tiistai 13. heinäkuuta 2010

Fantasioista

Nyt on käynyt niin, että vaikka aluksi kuvittelin, että vaikeinta muoti-blogaamisessa olisi jaksaa ja muistaa kuvata asut, onkin itse asiassa niin, että niiden postaamisen jaksaminen ja muistaminen onkin ollut vielä vaikeampaa. Toki moni hienokin asu on jäänyt kuvaamatta, mutta tällä hetkellä kovalevyni on täynnä blogaamattomia asuja. Monet hyvin hyvin kauan aikaa sitten kuvaamiani (vanhimmat viime kesältä, kun tämä blogi aloitettiin).

Vaikka alun perinkin osallistumisen tähän blogiin lähti enemmän halusta ruotia muotimaailman negatiivisempia sivuilmiöitä, kuten ulkonäkö-paineita ja epäekologisuutta, olen kuitenkin innostunut pukeutumisesta ja koen myös halua esitellä muotimaailman (johon liitän nyt blogit) kuvamaailmasta eroavaa omaa kehomalliani. Koen nimittäin, että olisi äärettömän tärkeää nähdä kaikenkokoisia ihmisiä kulkemassa ispiroivissa vaatteissa ja elämässä siinä muodin luomassa fantasiassa.



Itse koen äärettömän surulliseksi sen, että kuvittellessani itseäni jossain asussa huomaan usein, että se vartalo siinä asussa ei ole minun omani. Se on pitkä, hoikka ja pienirintainen, siis mallin vartalo. Se vartalo, mikä kantaa kaikkia vaatteita, kaikissa eri tyyleissä, aina. Se vartalo, joka pääsee elämään sitä fantasiaa. Tuntuu, ettei minun kehollani ole mitään asiaa näyttää tyylikkäältä tai hyvältä. Minun kehoani ei ole olemassa noissa ihmemaissa, eli siis minulla ei ole asiaa niihin.



Tämä on melkoisen merkittävä seikka asuja suunnitellessa. Koen usein, että ihmiset pukevat itsensä omaan fantasia-maailmaansa. Vaatteillaan ihmiset tuntuvat pyrkivän luomaan tätä maailmaa, ne toimivat ikäänkuin oman kosketettavana ja todellisena siteenä muun maailman ja oman henkisen maailman välillä. Minusta tuntuu, että minulla ja kehollani ei olee asiaa omaan maailmaan, omaan fantasiaan, sillä tosiaan se vaatteiden side tähän fantasiaan ei ole olemassa minun keholleni. En osaa sijoittaa kehoani näihin fantasia-maailmoihin. En tiedä miten kehoni reagoisi näissä maailmoissa, miten se olisi olemassa niissä, miltä minä näyttäisin niissä. Se fantasioiden kuvamaailma ei tunnista minun kehoani ja ne unelmoimieni maailmojen vaatteet näyttävät päälläni erilaisilta, oudoilta.



Mielestäni muotimaailmakin häviää todella paljon, luodessaan fantasioitaan vain yhdellä kehotyypillä.

Joten siis, palatakseni alun aiheeseen: koen tärkeäksi ja haluan postata ottamiani asukuvia, vaikka ne eivät olekään välttämättä kovin taidokkaasti otettuja, tai lähetä mielikuvitusta lentoon, sillä koen, että ne joka tapauksessa toimivat ainakin muistutuksena muunkinlaisten kehojen olemassaolosta*. Eli siis lyhyesti: tulen tänne postailemaan lähiaikoina melko paljon vanhaakin kuvamateriaalia, älkää antako kuvien iän häiritä :D

* Tiedän, on olemassa kehoja ja piirteitä, jotka ovat vielä ali-edustetumpia muotilehtien sivuilla kuin omani (esim. rankasti ylipainoset/todella isot kehot, ja myöskin esim. tumma iho), mutta aliedustettu koen olevani minäkin ja uskon, että variaatiota muotilehtien yleisestö kuvamaailmasta ei voi olla liian vähän.

3 kommenttia:

  1. Mä olen huomannut tämän saman naaman kohdalla. Aina, kun ajattelen jotain siistiä meikkiä itselleni, se naama on sellanen isosilmäinen, terävänenäinen leukaperätön naama. Ja ite näytän tyhmältä.

    Vartaloissa taas saatan kuvitella itseni oikeastaan minkälaiseksi tahansa riippuen siitä, kenen päällä jonkun tietyn jutun olen nähnyt. Ehkä syynä on se, että mä en lue niin paljon muotilehtiä kuin sä?

    Että paha sanoa, olisivatko ne fantasiat kuitenkaan lähellä omaa vartaloa. Mutta tietty joustavammat kauneusihanteet helpottaisivat oloa.

    VastaaPoista
  2. Ne muotilehdet vaikuttavat ihan sata varmasti. Kun katselee sivu toisensa perään sitä samaa kroppaa eri vaatteissa ja tyyleissä lehdestä toiseen, ei ehkä ole ihme, että sen kropan alkaa liittää puekutumiseen.

    Tyylikin vaikuttaa varmaan. Puekutuessani esim. 50-luvun henkisesti, on minulla kuitenkin esimerkkinä (ainakin vähän) kurvikkaamasta kropasta Marilyn ja monia muitakin ajan filmi-tähtiä. Kun taas koen grungen ja modernimpien juttujen kutsun, olen hukassa, sillä se tyyli on niin leimaantunut heroin chic-kroppiin, että se kropan laihuus on melkeinpä osa sitä asukokonaisuutta.

    VastaaPoista
  3. Ai niin joo, vielä tosta naama-jutusta. Mullakin nimittäin oli se ennen (sillon olin siis mielessäni jonkun muun kroppa + jonkun muun naama...), mutta se on karissut muutaman viime vuoden sisällä pois. En ole ihan varma, miten siinä onnistuin, mutta muistan miten vaikeaa oli joskus yrittää kuvitella omat kasvonsa meikkeihin, hiustyyliin ja asuihin.

    VastaaPoista