Tänään sitten oli serkun vuoro, ja nyt olenkin saanut annokseni paitsi kirkollisista menoista, myös sukujuhlista vähäksi aikaa. Tänään oli aika sateinen ja syksyinen ilma, ja siksi päälle päätyi tämä mekko, jonka hankin Virpin innoittamana. Koruina on Kiinasta ostetut pitkät harmaat helmet ja korvakorut, joissa helmi on metallilangan päässä. Mielestäni nämä helmet sopivat täydellisesti tähän MicMacin lempparitakkiini, jota saan taas alkaa käyttämään. Violetit kengät on hankittu Tallinan Seppälästä abiristeilyllä. Mielestäni Seppälä on ehdottomasti paras paikka, jos haluaa ostaa halpiskenkiä. Näissäkin on sisävuori kokonaan nahkaa, vaikka hinta oli jotain 20-25 euroa. Todellakin ovat kelpokengät sillä hinnalla, ja eipä sitä viitsisikään alkaa satasta pulittamaan violeteista erikoiskengistä, vaikka yleensä tykkään, että kenkiin on panostettu. Tänään oli kuitenkin hauska noita pitää, kun mekon ruusuissa oli samaa sävyä. Jalkaankin nämä ovat juhlakenkinä oikein passelit. Eli kannattaa jättää H&M kurakengät kauppaan ja poiketa Seppälässä, jos ei halua maksaa itseään kipeäksi. Kirjelaukku on kirpulta ja onhan minulla päällä taas se InWearin neulekin...
Eli siis ihan ei samanlaisissa laatuvermeissä oltu kuin eilen. Äidiltä tulikin sitten vähän aamulla kuittailua, että olen lähdössä pimuvaatteissa rippijuhliin. Hän joutui illemmalla kyllä ottamaan sanansa takaisin, sillä nykyään rippijuhliin pukeudutaan aika eri tavalla kuin ennen. Melkein kaikilla oli todella lyhyet helmat, hullut korot ja olkapäät paljaana. Sinänsä itse en ole mikään etikettisääntöjen ensimmäinen puolestapuhuja, mutta itse en kyllä olisi halunnut päästä missään ginamekossa ripille. No jaa, mutta aika aikaa kutakin. Itsellänihän oli omana rippipäivänäni valkoinen elastaanihame, jossa oli mustia kukkia, tietenkin aika kireä (haha), sekä viininpunainen kietaisupaita. Joillakin oli kuitenkin tänään aika epäkirkollisia vaatteita. Yllättävää, että se näyttää olevan ihan ok vanhemmille ja muille.
Sarjassamme "huolettomat" poninhännät, joiden eteen on oikeasti vuodatettu hikeä ja kyyneliä. Hain vähän sellaista 60-lukutunnelmaa kohottamalla tyveä. (Ei siis sillä, että 60-luku tästä jotenkin erityisesti välittyisi, mutta sitä ajattelin kampausta tehdessäni ja tukkani oli mielestäni koko päivän hyvin, vaikka se oli aika normiponnarilla. )
Ja tässä vielä mahtava kuva minusta ja veljestäni alkukesästä. Löytyi vaan kameran kätköistä niin pakko oli laittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti