Tyttöjen juhlailta teemalla kukat ja kesä

Olen aloittanut lomani makaamalla koko eilisen päivän pyjamassa ja olemalla niin aivoton kuin mahdollista. Olen huuhdellut aivojani telkkarin ja tietokoneen ääressä, mikä on hyvin minulle epätyypillistä. Siispä kiva, että tänään on jotain menoa! Toivotaan vaan, että aivokapasiteetistani on edes osa jäljellä.

Illan teema on tosiaan kesä ja kukat. Itse fiilistelen jo syksyä niin kympillä, että oli pakko pistää tämä syksyisemmän värinen kukkamekko. Turkoosin ja punaisen yhdistelmästä vuoroin tykkään ja vuoroin taas en. Tänään oli kuitenkin enemmänkin näitä päiviä haluan pistää tän ja tän, sopivat tai eivät. No, ihan kiva kumminkin. Kukka ja mekko ovat H&M:stä. Olen itkenyt tuota kukkaa aiemminkin, mutta en kestä kun se kulahtaa. :( Haluan rakastaa sitä iäti.

Pakko muuten puhua myös vähän näistä mikä sopii millekin vartalotyypille -asioista, kun niistä vähän väittelynpoikasta syntyi eräässä kommenttiboksissa. Oma mielipiteeni on, että usein pitkille ihmisille, ainakaan minulle, ei sovi hirveän lyhyt helma tai lahkeet. Mielestäni tämä mekko on hyvä esimerkki. Jonkun lyhyemmän päällä helma näyttäisi söpöltä, minun päälläni vaan turhan paljaalta. Kun on pitkä, helman lyhyys paljastaa tosi paljon ihoa, mikä helposti näyttää halvalta. Lyhyellä se taas pidentää sääriä eikä rivoile liikaa. Mutta tosiaan tykkään tästä mekosta silti, ei sillä. Mutta 20 senttiä lisää helmaa ei haittaisi.



Olen myös löytänyt ensimmäistä kertaa ihonväriset sukkahousut! Jalkani ovat todella inhottavat, sillä vaikka käyttäisin mitä kenkiä, ne hiertyvät jauhelihaksi ilman sukkaa. Esimerkiksi Ruississa olin 2 päivää ilman sukkia ja rakkojen paraneminen kesti viikkoja. Voin siis suosiolla heittää hyvästit sandaaleille ja muille sukattomille jalkineille. Yleensä käytän aina tummia sukkahousuja, koska myös kaikkia avokassukat rullautuvat aina pois. Ylläri tänä kesänä oli pakko keksiä jotain muuta, ja huomasin nämä ilmiömäisen vaaleat ja huomaamattomat sukkahousut Veralla. Joten hankin sitten omani. Nämä ovat DIM:in malli Sublime Voile (5,90e), ja siitä vaalein sävy. Ei ihan niin vaalea kuin itse olen mutta todella lähelle kumminkin. Ensimmäistä kertaa huomasin myös, että sukkahousuihin saa uppoamaan hullun lailla rahaa. Äiti on nimittäin pitäny huolen, että minulla on kaikkia muita sukkahousuja hautaan saakka kestävät varastot. :D

Sain myös tietää, että sukkahousut kannattaa pestä ihan omassa pesupussissaan. Näihin on merkitty käsinpesu, mutta turha luulo, että alkaisin sellaista tekemään. Pesin yhdet sitten rintsikoiden kanssa samassa ja tulos oli aika nyppyinen ja venähtänyt. Omassa pussissaan taas tuli oikein hyvät.


Oi takkini kuinka olenkaan sinua kaivannut! Joskin voisin olla kiltti ja viedä sinut pesulaan.

Tässä kuva meikistä. Ostin vähän aika sitten BareMineralsin pohjan, jota rakastan. Siitä juttua enemmän varmaankin joskus, mutta tosi kätevää, että sävyjä voi sekoitella. Olen nimittäin nyt ruskeampi kuin koskaan, ja jopa vaaleimman aloituspakkauksen tummempi sävy on tullut käyttöön ihan sellaisenaan. Onneksi taidan kuitenkin olla taas vaalentumassa, ainakin näyttäisi, että kroppa ja naama on nyt vähän eri väriset, että voin taas palata vaaleampaan sävyyn. Muuten perus rajaukset ja luomilla joku cocktail sinisiä luomivärejä ohuelti. Ihan kirkkaanturkoosi alarajaus on tehty uudella Goshin kynällä, joka on ihan huippulaatuinen. Minulla on näitä myös kirkkaankeltainen ja -vihreä.

Vasta kuvia ottaessani huomasin, ettei minulla ole korviksia. Siispä laitoin nämä lahjaksi saamani vintage-korvikset. Outoa, etten enää ikinä käytä mitään koruja. Ennen olin nimittäin se tyttö, jolla oli aina isot korvikset.

Ps. Äsken kaksi pikkupoikaa koputti ovellemme ja teki minulle 20-senttisen kadotustempun. Hahhahhaaa! Tuli ihan oma rahanhimoinen lapsuus mieleen. :D

Mooolitvaaahh!! (eli euroviisujuhlat vol. 2)

Minäkään en ole pahemmin ikinä seurannut Euroviisuja, joten päädyin pukeutumaan ainoaksi minkä muistin kunnolla. Muistatte varmaan sen vissiin vuonna 2008 voittaneen rekkiksen, jolla oli taustalaulajinaan sellasia pornomisuja jakkupukuineen? Ilmapiiri tässä esityksessä oli ns. seksuaalisesti epäilyttävä. Koska multa löytyi musta jakkupuku, ja olin sopivasti myös pitkä ja tukkaa on paljon, pukeuduin tällaiseksi taustalaulajaksi.

Alkuillasta mulla oli tosi epävarma olo asustani, sillä tämä jakkupuku maksoi joskus aika paljon. Ostin sen lähinnä erikseen käytettäväksi, ja sitten siltä varalta, että tulee jotain pönötysesiintymisiä. Nyt se on kuitenkin liian iso, vaikka housut oli just pienennettävinä. Päätin, etten enää ikinä osta kalliita vaatteita - kuitenkin ne ei sovi enää hetken päästä.

Valkoinen paita on ostettu joskus yläasteella ja jalassani on mahtavat PVC-korkkarit entiseltä työpaikalta.






Onneksi tapasin euroviisufani-kaveriani, jonka synttärit nämä siis olivat, joku pari viikkoa sitten. Kun pohdiskelin asuani, hän tiesi kertoa, että näillä taustalaulajilla oli tällaiset ihanat sydämet käsissään, niin, että kun he lopussa ottavat toisiaan kädestä kiinni, siitä tulee tällainen mahtava efekti. Tässä on nämä omat sairaan hienot eyelinerilla piirretyt sydämenpuolikkaani. Matkan varrella ne ovat jostain syystä hieman rähjääntyneet... Alunperinhan ne olivat tietysti täydelliset.



Tässä vaiheessa itseluottamukseni alkoi kasvaa. Ensinnäkin 9 cm koroilla asteleminen alkoi luonnistua pitkän tauon jälkeen ja toisekseen hyväksyin sen, että ehkä tää jakkupuku näyttää sittenkin hyvältä vaikkei istu täydellisesti. Itseasiassa se alkoi näyttää niin hyvältä, että teki mieli ottaa se pois. Tähän saattoi vaikuttaa kuumuus, liika tanssiminen sekä eeppisen (kuten synttärisankari sanoisi) vip-alueen tarjoilut.



Sitten piti mennä vähän vessaan kuvailemaan.













Näiden julkaisemista vähän mietin, mutta onhan blogeissa nähty bikinejäkin. Arvanette, että loppuillasta aloin olla HYVIN tyytyväinen asuuni.





Kiitos mahtavista juhlista ja kaikesta tyhmästä hienosta!

Verka Serduchka was here

Oli kaverin synttärit ja teemana euroviisut. Itse en ole kauheesti ikinä viisuja katsellut, niin päätin pukeutua sitten ensimmääiseksi, joka mieleen tuli. Sattumalta vaatekaapistanikin löytyi varsin sopivat vaatteet (en tiedä pitäisikö tästä huolestua).







Olin siis Verka Serduchka. Pakko myöntää, että olen ihan tyytyväinen tuohon kokonais-lookiin, vaikkei se nyt ihan yksi yhteen ollutkaan. Hopeaa ja paljettia oli kuitenkin ihan riittävästi ja nahkainen solmio ja nahkavyö sekä siistimmät kengät, luovat vähän uniformumaisuutta asuun.




Huivi meni turbaaniksi mielestäni todella kivasti! Pitää yrittää alkaa käyttää useammin ja arkenakin!




Lasit olivat aika vähän päässä illalla, koska könköt festari-lasit kun ovat, valuivat koko ajan nenää pitkin.


Tässä kuvassa näkyy hyvin tuo pikku-tähti jonka kiinnitin turbaaniini. Se on aika paljon pienempi kuin Verkan asussa, mutta mielestäni ajoi kuitenkin asiansa.

Olen varsin tyytyväinen näihin meikkeihin! Olen muutenkin innostunut nykyään taas silmämeikeistä.









Punainen kynsilakka matchaamaan huuliin. Tunnen nykyään muuten kauheeta tarvetta lakata kynnet asuun sopiviksi. Se tuntuu siltä loppusilaukselta. Melkein jopa nolottaa olla hienoissa hepenissä, kynnet täysin laittamattomina. Mitä minulle on oikein tapahtumassa?

Ai niin! Tulin aika tuijotetuksi tuona iltana ja seuraavana aamuna laahustaessani kotiin, tosin koin suuren osan tuijotuksesta ihan hyväntahtoisena huvittuneisuutena. Vikalla puistotiellä vastaani juoksi kaksi lenkkeilijä, jotka tuijottivat pitkään ja juoksivat ohi, mutta sitten toinen lenkkeilijöistä huikkasi perään, että "makee puku" ja näytti peukkua :D Jee!

ps. loppu-illan kuvat (sis. Hannan asun) tulevat myöhemmin, sillä jostain syystä blogger ei suostu lataamaan niitä. Mikä lie sensuuri iskenyt :P

Kaksi päivää ja sitten on vain tyhjää tyhjää tyhjää

Tänään toin nämä roosanväriset kengät töistä takaisin kotiin. Olen käyttänyt niitä työkenkinä nyt hyvän tovin ja aloin taas pitää niistä hullun lailla. Hame oli pukuompelijan pienennyksessä tässä taannoin korjatun mekon kanssa. Ihana röyhelöpaita on niin vanha ja paljon käytetty, että löysin siitä tänään reiän.



Olen niin onnellinen, että syksy on tulossa ja että saan olla mölli ihan rauhassa ihan niinkuin kaikki muutkin. Kesä on ulkopuolisuuden vuodenaika kaikille niille jotka eivät tahdo palvoa aurinkoa eivätkä ole keksineet mitään hienoa tehtävää.



Viime päivinä olen istunut iltaisin ikkunalaudalla ja sumuttanut kenkiäni suojasuihkeella. Kun lomani vihdoin alkaa kahden päivän päästä, aion tehdä tätä loputtomiin. Kökkiä jossain turhassa paikassa tekemässä jotain turhaa.



Terveisin tekotaiteellinen bloggarista

Kuolevaiset shortsit

Kesän ensimmäisinä kuumina päivinä päätimme mennä kavereiden kanssa picnicöimään.

Tämä asu lähti shortseista liikkelle. Ostin ne viime kesänä, mutta olen käyttänyt niitä vain kerran aiemmin. Tykkään nimittäin shortseista niin paljon, että pelkään aina sotkevani ne käytössä. Minun olisi todella päästävä irti tästä pelostani käyttää vaatteitani. Kaapissani on edelleen viime kesältä apita, josta tykkään niin paljon, etten uskalla käyttää sitä. Tässä säästelyssäni ei ole mitään järkeä, sillä pahimmassa tapauksessa huomaan vaatetta pari vuotta säästeltyäni, etten enää edes pidä siitä kovin paljon, ja lopulta täyvin hyvä vaate on jäänyt käyttämättä ja minua harmittaa. Vaate on kuitenkin loppujen lopuksi käytettäväksi tarkoitettu. Se tarkoittaa myös sitä, että vaatteen elinkaari ei ole loputon. Se sotkeentuu ja kuluu. Käyttämättömänkin vaatteen värit haalistuvat auringossa. Ja johonkin ilma- ja valotiiviiseen kellariin piilotetusta vaatteesta ei ole mitään iloa kenellekään. Joten minun taitaisi jo olla aika hyväksyä vaatteiden kuolevaisuus.



shortsit: zara, paita h&m, kengät: zio, vyö: kirppis, hattu: kirppis, takki: uff



Takin ostin 6 vuotta sitten, ja se on jo pitkään ollut yksi ehdottomista lemppareistani. Ja käytön kyllä huomaa, molemmista hihoista ovat irronneet napit ja toinen hiha on revennyt kyynärpäähän asti. Mutta tosiaan, parempi näin päin, kuin omistaa ehjä takki, jota ei voi käyttää.


Takki on mustaa samettia pienen pienillä valkoisilla pilkuilla.


Hattu on ihan loistava kirppislöytö. Se on juuri sellainen täydellinen kesähattu, mistä olen uskaltanut vain unelmoida.


Ihanat ankkuri-korvikseni, jotka meninkin sitten hukkamaan tuona päivänä :( Pakko löytää jostain uudet!


Huomatkaa, että alan todella päästä eroon lantion-piilotus neuroosistani (mistä kirjoitin aiemmin) :)

Fantasioista

Nyt on käynyt niin, että vaikka aluksi kuvittelin, että vaikeinta muoti-blogaamisessa olisi jaksaa ja muistaa kuvata asut, onkin itse asiassa niin, että niiden postaamisen jaksaminen ja muistaminen onkin ollut vielä vaikeampaa. Toki moni hienokin asu on jäänyt kuvaamatta, mutta tällä hetkellä kovalevyni on täynnä blogaamattomia asuja. Monet hyvin hyvin kauan aikaa sitten kuvaamiani (vanhimmat viime kesältä, kun tämä blogi aloitettiin).

Vaikka alun perinkin osallistumisen tähän blogiin lähti enemmän halusta ruotia muotimaailman negatiivisempia sivuilmiöitä, kuten ulkonäkö-paineita ja epäekologisuutta, olen kuitenkin innostunut pukeutumisesta ja koen myös halua esitellä muotimaailman (johon liitän nyt blogit) kuvamaailmasta eroavaa omaa kehomalliani. Koen nimittäin, että olisi äärettömän tärkeää nähdä kaikenkokoisia ihmisiä kulkemassa ispiroivissa vaatteissa ja elämässä siinä muodin luomassa fantasiassa.



Itse koen äärettömän surulliseksi sen, että kuvittellessani itseäni jossain asussa huomaan usein, että se vartalo siinä asussa ei ole minun omani. Se on pitkä, hoikka ja pienirintainen, siis mallin vartalo. Se vartalo, mikä kantaa kaikkia vaatteita, kaikissa eri tyyleissä, aina. Se vartalo, joka pääsee elämään sitä fantasiaa. Tuntuu, ettei minun kehollani ole mitään asiaa näyttää tyylikkäältä tai hyvältä. Minun kehoani ei ole olemassa noissa ihmemaissa, eli siis minulla ei ole asiaa niihin.



Tämä on melkoisen merkittävä seikka asuja suunnitellessa. Koen usein, että ihmiset pukevat itsensä omaan fantasia-maailmaansa. Vaatteillaan ihmiset tuntuvat pyrkivän luomaan tätä maailmaa, ne toimivat ikäänkuin oman kosketettavana ja todellisena siteenä muun maailman ja oman henkisen maailman välillä. Minusta tuntuu, että minulla ja kehollani ei olee asiaa omaan maailmaan, omaan fantasiaan, sillä tosiaan se vaatteiden side tähän fantasiaan ei ole olemassa minun keholleni. En osaa sijoittaa kehoani näihin fantasia-maailmoihin. En tiedä miten kehoni reagoisi näissä maailmoissa, miten se olisi olemassa niissä, miltä minä näyttäisin niissä. Se fantasioiden kuvamaailma ei tunnista minun kehoani ja ne unelmoimieni maailmojen vaatteet näyttävät päälläni erilaisilta, oudoilta.



Mielestäni muotimaailmakin häviää todella paljon, luodessaan fantasioitaan vain yhdellä kehotyypillä.

Joten siis, palatakseni alun aiheeseen: koen tärkeäksi ja haluan postata ottamiani asukuvia, vaikka ne eivät olekään välttämättä kovin taidokkaasti otettuja, tai lähetä mielikuvitusta lentoon, sillä koen, että ne joka tapauksessa toimivat ainakin muistutuksena muunkinlaisten kehojen olemassaolosta*. Eli siis lyhyesti: tulen tänne postailemaan lähiaikoina melko paljon vanhaakin kuvamateriaalia, älkää antako kuvien iän häiritä :D

* Tiedän, on olemassa kehoja ja piirteitä, jotka ovat vielä ali-edustetumpia muotilehtien sivuilla kuin omani (esim. rankasti ylipainoset/todella isot kehot, ja myöskin esim. tumma iho), mutta aliedustettu koen olevani minäkin ja uskon, että variaatiota muotilehtien yleisestö kuvamaailmasta ei voi olla liian vähän.

Ihanat housuni ja päivänasuyliannostus

Nämä Uffista ostetut housut ovat nousseet heti lemppareikseni. En ikinä uskonut, että tulisin löytämään tällaisia, mutta sitten ne melkein hyppäsivät syliini itsestään. Olen käyttänyt niitä vaikka kuinka, mutta en ole kyllä yhdenkään vaatteen takia pelännyt niin paljon. Ne ovat niin vaaleat ja niin housut, että olen varma että heitän vielä jonain päivänä punajuuren niiden päälle.

Tässä pari vanhaa asua uudelleen lavastettuna.





Ja tässä vielä tämän päivän asu.


Suurimmaksi osaksi kirppislinjalla mentiin, poolo on H&M, kengät Clark'sia ja You Know Shoesia.

Mekkolismee

Kävin taas paheellisesti Uffissa viime perjantaina. Mutta sitten mulle tuli paha olo varmaan jostain auringosta tai muusta. En kuitenkaan voinut lähteä sieltä sovittamatta mitään ja sit sovituskopissa aloin pökräämään niin olin sit silleen no ihassama otan tän... jonkun??

Sitten metrossa vähän toivuttuani aloin taas miettimään, että oliko järkeä ostaa joku epämääränen kukkaoksennus ja alkoi vähän kaduttaa. Mutta kotona kun sovitin tätä niin tää olikin niiiin kiva.




Kuvat kyllä ahdistaa nyt niin paljon. Oon vaan niin epäluonteva, että ette te edes näe noita ihania laskoksia ja kaikkea. Jotenkin hirveä pökkelö. Mut minkäs tekee.

Ja senkin kyllä näkee, että nämä kuvat on otettu sunnuntaina pridejen ja niiden jälkeisen aikaisen työvuoron jälkeen. :D

Pride 2010!

Eli taas oli tämä ilon ja valon päivä pienen homon vuodessa! Tässä Hanna nyt kirjoittelee, joten Virpi lisätköön/muuttakoon tekstejä osaltaan.

Ensin Vera otti minusta nämä asukuvat jossain puistossa, H&M-painotteista, saumasukkikset ja You Know Shoesin kengät. Olimme taas molemmat, sekä minä että Virpi perinteisen ongelman edessä: pukeutuako naisellisesti ja kapinoidako tyypillistä homomielikuvaa vastaan, vai pukeutuako teeman mukaan, eli homosti. No ylläri minä päädyn aina näyttämään tosi naiselliselta ja Virpi näytti tällä kertaa ihanalta vanhojen aikojen ernulta. <3 Bussissa alkoi kyllä vähän pelottaa joukosta erottumiseni, mutta onneksi pridet on suvaitsevaisuuden juhlaa joten luotin siihen, että se lesboryhmä joka ei pidä pukeutumisestani osaa silti käyttäytyä. :)




Sitten olikin kulkueen aika!



Ja tässä on ihana kuva meistä kolmesta ystävyksestä.


Loppuilta vietettiinkin pikniköidessä. Nirrrpiti nirppis nirpelis nirp sanoo Hanna.


Virpin asusta ja ihanista pinsseistä ja sateenkaari-Converseista ei ole valitettavasti kuvaa mutta viime vuoden merkinnästä nekin löytyvät. :)


Ja Hannalla siis epätyypillisesti kirkkaanpunaisen huulipunan tilalla kasaripinkki sävy (Macin Girl about town), joka sopii ihanasti tuollaiseen huurteiseen haaleaan roosaan maailmaan, mutta ei ihan välity kuvista.



Puistosta löytyi myös tällainen söpö juttu. Virpillä on violetit meikit ja myös violettia huulipunaa. <3



Kaikenlaisten sattumusten takia kumpikaan meistä ei edes päätynyt illalla mihinkään bileisiin. Mutta päivä oli ihana ja Jenni Vartiaisen keikkaa tai euroviisumusiikkia ei kummankaan tehnyt hirveästi mieli. :)