Ihanat kuvat

Blogihistorian parhaat kuvat tulevat tässä. Ovat eräistä pikkujouluista, ja neron kaverini ottamia. Päälläni on tuo Roomasta ostettu ja sittemin korjautettu mekkonen, ja meikit jotka tuli aika vahingossa kun vähän mokailin ja päätin korjata mokat levittämällä päälle jotain tujumpaa sen sijaan, että olisin pessyt naamani ja aloittanut alusta.

Musta ei ole ehkä otettu näin kauniita kuvia koskaan. Kiitos siitä Valtteri Mäkelälle. Ja juhlissa oli myös hauskaa. :)

Vähän asuja

Vaikka kuinka yritän sitä kieltää, tosiasia on se, että minulla on liikaa mekkoja. Vaikka kaikki niistä olisivatkin kivoja, se monen kirjava massa joka tunkee kaapista ulos kun avaan mekko-osioni, ei todellakaan houkuttele pukeutumaan niihin. Hameiden osalla pienempiin kokonaisuuksiin jakaminen auttoi (siis että ne on ripustettu tarkasti vuodenajan, mallin ja käyttötavan perusteella. näin olen paitsi maksimoinut käytön, myös pystynyt eliminoimaan sen perusteella useita hameita). Yritin nyt samaa mekkojen kanssa ja siirsin muutamia kauden mekkoja rekille. Ja kas kummaa - olen pukeutunut niihin!


Neuletakista kiitos äidille, jolta sen lahjana sain.



Plussana nämö Virpin vanhat housut, jotka eksyivät testimielessä päälleni seuraavasta syystä. Olen tällä hetkellä sen verran onnellisessa asemassa, että melkein jokainen kaapissani lymyilevä vaate on kokonsa puolesta sopiva käytettäväksi, vaikkei se ihan oikeaa kokoa olisikaan. Ainoat poikkeukset tähän tietääkseni tekevät kiinamekko, eräs iltapuku, yhdet viininpunaiset housut, ja nämä seeprahousut - kaikkien ollessa piirun verran liian isoja (sen piirun, että minäkään en käytä enää niin vääränkokoista vaatetta). Sovitin näitä siis luopumismietteet mielessäni. Paitsi, että katsokaa! Perseeni on palannut!!! Koska vyötäröni on näemmä ennallaan, sovin siis tällä hetkellä ennätyksellisen suureen määrään vaatteistani. Kippis sille ja seeprahousut mulle. :)

Vaatekaapin esittely

Tässä vielä vähän tilastotietoa vaatekaapistani:
HOUSUT: 9
HAALARIT: 2
NEULEET: 11
PAIDAT: 28
LIIVIT JA JAKUT: 5
MEKOT: 33
HAMEET: 22
KENGÄT: 28
NAHKATAKIT: 4
KESÄTAKIT: 1
TALVITAKIT: 6

YHTEENSÄ: 149

Ihan hyvin siis, voisi sanoa. Tällä hetkellä sataan vaatteeseen pääseminen ei edes tunnu täysin utopistiselta kuvitelmalta. Tiedän sitä paitsi, että kaapissani on vieläkin käyttämättömiä ja turhia vaatteita, joiden puuttumista en edes huomaisi, ja osaan myös nimetä niistä muutaman. Nämä ovat kuitenkin taas tällaisia vaikeita hienouden, vaatekokojen ja käytettävyyden välillä tapahtuvia tasapainoiluja. Ehkä joskus pistän näitä kysymysmerkkejä tänne, kun Virpi ei kuitenkaan pääse nyt pitkään aikaan vaatekaappiani setvimään.

Tiedän myös, mitä haluaisin vaatekaapissani vielä olevan. Nämä ovat niin pitkään mielessäni pyörineitä juttuja, että kai niissä on jopa joku järkikin:

-Sinapinkeltainen hame
En voi väittää, että tarvitsisin sellaista kuolemani uhalla, mutta keksisin sen ympärille ainakin miljoona asukokonaisuutta. Sen lisäksi suurin osa omistamistani yläosista räjähtäisi sen kanssa.
-Pitkä välikausitakki
Käytän liian kylmiä nahkatakkeja aivan liian pitkälle syksyyn, ja sitten vaihdan liian kuumaan villakangastakkiin. Molemmat ovat tietysti lyhyitä, joiden helman alta mekkoni ja hameeni tursuavat epäesteettisesti. Siispä tämän oikeasti tarvitsen ja jos sopivan löydän, lupaan luopua muutamasta takistani. Tämän takin olisin hankkinut jo aikapäiviä sitten, ellei sen mitoitus sekä hinta olisi molemmat kovin epäsopivia minulle.
-Muutama tummempi, värikkäämpi pusero
Kaikki puseroni ovat joko kesäisen vaaleita tai pilkullisia. Kun siis saapuu syksy, verhoudun taas trikooseen... Mahdollisia värejä olisivat viininpunainen, violetti, poltettu oranssi ja eräs tietty pinkkiä lähellä oleva sävy.

Häävaatteet kesältä

Kaverini meni naimisiin, ja nyt kun kiitoskorttikin on saapunut niin uskallan julkaista nämä höntihköt asukuvat, jotka on leikelty erinäisistä isommista kuvista...


Tässä vähän kokonaisuutta, vammasta asentoa ja itse morsiamen hameenhelmasta kulma.

Tässä näkyy vähän paremmin tuo kultainen Kiinassa teetetty hame ja muutkin yksityiskohdat.

Tukkani taipui sinä päivänä kuin itsestään ihan täydelliseen kampaukseen.

Eikä fiiliksissäkään ollut valittamista. :)

nyt se tapahtui

*editointia jälkikäteen: olin niin innoissani lopputuloksesta, että unohdin pureutua huonoihin puoliin. No niitä oli yksi: pakkaus ohjeisti käyttämään Santen Lava Power -shampoota ennen värjäystä. No, sitä ei pakkauksesta löytynyt vaikka olisi voinut merkintöjen perusteella niin luulla. Myöskään sisustan yksityiskohtaisessa ohjeessa ei ollut mitään mainintaa, millä ko. tuotteen voisi korvata. Päädyttiin sitten hasardin nettisurffailun jälkeen pesemään tukka ihan normi shampoolla (tosin silikonittomalla, kun kalvon muodostavia tuotteita kehotettiin välttämään) ja toimi hyvin. Sanottakoon nyt sitten myös, että värin kanssa on sujunut oikein hyvin. :)


Virpi ja yhteinen ystävättäremme antoivat minulle kreisin synttärilahjan etukäteen: osan hiustenlaittosetistä, jonka tekisi kaverini. Hänpä onnistui taas kympillä, kuten aina. :)






Värinä käytimme Santen kasviväriä sävyä Flame red. Väristä kommentteja sen verran, että jonkin sortin ekologisuus oli minulle tosi tärkeä juttu. Itse prosessi oli aika sotkuinen: varsinkin kun mun tukkaan väriä tarvittiin kaksi pakettia, sitä tököttiä oli varmaan reilun litran verran. Massa oli tosi paksua, että itse en tätä päähäni olisi saanut. Aika vaikeasti käsiteltävää muutenkin, kylppärin pinnat saivat vähän osumaa, mutta onneksi kloritella se lähti. Käsittely tuntui kuitenkin miellyttävältä, kun lämmintä massaa hierottiin huolella päänahkaan. Annoimme sävyn vaikuttaa pari tuntia, ja lämmitimme sitä välillä föönillä intensiivisen värin saamiseksi.
Tykkään siitä, että tämä jätti näkyviin sen luonnollisen raidoituksen, mitä tukassani on, ja sen takia näyttää jokseenkin luonnolliselta. Kyseinen sävy on sarjan ilmeisesti oranssein, mutta oman värini takia ihan oranssia lopputulosta omaan tukkaani on mahdotonta kasvivärillä saada. Olen kuitenkin sitä mieltä, että omiin sävyihini sopiva tulos oli aika helpolla tällä saavutettu.
Väri maksoi 12,95 paketti. En osaa arvioida onko se kallis vai ei, kun en ikinä ennen ole värjännyt. Päällimmäiseksi jäi mieleen positiivisia kokemuksia, mutta oli tää sen verran työlästä, että koko tukanlaitto sessioon meni varmaan 4 tuntia. Eli hyvä kaveri ja vapaapäivä kehiin! :)

Rakastan tätä uutta tukkaa, mutta vähän jännittää miten arki lähtee sen kanssa pyörimään, koska tuntuu, että tämä kaipaisi vähän meikkiä rinnalleen. Kuvissa olen toki meikitön niinkuin melkein aina, mutta nyt täytyy katsoa lähdenkö muuttamaan rutiinejani. Muutenkin nyt kun tukka on niin laitettu ja ihana, tuntuu, että vaatteet ja naama pitäisi saada mätsäämään siihen. Eli kun annat pikkusormen... ja silleen.

Sitten toinen asia. Haluaisin uuden kameran. Saatana menee hermo. Plaa.

Ameriikan ihmemaa

Olin syyskuun alussa Ameriikoissa viikon reissulla. Matka kuljetti Newportin kautta NYC:iin. Oli ihan mahtavaa, vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään lepoloma (ainakaan minulle), koska siellä on niin paljon kaikkea nähtävää ja koettavaa ja yritä sitä sitten viikossa ehtiä kaikkea. Vaikka hemmottelua saikin kokea syödessään hyvissä ravintoloissa ja levähtäessään kivoissa hotelleissa (molemmissa asuttamissamme hotelleissa oli kylpyamme!!), niin suurin osa lomasta kului kuitenkin taidetta itseensä imien ja kävellen taas kerran jalkansa rikki. Vannon että New Yorkissa on jotenkin kovemmat kadut ja lattiat, sillä eipä ala jalat valittaa ikinä Suomessa vaeltaessa, mutta tuolla jo tunnin parin kävely iski jalat ihan hermoherkiksi.


Tässä piirtämäni pakkaussuunnitelma. Aloin piirrellä vaatteita ylös, jotta hahmottaisin asujen kokoanaisuuden paremmin. Piirtäminen on minusta muutenkin kivempi tapa suunnitella asuja kuin listaaminen silloin, kun olen liian laiska sovittaakseni vaatteita :p Pakkasin kaikesta yrityksestä huolimatta jälleen liikaa ja laukku painoi muutaman kilon ylipainoa palatessa, enkä päätynyt matkan aikana käyttämään kuin puolia vaatteista... Oppisikohan sitä ikinä pakkaamaan?

Shoppailulle omistin muutaman päivän ja pakko sanoa, että siellä oli kyllä kivaa shoppailla! Olin kirjoitellut ylös etukäteen muutamien kiinnostavien kauppojen osoitteita, mutta lopulta löysin mahtavan shoppailu-alueen Nolita:sta ja päädyin vain pistäytymään n. jokaisessa pikkukaupassa siellä. Jos jotain jäi erityisesti mieleen, niin se, että New York on hienojen mekkojen luvattu maa! Joka kaupassa oli hyvä mekkovalikoima ja monissa kaupoissa ei mitään muuta ollutkaan. Tarjonta oli kaikessa ihan superhienoa, ja sekoaminen kävi lähellä, mutta yllättäen hillitsinkin itseni ja ostin järkevästi vain ne parhaista parhaimmat jutut O_o Ehkä tästä harkinnasta on pikku hiljaa muodostumassa kunnon tapa, joka aktivoituu ihan itsekseen.

Tässä se mitä lopulta ostin:


mekko: ihanasta mekkokaupan myyjätär etsi ja esitteli sen minulle ja aika tarkkasilmäinen myyjätär oli, koska mekko on juuri sitä mitä olin kaipaillut.


laukku: maailman kaunein laukku vintagekaupasta, joka oli täynnä maailman kauneimpia laukkuja (ja kenkiä ja koruja ja vaatteita ja ihan hemmetin hieno valikoima kaikkea).


kaulakoru: tämän kanssa kun menin kassalle, myyjätär sanoi "it's really... different" :DD Ei oo ees eka kerta kun myyjä kyseenalaistaa mun valinnat, kiinassa hattu-myyjä repes päin naamaa, kun olin valitsemassa hattujani...


korvikset: tiibetiläis-kaupasta, just sellasia hienoja, astetta pienempiä hopea-korviksia, mitä oon ettinykin.
kengät: yllättäen uudet herrainkengät... mut ruskeitahan mulla ei viel ollu!!!111 Joten ihan on järkeenkäypä ostos. :p

Siinäpä varmaan blogin kannalta olennaisin siitä reissusta!

Kauhukammio

Huoneeni...