Vaihteeksi Hannan vaatematikkaa

Laitanpa siis nyt tähän vuorostani oman kaappini strategiset mitat, vaikka vähän nööpeliltä tuntuukin Virpin supersaavutuksen jälkeen...

Mekot 31
Hameet 24
Paidat 27
Kengät 20
Takit 7
Housut 6
Jakut 3
Haalarit 1
Neuleet 7

Yhteensä 126 vaatetta. Itseasiassa jopa vähän huojennuin tästä tuloksesta, sillä olen huomenna menossa kirppikselle myymään, ja taas kävi niin, että pari jo myytäviin siirrettyä vaatetta palasi takaisin.

Oikeastaan viimeisen vuoden aikana vaatekaappini on koko ajan jojoillut 120 ja 130 välillä, mikä kertoo siitä, että liikenne sisään on tällä hetkellä liian suurta.

Tämä vaatteiden vähentäminen ja siitä jatkuva kohkaaminen saattaa vaikuttaa vähän naurettavalta, mutta hymy hyytyy nyt kun oon Helsinki-kesän jälkeen muuttamassa Tampereelle takaisin ylihuomenna - junassa. Väliaikaistakin väliaikaisemman vanhempien luona vietetyn kesän jälkeen muutan takaisin kummivanhemmille, kunnes saan Toasilta kämpän, jolloin loput tavarat seuraavat perässäni. Tosin eipä sekään kovin pysyvää ole, kun toive on lähteä vuoden päästä vaihtoon.

Kiertolaisen elämä ja omistaminen eivät oikein sovi yhteen, mutta nyt kun olen kesän täällä vanhempien luona melkein koko omaisuuteni kanssa viettänyt, niin täytyy sanoa, että mä kyllä muistan kaiken mitä omistan. Ei sillä, etteikö turhiakin asioita olisi, mutta jos lähden karsimaan niin sitten pitäisi luopua tavaroista luokkaa: ensimmäiseltä Kiinan-reissulta ostettu shottejen juomiseen tarkkoitettu teeastiasto, Yo-mekko, ja kaikennäköinen omasuunnittelema tai muuten tunnearvollinen kama kuten päiväkirjat. Eikä näistä luopuminen oikein tunnu oikealta. Mulla on ihana omaisuus, ja ongelma on vaan se, että mä en ole asettumassa vielä vuosiin minnekään. Hirvittää tavaroiden raahaaminen ympäri maailmaa, ja tavallaan haluaisin asettua. Toisaalta, haluanko asettua tavaran vuoksi? Se nyt ei ainakaan ole mikään syy.

Vaatteiden suhteen ongelma on tämä dilemma: haluanko olla järkevä ja tyylikäs vähällä toimeen tuleva cool henkilö, vai vaatehullu sekopää, jonka vaatekaapista löytyy kaikki teemabilevermeet? Mun silmissä kummatkin vaihtoehdot on yhtä helvetin siistejä. Esimerkkinä pohdinnasta tämä seuraava hassu paita, jonka ostin Jyväskylästä. Tällainen 70-luvun slipoveri se on, ja näyttää aivan törkeen 70-lukulaiselta ja hullulta ilman rintsikoita. En kyllä ole käyttänyt enkä tule käyttämään tätä luultavasti missään, mutta mun oli pakko ostaa se ja oon joka kerta silleen hihhihhii kun nään sen. Cool henkilö päässäni sanoo "Tuu järkiisi!" ja sekopää sanoo "Sehän on niin pienikin, ei vie paljon tilaa!".

Yritän nyt ehkä olla vähän kelaamatta tätä karsintaa hetkeen. Se, mikä kuitenkin vaikuttaa vaatteiden sisäänvirtaukseen todella paljon, on "puuttuvat vaatteet". Kierrän kaupoissa pelkästään hakemassa jotain tiettyä, ja se tietty on ollut jo vuosia keltainen hame. Sitä ei ole toistaiseksi löytynyt, mutta tätä vuonna sen sijaan näiltä retkiltä on mukaan tarttunut paitoja ja mekkoja. Mahtavaa on se, ettei listalla ole kuitenkaan mitään muuta, sillä löysin Imatran kirppikseltä mahtavat pitkät välikausitakit (kyllä, valitettavasti monikossa...).

Tällasta taunnanvirtahorinaa tänään! :)

Kirppistelyä kotona ja muualla

Tässä kevään aikana on tosiaan tullut karsittua aika paljon tavaraa, joten on pitänyt keksiä, missäs siitä tavarsat eroon pääsisi. Ennen yleensä vain kutsuin ystävät kylään ja lahjoitin kaiken pois ilmaiseksi, mutta vuosien saatossa on pois lähtevä tavara alkanut karsiutua sen verran hyvälaatuisiin vaatteisiin, etten enää raaski niistä ilmaiseksi luopua.

Koska täkäläisten kirppispöytien hinnat tuntuvat varsin tyyriiltä sijoitukselta (30e/viikko), päätin järjestää pienen kotikirpparin. Facebookiin eventti pystyyn, vähän purtavaa ja juotavaa vieraille tarjoiltavaksi ja tavarat esille.

Pöytä, yöpöytä ja naulakko on tyhjennetty omista tavaroista ja täytetty myytävillä.

Kurkistus yöpöydän tarjontaan.

Lisäksi takkinaulakossa on omat takit korvattu myytävillä.

Menekki oli ihan tyydyttävää: kävijoitä kävi vähemmän kuin olin odottanut, eivätkä monet heistä löytäneet ostettavaa, mutta tästä huolimatta yhteispotti kertyi ihan tyydyttäväksi (ja mikä tärkeintä, kattoi tarjoilukulut!).Hinnat olen pitänyt matalina: perusvaattesta olen pyytänyt yleensä 1-2 euroa ja hienommista yksilöistä viittä. Tärkeintä on kuitenkin päästä vaatteista eroon, vaikka pieni korvaus kukkaroa lämmittääkin.

Kirppispäivään sopien kaivoin esiin basaarihenkiset haaremihousut ja päähän sidoin sinisen huivini.

Tuon sinivalkoisen huivin kanssa haluan aina käyttää punaista huulipunaa, ja sitten koen oloni oikein Ranskan vallankumoukselliseksi.

Olen nyt hullaantunut näihin huiveihin: keväästä kesään suorastaan elin turbaani (tai muu huivi-yritelmä) päässäni. Superhelppoja ja nopeita laittaa, peittävät likaiset hiukset ja saavat kenet tahansa näyttämään laittautuneelta.

Kirppispäivän jälkeen poistuin vielä ulos istuskelemaan kavereiden kanssa. Rakastan tuota pronssista huivia noiden konjakinruskeiden sandaalejen kanssa! <3

Heinäkuun 9. menimme myös Hannan ja muutaman muun ystävän kera myymään Kallion puistokirppiskelle, mutta siellä kävi myynti todella hitaasti. Ollaan teoretisoitu keskenämme, että tällaiset pop-up kirppis -tapahtumat tuntuvat houkuttelevan enemmän myyjiä kuin ostajia. Itse sain myytyä vain vajaalla parillakympillä ja iso kassillinen vaatteita oli roudattava takaisin kotiin. Ensi kerralla pitää lähteä liikkeelle varautuen hitaaseen myyntiin ja ajatellen päivää pikemminkin sellaisena "puisto-hengaus-picnic"-päivänä.

Tällä hetkellä minulla on vielä iso kassillinen vaatteita, enkä oikeen tiedä missä niitä lähtisin myymään. Siivouspäiväkin osuu aika ikävästi juuri muuttoni kohdille, joten en välttämättä ehdi sinnekään. Ja siivouspäivästä olen kuullut samaa kuin tuosta pop-up kirppiksestä, eli myyjiä piisaa, mutta ostajia ei niinkään. Ehkä pitäisi vaan jo luovuttaa ja viedä jäljellä olevat vaatteet UFF:in laatikkoon...

Viime aikojen edustusta!

Tällä viikolla pääsin laittautumaan kunnolla kahdesti! Ensin mulla oli soolokonsertti Arkadia International Bookshopissa torstaina. Halusin pukeutua 20-luvun kapinallisesti, sillä soitin Debussyä sekä ranskalaista barokkia, jota ei yleensä soiteta pianolla - vallankumouksellinen ohjelma siis. Laitoin tämän Lontoosta viime talvena ostetun 80-luvun mekon, joka ei kyllä oikein pääse kuvissa oikeuksiinsa. Liikkeessä tulee paremmin ilmi sen väljyys ja helma, joka laskeutuu epäsymmetrisesti. Paikalla oli varmaan 40 hengen yleisö, mikä oli tosi jees! Harmittaa vähän, että olen ollut niin laiska bloggari ettei esiintymisasuista okein ole dokumentaatiota näiltä vuosilta. Olisi kiinnostavaa katsoa, onko tyyli muuttunut ajan kuluessa.

Sitten juhlittiinkin ystävän häitä, jonne menin bestful-Anin kanssa. Päätin kerrankin näyttää feministiltä ja pukeuduin tavoistani poiketen housuihin. Äiti osti nämä mulle itsekseen yhden käsityölehden sample-myynnistä, ja tykkään tästä 40-luvun hengestä ihan sikana! Yritin saada meikkiin sellasta filmitähti-tunnelmaa housujen vastapainoksi, mutta siitä ei tullut napsaistua kuvaa. Kaikki muut jutut päällä onkin sit vanhoja.

Jee, olipa kiva viikko!

Rocky Horror Picture Show -teemabileet

Kaverit kutsuivat meidät Rocky Horror Picture Show -teemabileisiin. Ko. leffa on yksi Virpin suosikeista, mutta Hanna ei ollut koskaan nähnyt sitä aiemmin. Siispä Hanna soitteli Virpille samana päivänä vähän osviittaa saadakseen, ja ohjeiden transu+gootti kanssa päätyi seuraavaan lopputulemaan:

Meikkinä on taas näitä uusia Maybellinen voidemaisia luomivärejä, tällä kertaa tämä ihana mattamusta! En ole ennen oikeastaan osannut laittaa tai käyttää tällaista silmämeikkiä, ja tämä syntyi melkein kuin itsestään. Hehkutus siis jatkuu, ja nyt näitä ilmeisesti on myös hopeisena, ja mehän kaikki tiedetään, mihin tää on johtamassa...

Virpi taas lähti pokeilemaan kaikella sydämensä palolla. Shorstien, korsetin, hatun ja rusetin yhdistelmästä syntyi aika Columbia-henkinen asu. Kuvista ei välttämättä niin hyvin välity meikkien koko törkeys, mutta parin tunnin junamatkalla Imatralta Helsinkiin bileilemään tuli naamaan läntättyä n. pari kiloa glitteriä, valkoista puuteria, mustaa huulipunaa ja erinäisiä silmämeikkejä ,niin silmiin kuin poskillekin.

Kuvan verkkosukkahousut ovat siis neon-violetit: jäänteitä villeistä teinivuosista. Alusvaatekorsetti oli juuri myyty kaverille, mutta se saatiin onneksi vielä lainaksi tätä huipputärkeää tarkoitusta varten. Hiukan oli itsetietoinen olo liian pienessä ja melkoisen avonaisessa korsetissa, varsinkin kun se yhdistyi noihin jatkuvasti ylemmäs ja ylemmäs kipuaviin minishortseihin, mutta tapahtuman hengen ja kesäpäivän kuumuuden huomioon ottaen asu oli mitä sopivin.

Päälläni on tämä aika väljäksi jäänyt puku, mutta koska seurueesta puuttui Janet ja päivä oli aika kuuma, vaihdoin aika nopeasti valkoisiin alusvaatteisiin. Siitä ei nyt kuitenkaan tule kuvaa.

Lopuksi vähän yleistunnelmaa - juhlissa oli sekä tarjoilut että oheitarvikkeet todella hyvin kohdallaan! Virpin rakkaus leffaan syveni ja Hanna hullaantui siitä. Nyt suunnitteilla on alusvaatebileet tällä samalla teemalla, ja mun (Hannan) on pakko saada olla Frank!

Lempparikosmetiikkajuttu

Päätinpä nyt tulla kertomaan teille kosmetiikkajutusta, joka on viime aikoina sekoittanut mun pään ihan täydellisesti! Se on halpaa ja toimii mulla meikinpoistajana, kosteusvoiteena, käsivoiteena ja hiusöljynä:

Tällaisen 400 gramman kookosöljypurkin ostin Ruohonjuuresta, ja se maksoi n. 14 euroa. Ostin sen kosteusvoiteeksi pääasiassa, minkä asian se hoitaakin täydellisesti, varsinkin yöllä. Tän merkkinen kookosöljy on ihanan pehmeää ja levittyy tosi hyvin, toisin kuin jotkut, jotka menee sellasiksi kikkareiksi, mitä pitää hieroa rikki käsien lämmössä. Aamulla (tai iltapäivällä mikä on tällä hetkellä mulle aamu) laitan muuta rasvaa, jos täytyy meikata. Kookosöljy on antibakteerista, joten oon huomannut, että sen käyttäminen on vaikuttanut tosi paljon myös ihon puhtauteen kosteutuksen ohella.

Vähän aika sitten testasin tätä meikinpoistoon, ja se toimi paremmin kuin mikään oikea meikinpoistaja, mitä oon koskaan kokeillut.

Hiusöljynä käytän tätä silleen, että päivää ennen hiustenpesua hieron koko päänahan ja kaikki pituudet kauttaaltaan öljyllä. Sitten nukun öljyt päässä, eikä tämä ole edes tahranut juuri ollenkaan! Toisin kuin esim. oliiviöljyn kanssa, kookosöljy lähtee yhdessä pesussa ainakin multa, eikä kosteutustehoa tarvitse nollata hirveällä hinkkaamisella. Tällä keinolla mun tosi pitkä tukka oli aika hyvässä kunnossa ennen leikkuuta, ja nyt kun käytän tätä kikkaa tähän lyhyempään, uskon, että se kasvaa vielä kreisimpänä takaisin. Myös jos latvat pörhistelevät, saatan hieroa ihan vähän öljyä niihin, se jotenkin katoaa sinne hiukseen eikä näytä edes likaiselta. Kaikki päänahan kuivuusongelmat on myös kadonneet. Ja kuka tietää, ehkä tällä kookoskäsittelyllä oli osansa myös siinä, että viimeksi tosta hennasta tuli niin kirkkaan värinen.

Tässä näiden muiden toimien ohessa hieron aina loput käsiin voiteeksi, ja sekin toimii loistavasti.

Tosta isommasta purkista sulatan ja pistän tähän pienempään, niin tää mun yhtäkkinen kosmetiikkasekoaminen toimii vielä vähän kivemmin. <3 On myös hyvää köyhäilyä, eli suosittelen kaikille!

Vaatematikkaa

Jos plus- ja minuslaskuja kehtaa matikaksi kutsua.

Eilen laskin pitkästä aikaa vaatteideni määrän. Määrien laskeminen on tuntunut vähän vieraalta parista syystä:

a) numerot voivat olla vietteleviä. Jos on 19 jotain vaatekappaletta, alkaa helposti hamuta yhtä uutta, jotta luku olisi nätti 20. Tai toisinpäin: heivaan 4 täysin pätevää vaatetta, jotta kokonaislukumäärä olisi kiva 15. Olen siis pelännyt, että yksittäiset vaatteet muuttuvat pelkiksi numeroiksi.

b) laskeminen on vaivalloista. Tai näin kuvittelin. Ennen se olikin, kun oli vaatteita kaappejen lisäksi kolmessa eri tiukasti pakatusssa korjaussäkissä ja viidessä pyykkisäkissä niin, että kaikki säkit piti purkaa lattialle, jotta saisi rehellisen lukeman vaatteiden kokonaismäärästä toivoen. Lopputuloksena oli tyypillisesti huoneen lattia täynnä joko rikkinäisiä tai likaisia vaatteita (tässä vaiheessa ei tietenkään enää muistanut mitkä ovat mitä) ja joka ikisessä varmistus-laskutoimituksessa vaihdellut lukumäärä vaatteille. Tällä kertaa koko hommaan meni alle puoli minuuttia.

Ilokseni löysin myös vanhoja laskelmia, joten nyt päästään vertailemaan miten on asiat muuttuneet. Huom! en laske pyjamia, urheiluvaatteita enkä asusteita mukaan tähän kokonaismäärään, koska tällä hetkellä ne eivät ole määrällisesti minulle ongelma.

Ensimmäinen laskelma lienee muutaman vuoden vanha:

yläosia 103
alaosia 36
mekkoja 29 (sis. haalarin)
takkeja 21
kenkiä 20

yhteensä 209

Huhhuh.

Seuraava laskelma on myös ajalta ennen vaihtoani, eli silläki on ikää pari vuotta:

yläosia 77
alaosia 18
mekkoja 22 (sis. haalarin)
takkeja 16
kenkiä 22

yhteensä 173

Ja eilen:

Yläosia 47
Alaosia 15
Mekkoja 18 (sis. haalarin)
Takkeja 9
Kenkiä 22

yhteensä 111

Vaatteita on karsiutunut muutamassa vuodessa siis lähes puolet! Ja olen miltei siinä maagisessa 100 vaatteetn luvussa! Lisäksi hatut ovat vähentyneet 24:stä 16:staan, joka on toki vieläkin liikaa ottaen huomioon, miten harvoin enää käytän hattuja. Silti: paljon on edistytty! Sata vaatetta on todellakin oikeastaan aika iso määrä, uskomatonta miten on niin pitkään kuvitellut sitä niin mahdottomaksi. Ja vähemmälläkin pärjäsin vaihdossa pitkään ja hyvin!

Luvuissa konkretisoituu tapahtunut edistys uudella tavalla ja tuntuu jotenkin hyvältä olla perillä siitä mitä ja kuinka paljon oikeastaan omistaakaan. Mutta kyllä mä heti aloin myös miettiä, miten saisin ton luvun pyöreään sataseen...

Mutta siinä kaikki tältä erää! Bonuksena kuvista tykkääville pari kuvaa pari kuukautta vanhasta tukasta, joka oli siis paikoittain lilahtava platina!

Bailausta Jyväskylässä: känniset vuosikymmenkarikatyyrit!

Lähdettiin tyttöporukalla viettämään kesäviikonloppua Jyväskylään. Tarkoituksena oli tarkastaa ystävän uusi kämppä, syödä hyvin, bailata, uida ja värjätä Hannan tukka. Kumpikaan meistä ei päätynyt uimaan, mutta muutoin viikonloppu oli sangen onnistunut!

Leikkasin tukkani tooodella paljon lyhyemmäksi mitä se on pitkään aikaan ollut välineenäni kunnon oranssit keittiö-Fiskarsit kuten aina. :D Innostuin tosi paljon tästä lyhyestä mallista, ja se aikaansai jotenkin yllättänäv 70-luku-androgyynit vibat. Niinpä tartuin UFFilla tähän maksimekkoon, joka yllätti vähän itsenikin. Virpi värjäsi mut sitten just ennen bilettämään lähtöä sillä samalla Santen hennalla (sävy flaming red). Punaviini tekee aikamoisen eron lopputulokseen, ja saattoi olla osansa asiaan myös kesän vaalentamalla pohjalla ja 3 tunnin vaikutusajallakin, mutta lopputulos oli aikamoisen liekehtivä! Harmi vaan, että 2 pakettia ei meinannut riittää tähän superlyhyeenkään malliin, joten oon vähän alkanut suunnittelemaan jotain halvempaa hennaa. Liekkijeesukseksi sitä kuitenkin päädyttiin taas aika onnistuneesti.

Virpikin yritti tavoitella 70-lukua korkeavyötäröisten ja leveälahkeisten farkkujensa sekä eteerisen ilmavan paitansa avulla, mutta päätyi näyttämään jälleen lähinnä kasarilta. Mutta mikäs siinä kasarissa: kiva överi vuosikymmen!

Näissä kahdessa kuvassa meillä on luomilla Hannan ostamat Maybellinen Eye-tattoo voidemaiset luomivärit. En tiedä mitä muut ajattelee, mutta me ollaan hulluina näihin! Mun (Hannan) oli pakko ostaa vielä se mustakin, ja ainoa asia, mikä näissä harmittaa, on se, ettei hopea kuulu valikoimiin. Kokeilujen perusteella nää on laadultaan, pigmentiltään, pysyvyydeltään ja cooliudeltaan loistavia.

Virpi näyttää Hannalle lasiin heijastuvaa sateenkaarta.

Minä(Hanna) sekosin, ja hyppelehdin puistossa jo jokseenkin humaltuneena pakottaen Virpin kuvaamaan, sillä halusin vangita "70-luvun ilon".

Lopuksi kuva viikonlopun emännän - bestfulness anin - kanssa. Vahingossa lopulta päädyttiin näyttämään aikamoiselta vuosikymmenkarikatyyripoppoolta, vaikka tarkoitus oli vaan laittautua näteiksi. Oltiin myös parhaasti blondi, brunetti ja punapää, eli melkein kuin Charlien enkelit!! Ystävällinen ohikulkija-setä otti kuvan meistä törtöistä, varjo näkyy hienosti mukana. JEE oli ihan paras viikonloppu! <3