Oodi valkoisen löllö-paidan kukistukselle!

Yksi minun ja Hannan tämän projektin tehtävistähän olisi siis yrittää saada käyttöön kaikki vaatekaapin vaatteet. Ettei menisi niin, että huone on vaatteiden valtaama, mutta päätyy pukeutumaan aina samaan farkkupariin ja t-paitaan.

Minulla on aika paljon estoja pukeutumiseni suhteen, jotka vaikeuttavat tämän tehtävän toteuttamista. Yksi niistä on se, että minulla on melko tiukka jako hienoihin vaatteisiin ja löllö-vaatteisiin. Hienot vaatteet pistän päälleni, kun jaksan panostaa. Hienoa vaatetta ei voi olla päällä, jos kaikki muukin ei ole hienoa. Pitää siis meikata, laittaa tukkaa, valita korut, valita kengät jne.jne. Löllövaatetta taas käytetään kun on nukuttu pommiin ja on kiire koululle ja edessä on päivä hikistelyä ja mudassa-pyörimistä. Se yhdistetään aina samoihin turva-farkkuihin ja mukaviin kenkiin, ja löllö-päivänä ei voi meikata, vaikka bussissa ehtisikin, koska laitettu naama ei istuisi muuhun kokonaisuuteen. Tämä minun pakkomielteinen vaatteiden erotteluni on aika tyhmää. Useista laiskan-päivän-vaatteistani saisi ihan edustuskelpoisia, jos ne vaan yhdistäisi vähän hienommin. En vain kykene, edes ajattelemaan moisia yhdistelmiä, sillä jako päässäni on niin ehdoton. Mikä pahinta suurin osa vaatteistani, käytössä luontaisesti kuluessaan, päätyvät lopulta löllö-vaatteiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että laittautumis-vaatteita on yhä vähemmän ja joka päivä päädyn vaan löllöämään. Nyt olen päättänyt, että tälle on tultava loppu. Siis minulla on pienimuotoinen proggis menossa, missä pyrin yhdistelemään hienoja vaatteita löllö-vaatteisiin, näyttävän asun meikittömyyteen, hienon meikin löllö-asuun jne. Ei siis mitään jokapäiväsistä kuukuaden mittaista pakkoa. Mutta yritän aktiivisesti purkaa joitakin ajatuksenkulkujani :)

Projektin aloittaa tämä ihana valkoinen paita:



Ostettu Benettonilta muutama vuosi sitten, se on super-turvapaitani, eli aina kun tulee kiireitä ja rankkaa kuljen tässä ja farkuissa 24/7. Löllö-paidaksi se todennäköisesti päätyi löysähkön koon ja pitkien hihojen ja helmojen vuoksi.

Pari päivää sitten yhdistinkin sen h&m:n korkeavyötäröiseen hameeseen ja hame ja paita olivatkin yllättävän yhteensopivat. Korkea vyötärö kätkee virttyneen helman ja hihat skarppaantuvat käärimällä.



paita: benetton
hame: h&m
kengät: duffy
hattu: krippari
vyö: kirppari (alkuperä levis)





Aleksi 13 -kengät ovat melkein täydellsiet nilkkurit. Vikoihin kuuluu tekonahka ja lievä epämukavuus kävellessä. Ostin nämä nimittäin siksi, että kaupassa sovitettuna nämä tuntuivat suorastaan taivaallisen mukavalta. Ekana käyttökertana sitten selvisi, etteivät ehkä ihan niin mukavat olleetkaan. Nyt olen taas uskaltautunut käyttämään näitä parina päivän, ja ovat nämä kyllä ihan ok-mukavat. Ja korko on kuitenkin kauniin muotoinen ja kengät istuvat nilkastakin hienosti, joten ei tässä niitä kaivoon olla heittämässä :P Täydellisten etsintä kuitenkin jatkuu.



Hattu on kirpparilta, en aluksi tykännyt siitä yhtään, mutta Hanna ja toine ystävätär pakottivat ostamaan sen. En käyttänyt sitä pitkänä aikaan, mutta nyt se on yksi vakkari-hatuistani. Taas yksi esimerkki siitä, miksi säästelen vaatteita sitä varten, josko JOSKUS niistä tykkäisin :P



Lookiin toi vielä dramatiikkaa tummanpunainen huulipuna, joka on siis ydhistelmä punaista ja mustaa huulipunaa.

Ja rakastan tätä kokomustaa ulko-lookia!



huivi: viru-keskuksesta jostain
takki: h&m

Tänään löytyi taas tuo paita päälleni. Kutsuisin tätä lookia punkkari-isoisäksi. Sen verta ihania pappa-viboja housista lähtee varsinkin yhdistettynä paidan löysään pyjamaisuuteen. Metallikorut tuovat vähän terää asuun. Toisaalta korujen myötä asu muistuttaa minua myös tyylikkäästä kaivostyöläisestä. Onko lukijoilla mielipiteitä asiaan? Jompi kumpi, vai kumpikaan? Siis:

pappa?


vai


kaivostyöläinen?

paita: benetton
housut: Hannan äidin vanhat
kengät: gabor
vyö: levis



Rrrakastan tuota vyötä! Ainoa ärsyttävä juttu on levis-teksti, sillä vihaan logoja. Mutta tuo ihanan muotoinen ja -kokoinen hopeinen solki, ja ihana metallivuorattu-vyönpää! <3





Tässä olikin mainio projektin-aloitus. Paita taitaakin onnistua tuomaan juuri oikean määrän rentoutta muuten siistimpiin asuihini. Yksi löllö-vaate kukistettu, enää kymmenisen jäljellä!