukun puutteessa. Minulta hajoavat laukut yleensä puolessa vuodessa, taidan roudata mukanani vähän liikaa tavaraa... Viimeisin meni pilalle, kun vuorikankaaseen vahingossa mädäntyi appelsiini, jota en sitten onnistunut kaapimaan irti. Saas nähdä kuinka pitkään tämä kestää :D Toivottavasti pitkään, sillä tämä yksilö on liki täydellinen: se on superiso ja siinä on juuri sopiva määrä taskuja ja mahtuupa sinne läppärikin. Harmi vaan, että salkku painaa tyhjänäkin kuin vietävä.


Vielä lähikuva kauluspaitaan kirjailluista söpön söpösistä, pikkuruisista, punaisista sydämistä.


Töiden jälkeen pitikin sitten suunnata kaupungille ostamaan ihan oikeasti tarpeellisia piirustusvälineitä, mutta hetken mielijohteesta päätin tekstata Hannan mukaani vilkuilemaan myös ei-niin-tarpeellisia vaatteita. Mitään en löytänyt mitä alunperin etsin, mutta sen sijaan sorruin ihan muunlaisiin kaunokaisiin.

Zaran shortsit tulevat kyllä ihan tarpeeseen sillä entiset kaupunkishortsini olivat jääneet aivan liian pieniksi. Nämä istuvat täydellisesti ja ovat vaan ihan upean näköiset.



Zarasta tarttui mukaani myös tämmöinen valkoinen silkkipaita. Olen pitkään jo katsellut tämän tyyppisiä yksilöitä, mutten ole rohkaistunut ostamaan silkin vaikea-hoitoisuuden vuoksi. Nyt kuitenkin löytyi semmoinen yksilö, joka vei sydämen ja järjen. Enköhän kuitenkin jotenkin pärjää, jos en tätä ehkä vaan festareille ota :D

Eksyimme vielä Selected Femmeen, missä rakastuin päätä pahkaa tähän kaunokaiseen. Muistan nähneeni tämän paidan vaaleanpunaisena toisella bloggarilla, ja ihailleeni tätä, mutta en ikinä harkinnut paitaa vakavissani, sillä en jostain syystä vaan kykene pukemaan päälleni vaaleanpunaista. Nyt kaupassa kuitenkin kökötti niiden vaaleanpunaisten vieressä tämä ihastuttavan kaunista harmaata oleva versio ja olihan sitä sitten sovitettava ja siihen rakastuttava. Olo on se päällä kuin jonkinlaisen ruusupuskan taikka pörhistelevän linnun <3


Ja tässä kävi taas niin kuin minulla aina käy. Yritän pitää shoppaustaukoa ja kun vihdoin uskaltaudun kauppaan, sekoan täysin. Tosin nyt pysyi järki edes jotenkin päässä, ja pystyn kyllä kaikki ostokseni perustelemaan. Lisäksi sekä shortsit, että harmaa paita olivat alennuksessa, joten en loppujen lopuksi polttanut mitään älyttömiä määriä rahaa. Harmi vaan, että tämä reissu ei yhtään lyhentynyt niiden oikeasti tarpeellisten (tai no... tarpellisempien) vaatteiden listaa. Mutta eiköhän niitäkin vielä ehdi etsiskellä :)

Ostolakko murenee... /Hanna

Noniin tässä istun shoppaustauon haudalla. Töistä päästyään Virpi lähetti tekstarin, joten heitin vaatteet niskaan ja lähdin kaupungille. Sitä ennen siivosin siivousmekossani, joten tässä tuleekin sitten jumitusvaatteideni kavalkadi. Tuota hametta ja neuletta käytän koko ajan kumpaakin (hame kirppikseltä, neule h&m). Lähiaikoina olen alkanut myös pitää tuota takkia useammin kuten näkyy. Tavoite on, että se pehmenisi käytössä, sillä kummitätini jäljiltä se oli melkein uutuudenkankea, vaikka vahna olikin.

Ja tässä alemmassa kuvassa myös ökysalkkuni, jota rakastan ja alan taas hulluna käyttää koulun alkaessa (ala jo oi koulu!!) ja Pertti Palmrothin kiiltonahkakengät, joita en kyllä ole käyttänyt lähiaikoina kovin paljoa.



Virpi postaa oman suhteellisen voitokkaan osuutensa luultavasti huomenna. Tässä on minun löydökseni Mangosta - yksi mekko joka sopii tuhanteen oikeaan tarkoitukseen ja sen lisäksi on vain upea mekko, joka oli hauskaa ostaa huvin vuoksi, olenpa luopio. Mutta tämä on pitkään etsimäni täydellinen pikkumusta joka sopii arkeen, juhlaan, bileisiin ja myös esiintymiseen jos laitan neuleen. Joten nyt en ole enää yhtään niin kauhuissani Rooman mekon kulahtamisesta. Tosin olisin mieluusti ottanut koon isomman, mutta menee näinkin. Jee Boing!



Ps. Koska mehän emme shoppaile (:D) tägimme on sillekin asialle kamat, joka käsittää myös vanhojen vaatteiden esittelyn.

Tuleva pianisti käy läskitysdrinkillä

Perjantaina oli maailmanlopun tunnelmat sään takia. Ilma oli niin uhkaava, että olin varma, että taivas tippuu päälle millä hetkellä hyvänsä. Sain kuitenkin hyviä uutisia: pääsin nimittäin konservatoriolle sisään ja nyt olen virallisesti tuleva pianisti. Tuskin maltan odottaa syksyä! Lähdin sitten vähän juhlistamaan tätä kaupungille.

Päälläni on iäisyysbaskeri jota käytän aina, hm:n poolo mikä on myöskin yksi eniten käytettyjä vaatteitani, keltainen nahkatakki on abiristeilytuliainen itselleni Tallinnasta ja rakastan sitä. Jalassani on äidin Wondersin korkkarit, jotka tuuraavat tällä hetkellä mustia kävelykenkiä minulle. Hame on kirppikseltä ja sitä kohottaa itse tekemäni kellohame. Tarvitsisin kyllä ihan oikeankin alushameen... Tämän illan jälkeen tuli kyllä mieleen että ehkä pitäisi karsia tuo hame pois kaapista kun sitä on tullut pidettyä vain kahdesti, eikä oloni ollut parhaimmillaan se päällä. Tykkään siitä kuitenkin ja kerran viihdyin todella siihen pukeutuneena. (Mitä mieltä sinä olet Virpi?)

Mutta katsokaahan kuinka kameraujo olenkaan! Kuinka vaikeaa bloggarille...




Loppuun Geisha-drinkki, joka on loistava. Sellainen vähän ikäänkuin suklaapirtelö, jossa maistuu alkoholi hienoisen viehättävällä tavalla. Hyvä seura ja tämä drinkki vähän lievensivät perjantain ahdistavaa tunnelmaa. Muutenkin säät ovat olleet kummalliset, eilen todistin häitä jotka alkoivat täydestä auringonpaisteesta ja päättyivät romanttiseen rajuilmaan! <3

Kahden vuosikymmenen loikka yhdessä päivässä

Vihdoin ja viimein lievästi myöhäinen postaus lakkiaispäivästä. Juhlin siis pikkuveljeni lakitusta tämmöisissä fiftari-tunnelmissa. Mekko on henkkamaukalta, ja olen siihen aivan rakastunut. Taitaa eksyä päälleni taas huomenna mennessäni juhlimaan ystäväni häitä. Ainoa mistä en ole aivan varma, on helman pitsireunus. Jostain syystä tuntuu siltä, että minun päälläni se on vähän liikaa. Toisaalta se pidentää tuota lyhyttä helmaa, mikä tekee mekosta sukulointi-soveliaan.

Kengät ovat vagabondista ja ne ovat ehdottomasti lempi-juhlakenkäni, sillä ne käyvät aika pitkälti kaiken kanssa. Tosin pikkuhiljaa alkaa kyllästyttää vetää aina samat popot jalkaan. Ehkä sitä voisi kenkä-shoppaamaan uskaltautua tässä joku päivä? Tuskin tulee kuitenkaan liikaa ostettua, sillä en voi käyttää esim. avokkaita lainkaan (tippuvat jalasta), joten se jo rajaa kenkämahdollisuuksia melko huimasti.

Tukka nyt ei ole 50-lukua nähnytkään, mutta ehkei siihen kukaan kuole :) Sen sijaan meikki yritti imitoida fiftari-fiiliksiä mustilla ylärajauksilla ja punatuilla huulilla (tosin huulipunan sävy ei ollut sitä perinteisintä kirkkaanpunaista, vaan vähän tummempaa viininpunaista).

Kun nämä juhlat oli juhlittu olikin aika vaihtaa vuosikymmentä ja suunnata Hannan kanssa yhteisen kaverimme pitämiin hippi-bileisiin.






Kaksi kuvaa, koska ensimmäisessä näkyy muodot, mutta toisessa värit. Kakkosen heiluva kuva kertoo myös aika paljon niistä bileistä. Asut olivat mitä ilmeisemmin suht. onnistuneita, koska odottaessamme metroa meistä haluttiin ottaa kuva ja saimme kuullaa tuovamme mieleen Janis Joplinin. Että näin silloin.

Mustaa Turussa

Lähdettiin pienelle kaupunkilomalle Turkuun kavereiden kanssa ja löydettiin tällaisia ihan mun kokoisia koloja. Päälläni on mustia helppoja luottovaatteita: Camperin kengät jotka ovat aina jalassa kun en ajattele mitään, Roomasta pari vuotta sitten ostettu mekko joka on nykyään jo melkein läpikuultavan ohueksi kulunut koska ennen esiinnyin aina siinä, Zaran jättineule viime syksyltä (lämpöinen ja viihtyisä mutta ah niin tylsä), kummitädin nahkatakki 70-luvulta sekä aina käytössä oleva nahkalaukku niinikää Roomasta. Eikä pidä unohtaa tuota kaulassa olevaa huiviani, se näyttää tavalliselta, mutta on taikahuivi. Se nimittäin tuoksuu joka päivä erilaiselta, joltain oman tuoksuni paremmalta versiolta. Tosin tällä kertaa se ei toiminut ihan niin kuin yleensä.

Minulla on ristiriitainen suhtautuminen mustaan. Yleensä en itse pukeudu kokomustaan tai ylipäänsäkään suuriin määriin mustaa vaikka vaatekaappini aika pitkälle perustuu mustan olemassaoloon. Ihailen aina ihmisiä kokomustissa ja haavailen olevani kokomusta ihminen. Esteenä haaveelleni on kuitenkin se, että silloin kaikki ihanat värikkäät vaatteeni jäisivät käyttämättä ja se, että pukeudun mustaan vain tällaisissa löllöilytilaisuuksissa. Siksi pukeutuessani mustaan tulee aina huolittelematon olo, mitä yleensä olenkin niinä päivinä.

Mutta HMMMM... Ihan melkein jopa tarvitsisin uuden esiintymismekon. Sellaisen, joka päällä on mukava soittaa ja joka päällä näyttää aina hyvältä. Minullahan on n. 10 mustaa mekkoa ja ylipäänsäkin vähän yli 40 mekkoa, mutta voisin jopa ihan oikeasti tarvita tätä juttua.... Hahhahhahhahhahahaha lupa shoppailla mmmmmm. Vaikka periaatteessa se on kielletty. :< Siitä lisää lähipäivinä.

Rekkisspesiaali à la Hanna ja eräs anonyymi alan asiantuntija

Noniin. Siinä se rekkis heruttaa. Haha. Rekkikset ovat minun mielestäni siistejä, joten päätin harjoitella sellaisena olemista. Vaatteet lainasi, pukeutumisvinkit antoi ja kuvat kuvasi eräs alan asiantuntija. Olen kyllä vähän pettynyt epärekkikseyteeni, mutta harjoitus tekee mestarin. Tukka on sitten mitä on koska ylikasvanut polkka ei varsinaisesti tue tätä tyyliä.


Lahkeet on sukissa, mutta vain takaa! Tämä on ehdottoman tärkeää!!


Huomaa hieno riipus, panta, ja vyönsoljen pitää näkyä. Paita on silti osittain farkuissa. Mieluiten kuitenkin niin, että alushousut näkyvät takaa.

Hahaa säälittävää epärekkikseyttä. :<
Uuh. Vyö on mielellään leveä ja solki näyttävä.






Liivi, tuo rekkisten lempivaate. Miesten t-paita on myös hyvä valinta. Meikkaa korkeintaan vähän. Jos olet ekstremempi ja tavoittelet absoluuttista rekkikseyttä, leikkauta tukkasi graafisesti ja värjää siihen huomioraita.






Parhaani yritin!! Ja tästä te kaikki muut rekkisten fanittajat saatte kuitenkin jonkinlaisen käsityksen siitä, mistä lähteä liikkeelle.