Pride 2014: Kulkuepäivän kuvaoksennus

Tänä vuonna johtuen Priscilla-ratikan yllättävästä poismenosta ja lakivaliokunnan pökälepäätöksestä Priden pääpäivään ja kulkueeseen latautui erityisen paljon tunteita ja bailauksenhalua. Tänä vuonna oltiin aika kunnianhimoisella meiningillä pikniktarjottavien suhteen, ja jo bussissa piti vähän ikuistaa piknik-koria. Samaan kuvaan sattui lähikuva Virpin kreisistä kengästä. Ne ovat sävyltään kultahopeiset riippuen siitä, mistä kulmasta valo osuu niihin, ja onpa niissä myös sateenkaaren välkettä.

Virpi joutui meikkailemaan bussissa loppuun, sillä OCD-Hanna oli holkuttanut häntä koko aamun ja panikoinut kulkueesta myöhästymistä.

Paikalle päästyämme huomattiin, että stressaaminen oli todellakin turhaa: paikalle oli eksynyt enemmän väkeä kuin koskaan ja tulisi kestämään paljon aikaa, ennen kuin koko jengi saataisiin liikkeelle. Tässä välissä hukkasimme kaikki kaverimme, ja koska tungoksen vuoksi kännyköillä ei päässyt läpi, otimme ajankuluksi muutamat kuvat. Näissä näkyy hyvin meidän sateenkaarimeikit, Virpillä hiukan kirkkaampi ja rajauksella terästetty, Hannalla utuisempi sateenkaarisumusilmä.

Lopulta saimme marssiporukkamme kokoon, joukossa yhteinen ystävättäremme. Tutustuttiin lukiossa miltei 10 vuotta sitten, ja tätä merkkipaalua olemme juhlistaneet monin tavoin. Yhtenä niistä Pride-päivän pukukoodi valkoinen ja spektrit. Lakivaliokunnan päätöksen jälkeen värivalinta tuntui vieläkin ajankohtaisemmalta, ja kulkueessa näkyikin paljon erilaisia morsiamia sekä myös tavallista enemmän tukiheteroita (vaikka mistäs sitä tietää mitä kukakin on). :)

Hannalla on päällä joskus 2007 H&M:stä ostettu uskollinen kesämekko, joka sai piknikin aikaan muodikkaan dipdye-värjäyksen à la punaviini ja salaatinkastike. Parin valkaisun jälkeen se on tosin taas okei, aikamoinen taistelija mekoksi. Kengät on ikivanhat Wondersit.

Virpi taas pukeutui mielessään Brideshead Revisited -sarjan homostelevat tyylimiehet. Kaikki vaatteet ovat erinäisiltä kirpputoreilta ympäri Suomea, paitsi kengät, jotka ostettiin viime syksynä Lontoosta ja sukkahousut, jotka lienevät H&M:stä vuosia sitten hankitut.

Piknikille päästyämme oli pakko ikuistaa Virpin asuun sointuva viinipullo. Tästä kuvasta tulee Hannalle jotenkin ihmeellisesti Rocky Horror Picture Show mieleen!

Vähän enemmän kuvia Hannan meikistä. Varsinkin näissä kuvissa tulee esiin meidän teeman taiteellinen hienovireisyys: valkoiset vaatteet on valkoista valoa, joka prisman läpi kulkiessaan muuttuu silmissä ja korviksessa näkyviksi spektreiksi - itse tyyppi on siis prisma!

Tässä kuvassa näkyy korviskombinaatio: koska Hannan yläasteella väsäämä spektrikorvis on nykyään yksinäinen ja sekin liimalla erään pride-onnettomuuden jälkeen liimalla korjattu, toiseen korvaan on eksynyt vaaleansininen prisma, joka on itse askarreltu kirpparilöydöstä ja luultavimmin kuuluisi lamppuun.

Syömisen jälkeen siirryttiin varjosta aukeammalle paikalle auringosta nauttimaan.

Hannan deitti osti kiertäviltä lippumyyjiltä sateenkaarilipun, jonka johdosta tätä pikkuturistia piti tietenkin vähän pilkata. Nyt lippu kuitenkin riippuu siitä kateellisen Hannan huoneessa, ja postaus on hyvä päättää kahteen tyytyväiseen jo vähän humppuuntuneeseen juhlijaan sateenkaarilipun varjossa.

Bodypainting osa kolme

Kuvia pieni ikuisuus sitten vietetystä bodypainting illasta.

Linkit edellisiin bodypainting-postauksiin:
Vol. 2
Vol. 1

20's synttärit!

Päätimme tänä vuonna juhlistaa synttäreitämme oikein kunnolla, kun oli tiedossa niinkin merkittävä ikä kuin neljäsosavuosisata meille kummallekin! Saimme porukkaamme vielä kaksi muutakin joulukuun ja tammikuun aikana syntynyttä ystäväämme, ja aloimme suunnitella juhlia pari kuukautta sitten. Haluttiin juhlia hienosti ja överisti, mutta ei kuitenkaan isolla budjetilla. Etsittiin siis Helsingistä tilaa, jonka voisi varata ja halvimmaksi ja meille sopivimmaksi valikoitui Lady Moon keskustassa. Tilaisuutemme kesti klo 18-21 ja sen aikana vieraiden piti juoda 1000 eurolla, jotta saisimme paikan ilmaiseksi.

Halusimme myös pukuilottelua juhliimme, ja teemaksi valikoitui 20-luku, joka näkyi myös musiikkivalinnoissa. Jotta päivästä saataisiin ihania muistoja ja jotta juhlat sisältäisivät myös rauhallista epäbileilevää hengailua ystävien kanssa, menimme aiemmin päivällä piknikille talvipuutarhaan. Siellä nautimme eväistä ja miljööstä ja otimme toisistamme kuvia.

Mulla (Hannalla) on päällä toinen näistä joskus 2007 ostamistani hapsumekoista. On kyllä olleet ihan parhaat mekot, vaikka joustinnauha yläreunasta onkin hapertunut ja mekko putoilee nykyisin koko ajan hakaneuloista huolimatta. Mutta sehän ei tavallaan ole huono asia. ;) Valkoinen versio oli päällä samana iltana yhdellä synttäritytöistä. Sen lisäksi mulla on lainassa Virpin upea paljettiviitta ja käsissä äidin omiin penkkareihinsa hankkimat pitsikäsineet.

Helmet ovat perintöä sukulaiselta sekä Kiinan tuliaisia. Meikki on tehty taas niillä Maybellinen uusilla voidemaisilla luomiväreillä, jotka ansaitsisivat oman postauksensa pian... Huulet peitin peitevoiteella ja maalasin päälle vähän supumman 20-lukusuun. Kiharsin tukkani piipparilla ja kiinnitin sen pinneillä näyttämään polkalta. Lisäksi kiinnitin tukkaan pinneillä pari vanhaa sulkakorvista.

Ja nyt äänessä Virpi! Mulla on päälläni ihana ja monipuolinen pikkumustani 20-luvun tyyliin lanteille vyötettynä. Hanna kärsivällisesti kähersi hiukseni söpöille ja villeille kiehkuroille ja kiedoin vielä Fidasta löydetyn huivin boheemisti niiden ympärille. Korvakorut olivat lahja ystävältä ja puuhkan sain lainaan kaverilta!

Korvakorujen kulta-musta kombo inspiroi myös silmämeikin sävyt, ja tukea autenttiseen 20-lukulaisuuteen hain tästä tutorialista. Tummanpunaiset huulet eivät oikeen jaksaneet illan ilottelussa mukana, ja loppuillasta kuljin baarissa kasvot poskipäistä alaspäin huulipunaan sotkeutuneina. No, pieni hinta pussailusta!

Baarin hämystä ei ole kuvia, mutta bileet olivat kertakaikkiaan täydelliset! Ne sisälsivät niin nais- kuin kasvikauneutta, överiyttä, pukuja, ruokaa, ja no - viinaakin. Järjestely oli välillä vähän stressaavaa, kun ihmiset ei oikein ymmärtäneet, että taakuullisen paikan ollessa kyseessä kutsuun olisi hyvä vastata. Kaikki meni kuitenkin enemmän kuin nappiin ja vietimme tosi monella tavalla ihanaa aikaa ystäviemme kanssa. <3 Ainoa huono puoli juhlassa oli, että kukaan meistä ei todellakaan ehtinyt jutella kaikkien muiden kavereiden kanssa. Ja tietenkin materiaaliset vahingot: esimerkiksi kadonnut höyhenpuuhka ja loppuun leyhytelty sulkaviuhka, jonka sielu luultavasti yhäkin vaeltaa Lady Moonissa hivellen ties keiden pyllyjä.

Bodypainting osa kaksi

Tehtiinpäs bodypaintingia taas yhtenä marraskuun iltana. Hanna tässä nyt kirjoittelee meidän illanvietosta. Tällä kertaa meitä oli seitsemän hengen porukka, ja oli aika erilaista kuin viimeksi. Oli vähän kiire saada kaikki valmiiksi eikä käytetty niin paljon aikaa viininjuomiseen ja yhdessäoloon kuin kesällä. Tää johti siihen, että ei ollut ehkä niin kehollisvapauttavaa kaikille kuin ensimmäisellä kerralla. Mulle iski myös hirvee himo alkaa tehdä tätä tosissaan ja kunnolla, kun selvästi tajusi tätä tekniikkaa paremmin ja alkoi saada kunnon kuvaa aikaiseksikin. Mietin, että voisinko ikinä otaa rennosti minkään asian kohdalla? Tultiin Virpin kanssa tulokseen, että meidän on pidettävä sellasia vakavamielisiä nyt-maalataan-helvetin-hienoja-juttuja-verenmaku-suussa maalausiltoja keskenämme tai pienellä porukalla, ja sitten erikseen on nää feministikerhon kehollisuuskokoontumiset, joissa ei lopputuloksella ole sitten niin suurta väliä. Aikaa meni taas ihan tuhottomasti, eli kyllä me varmaan 6 tuntia taas maalailtiin, ja siinä ajassa moni tyyppi jäi kyllä aika kesken ja piti lopussa vetää mutkia suoraksi. Eli siis tähän illanviettotyyliseen bodypaintingiin pitää ensi kerralla oikeasti valita vähän helpommat teemat.

Tässä on kaksi kuvaa meistä kolmesta ystävyksestä!

Vasemmalla Janna ja helmikuinen puu, jossa kurkkii myös pikkuinen orava. Etupuolella jäisen turkoosia taivasta vasten on kaksi pulleavatsaista pikkulintua (tisseissä). Virpin selän pahiskalmari ulottaa lonkeronsa ympäri Virpin kroppaa. Tämä oli minusta aivan helvetin siisti idea, ja lonkerot pyörteilivät ympäriinsä Virpin kropan muotojen mukaan. Itselläni on etupuolella angstaavan karpin naama, niin että sen silmät ovat tissit. Varsinkin etupuolella mulla onnistui ihan mahtavasti toi monivärinen samea vesi, mutta näistä nyt ette tietenkään saa (harmi vaan) kuvaa.

Mutta on tää kyllä kiva laji. Ei voi muuta kuin suositella. :)

Tässä
bodypainting vol 1.

Rocky Horror Picture Show -teemabileet

Kaverit kutsuivat meidät Rocky Horror Picture Show -teemabileisiin. Ko. leffa on yksi Virpin suosikeista, mutta Hanna ei ollut koskaan nähnyt sitä aiemmin. Siispä Hanna soitteli Virpille samana päivänä vähän osviittaa saadakseen, ja ohjeiden transu+gootti kanssa päätyi seuraavaan lopputulemaan:

Meikkinä on taas näitä uusia Maybellinen voidemaisia luomivärejä, tällä kertaa tämä ihana mattamusta! En ole ennen oikeastaan osannut laittaa tai käyttää tällaista silmämeikkiä, ja tämä syntyi melkein kuin itsestään. Hehkutus siis jatkuu, ja nyt näitä ilmeisesti on myös hopeisena, ja mehän kaikki tiedetään, mihin tää on johtamassa...

Virpi taas lähti pokeilemaan kaikella sydämensä palolla. Shorstien, korsetin, hatun ja rusetin yhdistelmästä syntyi aika Columbia-henkinen asu. Kuvista ei välttämättä niin hyvin välity meikkien koko törkeys, mutta parin tunnin junamatkalla Imatralta Helsinkiin bileilemään tuli naamaan läntättyä n. pari kiloa glitteriä, valkoista puuteria, mustaa huulipunaa ja erinäisiä silmämeikkejä ,niin silmiin kuin poskillekin.

Kuvan verkkosukkahousut ovat siis neon-violetit: jäänteitä villeistä teinivuosista. Alusvaatekorsetti oli juuri myyty kaverille, mutta se saatiin onneksi vielä lainaksi tätä huipputärkeää tarkoitusta varten. Hiukan oli itsetietoinen olo liian pienessä ja melkoisen avonaisessa korsetissa, varsinkin kun se yhdistyi noihin jatkuvasti ylemmäs ja ylemmäs kipuaviin minishortseihin, mutta tapahtuman hengen ja kesäpäivän kuumuuden huomioon ottaen asu oli mitä sopivin.

Päälläni on tämä aika väljäksi jäänyt puku, mutta koska seurueesta puuttui Janet ja päivä oli aika kuuma, vaihdoin aika nopeasti valkoisiin alusvaatteisiin. Siitä ei nyt kuitenkaan tule kuvaa.

Lopuksi vähän yleistunnelmaa - juhlissa oli sekä tarjoilut että oheitarvikkeet todella hyvin kohdallaan! Virpin rakkaus leffaan syveni ja Hanna hullaantui siitä. Nyt suunnitteilla on alusvaatebileet tällä samalla teemalla, ja mun (Hannan) on pakko saada olla Frank!

Bodypainting-ilta

Pari viikkoa takaperin pidettiin bodypainting-ilta yhden kaverin luona. Suunnilleen samalla porukalla ollaan pidetty myös kerran Marie Antoinette alusvaatejuhlat. Tällaisilla iltamilla on kaksi hyvää tarkoitusta: olla vähissä pukeissa kavereiden kesken, jotta nähtäisiin vähän muunkinlaisia kroppia kuin vaan sitä mallityyppiä ja sitä kautta pystyttäisiin olemaan paremmin sinut kroppiemme kanssa ja sitten tietenkin coolien juttujen tekeminen.

Maalit ostettiin ilmeisesti Punanaamiosta. Hankimme mustan, sinisen, punaisen, keltaisen, vihreän, hopean ja muita hiukan isomman valkoisen. Pienet taisi maksaa 3,90/kpl, joka tapauksessa koko lysti maksoi neljän hengen porukalla n. 7 euroa naama. Värit toimivat tosi hyvin: niitä käytettiin kuin vesivärejä, ja ne kuivuivat nopeast eivätkä juurikaan tahranneet. Pois pestessä ne lähtivät melkeinpä pelkällä vedellä.

Aloitimme illan siten, että jokainen suunnitteli paperille suunnilleen, mitä halusi. Sitten ryhdyimme maalaamaan. Jotkut meistä tykkäsivät maalata verrattain paljon itse, jotkut olla maalattavina. Maalaukseen meni n. 6 tuntia, jonka jälkeen otimme aika läjät kuvia. Välissä tilasimme myös pizzat. Ulkona muovin päällä lämpölampun valossa maalaaminen oli siistiä ja toimi hyvin.

Vaikka voimaannuttava on vähän ällö sana, niin juuri sitä tämä iltama todella oli. Maalit jäi varastoon kaverille, ja aiotaan todellakin ottaa uusiksi ja kaikilla onkin jo seuraavat teemat mielessä. Tässä ne muutamat kuvat mitkä on julkaisukelpoisia. Teemoina meillä oli psykedelia, Suomen luonto, jäätävät kristallit sekä graafiset kuviot.