Mekkkoinventaario osa 1

Aluksi kerrottakoon, että olen taas muuttanut, ja entistä pienempiin tiloihin jälleen. Asun nyt väliaikaisesti vanhempieni kellarissa, jossa on tällainen 8 neliön huone. Sinne ei mahdu muuta vaatekaappia, kun lasten pieni vaatekaappi, joka on nyt saanut mut miettimään vielä entistäkin enemmän omistamieni vaatteiden määrää. Vähennysprojektini on edennyt hitaasti, mutta tuottanut tulosta. Mekkoja kuvatessani nimittäin laskeskelin taas kaikki vaatteeni ja kenkäni alus-, yö-, ja urheiluvaatteita sekä laukkuja, hattuja ja huiveja lukuunottamatta. Lopputulos oli 154, mikä oli positiivinen yllätys, kun ollaan lähdetty kuitenkin reippaasti yli 200 vaatteesta (ja projekti oli jatkunut jo pitkään ennen kuin ensimmäisen kerran vaatteeni laskin). Projekti tulee jatkumaan edelleen, sillä asumistilani tästä tuskin hirveästi kasvaa, ja vaikka olen luopunut suuristakin määristä vaatteita, en kyllä ole jäänyt kaipaamaan mitään.
Mietin myös sitä, että mikä oikeastaan vie tilaa kaapissani. Huomasin, että viikatut vaatteen menevät moninkertaisesti pienempään tilaan kuin roikotetut. Mikäli ikinä haluaisin roikottaa kaikkia vaatteitani, niitä pitäiti olla _vähän_. Sen lisäksi, laskin vaatteet ryhmittäin, ja huomasin, että kaikkia muita vaatteita on suht järkevä määrä, paitsi roikotettavia mekkoja (37). Ja ottaen siis huomioon, että käytän hameita paljon useammin. Tässä siis nyt kaikista mekoistani osa 1! Nyt siis saa sanoa, että jos joku ei jonkin mielestä ole säilyttämisen arvoista. Osa kaksi tulee myöhemmin, kun Tiina toivoi postauksia useammassa osassa. :D

Lajittelin mekot neljään ryhmään, tässä 3 ekaa! Pahoittelut siitä, että mekot on ihan ryttyisiä. Johtuu siitä minivaatekaapista, mihin kaikki on ängettynä. :(


BILEMEKOT

1. Hapsumekko mustana. Tämä on ainoita vaatekappaleita, joiden ostamista kahdessa värissä en kadu. Kun laittaa hapsumekon päälleen, on jo heti kreisi biltsumania päällä!! Nämä ovat Vilasta joskus kauan sitten.

2. Hapsumekko valkoisena. Yritin näyttää hapsujen liikettä, mutta sain aikaan vain suttua.

3. Virpin vanha kultamekko. Jossain vaiheessa olin luopumassa tästä, mutta onneksi en sitä tehnyt, sillä sittemmin olen käyttänyt tätä paljon kaikissa glamteemayhteyksissä, ja tän saa helposti puettua tosi kreisiksi. :)

4. Roomasta ostettu ja sittemmin pukuompelijalla muokattu ruusumekko, jonka kuviointia vaan rakastan!!

5. Tämä Uffista ostettu mekko ei oikein kuulunut mihinkään ryhmään, koska olen käyttänyt tätä niin arkena, juhlissa kuin bileissäkin. <3<3 ei mulla muuta.

6. H&M:n ruusumekko. Musta tosi nätti, vaikka toivoisin ihan vähän lisää helmaa.

7. Tämä maailman monikäyttöisin mekko on löytö Mangosta, ja kuinka mä tästä tykkäänkään.

JUHLAMEKOT

8. Itse tekemäni paljettimekko, jossa 13000 käsin yksitellen kiinnitettyä paljettia. On sanomattakin selvää, että tästä huolehdin kuin lapsesta. Sopii tietyn hillityn mallinsa vuoksi keikoille ja sukujuhlille, mutta ei aiheuta tylsyyskuolemaa kimalluksen vuoksi. :)

9. Ylppärimekkoni. Tämä Ril'sin mekko on maailman tylsin, mutta tosi potentiaalinen esiintymisasu joskus tulevaisuudessa, ja periaatteessa väriltään ja malliltaan mua tosi imarteleva. Tähän pitäisi keksiä jotain asustusideoita, kun itsekseen se on niin yksinkertainen.

10. 50-luvun vintage-mekko on yksi suosikeistani. Tätä periaatteessa voisin käyttää arkenakin, mutta nyt se on jäänyt sukujuhlakäyttöön. Bilemekon ja juhlamekon erottaa useassa tapauksessa pestävyys. :D

11. Tämä Vivien of Holloway -mekko tarvitsisi myös lisää käyttökertoja ihanuutensa takia. <3

12. Tämä puuterinvärinen mekko teetettiin Kiinassa. Valitettavasti tämä ei kyllä yhtään näytä kuvassa nyt siltä kuin oikeesti. Tämä on ihana, joskin vaatii nyt vähän pukuompelijan käsittelyä.

ILTAPUVUT

13. Tämä mummoni vanha mekko ei nyt oikeastaan kuulu mihinkään kategoriaan. Olen käyttänyt sitä erilaisissa vanhahtavissa pukeutumistilaisuuksissa, ja tämä on vaan mahtava vaate, että vaikka käyttöä ei ole usein niin aion sen säästää.

14. Tätä UFFista ostettua iltapukua olen käyttänyt tosi paljon! Se on selkäpuolelta ihana, mutta en saanut kuvaa kun unohdin rintsikat päälle ja se näytti niin törkeeltä niiden kanssa nii en viittinyt sellasta julkaista.


15. Tämä on samaten UFFista, ja kun tämän hankin, niin enpä olisi arvannut, että käytän tätä niin paljon! Tämä päällä olen ollut teemabileissä jos toisissakin.

16. Tämä on 2ndhand-liikkeestä, ja vaatii nyt pukuompelijaa. Mutta ihana. <3

Tämän vikan kategorian mekon säilön luultavasti pahvilaatikkoon lähitulevaisuudessa tilan saamiseksi.

Seuraavaksi sitten arkimekot!!

pariisi

Lähdin yllätysvisiitille Pariisiin tapaamaan perhetuttuja viime torstaina. Mukanani oli tämä garderobi nahkatakilla täydennettynä:

Baskereille ja neuletakille ei ollut kyllä mitään käyttöä, koska siellä oli jo ihan täysi kesä päällä!


Näille vaatteille heitin salaatinkastikkeet heti kättelyssä, että loppumatkasta oli turha haaveilla hienosta vaatteiden yhdistelemisestä. :D

Nämä hömöt lasit oli pakko-ostos kun meinasin kuolla auringonpistämykseen. Annoin ne matkan jälkeen veljelleni.





Viimeksi olin käynyt Pariisissa vuonna 2004 pikavisiitillä matkalla Torquaihin kielikurssille, ja en kyllä ajatellut mitään hyvää kaupungista. Mutta nyt kyllä olin ihan kikseissä koko setistä, varsinkin Montmartresta, jossa asuimme. Jostain syystä ei nyt ollut muuta kuin tuollaisia turistikuvia, mutta oli kyllä niin paljon tekemistä etten ehtinyt kuvailemaan kaikkea sitä siistiä. :)

Uusi hurjuus

Oltiin käymässä eräissä tupareissa viime perjantaina. Sitä ennen sain jonkun kohtauksen, että nyt alan saatana elää sitä elämää, jota haluan elää, vaikka olin itseasiassa vähän kipeenä. Päädyin sitten sovittelemaan vaatteitani pitkästä aikaa oikein kunnolla. Valitsin lopulta tämän ihanan hameen, jota en ole taas vähään aikaan käyttänyt.
Olen pitkän aikaa etsinyt kaappiini mustaa yläosaa, joka ei olisi trikoota. Sitten tajusin, että sielläpä on jo sellainen... tavallaan. Hameen alla on nimittäin tämä haalari. Olen siis lyhentänyt siitä lahkeet ja sittemmin sitä on myös pienennetty pukuompelijalla, ja olen sitä sellaisenaankin käyttänyt. Lisäsin vielä huivin rusetiksi, enkä pisaraakaan meikkiä tai koruja, niin että pariisilainen homomiesvaikutelma oli jos nyt itse sanon niin ilmiselvä. :)

Tässä on nämä hiukan (kaikella rakkaudella) toistaitoisen kuvaajani parhaat otokset kello kolme yöllä:






Parasta illassa oli kuitenkin eräs pikkujuttu. Tuskailen aina ulkonäköni kanssa, kun tuntuu, että en osaa näyttää sisälläni kuplivaa kapinaa kovin hyvin ulospäin. Siilitukat, tatuoinnit, lävistykset, epähuolitellut vaatteet ja kreisit tukanvärit on hienoja, ja välillä aina unelmoin niistä, mutta ei niistä oikein mikään ikinä tunnu lopulta omalta, ylläri sinänsä.
Tähän asti olen ajatellut, että ehkä minun tapani kapinoida on puuterinsävy ja helminauhat tässä räikeässä nykymaailmassa, vaikka eihän se ikinä ole ihan riittänyt. Juhlissa korvaani (tietysti vasempaan) etsiytyi kuitenkin tämä pieni rengas. Paitsi, että se kruunasi pariisilainen homomies -teemaisen asuni huippuunsa, se ei näin arkena sovi minulle yhtään. Oikeastaan säikähdän aina itseäni vähän kun katson peilistä. Ei ehkä kovin kapinallinen ele jonkun punkkarin päällä, mutta yhdistettynä omaan suht hillittyyn habitukseeni suht tehokas. Aion pitää tätä ikuisesti, sillä ilmeisesti jollain tosi pienellä jutulla voi saada tehtyä isonkin vaikutuksen. :)

Monen monta vaatetta

Julkaisen tän kärsimättömyyksissäni jo nyt, kun kerta valmiiksi sain. Alapuolella myös uusi postaus.

Tämän kevään inspiroivimpiin blogeihin kuuluu ehdottomasti Let's fake it:n ohella Alasti sit. Jälkimmäisessä käsitellään vaatevuoren supistumista sataan vaatteeseen, ja voi kuinka se onkaan inspiroinut minua laskemaan vaatteitani, luopumaan niistä ja miettimään täysien rekkien ja pursuilevien hyllyjen olemusta. Vaatekaappini onkin hyvää tahtia väljentynyt, mutta nyt olen umpikujassa. Omistuksessani on noin 180 vaatetta ja kenkäparia lukuunottamatta laukkuja, alusvaatteita, urheilukamoja ja yöpaitoja. Ja oikeastaan jokaisesta niistä tykkään. Itse olen armoton hamsteri, joten tähän mennessä olen luopunut oikeastaan vaan todella rumista vaatteista, tai sitten sellaisista, joiden käyttäminen on kertakaikkiaan mahdotonta vaikka kuinka hienosta asiasta olisi kyse.

Täydet kaapit ahdistavat minua. Minulla on tällä hetkellä pelkästään vaatteita ja kenkiä varten 4 reilunkokoista kaappia. Se on aika iso osa siitä viidestä kaapista, jotka käytössäni tässä asunnossa ovat. Olen myös laskeskellut, että 100 vaatetta on oikeastaan aika helvetisti. Kreisimpikin kenkäfriikkikin pärjää nimittäin 20 parilla ja jos päällystakkeja on 10, jää jäljelle vielä 70 muuta vaatetta. Omien mieltymyksieni mukaan loput 70 saattaisivat koostua vaikka 15 mekosta, 15 hameesta, 5 housuista, 20 paidasta, 8 neuleesta ja muutamasta villikortista. Aikamoinen garderobi, jos jokainen on käyttökelpoinen, ja silti ei edes tullut koko sataa käytettyä!

Nyt, kun tilanne on kuitenkin se, että jostain syystä minulla on yli sata vaatetta, tuntuu äskeinen yhtälö kummasti mutkistuvan. Tosiasia on, että minulta ei riitä rakkautta ja huolenpitoa näille kaikille ihanille asioille. Olen aina pitänyt ihania vaatteitaan poiskauppaavia bloggareita vähän epäilyttävinä. (En siis niitä, jotka joka viikko shoppailevat H&M:llä ja sitten taas seuraavana päivänä pitävät blogikirppistä, koska ne on vaan lyhyesti sanottuna perseestä). Mitä järkeä on myydä pois viime keväänä löydetty täydellinen vintagemekko, joka on vielä ollut suhteellisen paljon käytössäkin? Itse olen aina ajatellut, että tavaraan kiinnytään, sitä rakastetaan, sen kanssa eletään eikä myydä niin vain pois, sillä suhde muodostuu niin vahvaksi. Toisaalta, ei minulla ole suhdetta läheskään kaikkiin omistamiini vaatteisiin. Ehkä minunkin pitäisi siis alkaa kauppaamaan ihaniakin vaatteita pois oikeasti käyttöön tulevien tieltä, ainakin jos aion jatkaa kirppisshoppailua tähän tahtiin. Oikeastaan on kaksi vaihtoehtoa: lopettaa shoppailu kokonaan, tai jatkuvasti tehdä karsintaa toisesta päästä kaapin täydentyessä toisesta. Kumpikaan vaihtoehto ei tällä hetkellä oikein miellytä minua, mutta jompaan kumpaan olisi jossain vaiheessa pakko sopeutua.

Minusta olisi ihanaa, että muistaisin kaikki vaatteeni, ne olisivat hienosti esillä ja käytössä. Niitä olisi helppo huoltaa, eikä yksikään paljetti irtoaisi muiden mekkojen puristuksessa eikä yksikään yläosa unohtuisi pölyyntymään tovereidensa alle tukahdutettuna. Huolehtisin jokaisesta kuin ystävästä. Siksi minun on oikeastaan pakko luopua osasta. Heikkoina hetkinä alan kuitenkin haaveilla isosta vaatehuoneesta, jossa vaatteilla olisi optimaalinen 5 sentin henkarinväli, vaikka niitä olisi kuinka monta. Onneksi yleensä havahdun kuitenkin näiden haaveiden sairauteen. Enemmän tilaa vaatteille ei muuta ajan kulua eikä luo minulle enempää päiviä tai vartaloita niiden kaikkien pukemiseen. On nykyajan hömpötystä ja markkinavoimien aivopesun tulosta, että mielikuvissamme täyteen ahdettu iso vaatehuone sohvaryhmineen johtaa tyylikkyyteen. Tyylikkyys on kuitenkin sitä, että tietää, miten haluaa pukeutua, mitä omistaa ja sitten käyttää niitä vaatteita. Ihan vaan normaalisti. Empiiristen kokeiden perusteella en ole nimittäin vieläkään muuttunut tyylikkääksi hienoja vaatteita kaapeissa säilömällä.

On tietysti myös muita syitä vähentää kuin tyylikkyyden lisääntyminen. Itse en ole yhteen paikkaan tai elämäntilanteeseen jumiutuva henkilö, tai en ainakaan halua nähdä itseäni sellaisena. Elämäntilanteeni tulee joskus, luultavasti piankin, muuttumaan, ja siinä vaiheessa viisi kaappia omille roinille on suurella todennäköisyydellä aikamoista luksusta. Haaveet vanhasta asunnosta hyvällä sijainnilla tai ulkomaille muuttamisesta eivät vaan oikein tue suurta maallista omaisuutta. Jonain päivänä minusta myös aika jättää, eikä silloin paljon lohduta täydet kaapit. Ei oikeastaan ole siis mitään järkiperäistä syytä hamstrata. Koska hamstraamaan olen päätynyt, niin niitä tunneperäisiä onkin sitten varmaan muutama. Hyvin kummallista, sillä muuten tulen todella vähällä materialla toimeen ja minulle tuottaa nautintoa tyytyä vähään: jääkaapista käytössäni on yksi hylly ja keittiöstä yksi pienehkö kaappi. Oikeastaan ei ole yhtään minua ympäröidä itseäni materiavuorilla, mutta silti jostain syystä teen niin vaatteiden kohdalla.

Tilanne kärjistyy siihen, että näen painajaisia tästä kyseisestä aiheesta. Viime yönä mun olisi pitänyt sytyttää lapsuudenkotini palamaan, jotta saisin jonkun demonin pois päiviltä. Tämä olisi ollut ylläri aika merkittävää maailman pelastumisen kannalta, mutta sen sijaan keräilin itku kurkussa vaatteitani ja kenkiäni kaapeista, ja hoin itselleni: "Kyllä mä vielä tän pelastan, ei kai se demoni ihan vielä lähde lätkimään täältä." Sitten kannoin hartiat vääränä vaatekasseja ulos talosta ja itkin, kuin jotkut ikivanhat kirppiskengät jäi liekkien ruoaksi. :,,,,,(

Olisi tietenkin myös se mahdollisuus, että hyväksyisin omistamani vaatemäärät, mutta ne vaan ahdistavat minua niin paljon, ettei se oikein taida olla ratkaisu. Luopuminen on vaan nyt niin rankkaa, ja kaikki omakeksimäni keinot on jo käytetty, joten auttakaa hädässä ja vinkatkaa ihmeessä kommenttiboksiin, jos on jotain ideoita minimalistisemman elämäntavan saavuttamiseen tälläkin saralla.

Ps. En ottanut tässä tekstissä huomioon ekologista näkökulmaa, sillä omassa pukeutumisessani en koe sitä ongelmaksi lähes kaikkien vaatteideni ollessa kirpputorilta.

Oksetuslistalla tänään: "Ekologiset" bloggarit

Joo, tietysti on hyvä, että vihreät arvot on tapetilla. Kaikki julkisuus on asialle hyväksi, en sitä kiellä. Mutta onkohan nykyään vallalla käsitys, että jos promoaa vihreitä arvoja, niin saa omassa elämässään toimia ihan miten huvittaa?

Se on vaan musta aika helvetin irvokasta, että viikon shoppailulakkoon pystymättömät bloggarit pitävät ympäristöteemaviikkoja ja hihkuvat kun Dinskon uudessa kertakäyttötennarimallistossa on luomumateriaaleja ja vesipohjainen liimaus. Kyllä nyt kuulkaa kannattaa ostaa, kun sillä helposti tulee sitten nollattua se huono omatunto siitä jokalauantain nettikaupparundista. Nykyään on kierrättäjä ja ekologisten arvojen mukaan elävä henkilö, jos kippaa viikko sitten ostettuja Gina tricotin vaatteita Huuto.nettiin. Ja semiturhan elektroniikan hankintaa voi 'kätsysti' blogeissa perustella vaikka äitiydellä.

Että voisittekohan nyt ihmiset harkita jonkin sortin heräämistä. Nelliina blogissaan asiallisesti huomautti, että vaatteiden shoppailijaa syyllistetään herkemmin kuin vaikka himosisustajaa tai -autoilijaa. Sinänsä ihan totta, että ruoka, liikenne ja asuminen on ympäristölle kaikkein kuormittavimpia ihmisen toimia. Mutta kun se turha shoppailu on vähän helpompi lopettaa kuin esim. syöminen.

Niin, ja nimenomaa turha. Ette te tule niistä räteistänne onnellisiksi. Ja sanonpahan nyt vaan kun olen oman blogini tontilla, että te pilaatte maailman turhuudellanne ja voisitte vähän miettiä.

Huomenna sitten juttua siitä, että missä itselläni menee vikaan. :)

"The word pretty is unworthy of everything you will be"

Video siis sisältää slam-runoilijan Katie Makkain lausumassa runoaan "pretty". Alempana vielä runo kirjallisessa muodossa, tosin kehotan kaikkia katsomaan videon, sillä Makkain esiintyminen on todella voimakasta.

When I was just a little girl, I asked my mother, “What will I be? Will I be pretty? Will I be pretty? Will I be pretty? What comes next? Oh right, will I be rich?” Which is almost pretty depending on where you shop. And the pretty question infects from conception, passing blood and breath into cells. The word hangs from our mothers' hearts in a shrill fluorescent floodlight of worry.

“Will I be wanted? Worthy? Pretty?” But puberty left me this funhouse mirror dryad: teeth set at science fiction angles, crooked nose, face donkey-long and pox-marked where the hormones went finger-painting. My poor mother.

“How could this happen? You'll have porcelain skin as soon as we can see a dermatologist. You sucked your thumb. That's why your teeth look like that! You were hit in the face with a Frisbee when you were 6. Otherwise your nose would have been just fine!

“Don't worry. We'll get it fixed!” She would say, grasping my face, twisting it this way and that, as if it were a cabbage she might buy.

But this is not about her. Not her fault. She, too, was raised to believe the greatest asset she could bestow upon her awkward little girl was a marketable facade. By 16, I was pickled with ointments, medications, peroxides. Teeth corralled into steel prongs. Laying in a hospital bed, face packed with gauze, cushioning the brand new nose the surgeon had carved.

Belly gorged on 2 pints of my blood I had swallowed under anesthesia, and every convulsive twist of my gut like my body screaming at me from the inside out, “What did you let them do to you!”

All the while this never-ending chorus droning on and on, like the IV needle dripping liquid beauty into my blood. “Will I be pretty? Will I be pretty? Like my mother, unwrapping the gift wrap to reveal the bouquet of daughter her $10,000 bought her? Pretty? Pretty.”

And now, I have not seen my own face for 10 years. I have not seen my own face in 10 years, but this is not about me.

This is about the self-mutilating circus we have painted ourselves clowns in. About women who will prowl 30 stores in 6 malls to find the right cocktail dress, but haven't a clue where to find fulfillment or how wear joy, wandering through life shackled to a shopping bag, beneath those 2 pretty syllables.

About men wallowing on bar stools, drearily practicing attraction and everyone who will drift home tonight, crest-fallen because not enough strangers found you suitably fuckable.

This, this is about my own some-day daughter. When you approach me, already stung-stayed with insecurity, begging, “Mom, will I be pretty? Will I be pretty?” I will wipe that question from your mouth like cheap lipstick and answer, “No! The word pretty is unworthy of everything you will be, and no child of mine will be contained in five letters.

“You will be pretty intelligent, pretty creative, pretty amazing. But you, will never be merely 'pretty'.”

Kirjoitettu muoto löytyi täältä.

Täällä blogissa haluamme kyseenalaistaa sekä ne tiukat muotit mitkä muotimaailmassa kauneudelle ollaan asetettu, että sen käsityksen, että "kauneus" on jotain mihin muodilla pitäisi edes pyrkiä. Väitteessä "leveälantioisten tulee välttää lantiolle asettuvia vöitä, sillä ne korostavat vikaa", ei ole ongelmana vain oletus, että leveälantioisuus olisi jotenkin epäviehättävää ja sitä pitäisi peitellä, vaan myös se, että ihmisen edes pitäisi pyrkiä "hyvännäköisyyteen".

Nätteys on minulle juuri tuota pyrkimystä yhteiskunnan säätelemään hyvännäköisyyteen. Se sana on alkanut soida korvissani inhottavasti. Se tuntuu kaikuvan sosiaalisen paineen edessä alistumista, keskinkertaisuutta ja puhdasta pintaa. Se on vastenmielistä. Se on estetiikkaa, joka rakentuu kauneuskäsityksille ja arvoille, joita vihaan ja halveksin. Se ei ole kauneutta, vaan kauneutta valmiiksipureskeltuna ja pakattuna. Nätti on juuri se sana, jolla tyhmät läheiset kiusaavat minua ja joka vainoaa minua lähes aina avatessani lehden tai tv:n. Nätti on termi millä yritetään houkutella minua mukautumaan muotteihin, jotka koen kieroutuneiksi ja epäterveiksi.

Toivoisin, että yhteiskunta voisi jo sanoutua irti nätteydestä. Toivoisin ihmisten tajuavan, että nätteyteen ei tarvitse tyytyä.

Terveiset Jyväskylästä!

Lähdettiin Virpin kanssa tapaamaan kavereita Jyväskylään ja samalla Virpi otti kuvat muun uudesta takista, jonka teetätin. Kyllästyin vaan niin lopullisesti siihen, että kaikki helmat tuli aina väärällä tavalla vääränlaisten takkien alta. Tämän kanssa ei tarvitse miettiä mitään, koska se on niin pitkä.

Kankaan ihanan ompelijani osti minulle Firenzestä ilman, että olin nähnyt sitä, mutta hämmästyttävän hyvä valinta! Se on melkein ihan täsmälleen sellainen kuin kuvitelmissani.