Lantion-korostus-kammo ja kerrostuksen salaisuus

Tämä kevät-kesä on ollut minulle varsin hedelmällistä pukeutumis-aikaa. Pitkän pukeutumattoman jakson jälkeen tunnun tulvivan ideoita ja inspiraatiota ja rohkeuttakin. Tämä asu edustaa sekä hitaasti mutta varmasti edistyvää projektia koko vaatekaapin käyttöönsaamiseksi että pyrkimystäni tulla vähemmän tietoiseksi kehostani mitä pukeutumiseen tulee. Siis yritystä unohtaa iänikuiset pukeutumis-säännöt ja yritys näyttää aina hyvältä (laihalta) sen sijaan, että asu näyttäisi hyvältä (mielenkiintoiselta).


paita: h&m, toppi:?, farkut: nudie, kengät: duffy, vyö: kirppis

Kyseinen paita on hankittu n. viitisen vuotta sitten, ja olen aina pitänyt kovasti siitä miten kietaisukaula-aukko laskeutuu. Harmi vaan, että paidalla on vakavia ongelmia päälläpysymisen kanssa. Yritin olla vilauttelematta kiinnittelemällä kaula-aukkoa hakaneulalla paikalleen, mutta se pilasi paidan kauniin laskostumisen täysin. Paita on siis jäänyt käyttämättä, mutta en ole raaskinut heittää sitä poiskaan, koska se on mielestäni kuitenkin kaunis.


^ hakaneuojen rumentama paita

No tuossa päiväni erääni koinkin suuren valaistumisen! Minähän voisin pistää paidan alle jonkun topin niin, että vaikka kaula-aukko valuisikin minne tahansa, en päätyisi vilauttelemaan. Ajattelin alkaa kutsua tätä mullistavaa keksintöä "kerrostamiseksi". Ja kyllä, keksin tämän vasta tuon paidan viiden vuoden säälittävän käyttöräpellyksen jälkeen...


^ihana laskeutuvuus ilman hakaneuloja

Kerrostaminen onkin ehdottomasti jotain, minkä treenaamiseen minun on panostettava enemmän. Tykkään kyllä hurjasti miltä kerrostetut lookit näyttävät, mutta jotenkin en itse osaa kerrostaa lainkaan. Näen vaatteen aina jotenkin pelkkänä itsenään. Jos se näyttää rumalta itsestään, niin sitä ei hanki, jos se näyttää hyvältä itsestään, niin sen hankkii. Hankkimisen jälkeenkin ajattelen usein vaatetta vain itsenään. Niinkin pitkälle, että jos pidän jotain vaatetta erityisen kauniina, en haluaisi pukea sen seuraksi mitään. Eli kulkisin siis mielelläni (jos se olisi lainkaan sosiaalisesti hyväksyttävää) hienoissa housuissa yläosattomissa. Tai hienossa paidassa ilman housuja. On itse asiassa usein vaikea pukea hienoja vaatteita, koska niiden seuraksi ei helpolla löydy vaatetta, joka istuisi hienonvaatteen hienouteen ja samalla olisi vetämättä lainkaan huomiota itseensä. Tavallaan tässä vaatteita-palvovassa näkemyksessä ei ole mitään pahaa, mutta haluaisin kuitenkin pyrkiä enemmän kantamaan ne vaatteet omalla tavallani. Etten päätyisin vain henkariksi. Tätä yritän siis tsemppailla tulevaisuudessa. Jos kellään on mitään hyviä kerrostus-vinkkejä, mitä voisi kokeilla, tai ajatusmalli-vinkkejä, niin niitä otetaan mielellään vastaan.



Leveä-lanteisia varoitellaan aina korostamasta lanteitaan (ja lantiottomien käsketään korostaa niitä. Ja pitkien näyttää lyhyiltä ja lyhyiden pitkiltä jne.jne.). Pitäisi aina vaan korostaa vyötäröään ja tehdä kaikkensa, ettei kukaan pääsiisi huomaamaan, että omistat edes lanteet. Vaikka tiedostaa tällaisten yleistävien pukeutumisohjeiden hölmöyden, tungetaan niitä joka tuutista niin jatkuvaa syöttöä, että ne ovat auttamattomasti iskostuneet päähän. Vaikka siis pitääkin omasta lantiostaan, uskoo vakaasti sen kuuluvan tulla piilotetuksi. Olenkin tänä vuonna työskennellyt paljon päästäkseni eroon lantion-korostus-kammostani. Homma alkoi ihan viattomalla paitisten housuun tunkemisella maskuliinisissa lookeissa, ja huipentui nyt siihen, että uskalsin käyttää vyötä lanteillani, mikä on siis ultimate lantion-korostus.



Ja rohkeilin viimeiseksi vielä pikkuisen pistämällä tätä mustaa huulipunaa. Rakastan miten pieni määrä sitä luo huulille sellaisen ihanan harmauden. Kun katsoo peiliin, tuntuu, että olisi mustavalkoisessa elokuvassa. Olen nyt käyttänyt tuota harvakseltaan, mutta välillä vielä vähän ujostuttaa, musta huulipunaa tuntuu niin leimaavalta. Mutta rohkeutta, rohkeutta!