Olen aiemminkin kritisoinut halpaketjuja, ja niiden glorifiointia muodin "demokratisoijina". Okei, joskus 70-luvulla homma on ollut ehkä suunnilleen hanskassa vielä, ja halpaketjut ovat mahdollistaneet sen, että köyhemmätkin ovat saaneet joitakin hienoja vaatteita päällensä. Nyt tilanne on kuitenkin ennemminkin se, että köyhäkin voi ostaa mitä tahansa ja jos sattuu olemaan sekä rikkaampi eikä myöskään ajattele juuri mitään, voi uuden asukokonaisuuden ostaa vaikka joka viikko.
Nyt sama ilmiö on siirtymässä kodin sisustukseen. En voi muuta kuin kauhulla katsoa tätä, miten nyt kodintekstiilienkin käyttöikä vähenee ja kodin ilmettä halutaan vaihtaa useammin. Eikö jo IKEA olisi jo riittänyt turvaamaan tätä kertakäyttötekstiilien ja -huonekalujen tarvetta?
Pakko ihmetellä, että eikö tässä maailmassa saa olla ikinä mitään pysyvää. Sen jotenkin ymmärtää, että pukeutumisen saralla haluaa kokeilla jotain uutta välillä, mutta eivätkö huonekalut ja kodintekstiilit ole sellaisia, että niiden kanssa eletään? Eikä niin, että olohuone vaihtaa väriä kerran vuodessa ja makuuhuoneessa on uudet lakanat kerran kuukaudessa. Vanha huonekalu alkaa istua asuntoon ihan niin kuin vanha vaatekin alkaa istua vartaloon, jos ne vaan ovat hyvin tehtyjä. Kohta kirpputorit ovat sen sijaan täynnä nyppyyntyneiden trikootoppien lisäksi nyppyyntyneitä koristetyynyjä ja sydänpussilakanoita.
En ymmärrä, miten esteetikoiksi, muodinharrastajiksi ja sisustamisesta kiinnostuneiksi itseään nimittävät henkilöt voivat juosta näiden kertakäyttöesineiden perässä. Onko kaikki ihan oikeasti pakko saada heti ja just nyt, kun ei voi ikinä nähdä vaivaa jonkun oikeasti kauniin esineen eteen: joko odottaa sitä oikeaa tai sitten maksaa vähän enemmän. Miten kauneudesta kiinnostuneiden ihmisten maailmassa on tilaa paskoille materiaaleille, kiertäville saumoille ja turhanpäiväiselle rihkamalle?
Kutsukaa tiukkapipoksi, mutta kertakäyttökoti - tämä on jo kaiken huippu.
