Hamsterin elämää

En nyt muista onko se erikseen tullut tässä blogissa mainituksi, mutta ainakain ne jotka tuntevat minut vähän paremmin saattavat olla tietoisia siitä faktasta, että minä olen järkyttävä hamstraaja. Kirjoja, lehtiä, luonnoksia, kuitteja, ruusun terälehtiä, koriste-esineitä sekä täysin järjetöntä roskaa (kuulostavatko esim. pullonkorkit ja rikkinäiset aurinkolasit erityisen järkeviltä tilanviejiltä?). Ja sitten on tietenkin myös vaatteet. Omaan itse asiassa nykyään yllättävän järkevän vaatekaapin. Lähes kaikkia vaatteitani voisin yhdistellä miten huvittaa, jos vain huvittaisi. Toki minunkin vaatekaapissani on muutamia hiukan epäkäytännöllisempiä yksilöitäkin, esim. kaksi morsiuspukua (jotka kylläkin ovat kauneudellaan/kauheudellaan tuoneet niin paljon hupia elämääni, että ovat ihan omistamisen arvoiset), mutta noin suunnilleen vaatekaappini on varsin mainio. Ainakin siinä mielessä, että minä todella pidän jokaisesta omistamastani vaatteesta. Ongelma tuleekin vastaan siinä, että pitäisikö ihmisen säilyttää vaatteita, joita rakastaa, mutta joita ei käytä?

Hannan vaatekaapin tyhjennys on saanut minutkin hinkumaan tyhjempää ja selkeämpää vaatekaappia, mutta pelkään heittää mitään tavaraa pois (ainakaan konsultoimatta ensin ystävää). Uskon vakaasti, että mille tahansa voi olla käyttöä. Rumat avaimenperät voisi käyttää uusiksi jossain installaatiossa ja pullonkorkista saa hienon korun. Tämän vuoksi tavaran vähentäminen tuntuu minusta hirveältä hukkaanheittämiseltä ja roikun tavaroissani yleensä niin pitkään kuin mahdollista. Joskus on kuitenkin tästä hamsteriudesta hyötyä. Olen nimittäin viim kevään ja tämän syksyn aikana löytänyt pari vaatekappaletta, jotka ovat lojuneet kaapissani ties kuinka pitkään, joita en ole käyttänyt kertaakaan ja joiden olemassaolosta olen nykyään ikionnellinen.

Toinen niistä on muistaakseni joskus yläasteella lahjaksi saamani kirkkaan pinkki huivi, joka on blogissamme aiemminkin jo esiintynyt täällä ja täällä. Kangas on pehmeää ja huivi ihanan iso, mutta kirkas pinkki oli väri, jota en vain kyennyt ennen käyttämään. Nykyään rakastan kirkasta pinkkiä ja rakastan tuota huivia. Harmi, että kuvissa ei oikein tunnu välittyvän tuon sävyn ylimaallinen syvyys :/









Toinen on tämä valkoinen yläosa. Taisin ostaa sen joskus lukion alkupäässä. Ajattelin, että siitä saisin kivan viileän kesävaatteen. Olen käyttänyt sitä tasan ollessani kielikurssilla Ranskassa, helteiden käydessä sietämättömiksi, mutta en tykännyt yhtään siitä miltä se näytti. Olisin halunnut piadan olevan pitempi, lyhyenä sen näytti tönköltä. Viime syksynä sitten vedin tuon päälle eräänä aamuna, kun tarvitsin jotain vilpoisaa ja mukavaa ja kaikki muut vaatteet oivat pyykissä. Ja yhtäkkiä pidinkin paidan lyhyestä mitasta ja mallin runsaudesta. Tuo piata + mustat farkut olikin sitten yksi syksyni vakio-yhdistelmistä, enkä jaksa odottaa, että saan vetää tuon paidan päälleni jonain kuumana kesäpäivänä. Harmi, ettei tämäkin ei kuvassa näytä läheskään yhtä muhkealta kuin tosielämäss. Hiton kamerat ltistaa kaikki värit ja muodot :(









Olen niin kiitollinen, etten ollut heittänyt näitä pois, vaikka nämä niin pitkään olivatkin käyttämättä. Eli jotain hyvää joskus siitäkin, ettei heitä tavaraa menemään, vaikka se sitten tarkoittaakin sitä, että huoneeni muistuttaa enemmän varastoa, kuin elintilaa :)

ps. Ihan vaan for your information kaikille kiinnostuneille niin nämä kuvat ovat siis kaikki täysin aitoja no-makeup no-makeup. Eli ei puuteria, poskipunaa, meikkivoidetta, ripsiväriä, luomiväriä, kajaalia, huulipunaa. Tässä blogissa meikitön myös tarkoittaa meikitöntä ja muokkaamaton muokkaamatonta.