Harmoniaa kirpputorilla

Ennen kuin päästään asiaan, pakko vähän valittaa kamerajutuista. Perinteinen tarina: täydellisen tekniikkatietämätön henkilö valitsee lukiossa useamman kurssin valokuvausta ja niiden suorittamista helpottaisi tietenkin oma järkkäri. Sitäpä sitten pyydetään lahjaksi, jotta voitaisiin myöhemmin itkeä kun opit ovat unohtuneet ja kamera on liian iso ja pelottavan hajallemenevännäköinen mihinkään mukaan otettavaksi. Kuten olette huomanneet, kuvani ovat olleet aika punasävytteisiä lähiaikoina, mutta nyt löysin tuosta sellaisen hienon napin, josta saa ihan automaattisesti valittua eri valkotasapainon. Mikä voittajafiilis tästä syntyikään. Vielä, kun osaisi ottaa tuon harmillisen huonon automaattitarkennuksen pois päältä, mutta tämä neron leimaus varmaan tapahtuu taas joskus parin kuukauden päästä (jolloin taas olen luultavasti hukannut tämän valkotasapainonappulan).

Tarkoitukseni oli nyt tulla vaan kertomaan teille ostolakkoni onnistumisen loistavaa ilosanomaa. Tiedättehän, että olen varmaan suunnilleen miljoona kertaa yrittänyt tätä "ostan vain käytettyä tai teen itse" -linjaa siinä onnistumatta. Mutta tällä kertaa tiedän onnistuvani, sillä en enää halua käydä kaupoissa. Minua ei enää houkuta mainokset lempimerkkieni alennusmyynneistä, ellei ole jotain tiettyä mitä tarvitsen ja olen menossa hakemaan. Ennen saatoin kuluttaa hyppytunteja kaupoissa ja aika kului vikkelään. Enää ei peruskeskustasta löydy paikkaa, johon haluaisin mennä vain katselemaan. Itseasiassa perusketjujen ja oikeastaan muidenkin vaatekauppojen sisältö OKSETTAA minua. Kuulostaa varmasti hyvin ikävältä, mutta ei ole.
Olen nimittäin vihdoin syvällisesti tajunnut sen, että kirppikseltä löydetyt vaatteet ovat noin sata kertaa hienompia kuin uutena ostetut. Kun vertailen vaatekaapissani olevia uusia ja käytettyjä vaatteita, kivuuspisteet painottuvat kyllä kirppispuolelle aika lahjakkaasti. Uudet (usein ketjuista hankitut) vaatteet näyttävät jotenkin niin laskelmoiduilta ja juuri siltä, miltä juuri nyt pitääkin näyttää. Itse en todellakaan ole tällaisen pukeutumisen ystävä, joten miten ne onnistuivat jymäyttämään minua näin kauan? Materiaalit ovat heppoisia, mallit liian helppoja, ratkaisut yksinkertaisia, suunnittelu laskelmoivaa. Kun taas kirpparivaatteeni ovat uniikkeja, niissä on aina jotain oikealla tavalla pielessä, näytän ne päällä tiedostavalta, erilaiselta, vanhanaikaisemmalta, autenttisemmalta ja paremmalta. Jotenkin kauppojen sisältö näyttää tällä hetkellä vain halvalta kopiolta kirppiskamoista, jotenkin sellaiselta säälittävältä plagioinnilta keinotekoisine antiikistamisineen ja ihan melkein autenttisine kysisaksikulutuksineen.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun tiedän, että lakkoni tulee pitämään sillä en enää halua uusia vaatteita. Melkeinpä on huono omatunto entisistäkin uusista vaatteistani (ja sinänsä ihan syystä). Mutta jos olen kerta jo tuhlannut luonnonvaroja niin parasta nauttia niistä niin kybällä. Oi kuinka haluaisinkaan nyt vaan viettää joka sunnuntain Valtterin kirppiksellä. <3 Varsinkin nyt taloudellisesti huonona aikana se muuttuu aarreaitaksi kun ihmiset kaivelevat kätköjään, kun taas yleensä hyvinä aikoina rekit täyttyvät nyppyisistä H&M-lumpuista x 300.
Tietysti voisin soimata itseäni myös käytetyn tavaran haalimisesta, sillä ei siinäkään ole juuri järkeä tilan puutteen takia tai muutenkaan. Mutta itse en jaksa lähteä sille linjalle, sillä kuten Virpi viimeisessä postauksessaan sanoi, rakkautta on maailmassa aivan liian vähän ja minä rakastan kirpputoria. Tosin se uhkakuva rekka-autosta jota maalailimme aivan ensimmäisessä postauksessamme tulee luultavasti toteutumaan jos joskus omilleni muutan...

Tietysti on muutamia poikkeuksia. Tähän sarjaan kuuluvat ehdottomasti kengät. Kuten kenkäinventaarion aikaan totesin, kaapistani puuttuu muutama pari ballerinoja, käytännöllisiä kävelykenkiä sekä saappaita ja nilkkureita. Eli ensi kevät tulee olemaan ihanaa aikaa kenkäostosten merkeissä, sillä saan ostaa niin monet ihanat ja täydelliset ja kalliit kengät vailla omantunnontuskia. <3 Saapas- ja nilkkuriasiat valitettavasti passautuvat ensi vuoteen sillä tämän vuoden mallistot eivät oikeastaan tarjonneet mitään sopivaa. Kenkien lisäksi sallittujen listalle kuuluvat uudet housut ja farkut (joita en ole onneksi tarvitsemassa vuosiin), alusvaatteet ja uima-asut.

Lisäksi olen tajunnut, että kaapistani puuttuu oikeastaan vaan yksi vaatekappale: jokin juhlava, musta, mahdollisesti olkaimeton yläosa, ehkä muutamakin. Siitä vaan ei tule enää mitään, että kuljen juhlavissa hameissani trikoopaita yläosana. Mutta tämän joudun luultavasti tekemään itse, ellei kirpputorilta löydy sopivaa sitä ennen. Sen lisäksi uusia höyhenpuuhkia on pakko hankkia, sillä vanha on kulunut ja lähiaikoina tulee olemaan paljon puuhkaa vaativia pukeutumistilaisuuksia. Tietenkin minulla on näiden lisäksi myös mielihaluja, mutta ne saavat odottaa löytymistään kirpputorilta tai sitten kun olen enemmän rahoissani niin vintagekaupoista.

Huraaa vallankumous!! Irroittautukaa tekin lukijamme (kaikki te 6 kappaletta) typerästä ja loppujen lopuksi monella tapaa kalliiksi tulevasta massakuluttamisesta ja valitkaa toisin! Se puhdistaa omatuntonne, parantaa vaatekaappinne, saa teidät näyttämään persoonallisemmalta, sopii opiskelijabudjetille (paitsi jos sekoat huolella niinkuin minä). Kirpputorilla ei voi muuta kuin voittaa. Varsinkin jos on kaltaiseni kokeilijaluonne, ettei oikein ikinä tiedä, tuleeko ostamaansa vaatetta loppujen lopuksi käyttämään vai ei. Kirpputorilla riskit ovat minimissä mutta mahdollisuudet maksimissa. Olen hullaantunut!!

Postauksen päätän viime aikojen löytöihini.


Punainen villakangashame (3 e) on vyötäröltä hiukan iso, mutta aivan ihana. Sydämeni sulattaa varsinkin kaksi vetoketjua, joista tulee jotenkin etäisesti juuri sopivalla tasolla armeijamainen skarppi fiilis.


Romanttinen kukkahame (8 e) on todella laadukasta materiaalia ja olin pitkään haaveillut tapettimaiseen kuosiin kääritymisestä. Tuli kyllä melkein huono omatunto tuosta hinnasta, mutta aika naurettavaa. Vaimennan typerän sisäisen ääneni ja käytän tätä innolla.


Kermanvärinen pilkkupaita (2 e) on alunperin H&M:n, ja en kyllä ihmettele, miksi joku tämän myi, sillä tässä on aika erikoinen ratkaisu. Pyöreät napit jatkuvat vyötärölle, jonka jälkeen paita on täysin auki, eikä napinläpiä ole enää. Silti jostain syystä napit jatkuvat joskin malliltaan pukupaitanappeina. Aika omituista, mutta kombo tuon punaisen hameen kanssa oli aika kiva. Varsinkin helmillä höystettynä. Suunnitteluvirhe tekee tästä mahtavan. :>


Aaaaa tämä vyötärölle sidottava paita (1 e) on huippulöytö. Rakastan suuresti.


Tämä harmaa paita (3 e) on upeaa valuvaa läpinäkyvää materiaalia. Minulla on joku kummallinen tapa löytää kaikki maailman liian isot mahtavat paidat, mutta tämä kyllä syttyy ihan tällaisenaan. Väljyydessään sopivan siisti, mutta läpinäkyvyydessään sopivan paljastava. Leimahtaa harmaansävyisten Kiinasta tuotujen helmieni kanssa.


Uuh. Olen luvannut, etten enää osta kirpputorilta kenkiä. Jokus ehkä teen taas saarnauspostauksen aiheesta, mutta en ehkä ihan heti tämän suht eeppisen repsahduksen jälkeen. Mutta kun! Nämä on täydelliset, ihan mun kokoa, loistavat jalassa, upean väriset, laadukkaat, överit, hienostuneet ja saa nilkan näyttämään taiteilijan luomukselta. Eikä maksanutkaan kuin.... 15 e. :D

Näihin hurmoksellisiin tunnelmiin lopetellaan tänään! Edes jotain hyvää jossain kun muuten elämä murenee suunnilleen käsiin.