Tässä kuvaa junasta menomatkalla, Hanna rentoutuu Carlingsista ostetussa Saint & Mortalsin t-paidassa, joka on yksi niistä monista vaatteista, jotka löytyvät meidän molempien kaapista - yllättävää kyllä, meillä on paljon samoja vaatteita, mutta onneksi olemme niin erityylisiä ja -näköisiä, että ne näyttävät ihan eriltä päällämme. Tässä ruusupaidassa on hienoa, että ruusujen kohdalta kangas näyttää läpi. "Härskiä!", kommentoi Hannan pikkuveli. "Hienostuneesti vihjailevaa...", tuumimme me.
Ensimmäisenä päivänä ohjelma jäi aika lyhyeksi, sillä perillä oltiin joskus kuuden aikaan ja hetken vaan löllöiltiin. Sitten mentiin Koskenrantaan dokupiknikille mm. Brämhultsin sitruunamehun ja kanaceasar-salaatin kanssa mmmmmm...
Minulla (Hannalla) oli päällä tällainen vähän aika sitten Gina Tricotista ostamani mekko. Minua yllytettiin tämän ostamiseen, mutta olen ollut vähän katuvainen, sillä vaikka rakastan tuota mustan ja beessihtävän kullan yhdistelmää sekä olkaimien ristikoitumista takana, oloni ei ole kovin hyvä tässä mekossa. Tuntuu, että tällainen trikoolörtty vaan valuu päällä, ja kun musta kangas rypistyy narujen välissä, se ikäänkuin lisää massaa vyötärölle. Mutta kuten blogin filosofiaan kuuluu, pää pystyssä yritetään kulkea ja ei tarvitse näyttää superlaihiolta, joten näyttäydyttäköön tässä vaatteessa joskus toistekin. :) ps. Tukkani on suoristettuna, jopa on kasvanut talvella viimeksi leikatusta polkasta.
Minun (Virpin) paitani on myös carlingsilta muutama vuosi sitten hankittu. Paidassa viehätyin erityisesti sen takaosasta, myös väri on aika nanna. Silloin kun sen ostin, se tosin ei todellakaan ollut yhtä avoin ja käytin sitä ilman mitään alustoppia. Liekö sitten olkaimet löystyneet, mutta nykyään sen alle on kyllä pakko pukea jotain. Musta alustoppi on äidin vaatekaapista "lainattu". Leen farkkuja odottaa vielä parsimisprojekti. Kengät ovat varsin uusi ostos ja aivan mahtavat, tosin tällä reissulla, kun niissä kolme päivää kävelin niin tuli muutamat rakot kantapäihin, mutta aika paljon tuolloin kävelinkin ja kahdella hyvin asetellulla laastarilla vaiva oli hoidettu.
Tässä vähän tunnelmakuvaa illasta ihanalta sisäpihalta.
Toisena päivänä käytiin tarkastamassa vähän kauppojen tarjontaa ja sovitimme molemmat Veromodassa ihanaa harmaata hapsumekkoa, jossa oli trikoo alla. Ylhäältä trikoota ei ollut, vaan pelkät hapsut loivat läpikuultavan osuuden rintojen yläpuolelle. Rakastuimme täysillä upeaan väriin ja koko mekon mittaisiin hapsuihin, mutta matkalla sovituskoppiin huomasimme kauheuden: ei hapsuja takapuolella!! Muuten olisi se rakkaus lähtenyt mukaan varmaan molemmilta. Muutenkin tuli sovitettua paljon, mutta ei ostettua mitään. Päiväkahvit nautittiin Siilinkarilla, ja illalla ökyilimme Maruseki-nimisessä japanilaisessa ravintolassa. Todella kannattaa höllätä vyötä ja kukkaronnyöriä tässä ravintolassa, varsinkin inkiväärijäätelö sulatti kielen ja sydämen. <3>
Minulla (Virpillä) oli päällä vanha valkoinen toppi myöskin äidin kaapeista "lainassa", samat Leen farkut ja Dinskosta hommatut kengät. En ollut kauheasti jaksanut ottaa mukaan vaatteita yhtä viikonloppua varten. Hattu on kirppikseltä. Muistan, miten epäröin sen ostoa, mutta onneksi Hanna ja toinen ystävämme minut sitten puhivat ostamaan sen. Hattu lojui lähes käyttämättömänä n. vuoden, mutta viime vuonna rakastuin siihen palavasti ja sille onkin löytynyt viime aikoina todella paljon käyttöä. Kaulukoru on Saksasta, harmi ettei siitä nyt tullut parempaa kuvaa, se on nimittäin yksi suosikeistani (vaikka paljon en sitä siltikään käytä, kun olen niin huono käyttämään kaulakoruja :/).
Minulla (Hannalla) oli kirppikseltä ostettu mekko, jota olen joutunut modifioimaan aika paljon ja osittain myös epäonnistuneesti, joten tämä ei eksy päälle kovin usein. Tosin taitaa eksyä nyt useammin kun muistin, että rakastan tätä kuitenkin... Maksoin tästä aikoinaan 29,40 euroa, koska se kirpparimyyjä pyysi kolmekymppiä, ja alkoi jotain kettuilemaan, kun tuossa oli oikeasti kaikki rahani. Suutuin niin paljon tuollaisesta kirppishengen pilaamisesta ja väärinkäytöksestä, että väänsin kättä niin pitkään, että mekko irtosi matkaan (puoli väkisin). Inhottavaa, jos on kiinni jostain 60 sentistä noin ison ostoksen kohdalla, varsinkin kun myyjäkin näki, että tämä on minun mekkoni. Inhottavaa ja epäkunnioitettavaa käytöstä. Iso raha tuokin on. :(
Valitettavasti meikistä en saanut kunnollista kuvaa, mutta minulla on luomilla maanläheisen sävyistä keltaista ja okraa (Max Factorin joku duo, näillä saa hyvin juuri sellaista utuista ei niin räikeää jälkeä, samaa käytän myös vihreänä) sekä musta rajaus Rimmelin suosikki-eyelinerilla. Sitten vielä kirkkaankeltainen alarajaus kajalilla (Gosh). Sen lisäksi tietty pohja ja poskipuna, huulet on oman väriset. Tästä joskus ehkä parempaa kuvaa, koska tämä on tyyliin ainoa vähänkään hurjempi meikki minkä osaan tehdä. :D
Sunnuntaina vielä käytiin vohvelikahvilassa lounaalla ja Hanna kiersi kirppiksiä löytämättä mitään. Oli huippua, Tampere on paras kaupunki joskin ainoa puute ja pula on oikeista vintage-kaupoista. Kiitti vaan taas viikonlopusta!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti