Tämä kuva on jostain helmi-maaliskuulta, tukkakin sopii kasarimekkoon kun se on ihan kuin Matti Nykäsellä. En pystynyt luopumaan tästä mekosta ihanan kankaan vuoksi. Olin päättänyt, että vaatteet, joita en käytä menevät kierrätykseen tai sitten muokkautan niistä käyttökelpoisia.
Tällainen siitä sitten tuli. :) Ja sanottakoon, että sain koko satsin naurettavan halvalla.
Mutta ikävimpiin asioihin. Ne miltei yhtä kokoa pienennetyt housut on taas liian suuret, siksi en niistä nyt edes laita kuvaa. Ja kahdessa viimeisessä kuvassa olen omasta mielestäni aika huonokuntoisen näköinen. Nyt on pakko ottaa massaa. Pakko ottaa vaikka kuinka pelottaisi. Joku muutama kilo. Tietysti se on varmaan nykyajan standardeilla hienoa, että vyötärö on samanlevyinen kuin pää, mutta musta tää ei ole mitenkään kovin ok. Varsinkin, kun peiliin katsoessa näkymä tuntuu joltain ihan muulta. :(
Whoa, löysin tänne Nooran blogin kommenteista. Katsoin että onpa tappavan ruipelo likka, toisella silmäyksellä tajusin että olen "tuntenut" sut. Kouluympäristöstä tai muuta, muistan sinut kamalan kauniina, fiksuna ja herttaisena... niin sekä hirveän laihalta. Seurasin takapenkistä kuinka sinä ja toinen eturivintyttö kutistuitte tikkaripäiksi, juuri lukion tokalla, jolloin allekirjoittanut pullero myös etsi itseään, vaatetyyliään, sekä karkasi jokaisella välitunnilla itkemään kolmoskerroksen vessaan. Meikki kuntoon ja hymy takas, pidin suuni kiinni pahasta olostani kun aloin obsessioimaan ruoalla hissunkissun ja pala palalta enemmän. Entisenä kiitettävänä oppilaana pääsin just ja just kursseista läpi, salaa sairastaen vaikeaa masennusta, "bulimiaoireita" (myöhemmin papruissa se f50.0), ja jotain paniikkihäiriön tyyppistä. Söin äidiltäni salaa ensimmäisiä mielialalääkkeitä ja tutustuin viiltelyyn. Nyt olen vähän yli kaksikymppinen ja olen eläkkeellä. Makaan päivät kotonani, syön, en syö, näykin lääkkeitä ja vihaan itseäni kun anoreksiani ei ole ollut "puhdasta", en ole koskaan ollut kaunis ja laihuus... huoh.
VastaaPoistaKas, miten kummassa juuri lukiosta. Luin tota sun aiempaa kirjoitusta sh:sta, mitä oli hieno lukea. Tajuat varmasti vain miten ulkonäköpaineita yms vihaa on vaikea tapella vastaan jos elät itse samassa maailmassa, tilassa, raadon ruumiissa. En viiti sanoa "laiha", sillä Tauti Takaraivossa tulkkaa 'riutuneen':kin kauniiksi. Mut hei! Muista että paras anorektikko on kuollut anorektikko. Olen tänä vuonna menettänyt kaksi tuttuani syömishäiriölle. Toinen oli vähän meitä vanhempi, jo "turvallisessa" painossaan, nukkui pois vanhempiensa sohvalla kun sydämmestä vähän painoi päivällisen päätteeksi.
ööö miksi avaudun. Koska kaikessa itseinhossani en halua sulle samaa. En osaa fanfaareilla tsempata, sillä tiedän miten peilikuva ilkkuu ja tajuat itse sen järjenvastaisuuden, mutta et voi tunteelle mitään. Siis, ota safka työnä, tappele raivolla, ahkeroi ja lapioi ravintoa ruumiillesi. Ottaa aikansa kun oma ihanuusvaje korjaantuu, vaikka en ole itse terve, niin olen aivan varma asiasta. Useampi ystäväni on parantunut. Tahdon sulle kaikkea hyvää, oikeesti, elä!
(ps. en voi nyt olla 110% varma tavattiinko oikeasti, sillä kuvat on vähän blurrisia ja en löytänyt ihan tarkkaa naamakuvaa. Mutta asiat silti osui tasan ja olet aivan prikulleen identtinen, ja, öh, Hanna. Niin ja sori säälittävät avautumiseni, mut kuten sanoin: tahdon sulle käyvän toisin, kaikkea ihanaa ja hyvää) ((ps. koko 36 on yhä pieni. pitää olla maailmassa olla tilaa paljon, paljon muullekin)).
.....apua muistan nyt Virpin ja pinkin kaulapuuhkan!
VastaaPoistaKiitos Virpi kun autoit läksyissä.
(älkää sitten tunteko minua jos tunnette, ette tunteneet silloinkaan).
Välittömästi raikastui tuo mekon ilme. Eli hyvinkin onnistunut muokkaus :) Mietinkin tuota ekaa kuvaa kattoessani, että hihat kun poistais niin tosi nätti tulis.
VastaaPoistaOnnea massannostatukseen. Vaikka ei tunnetakaan, en haluaisi nähdä sinun kuihtuvan pois.
Kafi, kiitti kommentista. Mä kyllä muistan aina melkein kaikki kasvot vaikka ei oltais tunnettukaan, mutta en tuolta blogistasi mitään kuvaa nyt äkkiseltään löytänyt. Olisi tietty ihan kiva tietää kuka lukioaikojen tyyppi mua nyt lähestyy. :) Joo ja tikkaripää, en halua olla sellainen!
VastaaPoistaBabooshka, kiitos piitos. Eilen teinkin sit vähän soijapastaa niin nyt syön sitä.
Ja voisin herätä nyt jo siihen, että tää laihuus ei tuo mulle mielihyvää. Nää suuret vaatteet ei tuo mulle mielihyvää. Se että yritän vaan kontrolloida itseäni ja läheisiäni ei ainakaan auta ketään.
Joten nyt on tervehdyttävä. :)
Ja kafi tilanne on tällä hetkellä varmaankin omalla kohdallani sellainen puhtaan anorektinen.
VastaaPoistaLuulin aina silloin aiemmin, kun itsekin sekoilin vähän joka tavalla, että tämä olisi se laihuuteen johtava graalin malja jota kaikkien muiden syömishäiriöisten kuuluukin kuumeisesti etsiä.
Mutta ihan yhtä saastaista ja oksettavaa tämäkin on. Että joku minun sisälläni katselee tätä ja hymyilee. Se on kamalaa, sillä en halua minuuteni osaksi tuollaisia saastuneita lisäosia.
niin siis ja tarkoitin siis sanoa, että mitään sanaa "puhdas" ei pitäisi käyttää minkään syömishäiriön yhteydessä.
VastaaPoistaJa nyt tämä on mennyt todella henkilökohtaiseksi. No, ei voi enää auttaa. :)
Hanna, hehe, juu olet näitä "harvinaisia". Diagnoosina minullakin on ihan puhdas anoreksia, mutta siihen kuuluu näitä ylämäkejä ja alamäkejä, sillä eihän paino muuten liikkuisi lainkaan. Että tota, kyllä tiedän mitä anoreksia on, mutta en lähde internetissä paljastelemaan millä kymmenluvulla milloinkin mentiin. Itsetuhoisista syistä bulimiapiirteet on kiva lisä koko paskaan, sillä sehän on "mainiota" itsensä runnomista, nöyryyttämistä ja satuttamista. En mene onneksi pahimpaan bulimiaan ja lähde kauppaan hakemaan karkkivyöryä vaan huonona iltana olen syönyt yleensä subjektiivisesti paljon, jota itserankaisen. Kurjaa. Jokaisella vähän omansa, mutta musta sh on sh ja se siitä.
VastaaPoistaMut kuvia blogissani ei ole, ja paranemismielessä en ehkä suosittelekaan... en ole ikinä netissä myöntänyt kellekään "tutulle" identiteettiäni ja parempi näin. Plus... vaikka naaman tietäisit niin en mä ollut mikään näitä nättejä ja mielenkiintoisia ihmisiä. ;)
Toi all above oli vähän jatkoa sun kommentteisiin, mutta ei oikeasti mitään oleellista. Ei tod.
Oleellista on että sä voisit parantua. Halusin alunperinkin vain mainita sulle, kaunokainen, että tosiaan lukiossakin jo pistit silmään kunnollasi. Tee parhaas ja saa painoa lisää, oikeesti, tätä blogia browsatessa näkee miten paljon sulla on annettavaa ja koettavaa vielä maailman kanssa. Haluan et paranet, haluan että syöt! Varsinkin jos tilanteesi on yhä anoreksia... (kai saan sen udella että saathan jotain hoitoa? saitko jo lukiossa, mitä?) Jos et niin vittu mene! Anoreksia ei ole kontrolloimista vaan enemmän pelkuruutta elää täyttä elämää. Vielä pystyt, varmana *halaus*
Musta on vähän epäkohteliasta tulla kommentoimaan naamattomasti jotain lukiomeininkejä. Siitä tulee vähän stalkattu ikävä olo kun itse on omalla naamallaan jne. Mutta ymmärsin kyllä oleellisen kommenteistasi ja kiitän siitä. :)
VastaaPoista"Plus... vaikka naaman tietäisit niin en mä ollut mikään näitä nättejä ja mielenkiintoisia ihmisiä. ;)"
Ikävää, että ajattelet minun olevan tuollainen.
Siis että arvottaisin ihmisiä tuollaisin perustein.
VastaaPoistaÄh, olen pahoillani jos annoin loukkaavan kuvan teksteissäni. Ei ollut tarkoitukseni, mutta oman blogini aihepiirin takia yms. en ole ihan sinut sairauteni kanssa haluan pitää sen lähinnä omana tietonani. Toi "plus" homma oli lähinnä sitä, että ei kauheesti tultu keskusteltua ja en ollut kovin lahjakas ja eriskummallinen taidepiireissä. Se ei ollut silti lainkaan loukkaavaksi tarkoitettu, ettet olisi älykäs, herttainen, huomaavainen ja hyvin kultainen. Emme vain olleet läheisempiä ystäviä lukiossa, joka näin jälkikäteen on minusta ennemmin harmi, koska jo silloin katsoin sinua ylöspäin. En suinkaan "sairaassa mielessä" ja laihuudessa, vaan että olit persoonana jotenkin tosi aito ja kultainen.
VastaaPoistaJoo, no eipä mitään. Kommenttisi olivat joka tapauksessa arvokkaita. :)
VastaaPoista