Lisää loppukesää

Nämä kuvat ovat samaiselta loppukesän päivältä kuin nuo Hannan viimeksi postaamat.


Shortsit ovat nero löytö UFF:ilta. Korkeavyötäröisiä shortsejahan on tullut metsästettyä ties kuinka pitkään. Näiden lahkeet ovat pitkät ja löysät, niin olen nyt sitten vain käärinyt niitä, mutta jos se joulupukki palkitsisi mua ompelukoneella, niin voisi nämä ihan oikeasti kunnolla lyhentää. Näistä tulikin saman tien luottovaate kesälle.



Kengät ovat mahtava löytö viime kevään Tallinan reissulta. Todella mukavat jalassa ja koron mallin on vähän epätyypillinen. Tykkään kyllä tuosta nauhallisesta gladiaattori-lookista tosi paljon.


Kaulakoru on ihana löytö Kiinasta. Tykkään tällaisista isoista ja näyttävistä korusita tosi paljon, mutta säälikseni olen jumittunut käyttämään niitä aika yksipuolisesti.

Oli oikein kiva päivä tässä neroista, mahtavista ja ihanista löydöistä koostuvassa asussa :D Tosin oli kyllä tosi outo olo alkupäivästä, kun kaula-aukko oli ihan peitetty ja jalat taas ihan paljaat ja vielä koroille nostettuna. Yleensä menee toisin päin.

Loppukesästä

Tässä vähän koulujenalun tunnelmaa jälkikäteen. Kengät on hupsista ihan samat kuin nämä. Vaatteet lemppareitani kirppuiluja. Kunpa olisi vielä nahkatakkisää, sillä opin tänä kesänä ja alkusyksynä käyttämään kaikkia nahkatakkejani miltei tasapuolisesti.

Jean Paul Gaultier ja ihania naisia

Uutinen lyhyesti: Jean Paul Gaultier otti malleikseen kevät/kesä2011 -runwayshow:hunsa julki-lesbon ja lihavan Beth Ditton sekä "plus-kokoisen" supermallin Crystal Rennin.



Mitä rakastan eniten tässä jutussa on se, että Jean Paul Gaultier valitsi jopa kaksi eri kokoista normi-mallia isompaa naista kantamaan vaatteitaan. Vaikka olisihan heitä useampiakin voinut olla... Silti jo kolmen eri vartalonmallin pukeminen ja esitteleminen on suht harvinaista ja iloitsen siitä.

Päivän sitaateiksi valikoituvatkin:

"What counts is personality, there is not just the one form of stereotyped beauty," Jean Paul Gaultier

“It’s really interesting to me that people will look at a thin person and go, ‘That’s a healthy person’. I want to go, ‘Come open my refrigerator and look and then let’s talk about what you think is so bad’. To be thin and to stay really thin, sometimes…some people literally do coke all the time. Some people smoke cigarettes instead of eating. That’s crazy. But that’s ‘okay’ because you look healthier.” Beth Ditto

Kauneuden ei ole pakko olla joko tai, kaikenlaiset muodot ja piirteet mahtuvat samalle lavalle. Ja laihuus ja terveys eivät ole synonyymeja.

Aiheesta oltiin kirjoitettu myös More To Love:issa, mistä löytyy lisää kuvia ja videota.

ps. Rakastan malliston David-Bowie-glam-rock-androgynia meininkiä!







Huomattavia yhdennäköisyyksiä eikö?

Käykäätte peremmälle!

Parin viikon loppumaton uurastus huoneen siivouksen parissa alkaa tuottaa tulosta. Olen käynyt lähes kaikki kasat ja laatikot läpi ja olen karsinut tavaraa niin rajulla kädellä kuin vain olen kyennyt. Tosin vieläkin saisi lähteä... Tarvitsenko oikeasti viisiä kertakäyttökorvatulppia, kun minulla on yhdet pitkäikäisemmät ja aina kuitenkin unohdan ottaa niitä minnekään mukaan? Joka tapauksessa tämä projekti on edennyt varsin ihastuttavasti.


Lattia on lähes tyhjä ja huoneessa voi taas liikkua vapaasti.


Olen saanut jo lajiteltua suurimman osan tästä pöydän-alusta rojusta.


Järjestin myös uusiksi kirjahyllykön. Tässä se on vielä taiteellisessa kaaoksessa.


Ja nyt kaikki on suht siististi. Hyllykön järjestäminen on kyllä ollut turhauttavinta puuhaa ikinä. Ajatus lähti siitä, että tarvitsin lisätilaa kengille ja hatuille ja ajattelin, että ne olisi kiva pitää näkösällä. Loppujen lopuksi hylly kuitenkin täyttyi aika lailla kaikesta muusta. Hatut on tungettu hankalasti päällekkäin ja hyllyn varjo piilottaa kengät. Lisäksi hyllyt tuntuvat olevan jatkuvasti sen kriittisen 2-5 neliösenttiä liian pienet tai isot. Hyllyt ovat täynnä tyhjiä kolosia, joille en keksi mitään järkevää täytettä. Vaadin ehkä liikoa. Haluaisin että kengät ja hatut olisivat näkösällä ja siististi lajiteltuna ja helposti otettavissa ja soviteltavissa ja helposti takaisinlaitettavina ja esteettisesti ja tilavasti etc.


Tässä muuten siis suurin osa hatuistani. Niiden kanssa on nyt tsempattava, sillä uudet tulokkaat eivät ole oikein tahtoneet päästä käyttöön. Voisi ehkä pitää jonkun hattu-viikon tässä jossain vaiheessa syksyä.


Kesäiset olkihatut jätin vanhaan vaatekaappiin. Siellä makaavat myös pehmeät hatut sekä höyhenpuuhkat ja uusi tulokas: Hannalta saatu kettupuuhka. Voitte myös huomioida, miten siististi vaatteet näyttävät roikkuvan henkareistaan! Vielä, jos nuo henkarit olisivat vähän vähemmän muoviset ja vähän enemmän yhteensopivat...

Järjestely-vinkkejä otetaan vastaan! Ja ahkerointi-kehuja ;)

Kirppis-huumaa!

Olen nyt viimeisen parin vuoden aikana yrittänyt vähentää shoppailua. Varsinkin shoppailua ketjuliikkeissä jne. Olen aika huonosti onnistunut aktivoitumaan eko-liikkeiden spottailussa, mutta kirppistelyn makuun olen kyllä päässyt.

Täällä Imatralla on ihana joku "pelastakaa lapset" -kirppari, jossa on yllättävän hyvä, erittäin edullinen ja melko vaihteleva valikoima vaatteita ja asusteita. Jannan ja Hannan viimeksi kyläillessä lähdin sieltä kuuden hatun ja yhden rusetin kanssa. Tällä kertaa mukaan tarttui kaksi hattua, viisi vyötä, pikkulaukun ja mekon.


Kaupan valaistuksessa luulin hatun olevan musta, mutta todellisuudessa se onkin tummanruskea vihertävällä nauhalla. Nojoo, kiva se on silti ja jostain syystä en osaa kauheasti kokea huonoa omatuntoa hatuista.



Tämä on super-ihana! Ostettuani tämän tajusin kylläkin, että tuo reunas onkin muovia eikä nahkaa, mikä vähän harmittaa, mutta ei kyllä liikaa. Tuo siis istuu päähän vähän vinosti ja baskerimaisesti ja harmaan sametin alta pilkistelee rusetti-koriste.


Viisi vyötä. Pitäisi järjestää kunnon inventaario asuste-laatikkoon. Olen viime aikoina ostanut aika monia vöitä, mutta jostain syystä päädyn aina käyttämään paria samaa.


Pikkulaukkujen virralle vaatekaappiini on kyllä tehtävä joku loppu, sillä käytän pieniä laukkuja todella harvoin. Tästä tykkään joka tapauksessa kauheasti.


Olen melko varma, että tämä mekko on hulluutta eikä neroutta. Se on minulle aivan liian iso ja liian pitkä ja muodoton ja... Mutta tykkään siitä hurjasti! Jotenkin tuo läpimäkyvä kangas oli minusta vaan täysin vastustamaton ja näen tuossa kyllä paljon potentiaalia.

Nyt pitää vähän kyllä hidastaa kirpparointi-tahtia. Sentään suurin osa ostoksistani on melko vähän tilaa vieviä asusteita, mutta en nyt halua antaa kaappieni taas täyttyvän kaikesta huolimattoman ostoshuuman vallassa tehdystä krääsästä.

Tervetuloa huoneeseeni!

Oven saan juuri ja juuri auki, mutta koko keskilattian kulkemistila on täynnä kasseja puolillaan tavaroita, jotka ovat hautautuneet niistä puoliksipuretun tavaran alle.



Pöydälle on siivottu pieni tila läppärille, mutta sen luokse päästäkseen on loikittava aika valtavoen tavara-kasojen yli. Sängylle on sitten kiva illalla kömpiä tavarapaljouden päältä.


Aamut ovat painajaista, kun unenpöpperössä kompastelen kenkiin ja laukkuihin ja liukastelen vaatteisiin ja lehtiin.



Vaatekaapit on tungettu täyteen kaikenlaista (paitsi vaatteita): tyhjiä laatikoita, poisheitettävää tavaraa, korjattavaa tavaraa, laukkuja, muovipusseja ja kenkiä.

Tämä oli siis tilanne muutettuani takaisin Imatralle vietettyäni kesää Helsingissä. Siitä on nyt n. kuukausi, ja yleensä huone olisi tässä ajassa mennyt vielä sotkuisemmaksi. Mutta ei tänä vuonna. Kahden vuoden aktiivinen decluttering- ja eko-blogien lukeminen on vihdoin saanut aikaan naksahduksen päässä.

Roskiin on lentänyt jo 4 kassillista järjetöntä romua ja krääsää ja yksi (pieni) matkalaukku on jo täyttynyt uff:in laatikkoon tyhjennettävästä kasasta. Juuri äsken kävi luokkakaveri tosin tyhjentämässä n. puolet kyseisestä kassista omaan kaappiinsa! Pitää kutsua vielä pari kaveria käymään, niin ehken joudu sittenkään tekemään sitä rasittavaa reissua uff-laatikon luo ;) Mikä siinä onkin, että se on mukamas niin paljon helpompaa elää joku kassi jatkuvasti tiellä jaloissa pyörimässä, kuin kuluttaa max tunti jonkun laatikon luo kulkemiseen?

Viime viikonloppuna varsinkin ahkeroin oikein olan takaa, vein talvitakit varastoon, mikä olisi varmaan ollut hyvä tehdä jo keväällä, kävin läpi sukkahousut ja sukat ja tunteettomasti heitin rikkinäiset ja parittomat pois. Muutaman sukkaparin säilöin vuoden päähän päivättyyn laatikkoon. Jos en tarvitse noita sukkia, niin hankkiudun niistä eroon (koska ne ovat rumia, mutta sielu huutaa hätää: mitä jos jonain päivänä kaikki muut sukat ovat kadonneet tai likaiset tai rikki, joudunko kulkemaan sukatta??!).

Inspiraatiota siivoukseen ja tavarn poisheittämiseen olen hakenut decluttering blogeista, kuten zen habits, the happiness project ja flylady. Valitettavasti monet tällaiset blogit ovat vähän äklöjä; pursuilevat kaikenlaisia vaivaannuttavia "haista ruusuja"-elämänoppeja jne., mutta nuo decluttering-vinkit ovat ainakin minua oikeasti auttaneet. Kannattaa käydä myös tsekkaamassa Uuudessa Mustassa tämä teksti tavaran karsimisesta. Juttu sisältää ihan hyviä perusvinkkejä tavaran vähentämiseen ja valikoimiseen.

Silloin kun alan menettää otetta tämän siivous-projektin päämäärästä seilailen Keltainen talo rannalla -sisustusblogia, joka on täynnä mitä ihanampia sisustuskuvia useissa eri tyyleissä. Jos tuntuu, että mikään ei auta, niin pistän youtubeen random-yhdistelmiä hakusanoista "declutter", "closet", "wardrobe", "clean" ja "organize", niin yleensä jostain löytyy joku video, joka saa taas innostumaan.

Ja masentuessani kaikkien muiden kotien ja elämien täydellisyyteen haen vertaistukea lukemalla Sotkuholistin päiväkirjaa ja Niskalenkkiä arjesta.

Näillä eväillä olen päässyt tosiaan jo melko pitkälle. Pääsen jo kulkemaan huoneessa vapaasti ja suurin osa tavarasta on jo paikoillaan. Toivottavasti pääsisin pian esittelemään täällä kuvia putipuhtaasta ja järjestetystä huoneesta!

Miksi ihminen ostaa paskaa?

Ulkolinja: Myrkkyä halvalla

Tätä katsoessa pysähdyin miettimään, kuinka suuri osa vaatteistani onkaan halpaketjuista. Ehdottomasti suurin osa. Halpaketjuissa on tullut shoppailtua aika lailla elämän aikana ja monet kirppis-ostoksenikin ovat alkujaan hankittu halpiksista.

Tämän loputtua mietin, vaikuttaako tämä minuun. Alanko oikeasti ostaa vain tuotteita, joiden alkuperästä ja turvallisuudesta voin olla aivan varma? En tiedä. On hullua, miten monta dokumenttia vaateteollisuuden epäeettisyydestä olen katsonut, miten monia artikkeleja lukenut, ja silti jatkan kuin ennenkin. Vaikka tiedän kaiken minkä tiedän ja välitän aiheesta niin paljon, miksi en kykene konkreettisesti muuttamaan omaa käytöstäni? Miksi silti kiertelen henkkamaukkaa ja hiplailen noita myrkytettyjä, ihmisten kärsimyksestä koottuja, merkityksettömiä paska-vaatteita?

Ei voi tajuta. :/

Potentiaalisia vastauksia otetaan vastaan!