Rocky Horror Picture Show -teemabileet

Kaverit kutsuivat meidät Rocky Horror Picture Show -teemabileisiin. Ko. leffa on yksi Virpin suosikeista, mutta Hanna ei ollut koskaan nähnyt sitä aiemmin. Siispä Hanna soitteli Virpille samana päivänä vähän osviittaa saadakseen, ja ohjeiden transu+gootti kanssa päätyi seuraavaan lopputulemaan:

Meikkinä on taas näitä uusia Maybellinen voidemaisia luomivärejä, tällä kertaa tämä ihana mattamusta! En ole ennen oikeastaan osannut laittaa tai käyttää tällaista silmämeikkiä, ja tämä syntyi melkein kuin itsestään. Hehkutus siis jatkuu, ja nyt näitä ilmeisesti on myös hopeisena, ja mehän kaikki tiedetään, mihin tää on johtamassa...

Virpi taas lähti pokeilemaan kaikella sydämensä palolla. Shorstien, korsetin, hatun ja rusetin yhdistelmästä syntyi aika Columbia-henkinen asu. Kuvista ei välttämättä niin hyvin välity meikkien koko törkeys, mutta parin tunnin junamatkalla Imatralta Helsinkiin bileilemään tuli naamaan läntättyä n. pari kiloa glitteriä, valkoista puuteria, mustaa huulipunaa ja erinäisiä silmämeikkejä ,niin silmiin kuin poskillekin.

Kuvan verkkosukkahousut ovat siis neon-violetit: jäänteitä villeistä teinivuosista. Alusvaatekorsetti oli juuri myyty kaverille, mutta se saatiin onneksi vielä lainaksi tätä huipputärkeää tarkoitusta varten. Hiukan oli itsetietoinen olo liian pienessä ja melkoisen avonaisessa korsetissa, varsinkin kun se yhdistyi noihin jatkuvasti ylemmäs ja ylemmäs kipuaviin minishortseihin, mutta tapahtuman hengen ja kesäpäivän kuumuuden huomioon ottaen asu oli mitä sopivin.

Päälläni on tämä aika väljäksi jäänyt puku, mutta koska seurueesta puuttui Janet ja päivä oli aika kuuma, vaihdoin aika nopeasti valkoisiin alusvaatteisiin. Siitä ei nyt kuitenkaan tule kuvaa.

Lopuksi vähän yleistunnelmaa - juhlissa oli sekä tarjoilut että oheitarvikkeet todella hyvin kohdallaan! Virpin rakkaus leffaan syveni ja Hanna hullaantui siitä. Nyt suunnitteilla on alusvaatebileet tällä samalla teemalla, ja mun (Hannan) on pakko saada olla Frank!

Lempparikosmetiikkajuttu

Päätinpä nyt tulla kertomaan teille kosmetiikkajutusta, joka on viime aikoina sekoittanut mun pään ihan täydellisesti! Se on halpaa ja toimii mulla meikinpoistajana, kosteusvoiteena, käsivoiteena ja hiusöljynä:

Tällaisen 400 gramman kookosöljypurkin ostin Ruohonjuuresta, ja se maksoi n. 14 euroa. Ostin sen kosteusvoiteeksi pääasiassa, minkä asian se hoitaakin täydellisesti, varsinkin yöllä. Tän merkkinen kookosöljy on ihanan pehmeää ja levittyy tosi hyvin, toisin kuin jotkut, jotka menee sellasiksi kikkareiksi, mitä pitää hieroa rikki käsien lämmössä. Aamulla (tai iltapäivällä mikä on tällä hetkellä mulle aamu) laitan muuta rasvaa, jos täytyy meikata. Kookosöljy on antibakteerista, joten oon huomannut, että sen käyttäminen on vaikuttanut tosi paljon myös ihon puhtauteen kosteutuksen ohella.

Vähän aika sitten testasin tätä meikinpoistoon, ja se toimi paremmin kuin mikään oikea meikinpoistaja, mitä oon koskaan kokeillut.

Hiusöljynä käytän tätä silleen, että päivää ennen hiustenpesua hieron koko päänahan ja kaikki pituudet kauttaaltaan öljyllä. Sitten nukun öljyt päässä, eikä tämä ole edes tahranut juuri ollenkaan! Toisin kuin esim. oliiviöljyn kanssa, kookosöljy lähtee yhdessä pesussa ainakin multa, eikä kosteutustehoa tarvitse nollata hirveällä hinkkaamisella. Tällä keinolla mun tosi pitkä tukka oli aika hyvässä kunnossa ennen leikkuuta, ja nyt kun käytän tätä kikkaa tähän lyhyempään, uskon, että se kasvaa vielä kreisimpänä takaisin. Myös jos latvat pörhistelevät, saatan hieroa ihan vähän öljyä niihin, se jotenkin katoaa sinne hiukseen eikä näytä edes likaiselta. Kaikki päänahan kuivuusongelmat on myös kadonneet. Ja kuka tietää, ehkä tällä kookoskäsittelyllä oli osansa myös siinä, että viimeksi tosta hennasta tuli niin kirkkaan värinen.

Tässä näiden muiden toimien ohessa hieron aina loput käsiin voiteeksi, ja sekin toimii loistavasti.

Tosta isommasta purkista sulatan ja pistän tähän pienempään, niin tää mun yhtäkkinen kosmetiikkasekoaminen toimii vielä vähän kivemmin. <3 On myös hyvää köyhäilyä, eli suosittelen kaikille!

Vaatematikkaa

Jos plus- ja minuslaskuja kehtaa matikaksi kutsua.

Eilen laskin pitkästä aikaa vaatteideni määrän. Määrien laskeminen on tuntunut vähän vieraalta parista syystä:

a) numerot voivat olla vietteleviä. Jos on 19 jotain vaatekappaletta, alkaa helposti hamuta yhtä uutta, jotta luku olisi nätti 20. Tai toisinpäin: heivaan 4 täysin pätevää vaatetta, jotta kokonaislukumäärä olisi kiva 15. Olen siis pelännyt, että yksittäiset vaatteet muuttuvat pelkiksi numeroiksi.

b) laskeminen on vaivalloista. Tai näin kuvittelin. Ennen se olikin, kun oli vaatteita kaappejen lisäksi kolmessa eri tiukasti pakatusssa korjaussäkissä ja viidessä pyykkisäkissä niin, että kaikki säkit piti purkaa lattialle, jotta saisi rehellisen lukeman vaatteiden kokonaismäärästä toivoen. Lopputuloksena oli tyypillisesti huoneen lattia täynnä joko rikkinäisiä tai likaisia vaatteita (tässä vaiheessa ei tietenkään enää muistanut mitkä ovat mitä) ja joka ikisessä varmistus-laskutoimituksessa vaihdellut lukumäärä vaatteille. Tällä kertaa koko hommaan meni alle puoli minuuttia.

Ilokseni löysin myös vanhoja laskelmia, joten nyt päästään vertailemaan miten on asiat muuttuneet. Huom! en laske pyjamia, urheiluvaatteita enkä asusteita mukaan tähän kokonaismäärään, koska tällä hetkellä ne eivät ole määrällisesti minulle ongelma.

Ensimmäinen laskelma lienee muutaman vuoden vanha:

yläosia 103
alaosia 36
mekkoja 29 (sis. haalarin)
takkeja 21
kenkiä 20

yhteensä 209

Huhhuh.

Seuraava laskelma on myös ajalta ennen vaihtoani, eli silläki on ikää pari vuotta:

yläosia 77
alaosia 18
mekkoja 22 (sis. haalarin)
takkeja 16
kenkiä 22

yhteensä 173

Ja eilen:

Yläosia 47
Alaosia 15
Mekkoja 18 (sis. haalarin)
Takkeja 9
Kenkiä 22

yhteensä 111

Vaatteita on karsiutunut muutamassa vuodessa siis lähes puolet! Ja olen miltei siinä maagisessa 100 vaatteetn luvussa! Lisäksi hatut ovat vähentyneet 24:stä 16:staan, joka on toki vieläkin liikaa ottaen huomioon, miten harvoin enää käytän hattuja. Silti: paljon on edistytty! Sata vaatetta on todellakin oikeastaan aika iso määrä, uskomatonta miten on niin pitkään kuvitellut sitä niin mahdottomaksi. Ja vähemmälläkin pärjäsin vaihdossa pitkään ja hyvin!

Luvuissa konkretisoituu tapahtunut edistys uudella tavalla ja tuntuu jotenkin hyvältä olla perillä siitä mitä ja kuinka paljon oikeastaan omistaakaan. Mutta kyllä mä heti aloin myös miettiä, miten saisin ton luvun pyöreään sataseen...

Mutta siinä kaikki tältä erää! Bonuksena kuvista tykkääville pari kuvaa pari kuukautta vanhasta tukasta, joka oli siis paikoittain lilahtava platina!

Bailausta Jyväskylässä: känniset vuosikymmenkarikatyyrit!

Lähdettiin tyttöporukalla viettämään kesäviikonloppua Jyväskylään. Tarkoituksena oli tarkastaa ystävän uusi kämppä, syödä hyvin, bailata, uida ja värjätä Hannan tukka. Kumpikaan meistä ei päätynyt uimaan, mutta muutoin viikonloppu oli sangen onnistunut!

Leikkasin tukkani tooodella paljon lyhyemmäksi mitä se on pitkään aikaan ollut välineenäni kunnon oranssit keittiö-Fiskarsit kuten aina. :D Innostuin tosi paljon tästä lyhyestä mallista, ja se aikaansai jotenkin yllättänäv 70-luku-androgyynit vibat. Niinpä tartuin UFFilla tähän maksimekkoon, joka yllätti vähän itsenikin. Virpi värjäsi mut sitten just ennen bilettämään lähtöä sillä samalla Santen hennalla (sävy flaming red). Punaviini tekee aikamoisen eron lopputulokseen, ja saattoi olla osansa asiaan myös kesän vaalentamalla pohjalla ja 3 tunnin vaikutusajallakin, mutta lopputulos oli aikamoisen liekehtivä! Harmi vaan, että 2 pakettia ei meinannut riittää tähän superlyhyeenkään malliin, joten oon vähän alkanut suunnittelemaan jotain halvempaa hennaa. Liekkijeesukseksi sitä kuitenkin päädyttiin taas aika onnistuneesti.

Virpikin yritti tavoitella 70-lukua korkeavyötäröisten ja leveälahkeisten farkkujensa sekä eteerisen ilmavan paitansa avulla, mutta päätyi näyttämään jälleen lähinnä kasarilta. Mutta mikäs siinä kasarissa: kiva överi vuosikymmen!

Näissä kahdessa kuvassa meillä on luomilla Hannan ostamat Maybellinen Eye-tattoo voidemaiset luomivärit. En tiedä mitä muut ajattelee, mutta me ollaan hulluina näihin! Mun (Hannan) oli pakko ostaa vielä se mustakin, ja ainoa asia, mikä näissä harmittaa, on se, ettei hopea kuulu valikoimiin. Kokeilujen perusteella nää on laadultaan, pigmentiltään, pysyvyydeltään ja cooliudeltaan loistavia.

Virpi näyttää Hannalle lasiin heijastuvaa sateenkaarta.

Minä(Hanna) sekosin, ja hyppelehdin puistossa jo jokseenkin humaltuneena pakottaen Virpin kuvaamaan, sillä halusin vangita "70-luvun ilon".

Lopuksi kuva viikonlopun emännän - bestfulness anin - kanssa. Vahingossa lopulta päädyttiin näyttämään aikamoiselta vuosikymmenkarikatyyripoppoolta, vaikka tarkoitus oli vaan laittautua näteiksi. Oltiin myös parhaasti blondi, brunetti ja punapää, eli melkein kuin Charlien enkelit!! Ystävällinen ohikulkija-setä otti kuvan meistä törtöistä, varjo näkyy hienosti mukana. JEE oli ihan paras viikonloppu! <3

Bodypainting-ilta

Pari viikkoa takaperin pidettiin bodypainting-ilta yhden kaverin luona. Suunnilleen samalla porukalla ollaan pidetty myös kerran Marie Antoinette alusvaatejuhlat. Tällaisilla iltamilla on kaksi hyvää tarkoitusta: olla vähissä pukeissa kavereiden kesken, jotta nähtäisiin vähän muunkinlaisia kroppia kuin vaan sitä mallityyppiä ja sitä kautta pystyttäisiin olemaan paremmin sinut kroppiemme kanssa ja sitten tietenkin coolien juttujen tekeminen.

Maalit ostettiin ilmeisesti Punanaamiosta. Hankimme mustan, sinisen, punaisen, keltaisen, vihreän, hopean ja muita hiukan isomman valkoisen. Pienet taisi maksaa 3,90/kpl, joka tapauksessa koko lysti maksoi neljän hengen porukalla n. 7 euroa naama. Värit toimivat tosi hyvin: niitä käytettiin kuin vesivärejä, ja ne kuivuivat nopeast eivätkä juurikaan tahranneet. Pois pestessä ne lähtivät melkeinpä pelkällä vedellä.

Aloitimme illan siten, että jokainen suunnitteli paperille suunnilleen, mitä halusi. Sitten ryhdyimme maalaamaan. Jotkut meistä tykkäsivät maalata verrattain paljon itse, jotkut olla maalattavina. Maalaukseen meni n. 6 tuntia, jonka jälkeen otimme aika läjät kuvia. Välissä tilasimme myös pizzat. Ulkona muovin päällä lämpölampun valossa maalaaminen oli siistiä ja toimi hyvin.

Vaikka voimaannuttava on vähän ällö sana, niin juuri sitä tämä iltama todella oli. Maalit jäi varastoon kaverille, ja aiotaan todellakin ottaa uusiksi ja kaikilla onkin jo seuraavat teemat mielessä. Tässä ne muutamat kuvat mitkä on julkaisukelpoisia. Teemoina meillä oli psykedelia, Suomen luonto, jäätävät kristallit sekä graafiset kuviot.

Priscilla Pride Pratikka 2013!!!

Tänäkin vuonna osallistuimme ahkerasti Pride-viikon tapahtumiin, ja jälleen kerran OVIn järjestämä drag-teemainen ratikkakyyti aloitti koko viikon ja taas kerran oli tapahtumista myös paras. Bailasimme ratikan kyydissä ympäri Helsinkiä. Virpi pukeutui teemalla hopeamusta Cleopatra, ja Hanna mustakultainen kasarirokokoomimmi. Vaatteet on kaikki olleet jo aikoja vaatekaapeissamme, vain Virpin peruukki on suht uusi ostos viime Kiinan reissultamme. Hannan tukka on oma, mutta sisälle taiteltiin huivi, jonka päälle kampaus koottiin.

Ekat kuvat on paikasta jossa laittauduimme, sitten vähän ratikkatunnelmaa ja lopuksi DTMn portaikosta pari kuvaa, kun oltiin menossa jatkoille sitten.

Suosittelemme ihan kympillä menemään kaikkiin tapahtumiin ymäri prideviikon! Ensi vuonna yritetään olla aktiivisempia myös ns. älyllisten tapahtumien eikä pelkästään biletyksen suhteen.

Uusi Kämppä

Terve!

Koko kevät on sujunut aika mallikkaasti tavaranvähennyksen ja siistiyden kannalta, mutta en ole oikein saanut kirjoiteltua asiasta mitään tänne. Olen karsinut sekä vaatekaappia, että muita tavaroita aika rajulla kädellä. Tai ainakin rajummalla mitä olisin vuosi sitten odottanut. Vaihtoni todellakin mullisti ajattelutapaani vaatteiden suhteen.

Pian Hanna tulee visiitille, ja auttanee minua tavaroista luopumisessa, mutta sitä odotellessa ajattelin jakaa täällä hiukan kuvia uuden asuntoni säilytys-järjestelyistä.

Asun siis yksiössä, ensimmäistä kertaa elämässäni. Tilaa on 30 neliötä ja olen vieläkin jotenkin hämmentynyt tästä tilan määrästä. Koko jääkaappi vain omille jutuille, kaikkia keittiönkaapit samoin. Tyhjyys tuntuu samalla sekä ihanalta, tavaroiden ollessa helposti saavutettavissa, että ahdistavalta, koska tuntuu oudolta, että tavarat ovat levittäytyneet niin laajalle alalle. Lisäksi pelkään, että laatikot ja hyllyt alkavat täyttyä vahingossa, koska niissä on niin paljon tilaa kaikenlaiselle. Tähän asti ollaan kuitenkin menti vain vähentämisen suuntaan!


Kuva vaatekaappi-aula-tilasta. Säilytystilaa on siis ihan rutosti.


Takki-tanko. Tällä hetkellä roikkumassa lämpimämmät kevät-takit.


Tässä kaapissa roikkuu kaikki ei-trikoo paidat, mekot, viileämmät kevättakit jne. Ylähyllyllä hatut ja puuhkat ja sen semmoiset. Rakastan sitä miten väljää tuossa kaapissa tällä hetkellä on. Vanhalla vaatemäärällä olivat henkarit ihan vieri-viereen tungettuja ja vaatteita oli vaikea selata.


Ylhäällä vasemmalla neuleet, ylhäällä oikealla maalaus-paidat, toiseksi ylimmillä hyllyillä alaosat, kolmanneksi ylimmillä yläosat jaettuna pitkähihaisiin, perustoppeihin, lemppareihin ja en-tiedä-haluanko-säilyttää-nämiin.


Kirjahyllystä löytyvät myös asuste-laatikot. Huom. oikeanpuolimmainen toiseksi ylin hylly: sillä ovat vielä läpikäymättä olevat muotilehdet! Viime muuton yhteydessähän vannoin luopuvani lehti-kokelmastani ja ylpeydekseni olenkin niin tehnyt. Ehkä olisi vielä edistyneempää luopua lehdistä käymättä niitä läpi, mutta nautin lehtien läpikäymisestä ja nykyään jopa oikeasti käyn niitä aktiivisesti läpi, joten sallin itselleni tämän heikkouden.


Ja tässä kaksi kassillista läpikäytyjä ystävälle lahjoitettavia lehtiä (kyseinen henkilö käyttää muotilehtien kuvastoa taideteoksissaan). Painoivat muuten ihan perkeleesti.


Kirjahyllyn juuressa asuu väliakaisesti iso musta kassi täynnä tavaraa vietäväksi kirpputorille ja Helsinkiin. Minä urpo latasin kaiken samaan kassiin, joten voi olla, että tuo pitää vielä käydä läpi ja lajitella myytävät, lahjoitettavat ja säilytettävät.


Lisää Hannna vierailua odottavaa lähtö-uhattua tavaraa. En täysin tajua itsekään, miksi yhdenkään vanhan rätin tai reikäisen sukan poisheittäminen vaatii Hannan läsnäoloa, mutta vaatiipa vaan. Sua siis kovasti odotetaan! Alkuvuodesta kaikki nuo pois-heitettävät tavarat pyörivät pöydän alla jaloissa rumistamassa tilaa. Onneksi järkiinnyin ja siirsin ne kaappiin. Koko asunto näytti tuhat kertaa siistimmältä heti ne silmistä korjattuani.

Suhde tavaraan on muuttunut kyllä todella paljon viimeisten vuosien sisällä ja olen siitä niin onnellinen. Kämppäni on ollut koko kevään siistimpi kuin ikinä ikinä ikinä elämässäni. Aamut, siivoaminen ja kaikki tekeminen sujuvat niin paljon paremmin kun kaikki on paikallaan eikä tavaroihin kompastele. Alun perin vieraksuin tavarattomuutta ja minimalismia, sillä olin kiinni mielikuvissa boheemeista, sotkuisista ja kaoottisesti elävistä älykkö-taiteilijoista. Unelmoin taikamaisista asunnoista täynnä uskomattomia ja satumaisia esineitä. Vihdoin on alaknut upota päähäni, että 1. ei ole tavaroista kiinni minkälaista elämää elää (tai pikemminkin tavara, tulee helposti tekemisen tielle ja oikeastaan haluan elää enemmän kodin ulkopuolella) sekä 2. mikä tahansa krääsä ei ole "uskomattomia ja satumaisia esineitä".

Että semmosta!