10-vuotispäivä

Syksyn sää on lämmennyt sen verran, että tuntuu oikealta palata kesäisiin muistoihin vielä kerran! Juttuhan on niin, että me, Hanna, Virpi sekä kolmas ystävättäremme tapasimme Kuvataidelukion käytävillä ensimmäistä kertaa syksyllä 2004, elikkäs tasan 10 vuotta sitten. Koska vuosipäivät on yleensä höhlästi vain romanttiseen käyttöön varattuja, päätettiin juhlistaa tätä ihmissuhteemme merkkipaalua näyttävin juhlamenoin.

Viikonloppu aloitettiin ravintola Cafe Bar 9:ssä, jonka jälkeen jatkoimme syömään jäätelöä ja juomaan skumppaa espalle. Siitä suuntasimme Virpille yökyläilemään, jossa kokeilimme kaikki hassua mahdollisesti-hutiostos-huulipunaa:

Mutta ken tietää, mitä käy huulipunalle. Ainakaan Priscilla-ratikalla sitä ei enää voi perustella (ikuisuus-nyyh).

Oltiin kauan pohdittu, että missä vietettäisiin juhlaviikonlopun pääpäivä, mutta kun meille tarjoutui yllättäen mahdollisuus lähteä oopperajuhlille Savonlinnaan, tartuimme siihen. Saavuttuamme Savonlinnaan lauantaina, testailimme paikallisia herkkuja torilla, ja illalla laittauduimme oopperaa varten.

Hannalla oli päällä uusi UFFista löydetty mekko, joka miellyttää sävyltään ihan hulluna. Muutoin päällä on ikivanhoja juttuja, ylppärikenkiä ja teini-iän korvikset ja laukku. Vyö on uudempi Fidasta, joka ostettiin yhtä mekkoa varten, joka päätti kutistua puoleen ensimmäisessä pesussa. Onneksi tätä ei silti laitettu heti kiertoon, sillä mikään muu vyö ei sopinut tämän halpismerkkimekon oikeastaan aika epäistuvan yläosan kanssa.

Virpi oli kääriytynyt suuresti rakatamaansa Jenkilässä hankittuun trikoo-mekkoon, joka on päässyt - niinkuin jo sitä hankkiessa pelättiin - lösähtämään ahkerassa käytössä. Siitä syystä lisättiinkin vyö komboon ja mukavasti toimi. Tää mekko kyllä särkee sydämen, sillä se on vaan mitä imartelevin ja ihanin ja printti on niin hieno ja värit niin pukevat ja päheet, mutta suht. kalliista hinnastaan huolimatta se on silti vaan trikoota, eli ei taida kestää tätä käyttöä enää kovin pitkään :'(

Kolmannella ystävättärellä on päällään Aasian tuomisia, ja sielläpä hän tälläkin hetkellä viilettää. Juhlimme siis tavallaan myös viimeistä yhteistä viikonloppua hetkeen.

Kullervo oli aika raaka ja verinen ooppera, ja järkytyksestä huolimatta Hannasta ikuistettiin tämä kuva heti esityksen jälkeen.

Loppuillasta tutustuttiin kaupungin yöelämään, ja seuraavana päivänä ajeltiin takaisin Helsinkiin. Jäätelötauon aikana Virpi näytti 80-luvun supermallilta.

Oli kyllä mahtava viikonloppu! Seuraavia pyöreitä vuosipäiviä odotellessa. :)

Pride 2014: Kulkuepäivän kuvaoksennus

Tänä vuonna johtuen Priscilla-ratikan yllättävästä poismenosta ja lakivaliokunnan pökälepäätöksestä Priden pääpäivään ja kulkueeseen latautui erityisen paljon tunteita ja bailauksenhalua. Tänä vuonna oltiin aika kunnianhimoisella meiningillä pikniktarjottavien suhteen, ja jo bussissa piti vähän ikuistaa piknik-koria. Samaan kuvaan sattui lähikuva Virpin kreisistä kengästä. Ne ovat sävyltään kultahopeiset riippuen siitä, mistä kulmasta valo osuu niihin, ja onpa niissä myös sateenkaaren välkettä.

Virpi joutui meikkailemaan bussissa loppuun, sillä OCD-Hanna oli holkuttanut häntä koko aamun ja panikoinut kulkueesta myöhästymistä.

Paikalle päästyämme huomattiin, että stressaaminen oli todellakin turhaa: paikalle oli eksynyt enemmän väkeä kuin koskaan ja tulisi kestämään paljon aikaa, ennen kuin koko jengi saataisiin liikkeelle. Tässä välissä hukkasimme kaikki kaverimme, ja koska tungoksen vuoksi kännyköillä ei päässyt läpi, otimme ajankuluksi muutamat kuvat. Näissä näkyy hyvin meidän sateenkaarimeikit, Virpillä hiukan kirkkaampi ja rajauksella terästetty, Hannalla utuisempi sateenkaarisumusilmä.

Lopulta saimme marssiporukkamme kokoon, joukossa yhteinen ystävättäremme. Tutustuttiin lukiossa miltei 10 vuotta sitten, ja tätä merkkipaalua olemme juhlistaneet monin tavoin. Yhtenä niistä Pride-päivän pukukoodi valkoinen ja spektrit. Lakivaliokunnan päätöksen jälkeen värivalinta tuntui vieläkin ajankohtaisemmalta, ja kulkueessa näkyikin paljon erilaisia morsiamia sekä myös tavallista enemmän tukiheteroita (vaikka mistäs sitä tietää mitä kukakin on). :)

Hannalla on päällä joskus 2007 H&M:stä ostettu uskollinen kesämekko, joka sai piknikin aikaan muodikkaan dipdye-värjäyksen à la punaviini ja salaatinkastike. Parin valkaisun jälkeen se on tosin taas okei, aikamoinen taistelija mekoksi. Kengät on ikivanhat Wondersit.

Virpi taas pukeutui mielessään Brideshead Revisited -sarjan homostelevat tyylimiehet. Kaikki vaatteet ovat erinäisiltä kirpputoreilta ympäri Suomea, paitsi kengät, jotka ostettiin viime syksynä Lontoosta ja sukkahousut, jotka lienevät H&M:stä vuosia sitten hankitut.

Piknikille päästyämme oli pakko ikuistaa Virpin asuun sointuva viinipullo. Tästä kuvasta tulee Hannalle jotenkin ihmeellisesti Rocky Horror Picture Show mieleen!

Vähän enemmän kuvia Hannan meikistä. Varsinkin näissä kuvissa tulee esiin meidän teeman taiteellinen hienovireisyys: valkoiset vaatteet on valkoista valoa, joka prisman läpi kulkiessaan muuttuu silmissä ja korviksessa näkyviksi spektreiksi - itse tyyppi on siis prisma!

Tässä kuvassa näkyy korviskombinaatio: koska Hannan yläasteella väsäämä spektrikorvis on nykyään yksinäinen ja sekin liimalla erään pride-onnettomuuden jälkeen liimalla korjattu, toiseen korvaan on eksynyt vaaleansininen prisma, joka on itse askarreltu kirpparilöydöstä ja luultavimmin kuuluisi lamppuun.

Syömisen jälkeen siirryttiin varjosta aukeammalle paikalle auringosta nauttimaan.

Hannan deitti osti kiertäviltä lippumyyjiltä sateenkaarilipun, jonka johdosta tätä pikkuturistia piti tietenkin vähän pilkata. Nyt lippu kuitenkin riippuu siitä kateellisen Hannan huoneessa, ja postaus on hyvä päättää kahteen tyytyväiseen jo vähän humppuuntuneeseen juhlijaan sateenkaarilipun varjossa.

Pride 2014: Lavatanssit

Tänä vuonna Helsinki Priden juhlinta alkoi meidän osalta vasta keskiviikon lavatansseissa, sillä ihanaa Priscilla-ratikkaa ei enää järjestetty. :( Vaikka tää meidän kummankin elämää vakavasti ravistellut koettelemus laski tunnelmaa suuresti, saatiin kuitenkin jostain voimaa pukeutua mätsäävästi neiti Punaiseksi ja neiti Siniseksi lavatansseihin.

Hannalla oli päällä ikivanha H&M-mekko, joka Virpinkin kaapista löytyy. Ihana väri ja kuosi on pitänyt sen kaapissa vuodesta toiseen, vaikka se ehkä vähän lyhyt ja turhan feikki 50-lukulainen Hannan mielestä onkin.

Virpillä on päällään Lindexiltä erään iltapuvun alusmekoksi hankittu punainen mekko, joka on sittemmin saanut paljon käyttöä, koska näyttää kuumalta itsekseenkin ysäriolkaimineen.

Mut yhessä näytettiin parhaalta. Hähhähhää!!!

Bodypainting osa kolme

Kuvia pieni ikuisuus sitten vietetystä bodypainting illasta.

Linkit edellisiin bodypainting-postauksiin:
Vol. 2
Vol. 1

20's synttärit!

Päätimme tänä vuonna juhlistaa synttäreitämme oikein kunnolla, kun oli tiedossa niinkin merkittävä ikä kuin neljäsosavuosisata meille kummallekin! Saimme porukkaamme vielä kaksi muutakin joulukuun ja tammikuun aikana syntynyttä ystäväämme, ja aloimme suunnitella juhlia pari kuukautta sitten. Haluttiin juhlia hienosti ja överisti, mutta ei kuitenkaan isolla budjetilla. Etsittiin siis Helsingistä tilaa, jonka voisi varata ja halvimmaksi ja meille sopivimmaksi valikoitui Lady Moon keskustassa. Tilaisuutemme kesti klo 18-21 ja sen aikana vieraiden piti juoda 1000 eurolla, jotta saisimme paikan ilmaiseksi.

Halusimme myös pukuilottelua juhliimme, ja teemaksi valikoitui 20-luku, joka näkyi myös musiikkivalinnoissa. Jotta päivästä saataisiin ihania muistoja ja jotta juhlat sisältäisivät myös rauhallista epäbileilevää hengailua ystävien kanssa, menimme aiemmin päivällä piknikille talvipuutarhaan. Siellä nautimme eväistä ja miljööstä ja otimme toisistamme kuvia.

Mulla (Hannalla) on päällä toinen näistä joskus 2007 ostamistani hapsumekoista. On kyllä olleet ihan parhaat mekot, vaikka joustinnauha yläreunasta onkin hapertunut ja mekko putoilee nykyisin koko ajan hakaneuloista huolimatta. Mutta sehän ei tavallaan ole huono asia. ;) Valkoinen versio oli päällä samana iltana yhdellä synttäritytöistä. Sen lisäksi mulla on lainassa Virpin upea paljettiviitta ja käsissä äidin omiin penkkareihinsa hankkimat pitsikäsineet.

Helmet ovat perintöä sukulaiselta sekä Kiinan tuliaisia. Meikki on tehty taas niillä Maybellinen uusilla voidemaisilla luomiväreillä, jotka ansaitsisivat oman postauksensa pian... Huulet peitin peitevoiteella ja maalasin päälle vähän supumman 20-lukusuun. Kiharsin tukkani piipparilla ja kiinnitin sen pinneillä näyttämään polkalta. Lisäksi kiinnitin tukkaan pinneillä pari vanhaa sulkakorvista.

Ja nyt äänessä Virpi! Mulla on päälläni ihana ja monipuolinen pikkumustani 20-luvun tyyliin lanteille vyötettynä. Hanna kärsivällisesti kähersi hiukseni söpöille ja villeille kiehkuroille ja kiedoin vielä Fidasta löydetyn huivin boheemisti niiden ympärille. Korvakorut olivat lahja ystävältä ja puuhkan sain lainaan kaverilta!

Korvakorujen kulta-musta kombo inspiroi myös silmämeikin sävyt, ja tukea autenttiseen 20-lukulaisuuteen hain tästä tutorialista. Tummanpunaiset huulet eivät oikeen jaksaneet illan ilottelussa mukana, ja loppuillasta kuljin baarissa kasvot poskipäistä alaspäin huulipunaan sotkeutuneina. No, pieni hinta pussailusta!

Baarin hämystä ei ole kuvia, mutta bileet olivat kertakaikkiaan täydelliset! Ne sisälsivät niin nais- kuin kasvikauneutta, överiyttä, pukuja, ruokaa, ja no - viinaakin. Järjestely oli välillä vähän stressaavaa, kun ihmiset ei oikein ymmärtäneet, että taakuullisen paikan ollessa kyseessä kutsuun olisi hyvä vastata. Kaikki meni kuitenkin enemmän kuin nappiin ja vietimme tosi monella tavalla ihanaa aikaa ystäviemme kanssa. <3 Ainoa huono puoli juhlassa oli, että kukaan meistä ei todellakaan ehtinyt jutella kaikkien muiden kavereiden kanssa. Ja tietenkin materiaaliset vahingot: esimerkiksi kadonnut höyhenpuuhka ja loppuun leyhytelty sulkaviuhka, jonka sielu luultavasti yhäkin vaeltaa Lady Moonissa hivellen ties keiden pyllyjä.

Bodypainting osa kaksi

Tehtiinpäs bodypaintingia taas yhtenä marraskuun iltana. Hanna tässä nyt kirjoittelee meidän illanvietosta. Tällä kertaa meitä oli seitsemän hengen porukka, ja oli aika erilaista kuin viimeksi. Oli vähän kiire saada kaikki valmiiksi eikä käytetty niin paljon aikaa viininjuomiseen ja yhdessäoloon kuin kesällä. Tää johti siihen, että ei ollut ehkä niin kehollisvapauttavaa kaikille kuin ensimmäisellä kerralla. Mulle iski myös hirvee himo alkaa tehdä tätä tosissaan ja kunnolla, kun selvästi tajusi tätä tekniikkaa paremmin ja alkoi saada kunnon kuvaa aikaiseksikin. Mietin, että voisinko ikinä otaa rennosti minkään asian kohdalla? Tultiin Virpin kanssa tulokseen, että meidän on pidettävä sellasia vakavamielisiä nyt-maalataan-helvetin-hienoja-juttuja-verenmaku-suussa maalausiltoja keskenämme tai pienellä porukalla, ja sitten erikseen on nää feministikerhon kehollisuuskokoontumiset, joissa ei lopputuloksella ole sitten niin suurta väliä. Aikaa meni taas ihan tuhottomasti, eli kyllä me varmaan 6 tuntia taas maalailtiin, ja siinä ajassa moni tyyppi jäi kyllä aika kesken ja piti lopussa vetää mutkia suoraksi. Eli siis tähän illanviettotyyliseen bodypaintingiin pitää ensi kerralla oikeasti valita vähän helpommat teemat.

Tässä on kaksi kuvaa meistä kolmesta ystävyksestä!

Vasemmalla Janna ja helmikuinen puu, jossa kurkkii myös pikkuinen orava. Etupuolella jäisen turkoosia taivasta vasten on kaksi pulleavatsaista pikkulintua (tisseissä). Virpin selän pahiskalmari ulottaa lonkeronsa ympäri Virpin kroppaa. Tämä oli minusta aivan helvetin siisti idea, ja lonkerot pyörteilivät ympäriinsä Virpin kropan muotojen mukaan. Itselläni on etupuolella angstaavan karpin naama, niin että sen silmät ovat tissit. Varsinkin etupuolella mulla onnistui ihan mahtavasti toi monivärinen samea vesi, mutta näistä nyt ette tietenkään saa (harmi vaan) kuvaa.

Mutta on tää kyllä kiva laji. Ei voi muuta kuin suositella. :)

Tässä
bodypainting vol 1.

Hetki ennen kaverin synttäreitä

Oltiin menossa kaverin synttäreille, ja törmättiin yhteen toiseen vieraaseen matkalla. Hän sai sitten pidellä meidän kukkia ja kamoja ja tehdä O_o ilmeitä meidän ottaessa kuvia toisistamme. :D Normiharrastukset. Pointtina oli ennen kaikkea ottaa kuvia meidän uusista jutuista.

Tämä on toinen niistä viime keväänä Imatran kirppikseltä ostamistani pitkistä välikausitakeista tämän ohella. Tää trenssi on näistä lämpimämpi, tän alle kun laittaa neuleen niin mun tavoite on pärjätä tällä marraskuulle, niin että en olisi talvitakissani ihan kuutta kuukautta putkeen vaikka se ihana onkin.

Selänkin ykstyiskohdat on ihania, ja tää on ilmeisesti ihan käyttämätön kasaritakki!

Takki on itseasiassa aika monta kokoa liian iso, mutta vyön kanssa toimii hyvin ja itseasiassa tykkään tästä tällein auki roikkumassakin - kivat bädärivibat.


Virpillä taas uutta asussa on... korvikset!!! (nyt vaihtuu Virpin narratiiviin) Halusin epätoivoisesti pukeutua jotenkin värikkäästi, ja välttää kokomustaa, joten luonnollisesti päädyin viime hetkellä vaihtamaan värikkään printtipaitiksen mustaan... Sentään korviin, kenkiin ja kaulalle löytyi kosketus väriä!

Teen tän ihme jalan-nosto-koukistus-asennon aina! Mistä se oikeen tulee???

Ja nää korvikset... Puhdasta rakkautta <3 Löysin nää Helsinkiläisestä design-vaatteita second-handina myyvästä liikkeestä Amadosta. Se on ihan kiva puoti, vaikkakin tyyris. Mutta suht. halpaakin löyty, nää korut tais olla 11 egee pari. Ostin myös toiset samantyyliset, mutta vähän pienemmät ja vaaleansiniset.

Miten voi olla jotain näin täydellisen överiä ja ihanaa!

ps. oli ihanat juhlat :)