Verta, hikeä ja t-paitoja

Minäkin olen seuraillut tätä Hannan jo kerran mainitsemaa sarjaa. Nyt on kaikki jaksot tullut nähtyä ja Hannan sanoin "Törky huono omatunto kyl tuli joistain vaatteista".

Sarjassa siis seurataan miten 6 brittinuorta lähetetään Intiaan vaateteollisuuden eri tasoille ja seurataan miten tämä vaikuttaa nuorten käsityksiin muodista ja kuluttamisesta. Ensimmäisessä jaksossa nuoret työskentelevät suht hienossa valvotussa tehtaassa, toisessa jaksossa mennään pieneen sweatshoppiin, kolmannessa mennään poimimaan puuvillaa ja neljännessä mennään slummiin sekä saadaan tietää lapsityöläisistä. Nuorten alussa esittämiä mielipiteitä ovat esim. "en välitä tekeekö vaatteeni 3- vai 50-vuotias", "on oma vika, jos elää köyhyydessä", "rakastan käyttää vaatetta vain kerran ja heittää sen sitten pois" sekä ehkäpä oma lempparini "Intia on niin kaukana... En oikeastaan ajattele mitään".

Lähtökohta on mielestäni ainakin erittäin mielenkiintoinen, on kuitenkin eri asia kuunnella saarnausta, kuin nähdä asiat omin silmin. Suurin osa dokumentistä taitaa koostua nuroten valittelusta siitä miten on inhottavaa ja likaista ja rankkaa, mutta valituksen välissä tulee kyllä ihan mielenkiintoisia ja järkyttäviäkin faktoja esille. Esim. miten vain yksi tehdas tuottaa n. 10 000 vaatetta päivässä Isoon-Britanniaan. Tarvitsemmeko me oikeasti tuollaista määrä vaatteita päivittäin??? Lisäksi 4. jakson entiset lapsityöläiset kertovat aika järkyttäviä juttuja siitä miten heitä on pahoinpidelty työnantajien toimesta.

Valitettavasti dokumentti ei kuitenkaan kauhean syvällisesti jää tutkimaan vaihtoehtoja vaateteollisuuden nykytilanteelle, eli katsomisesta jää vähän tyhjä fiilis. Elämään jäi vähän sellainen ajatus, että mitään ei oikein voi tehdä intialaisen työväen eteen. Halpis-vaatteiden ostamista puolustellaan harmittavan usein sellaisella ajatusmallilla, että sentään niillä työläisillä on jotain duunia ja jos me kaikki länsimaiset ihmiset lopettaisimme halpisliikkeissä shoppailun, joutuisivat intialaiset työttömiksi ja kuolisivat nälkään. Tämä sattuu olemaan yksi inhokki-perusteluistani, sillä se jotenkin korottaa aivottomat shoppailijat joiksikin köyhien työläisten pelastajiksi. Lisäksi se ei ota huomioon mahdollisuutta, että ihmiset maksaisivat vaatteestaan vähän enemmän ja työläiset saisivat enemmän palkkaa. Ajatushan on siinä, että sen sijaan että ostaisi 5 euron paidan halpis-työvoimaa käyttävästä liikkeestä, jolloin intialainen työläinen saa n. 0,50 euroa, ostaakin 10 euron paidan joltain reilun kaupan säädöksiä noudattavalta yhtiöltä ja intialainen työläinen saa 2 euroa (tai ainakin enemmän kuin halpis-työläinen...). Jos ihminen tarvitsee paidan on se joka tapauksessa ostettava, ja sillä ihan oikeasti on väliä mistä sen ostaa. Ja mitä enemmän kysyntää reilulla muodilla on sitä enemmän sitä aletaan tuottamaan, eli sitä useampi työläinen voi tienata elantonsa turvallisessa työympäristössä ja kunnollisissa oloissa.

Huomasin kyllä miten oma haluttomuuteni shoppailla epäeettisissä liikkeissä kasvoi sarjan katsomisen myötä. Vaikka kuinka on ollut tietoinen siitä, mitä kaikkia kauheuksia halpis-liikkeissä puuhaillaan, ei vain ole halunnut uskoa sitä. Ei haluaisi uskoa, että ihmiset oman vaurastumisensa tähden olisivat niin valmiita käyttämään toisia hyväksi. Ei haluaisi uskoa, että yritykset, joissa luodaan niin kauniita vaatteita voisivat toimia niin väärin. Pikku hiljaa alkaa kyllä olla pakko uskoa.

Tässä vielä linkkiä jaksoihin. Ja huom! ekaa jaksoa näytetään enää 1 päivä, joten kannattaa kiirehtiä kattomisen kanssa!