Hienona ja huonona museoon

Minulla ja eräällä minun ja Hannan yhteisellä ystävättärellä on vähän kummallinen tapa suunnata kaikenmoisiin upeisiin taidenäyttelyihin aina krapulassa. En nyt muista mistä tapa oikein syntyi, tai miksi hitossa sen harjoittamista jatkettiin, mutta joka tapauksessa viime viikonloppuna päätimme jälleen kunnioittaa tätä muinaista käytäntöä. Siispä jokseenkin heikossa hapessa järjestämieni läksiäisten (joista postaan erikseen vielä myöhemmin, kunhan saan kuvamateriaalia vähän kasattua) jälkeen suuntasimme Ateneumiin tarkastamaan Kalevala-näyttelyä, jopa päivää ennen sen sulkemista! (Toinen jokseenkin vaikeahko tapamme on käydä kaikissa näyttelyissä niiden päättäjäis-päivänä ja vieläpä viimeisten tuntien aikana, niin, että näyttelyt täytyy juosta läpi.) Kalevala-näyttely oli upea ja erityisen iloinen olin päästessäni näkemään Stiina Saariston työn livenä. Ihanaa oli nähdä myös Gallen-Kallelan kalevala-työt ihan livenä kun aina on vaan tullut nähtyä kuvia niistä. Myös Katja Tukiaiseen oli hauska törmätä.





Tämän päivän asu intoutui halustani laittautua museoihin sekä harmaan ja pinkin ihanaisesta yhdistelmästä. Rusetissa on myös sulokas Marie-Antoinette vivahde, mikä mielestäni sointuu hyvin krapulaiseen museo-retkeen. Pinkki huivi on ikuisuuden vanha lahja, johon rakastuin vasta viime vuoden aikana, mutta kuinka rakastuinkaan! Vaimari ja housut ovat molemmat henkkamaukasta. Rakastan näitä henkkamaukan vaimareita, harmi vaan, että tämä harmaa on nukkaantunut todella nopeasti. Ylipäätänsä kaikki harmaa aina nukkaantuu pikavauhtia :/ Housujakin rakastan, ja ne löytyvätkin minulta myös viininpunaisena sekä tummansinisenä. Mitä koruihin tulee, koristaa oikeaa korvaani camee-medaljonki ja vasenta korvaani ihana prinsessa sissi-korvis. Kengät ovat Tamariksen ja ne ovat nyt kyllä tulleet tiensä päähän. Kärjissä on kaameat reiät, ja korko on kauhean näköinen. Onneksi bongattiin Hannan kanssa näistä hitusen upgraded versio kenkämarskissa. Kenkä näyttää samalta, mutta korko vaikuttaisi olevan parempaa laatua.

En ollut jaksanut pestä edellisen bile-illan jäänteitä pois hiuksistani, joten totesin saavani itseni helpoiten edustuskuntoon heittämällä päähän vielä vähän lisää tököttiä. Näin tulin kokeilleeksi äipän kaapeista löytynyttä redkenin shaping lotionia ja rakastuin saman tien. Olen yleensä aina hiukset naamalla, koska en jaksa säätää, mutta tämän käyttö oli todella helppoa, ja pidin lopputuloksesta kovasti. Niin kovasti, että nyt kun hiukset makaavat taas naamalla tuntuvat ne erittäin mälsiltä. Hiusten mälsyyteen saattaa tosin vaikuttaa myös se, että viimeisimmästä kampaaja-käynnistäni on ikuisuus ja leikkaus on ylikasvanut, väri haalistunut ja juurikasvu järkyttävä. Ja kampaajalle pääsyä joudun odottamaan vielä kuukauden! No, ehkä tämän shaping lotionin avulla ehkäpä juuri ja juuri selviydyn.
Viime aikoina on minulle muutenkin syntynyt jonkinlainen outo tukan-laitto himo. Tekisi mieli ostaa tuhansittain rusetteja ja kukka-solkia päähän kiinnitettäväksi. Design-marketissa meinasin menettää järkeni ihanien kukkapantojen edessä, mutta esille laitetut yksilöt olivat hieman liian vaaleanpunaisia ostaakseni niitä rauhaisin mielin.

Design-Marketista voisi ehkä muutenkin sanoa pari sanasta. Kävin siellä kiertelemässä heti avajais-päivänä, odotellessani autokoulu-tuntini alkua ja vielä muutaman kiekan autokoulun jälkeen. Muutamaa ihanaa helmeä lukuun ottamatta tarjonta oli kuitenkin mielestäni jokseenkin homogeenistä. Melkein joka pöydällä tuntui olevan iso läjä pikku-rihkamasta tehtyjä korviksia, taikka sitten jotain printti-pinssejä. Tosi kivoja juttuja, mutta ei mitään järin omaperäistä. Mutta oli myös muutama pöytä, jotka vavisuttelivat sydäntäni kovin, vaikka mitään en päätynytkään ostamaan. Youthvsfuture:n ihanat sulka-korut olivat puhdasta esteettistä nautintoa; olisin halunnut ostaa niitä kaikissa väreissä ja kaikissa muodoissa ja pistää roikkumaan kokonainen seinä täyteen, mutta jostain syystä en kyennyt kuvittelemaan niitä itselläni. Fawnfatale:lta löytyi ne minua suuresti houkuttaneet kukka-pannat, mutta jäin sitten niidenkin kohdalla epäröimään. Kiertokulku:lta taas löytyi mitä ihanin kattolamppu, mutta 90 euroa on aika iso hinta opiskelijalle. Hauskoja olivat myös kylpyammeesta tehty sohva. Tytti Lindström:in hopearihmasta kudotut(?) korvikset olivat myös todellista nannaa silmille, mutta minulla on jo niin paljon kauniita koruja, joita en käytä, etten kestänyt hankkia lisää. Illalla uudestaan kierrellessäni meinasin jo heltyä, ja pistää rahat haisemaan kaikkeen, vain tajutakseni ettei minulla ollut senttiäkään käteistä. Laiskuus iski ja rahat säästyivät. Vähän harmittaa, että niin paljon kauniita tavaroita jäi hankkimatta, mutta onhan sitä kamaa jo ennestäänkin…