sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Kuolevaiset shortsit

Kesän ensimmäisinä kuumina päivinä päätimme mennä kavereiden kanssa picnicöimään.

Tämä asu lähti shortseista liikkelle. Ostin ne viime kesänä, mutta olen käyttänyt niitä vain kerran aiemmin. Tykkään nimittäin shortseista niin paljon, että pelkään aina sotkevani ne käytössä. Minun olisi todella päästävä irti tästä pelostani käyttää vaatteitani. Kaapissani on edelleen viime kesältä apita, josta tykkään niin paljon, etten uskalla käyttää sitä. Tässä säästelyssäni ei ole mitään järkeä, sillä pahimmassa tapauksessa huomaan vaatetta pari vuotta säästeltyäni, etten enää edes pidä siitä kovin paljon, ja lopulta täyvin hyvä vaate on jäänyt käyttämättä ja minua harmittaa. Vaate on kuitenkin loppujen lopuksi käytettäväksi tarkoitettu. Se tarkoittaa myös sitä, että vaatteen elinkaari ei ole loputon. Se sotkeentuu ja kuluu. Käyttämättömänkin vaatteen värit haalistuvat auringossa. Ja johonkin ilma- ja valotiiviiseen kellariin piilotetusta vaatteesta ei ole mitään iloa kenellekään. Joten minun taitaisi jo olla aika hyväksyä vaatteiden kuolevaisuus.



shortsit: zara, paita h&m, kengät: zio, vyö: kirppis, hattu: kirppis, takki: uff



Takin ostin 6 vuotta sitten, ja se on jo pitkään ollut yksi ehdottomista lemppareistani. Ja käytön kyllä huomaa, molemmista hihoista ovat irronneet napit ja toinen hiha on revennyt kyynärpäähän asti. Mutta tosiaan, parempi näin päin, kuin omistaa ehjä takki, jota ei voi käyttää.


Takki on mustaa samettia pienen pienillä valkoisilla pilkuilla.


Hattu on ihan loistava kirppislöytö. Se on juuri sellainen täydellinen kesähattu, mistä olen uskaltanut vain unelmoida.


Ihanat ankkuri-korvikseni, jotka meninkin sitten hukkamaan tuona päivänä :( Pakko löytää jostain uudet!


Huomatkaa, että alan todella päästä eroon lantion-piilotus neuroosistani (mistä kirjoitin aiemmin) :)

6 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia! Ja edellinen fantasiapostaus kuulosti tutulta, jos ymmärsin sen oikein. Onneksi fantasioita voi pikkuhiljaa muuttaa, vaikka se onkin vaikeaa. Saa olla itsensä näköinen ja kokoinen ja fantastinen. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitti paljon!

    Joo niin siis meinasin, etten onnistu näkemään omaa kroppaani vaatteissa. Tai jos suunnittelen asua tai vaatetta, niin tajuan yhtäkkiä, että se kroppa mielikuvissani ei ookaan mun. Mutta uskon kyl vakaasti, että tähän voi vaikuttaa, tää valokuvaus ja postailu on nyt yks keino ainakin, minkä uskoisin toimivan :)

    VastaaPoista
  3. Mä, varsinki ennen, kuvittelin itteni ihan erivartaloiseksi jos kuvittelin tulevaisuutta yhden, viiden tai kymmenen vuoden päähän. Ei kovin kivaa, ku en todellisuudessa vois kuitenkaan näyttää siltä! Ja jossakin vaiheessa just aina havahduin, että hetkinen, minkä näköiseksi mä itseäni kuvittelen. Enhän mä ole tuon näköinen!

    VastaaPoista
  4. Tää asu on niin kiva! Odotan innolla muita tietokoneen kätköissä luuhaavia asuja. Varsinkin sitten kun lähet taas kaupungista niin olisi niin kiva katella näitä useamminkin.

    Ja musta sun kroppa valokuvautuu ihanasti. Niinkun muutenkin. Kun taas ite oon viime aikoina huomannu, että oon liian pitkä kuviin. Jos seison suorana, silleen, että vaatteet näkyy, oon niin pitkä, että sivuille jää hirveesti tyhjää ja sit se rajaus näyttää väkisinkin aika pelleltä.

    Että tässä taas tällanen on järkee vitun pitkässä mallissa. No yleensähän ne on tuhannen mutkalla suurimmassa osassa kuvia, mutta mä en kyllä osaa mennä niin eikä se edes ole tarkoituksenmukaista.

    Höhlä juttu.

    VastaaPoista
  5. Kiitos! Yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja postailla, vaikka sitten vähän vähemmän selityksen kanssa. Asuja nimittäin on kertyny ja tulee koko ajan lisää.

    Mä mietin, että näissä peilikuvissa noi peilin raamit toimii aika hyvänä rajaajana, että se katse keskittyy tasan siihen asuun. Oon kyl nimittäin ittekin huomannu ton tyhjä sivu-tila ongelman. Aluks jaksoin rajailla itte kuvia kapeemmiks, mut nykyään laiskottaa liikaa. Mut ei noi sunkaan kuvat mitenkään erityisen typerän näkösiä oo, varsinkin kun sun huone on miljöönä niin esteettinen.

    Se mallien mutkailu on kyl aika huvittavaa välillä :D Mutta sillähän luodaan just semmosta kuvaa "ihanasta" laihuudesta ja pituudesta, kun semmonen pitkä malli pistetään seisomaan keskelle tyhjää kangasta. Jotenkin surullista, että ihmisen pitäis viedä niin vähän tilaa.

    VastaaPoista
  6. siis toi äskönen oli Virpiltä

    VastaaPoista